Kirjoittaja Aihe: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..  (Luettu 30008 kertaa)

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #45 : 09.11.18 - klo:06:39 »
Harmi homma. Se on jännä, välillä kokeneetkin hairahtuu noiden hirvienkin kanssa. Onko hirvi sitten niin passiivinen siihen asti, että hermostuu, vai mikä lie. Tässä kuitenkin puhutaan 16-17 syntyneistä. Kyllä niiden pitää jo hirvelle asti päästä/mennä.

Poissa Junnu

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 21
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #46 : 09.11.18 - klo:13:56 »
Joo, kyllä minunki mielestä 2,5 vuotias koira pitää pystyä hirvelle päästämään. Ei kai se opi kuin metässä käymällä, hirvet sitten löytyy jos löytyy mutta kyllähän tuota ite mielellään sitä löytymistä vähän helpottais kun tulis lumet uudelleen maahan. Nyt pitäisi taas uskaltaa hirvimaille lähteä. Muutamana viikonloppuna ovat läpikulkumatkalla olleet sudet häirinneet ja olen mieluummin silloin mennyt eri paikkaan koiran kanssa. On se paskamainen tunne löysätä koira irti jos pitää pelätä koiran puolesta.

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #47 : 09.11.18 - klo:21:42 »
No joo, alkaahan noilla jo tosiaan ikää olla, kun asiaa tarkemmin ajattelee ;D mutta ei kaikkien kohdalla voi sitä syntymäaikaa pelkästään katsoa. Aika yksilöllistä on varsinkin tuo suurriista puoli. Kyllähän karhukoira miehetkin puhuu nuorista koirista vaikka ikää on jo yli 4v. Lähtökohtaisestihan joku ongelma koiralla on jos haukut hirvelle max 45min ja seuraamiset muutamankilometrin saati alle. Kuitenkin kyseessä liikkuva rotu, 10-20km seuraamista pitäisi olla ihan peruskauraa. Onko hirvi verien puutetta vai käykö sittenkin pää vielä pehmeäksi? Jotenkin vain vaikuttaa, että kaipaavat isäntää vielä kaveriksi jos pitää kokoajan ottaa yhteyttä... Oikeastaan sen ensimmäisen kaadon jälkeen näkee sitten sitkistyykö vai ei.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #48 : 09.11.18 - klo:21:59 »
Harmi homma. Se on jännä, välillä kokeneetkin hairahtuu noiden hirvienkin kanssa. Onko hirvi sitten niin passiivinen siihen asti, että hermostuu, vai mikä lie. Tässä kuitenkin puhutaan 16-17 syntyneistä. Kyllä niiden pitää jo hirvelle asti päästä/mennä.

Niin meneppä tiedä, toki  koirissakin on paljon syytä. Tuo kallo vammainen kiersi karkkossa hirvien eteen ja yritti pysäyttää edestäpäin (ei pysähtynyt kuin senveran ,että potkasi ohtaan) Tuo mikä nyt kuoli kävi pikkuisen liian kuumana, lavalta läpi ammuttuun kävi juoksussa kiinni kurkkuun ja lopussa sitten tipahti,kun ei saanut hirveä kaatumaan siihen sitten hirvi sotki viimeisillä voimillaan koiralta hengen pois. Noista kahdesta muusta ei oo näköhavaintoa,että mitä tapahtui. Mutta näkyy olevan. että mikäli mielii joka syksy metsästää hirviä niin pakko on joka syksy ottaa uusi pentu kasvamaan. Nyt kun on parivuotta jäänyt välistä niin voipi huonolla tuurilla olla muutamanvuojen melko onnetonta tuo mesästys. No on tuossa vielä pari tessua joille hirven pystyy tappamaan( jos tähdet on oikeassa asennossa 8) ) Mutta molemmissa on kyllä aikapaljon epämieluisiakin ominaisuuksia.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #49 : 10.11.18 - klo:18:37 »
Tuo nuori koira on kyllä jännä käsite. Olisi oikeastaan mielenkiintoisin tieto, että mikä se aika on, milloin oikeasti suurin osa koirista voidaan alkaa puhumaan hirvikoirista. Itse ajatellut, että jos kehitystä tulee koko ajan, niin riittää. Jos loppuu kokonaan, niin peli menetetty. Uskoisin, että toisena vuonna jotain yritystä pitää jo olla ja ekat kaadot sitten näyttävät lopullisen karvan. Oma veikkaus, kolmas syksy kertoo monella totuuden.

