Taas on yritelty viikonlopun verran. Lauantai aamusta oli toiveena, että haukkua saisi kuulla. Sen vuoksi koitin mennä hirvipaikoille kiertämään. Tuntui, ettei tuule mihinkää aluksi, mutta alkoi se siitä viriämään, ja toki meidän suunnitelmien mukaan aika persiilleen. Eipä touhusta tullu oikein mitään. Perus höheltämistä lähistöllä. Kierrettiin takas autolle ja aattelin, jos toisen paikan viel kävis mukavan viileessä aamussa.
Satametriä kävelyä ja jo näytti, että nokkaan otti ja hävis näkösältä. Parisataa meni hajuilla...ja ympäri. Voihan ghtfrrd! Aattelin, että tullaan taas isännän luo. Mutta ei, kun tais käydä takajälkeen, ja paahto vierestä uran toiselle puolelle ja hyvällä vauhdilla. Siitä pari sataa metriä ja räväkkä haukku päälle. Jopa niin reipas haukku, että alkoi epäilyttämään haukun kohde. Haukku siirtyi hiljalleen pusikoituneen hakkuun reunaan, jossa taas hetkeksi pysähtyi. Mieli teki mennä toiselta uralta vilkaisemaan, josko ois näkynyt. Autolla sinne, muttei mitään näkynyt rinteen ja pusikon vuoksi. Haukkukin siirtyi metsän puolelle ja loppui vajaan vartin keston jälkeen. Ja tietenkin koira näkyi juoksevan kohti lähtöpaikkaa. Siellä ehti vähän pyöriä, kunnes menin paikalle. Tottahan jätkä oli syvästi loukkaantunut, kun iskä oli hävinnyt! Nyt ei sit lähetä mihinkää...
Koitin usutella takasin ja hiljalleen mennä itte mukana, arvailla elukan reittiä ja tarjota sinne, mutta ei kauas menty. Puolisen tuntia ihmeteltiin varmaan molemmat mitä tässä tapahtuu. Hieman alkoi koira taas käyttäytyä aktiivisemmin, mutta silti piti silmällä koko ajan miuta ja odotteli kai ohjeistusta, minne mentäis.
Aattelin sit, jos ei lähe, ni hiippailen kattelemaan jäljet kuitenkin. Päästyäni haukun kulkureitit suuntaan muutamia kymmeniä metrejä, koira tavoitti jo hajut siltä reitiltä ja kääntyi sen mukaan. Paineli siihen, missä lopetti ja alotti haukun. Nyt jo kuullosti väliin vähän enempi hirville haukunnalta, mutta oli se parempaa, mitä aiemmin. Siellä paukutteli puolisen tuntia tosi komeasti pikkasen siirtyen koko ajan. Sitten tultiinkin tarkastamaan, ja ukkojaan oli parin sadan metrin päässä mukana!
Koitin kehujen jälkeen työntää takasin, mutta vähän jäi siihen pörräilemään. Pari minuuttia ja muutamat askeleet iteltä haukunloppua kohti, niin palattiinkin sitten haukulle jatkamaan. Siitä vielä tais 4-5 kertaa haukun välissä käydä kattomassa ja palaamassa. Sitten koitin tunnin kohdalla hiippailla kattomaan, niin 50m päässä pusikossa karkko töminällä. Sitä vielä pari sataa seuras. Ei enää lähettykkään ettimään sen jälkeen.