Yleensähän ne tähdenlennot vievät huomion. Itsellä jämpti, joka jo ekana syksynä haukkui ok ja nytkin haukkuu kyllä, mutta löytämisen suhteen vielä suuria vaikeuksia, niin hirvi kontaktitkin jääneet vähiin. Nyt loppusyksystä hakulenkkejä alkanut tulemaan tyyliin tunti/ pari km ulottuvuutta.Uskoisin, että kaato aikaisisi tältä lopullisesti jotain lukkoja jolloin ymmärtäisi mitä varten mettään mennään.

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #50 : 11.11.18 - klo:22:27 »
Kyllähän se 3vuodesta ylöspäin alkaa paras ikä olla metsästyksen kannalta. Yleensä sellaiset turhat kouhotukset on jo jääny tuossa vaiheessa pois ja koira tietää miksi metsään mennään. Pitäähän ne joskus sellaisen välivuoden kun jolloin hyväkin koira pelaa huonost ilman mitään järkevää syytä. Varsinkin urokset kasvaa henkisesti paljon hitaammin aikuiseksi kuin nartut. Tuo ekan kaadon saaminen on vähän kaksijakoinen juttu, joku koira sitkistyy ja joku löysistyy. Pahinta on ampua lyhyisiin töihin hirviä, mutta useinhan    hirvi touhut on porukka juttuja ja koiria on yleensä enemmän kuin lupia niin aina ei voi odotella 6h ennenkuin hirven ampuu. Oon nähnyt sellaisenkin Laikan joka haukkui ennen kaatoja 12h ja pitempäänkin ilman yhteyden ottoja, mutta kun hirviä kaatui lyhyisiin töihin niin koira hoksasi että turha näitä on yötämyöten haukkua. Alkoi sitten ottamaan yhteyttä haukulta kun huomasi ukon olevan likellä. Taitaa nämä paikat olla pikkusen liian viisaita, Monihan noista tympääntyy jos reenaa liikaa pelkkää haukkua. Lisäksi olen merkitsemistä, että nuo karhulle pelaavat ei oikein tykkää paikallaan olevista rauhallisista hirviötä, loppuu vain mielenkiinto. Sittenkin on rauhaton ja hyökkäilevä hirvi niin haukku on paljon parempaa.  Meillä ihmisillä on kumma tapa yrittää ymmärtää kaikki asiat ja tapahtumat, mutta jotenkin on tullut sellainen tunne , että nuo koirat ei ajattele asioita niinkuin me ajattelemme.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 148
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #51 : 12.11.18 - klo:14:07 »
Kyllähän se 3vuodesta ylöspäin alkaa paras ikä olla metsästyksen kannalta. Yleensä sellaiset turhat kouhotukset on jo jääny tuossa vaiheessa pois ja koira tietää miksi metsään mennään. Pitäähän ne joskus sellaisen välivuoden kun jolloin hyväkin koira pelaa huonost ilman mitään järkevää syytä. Varsinkin urokset kasvaa henkisesti paljon hitaammin aikuiseksi kuin nartut. Tuo ekan kaadon saaminen on vähän kaksijakoinen juttu, joku koira sitkistyy ja joku löysistyy. Pahinta on ampua lyhyisiin töihin hirviä, mutta useinhan    hirvi touhut on porukka juttuja ja koiria on yleensä enemmän kuin lupia niin aina ei voi odotella 6h ennenkuin hirven ampuu. Oon nähnyt sellaisenkin Laikan joka haukkui ennen kaatoja 12h ja pitempäänkin ilman yhteyden ottoja, mutta kun hirviä kaatui lyhyisiin töihin niin koira hoksasi että turha näitä on yötämyöten haukkua. Alkoi sitten ottamaan yhteyttä haukulta kun huomasi ukon olevan likellä. Taitaa nämä paikat olla pikkusen liian viisaita, Monihan noista tympääntyy jos reenaa liikaa pelkkää haukkua. Lisäksi olen merkitsemistä, että nuo karhulle pelaavat ei oikein tykkää paikallaan olevista rauhallisista hirviötä, loppuu vain mielenkiinto. Sittenkin on rauhaton ja hyökkäilevä hirvi niin haukku on paljon parempaa.  Meillä ihmisillä on kumma tapa yrittää ymmärtää kaikki asiat ja tapahtumat, mutta jotenkin on tullut sellainen tunne , että nuo koirat ei ajattele asioita niinkuin me ajattelemme.

Jotenkin olen kyllä ollut huomaavina juurikin tuota käytöstä omassakin, ettei paikallaan oleva rauhallinen elukka ihan hirveen pitkään jaksa kiinnostaa. Sitten kun mennään miljoonaa ja mettä ryskää, niin jo on mukavaa. Toki varmaan vielä meillä tuota nuoruuden kouhotusta ja kärsimättömyyttä.
Ja tuo on vielä tutumpaa, että koittaa yrittää ymmärtää miksi mitäkin tapahtuu, mutta ei se ihan samalla tavalla taida tosiaan ajatus kulkea noilla, kun meillä. :D

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #52 : 12.11.18 - klo:16:55 »
On ne hienoja nämä puhelimet kun näköjään vaihtelevat noita sanoja ihan itsekseen😁 no koittakaa saada joku tolkku tuosta kirjoituksesta. Pitäis kyllä olla ennakoiva teksti syöttö pois ,mutta mikä lienee Google näppäimistö kun korjailee mieleisekseen tekstiä.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 148
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #53 : 21.04.19 - klo:09:58 »
Hiljasta oli talven jahtirintamalla. Lunta oli sen verta, ettei touhusta tullu oikeen mitään, eikä elukatkaan paljoa liikahelleet. Kuhan vähän vielä sulaa, niin alotellaan jälkitreenejä, jos ei muuta, ni omaks huviks.

Näyttelyssä käytiin Imatralla eilen ja toiveissa oli serti, jonka Reino nappaskin. Ei ehkä esiintymisen eikä händlerin ansiosta :D No, kesällä kokeillaan vielä kerran, josko saataisiin lopettaa noissa ympyröissä käyminen kokonaan ja yrittää puskee jonkunlaista tulosta jahtirintamalla...

Poissa Iivariiso

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 8
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #54 : 28.04.19 - klo:23:16 »
Tuo nuori koira on kyllä jännä käsite. Olisi oikeastaan mielenkiintoisin tieto, että mikä se aika on, milloin oikeasti suurin osa koirista voidaan alkaa puhumaan hirvikoirista. Itse ajatellut, että jos kehitystä tulee koko ajan, niin riittää. Jos loppuu kokonaan, niin peli menetetty. Uskoisin, että toisena vuonna jotain yritystä pitää jo olla ja ekat kaadot sitten näyttävät lopullisen karvan. Oma veikkaus, kolmas syksy kertoo monella totuuden.

Yleensähän ne tähdenlennot vievät huomion. Itsellä jämpti, joka jo ekana syksynä haukkui ok ja nytkin haukkuu kyllä, mutta löytämisen suhteen vielä suuria vaikeuksia, niin hirvi kontaktitkin jääneet vähiin. Nyt loppusyksystä hakulenkkejä alkanut tulemaan tyyliin tunti/ pari km ulottuvuutta.Uskoisin, että kaato aikaisisi tältä lopullisesti jotain lukkoja jolloin ymmärtäisi mitä varten mettään mennään.
Kyllä minusta koiran pitäisi kolmantena metsästyssyksynä toimia jo kohtuu hyvin ja kaatoja tulla. Mieluummin jo toisena syksynä.

Itellä on nyt tuommoinen seropinarttu joka syntyi tammikuussa 2018 ja rotuina itälaika ja harmaa norjalainen. Koira oli 7 kuukautta ja 3 päivää kun linkku aukesi 20 päivä elokuuta. Samalle päivälle tuli ensimmäinen haukku. Vajaa 4 tuntia oli haukkuaika ja seurantaa kaikkiaan vajaa 10 kilometriä. Löysi ite hirvet noin 800 metristä. Loppukausi menikin sitte reilusti yli odotusten kun 3 tyhjää reissua tehtiin ja niistäkin kaksi kertaa ihan tietoisesti menin semmoiseen paikkaan ettei hirviä pitäisi ollakkaan että saa reenata hakua. Koko syksyn aikana kävi 19 kertaa jahdissa ja 16 kertaa löytyi haukuttavaa. Yksi kaato ja yhden haavakon se haki. Isännän ja sen jahtikavereiden kämmäilyjen takia jäi muutama ampumatta ja pari kertaa jätin emän ampumatta vaikka se olisi ollut kiimarauhan jälkeen mahdollista. Ei vain tullut vasa näkyviin ja tiesin sen siellä olevan niin ei antanut luonto periksi ampua vasalta emää.

Omassa koirassa on tosiaa laikaa ja harmia. Molemmat vanhemmat hyviä hirvikoiria. Näyttää että tuossa on yhdistynyt molempien rotujen hyviä puolia pääsääntöisesti. Koira on varsin jalkava ja säkä on 58 senttiä.  Suuntavaisto on myös pirun hyvä ja osaa tulla kaukaakin takaisin ilman että täytyy omia jälkiä seurata. Alkuun tuli omia jälkiään pitkin mutta loppusyksystä suoraan isännän luokse jos hirven jätti. Pisimmät seuraamiset oli 15-16 kilometriä ja jokien yli menee heittämällä. Paras kerta oli kun ui 6 kertaa joen yli hirven perässä. Syksy jäi vähän kesken kun juoksut alkoi marraskuussa ja kestivät reilun kuukauden. Sitte olikin jo lunta niin paljon etten laittanut nuorta koiraa metsään polettavaksi.

Nyt odotellaan tulevaa syksyä ja mikäli kehitys jatkuu niin pitäisi olla varsin hyvä hirvikoira. Hakua kun vielä vähän laajentaa niin sitten olisin tyytyväinen. Aika paljon on nyt keskitytty tottelevaisuuskoulutukseen vaikka kaverit vähän naureskeleekin ettei mettäkoiran tarvi temppuja osata. Porojen kanssa on myös jatkettu ahkeraa tutustumista aina kun se on mahdollista. Saatas ne loputkin porojen pöläyttelyt lyhyemmiksi. Alkuun paineli porojen perässä kilometritolkulla mutta loppusyksystä enään semmoisia 500-600 metrin pöläytyksiä.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 148
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #55 : 01.05.19 - klo:00:10 »
Vaikkei tähän rotuun menekään, niin hirvikoiraksi tuo kuullostaa vähintäänkin erinomaiseksi lähtökohdaksi. Omaan veluun jos vertaa, niin ihan toiselta planeetalta tollanen tekeminen ekalle syksylle. Varhaiskypsäksi en kyllä ve-laikaa odottanutkaan, enkä hirvelle ole syöttänytkään, joten toki ei ehkä ihan verrokkikaan ole kohdallaan.
Siltikin kuullostaa loistavalta alulta ja mielestäni ainakaan ei tottelevaisuus ole ikinä huono asia. Ei se tollaiselta ole mitään pois, vaan ihan pirun paljon isännän hermoja säästävä ja stressiä vähentävä tekijä.

Rotuun palatakseni. Lueskelin tuossa taas ties monettako kertaa jalostussuunnitelmaa vai mikä se olikaan nimeltään. Jotenkin aina vaan särähtää muutamat kohdat korvaan siellä. Toki voi olla omassa lukemisessa ja tiedon sisäistämisessä myös ongelmaa, joten älkää herneistäkö turhaan...

Itsehän olen jo ensimmäisen ve-laikan ansiosta ihastunut rotuun rajusti. Kokemusta ei siis kummoisesti kuitenkaan ole. Omat kokemukset tukee monissa paikoissa kirjoitettuja rodun kuvauksia niin positiivisessa mielessä, kuin puutteissaankin. Hieman ihmeelliseltä kuullostaa kuitenkin esim. tuolla kirjoitetut, että tuontikoirilla lähtömaiden metsästyskulttuuri on erilainen ja sen vuoksi esimerkiksi haku on suppeaa tuonneilla!? Eikös tämä rotu ole Venäjällä ja Baltianmaissa aikalailla suurempi...ja sen alueen metsästyskulttuurin luomus? Halutaanko meillä luoda oma suomalaisvenäläiseurooppalain en laika? Kuten varmaan kaikki tietää, hakulaajuudessa ja sitkeydessä varmasti tämä rotu keskimäärin häviää harmaille ja kkklle. Mutta yhteyden pitämisessä, monipuolisuudessaan, ihmisystävällisyydessään taas useasti voittaa. Kannattaako pyrkiä kilpailemaan edes tuohon samaan joukkoon? Itse näkisin, että juuri rodun monikäyttöisyys ja yhteydenpito on ne rodun valtit.
Monikäyttöisyys on rikkaus, johon varmasti taipuu moni koiraa harkitseva, joka ei ole vihkiytynyt suurpeto- tai hirvimies. Koiraihmisille lisäksi pidennetty mahdollisuus koiralla jahtaamiseen painaa varmasti aika paljon. Itse ainakin lähden pirun paljon mielummin koiran kanssa mettään kuin ilman. Se, että voit jahdata koiralla vesi- ja kanalinnuista lähtien kaikkia pienpetoja ja lisäksi menestyksekkäästi villisikaa, hirveä ja jopa karhua, on aika upea mielikuva...

Yhteydenpito on asia joka jakaa metsästäjiä paljon. Ve-laika pitää yhteyttä ja hyvä niin. Haku saisi varmasti olla laajempaa hirvi- ja karhuhommissa, jotta löytäminen olisi tehokkaampaa. Mutta on ne ainakin täällä kaakonkulmilla seurojen alueet aika pieniä. Jos löytö tulee parista kilsasta ja siitä siirtymä parit lisää, niin aletaan kohta olla jo alueitten rajoilla. Toisekseen tuo isompi raja tuossa rajoittaa aika monen ”oikean” hirvi- tai karhukoiran irti päästämistä. Aika usein jää rajan pinnassa olevat hirvet, karhut tai siat jahtaamatta, kun ei koiraa uskalla laskea siihen kuvioon, joka rajoittuu vk-rajaan. Tässä vaiheessa olisi taas esim. toimivalla ve-laikalla kysyntää. Toki pystykorvista ja pohjiksista löytyy tällaisia yksilöitä, mutta varsinkin isommalle riistalle uskoisin ve-laikoilta löytyvän keskimäärin enempi annettavaa.

Lopuksi hieman olin aistivani pelkoa näyttelyroduksi ajautumisesta. En jaksa uskoa, että moniakaan pelkästään seurakoiraa tai näyttelykoiraa hakevaa kiinnostaa laikat, tai muutkaan selkeästi metsästysroduiksi miellettävät rodut...varsinkaan haukkuvat sellaiset. Jos näyttelykäynnit rodun piirissä lisääntyy, niin en usko, että se on harrastajakunnan muuttumisesta johtuvaa. Ehkä enempi näyttelyihin viennin kynnyksen madaltumisesta ja siitä, että nykyisellään löytyy omistajalta joku joka haluaa koiraa viedä myös sellaisiin ympyröihin...kenties jopa kouluttaa hieman tottelevaisuutta. Toisekseen saadaankaan sieltä jalostuksen kannalta aika mukavasti hyödyllistä tietoa...juuri tuli käytyä toinen kerta näyttelyssä ja vielä yksi kerta toivottavasti edessä, mutta ei yhtään enempää!

Itsehän toivoisin, että oma koira olisi kotona rauhallinen, mutta metsässä tosi aktiivinen, ihmisille, toisille koirille ja kotieläimille ystävällinen, mutta jopa aggressiivinen sialle ja Karhulle, jotta saisi pysähtymään, tottelevainen ja yhteyttäpitävä, mutta laajahakuinen ja sitkeä.......... eli mitä ehkä koitin tässä itselleni selittää, oli: Ve-laika on hieno rotu ja sillä on oma paikkansa, josta kannattaa pitää kiinni.

Poissa Iivariiso

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 8
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #56 : 01.05.19 - klo:06:15 »
Itekkihän lähdin alunperin katselemaan laikoja kun nykyistä koiraa rupesin hankkimaan. Tavoitteena oli juuri monelle riistalle sopiva  koira jolla käyttöaika olisi mahdollisimman laaja ja  sen kanssa pystyisi harrastamaan monipuolisesti metsästystä. Halusin myös koiran jonka saisi tarvittaessa metsästä pois ilman että siellä tarvii öitä odotella ja miettiä yksikseen syntyjä syviä. No näillä näkymin mentiin vähän metsään tuon oman koiran kohdalla siinä suhteessa että kertaakaan ei ole haukkunut muuta kuin hirveä ja pienempi riista ei juuri kiinnosta kun irti pääsee. Saattaa pöläytellä lintuja muttei vielä ole osoittanut mitään merkkejäkään että alkaisi haukkumaan niitä. Viime syksynäkin odotin pari kertaa koppeloa tähdäten josko kerran edes haukahtaisi puuhun noussutta intua. Katsoi vain ylös puuhun ja jatkoi matkaa. Toki tyytyväinen olen koiran alkuun mutta hieman juuri harmittaa kun hirvimaat on 450 kilometrin päässä ja pienriistamaat alkaa 150 metrin päästä kotirappusilta. Ei tarvi kuitenkaan näillä näkymin juuri kotipuolessa tuolla koiralla metsästää. Se sisäinen Sulo Vileeni kostautui hieman mutta toki positiivisella tavalla Karhua emme viime syksylle päässeet testaamaan ja ei sitä kyllä oikein yritettykkään johtuen koiran nuoresta iästä. Tulevana syksynä sekin päästään toivottavasti kokeilemaan.

Jos tässä toisen koiran onnistun lähivuosina hommaamaan niin ve-laika on todennäköisesti se rotu. Olen jo useamman vuoden seuraillut näitä laikafoorumin keskusteluja ja välillä kyllä tulee mieleen että aika monella koiralla on kuitenkin vaikeuksia syttyä kunnolla riistalle. Se on ainoa asia mikä välillä on pistänyt mietityttämään.

Ihan mielenkiintoista olisi tietää kuinka vahvasti riistavietti tulee esille esimerkiksi Miikan koiralla tuommoisessa normaali elämässä jos lähdet vaikka ulos lenkittään koiraa. Itellä tuntuu välillä että koiralla on kaksi täysin eri persoonaa. Kun ollaan sisällä koira on älyttömän kiltti ja tottelevainen. Se on todella rauhallinen ja kulkee kokoajan minun perässä jokapaikkaan. Oikein läheisriippuvainen tapaus.
Mutta ulko-ovi kun aukeaa niin kaikki muuttuu. Sen näkee heti että sähköä tulee isolla kaapelilla ja välittömästi. Välillä jopa ihan rasittaa kun narunnokassakin kaikkea pitää pyytää eikä normaalista kävelystäkään meinaa tulla mitään mikäli jotain elukkaa on lähettyvillä tai jäljet sopivasti vielä tuoksahtaa. Hirvi jos on sopivasti jossain haistettavissa niin oikein vinkuu ja vetää remmi kireällä sinnepäin eikä kävelystä tule mitään. Tietenki nämä oireet voi iän ja kokemuksen myötä vähentyä mutta kova olisi veto riistalle. Metsässä irtiollessa ei kuitenkaan jänikset ja linnut kiinnosta pätkääkään. Ja korvat tuntuu myös katoavan kun pihalle mennään vaikka sisällä on oikein oppivainen ja tottelee käskyjä.
« Viimeksi muokattu: 01.05.19 - klo:06:23 kirjoittanut Iivariiso »

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 148
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #57 : 01.05.19 - klo:22:58 »
Varmaankin on isoja eroja yksilöiden välillä. Mutta hyvin tuosta kuvailustasi tunnistaisin omankin koirani, että on kuin Jekyll & Hyde. Helpoin koirani kotioloissa ja ihmisten tai koirien kohtaamisissa ja yleisesti arkielämässä. Seuraa miuta kuin hai laivaa, mutta ei valita, jos jätän yksin johonkin. Lenkitykset tässä laitakaupungilla onnistuu hyvin vaikka 4v pojan taluttaessa. Toki iskän syytä olla hereillä, ettei urbaani kettu, rusakko tai orava tee yllätysjuoksua tien yli silloin... naakkoihin ja variksiin on jo totuttu, mutta esim. oravan näkeminen aiheuttaa aikamoisen virtapiikin. Toki tuo lenkille lähtö jo itsessään aktivoi koiran olemuksen muutoksen sisällä makailevasta lussukasta terhakkaaksi ja uteliaaksi touhuajaksi. Toisia koiria toki on mukava moikkailla ja niitten perään välillä vingutaan tai jollekin jopa kerran haukahdetaan, mutta siinäpä se melkein on.

Kun sitten päässään remmistä irti metsikköön, niin silloin häntä suorana hetki riemuitaan. Sen jälkeen ihmetellään oliko jotain selkeitä hajuja ja minne se ukko oikeen meinaa.. sitten se melkeen onkin kiinni siitä saadaanko sieraimiin mitään. Tuntuu, että kiillottelee saappaita ja kiertelee parissa sadassa metrissä, jos ei saa mitään mielekästä hajua. Toisena päivänä hajut saadessaan ei näyttäydy pitkältäkään tuntuvaan hetkeen. Vahvasti tuntuisi olevan ilmavainuinen ja äksöniä vaativa tämä yksilö. Jälkiä treenatessa toki selvittelee, mutta en usko, että yksin kovin pitkän jäljen päästä riistaa ylös ajaa. Jos ukko osaisi alatuulen puolelta aina auttaa hajut nenään, niin uskoisin että tapahtumia tulisi jo ensi syksynä ihan hyvin.
Linnut kiinnostaa kyllä hajujen puolesta ja näköhavaintoina, mutta jos lentoon kaikkoavat, niin ei kovin pitkään jaksa perään katella, kun jo suunnataan seuraavia haasteita kohti. No, sa nähä kehittyiskö parempaan ensi syksynä tuossa vielä.

Poissa Iivariiso

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 8
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #58 : 02.05.19 - klo:00:31 »
Siinä se varmasti yksi iso ero tuon oman koiran toiminnassa on että jälki kiinnostaa ja sitä lähdetään sitten seuraamaan pitkällekkin. Viime syksynä kävi semmoinen tapaus kun koiran kanssa lähdettiin autolta ja hirvenjälki oli heti muutaman kymmenen metrin päässä. Kävelin jäljelle ja koira noteerasi sen pikaisesti muttei lähtenyt seuraamaan. Ajattelin että senverran  taitaa jo olla kylmä jälki ettei enään kiinnosta. Kävelin semmoisen kolmen tunnin lenkin ja autolle oli matkaa puolitoista kilometriä. Koira oli nuohoillut minusta semmoisen reilun kilometrin säteellä ympäriinsä ja kilometrejä oli kertynyt likelle kolmekymmentä. Mitään ei löytynyt ja ajattelin että lähden autolle ja pois. Söin eväitä ja koira tuli notkumaan siihen ympärille. Ajattelin  ettei sillä enään ole intoa lähteä etsimään mutta lähtikin suoraan autolle ja sille aamuiselle jäljelle. Seurasi jälkeä ja 3,7 kilometristä alkoikin sitten haukku. Se haukku kosahti kun hirvet lähti valumaan kohti poroerotus aitaa ja tuli kiire autolle että ehdin saaman koiran kiinnii ennen kuin se on 1000 poron keskellä. 300 metriä ennen erotusaitaa sain sen kiinni. 2 poromiestä sillä tuli jo mönkijoillä perässä.Sitä mistä koira lähti hirviä jäljittämään oli  kuitenkin 7 kilometriä matkaa erotukselle ja ajattelin ettei se sinne asti eksy.


Poissa Pekka Kuismin

  • Hallitus
  • Jäsen
  • ****
  • Viestejä: 457
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #59 : 07.05.19 - klo:21:07 »
Miikka laitteli ajatuksia liittyen ve-laikoihin ja jalostuksen tavoiteohjelmaan eli JTO:hon. Ensiksikin on erittäin hyvä että olet Miikka sitä lukenut,mieluusti näkisin että sitä luettaisiin enemmänkin. Kysymystä heitit ilmoille,että halutaanko meillä luoda oma,suomalainen ve-laika? Siihen heti vastaus : Ei olla mitään tämäntyyppistä tekemässä.  Moniriistainen haukkuva metsästyspystykorva on tavoitteena,ja siihen pyritään. Toinen asia on sitten se, että jos on todettu että jos raakasti yleistäen nähdään tuontikoirien olevan suppeampihakuisia,mahdollisesti erilaisesta metsästyskulttuurista ja erilaisista koemuodoista johtuen,niin tottakai pitää jalostuksella pyrkiä hakua parantamaan niin että hakuominaisuudesta saadaan riittävä meidän metsästystavalla ja -olosuhteissa.

Mielestäni tästä on kysymys jalostuksessa. Sen,joka miettii paritukseen paria omalle koiralleen,on oltava omaa koiraansa arvioidessaan rehellinen, ja arvioitava koiransa eri osa- alueitten metsästysominaisuudet.Onko haku riittävän laajaa,onko haukkutyöskentely riittävän sitkeää linnulle/hirvelle/villisialle/karhulle ym. ym. Seuraako karkkoa riittävästi,onko riittävän rohkea riistatilanteessa.Tuossa osa arvioitavista asioista,Sukulaisuudet,terveydet ynnämuut ovat sitten vielä asia erikseen.

Jos todetaan oman koiran kohdalla eimerkiksi sen hakemisen olevan metsästyskäyttöä ajatellen niukanlaista,niin homman pointti on se,että täytyy valita semmoinen vastapeluri jolla haku on hyvää,jopa jopa turhankin laajaa. Siis-ei huonoa ominaisuutta molemmilta puolilta.

No,miksi sitten baltiassa ja Venäjällä ovat tyytyväisiä suppeammin hakeviin koiriin? Metsästystyyli on siellä erilainen,useita koiria käytetään yhtäaikaa, metsäalueet ovat ainakin baltiassa usein pienempiä. Suppeammin hakeva koira on siellä ihan ok, ja soveltuu siihen tapaan metsästää. Samoin seuraamissitkeys, jos seuraa kilometrin-pari riistaa niin monessa porukassa siellä jo silloin moitiskellaan koiria,joiden takia joudutaan pitämään taukoa jahdissa kun elikot menivät jo toiseen metsäalueeseen. Sikoja passiketjuun karkottava,mutta ei pitkästi seuraava koira on siellä porukan mieleen.
Useampaa koiraa käytettäessä käy helposti niin,että huomataan koirista se,joka pelaa sialla rohkeasti. Tällöin voi unohtua kysymättä että mikä oli tämän ko. koiran osuus sikojen löytymisessä? Tämän ongelman kertovat ainakin Viron koiramiehet olevan voimissaan, ja kun tämäntyyppisiä koiria paritetaan keskenään,voi tuloksena olla hyvin suppeasti hakevia koiria.

Kokeet mitä baltiassa ja Venäjällä tehdään,ovat valtaosaltaan tarhakokeita,eli ei siis vapaalla riistalla tehtäviä kuten meillä. Tällöin hakuominaisuuden arvostelu jää pahasti puolitiehen, ja on selvää että eivät nuo Venäjän mäyrä- ja soopelikokeet ei-vapailla eläimillä kerro paljoakaan koiran kyvystä hakea riistaa metsästystilanteessa.

Selvennyksenä vielä,kaikki tuonti- velaikat eivät suinkaan ole suppeahakuisia tai lyhytvieterisiä,vaan JTO.ssa puhutaan kokonaisuudesta.
Iso juttu ve-laikan kohdalla on metsästettävyys,johon kuuluu juurikin nuo Miikan mainitsemat moniriistaisuus,ja yhteistyökyky isännän kanssa. Selvää on se,että näitä ns. suurristakoiria on jo niin montaa eri rotua,että se metsästäjä joka haluaa operoida vain ja ainoastaan  hirvi/karhu kuvioissa tekee rotuvalintansa niista roduista. Tavoite on että ve-laika olisi jatkossakin moniriistainen metsästyskoira,hirvi ja karhu riistaeläiminä mukaanluettuna.

Sitten se pelko näyttelyroduksi liukumisesta... Ei mielestäni. Yksi uhkakuva on tällä hetkellä,ja paha onkin. Nimittäin SUKUPUUTTO. Ve-laikan pentuja kysytään jaostolta tasaisen varmasti,mutta tarjonta on yhta kuin "ei oo". Se on nyt vain niin, että koiranpennut eivät kasva puissa,tai tipahtele taivaalta,vaan se vaatii sen että narttu pennutetaan. Soveliaita narttuja olisi kyllä,mutta jos pentuja halutaan,niin se edellyttää nartun omistajilta ottautumista asiaan. Tämä on se asia joka pitäisi saada korjattua niin että tämä upea rotu saataisiin halukkaitten pennunottajien ja rodusta kiinnostuneitten ulottuville.