Noniin! Nytpä alkaa olemaan kanalinnut jahtailtu tältä vuodelta. Viime viikolla olikin sitten tilanteita jo aiva mukavasti!
Toki ne linnut kyllä jäi vähän puuttumaan, mutta eipä haittaa.
Ke 25.10
Koira irti mökin takaa ja heti lähti. GPS-seurannasta katsottuna vauhtia n. 20km/h ja koira eteni noin kilometrin päähän. Vähän aikaa nuohoamista kilometrin päässä ja lähti tulemaan omia jälkiään takaisin. Pari sataa metriä takaisin omia jälkiä, josta jälleen erisuuntaan ja vauhtia taas liki 20km/h. Tässä vaiheessa mietin, että mitäköhän siellä nyt on edessä? Koira on lähes aina palannut omia jälkiään takaisin, joten päätin lähteä katsomaan koiran jälkeä seuraten mitä koira on löytänyt. Etenin paikkaan, jossa koira palatessaan lähti uudelle reissulle ja totesin että molempiin suuntiin hirven jäljet
. Tällä kertaa koira tekikin lenkin, eikä palannutkaan omia jälkiään takaisin vaan kulki paikkaan, josta olin löysännyt sen irti. Vihellys ja koira ilmestyikin kohta luokseni. Siinä aikani ihmettelin ja katselin hirven jälkiä, kun alkoi haukku kuulua n.600 metrin päästä. Nopea vilkaisu puhelimesta, josta ilokseni huomasin koiran edenneen sinne suuntaan mihin ensimmäisen seurannan päätti. Taisipa olla Rokin ensimmäinen hirvihaukku totta! Hirviporukalle (johon en valitettavasti kuulu) ilmoitus, että koiralla tod.näk hirvihaukussa ja sain vastauksen, että samoilla suunnilla ovat omien koiriensa kanssa. Noin.10-15 minuutin jälkeen koira palasi luokseni, josta otin koiran kiinni päätin siirtyä hirviporukan edestä hieman syrjemmälle. Tietysti kovasti kehuja koiralle! Kilometrin verran erisuuntaan, koira irti ja pari sataa metriä kävelyä, kun taas lähdettiin. Ja ukko jälkiä seuraamaan... Penkkatien ylityksessä sitten varmistui hirven olevan jälleen koiran edessä. Tätäkin koira seurasin noin kilometrin päähän ja palaili takaisin. Siinä vaiheessa päätin viedä koiran uudelleen jättöpaikalle, josta lähtikin jälkeä seuraamaan. n.600 metriä seuraamista ja palasi takaisin. Vein uudestaan jäljen päähän ja nyt jo vähän laiskasti seurasi ja palasi luokseni. Katsoin tutkasta koiralle tulleen jo 18 kilometriä lenkkiä ja päätin lopettaa päivän siihen, koska useampi metsäpäivä olisi vielä edessä. Makkarat jäi paistamatta
To 26.10
Uutta tarmoa täynnä koiran kanssa metsään. Päätin kulkea metsiä, joissa olen aikaisemmin törmännyt metsoihin. Koiran haku noin 200 metriin ulottuvaa. Reilu tunti kävelyä ja kiivas haukku alkaa 200 metrin päästä. Hetken aikaa kuulostelua ja haukku vain jatkuu. Todella varovaista etenemistä haukun suuntaan... Mieleeni hiipi ajatus komeasta metsohaukusta, jota ei nyt kyllä saisi tyriä, varsinkaan kun haukku oli todella hyvää ja katkeamatonta. Matelin haukun suuntaa ja vihdoin alkoi koiran oranssi liivi näkyä edessä... Kiikarin läpi vilkuilua ja varmistus siitä, että kyllä koira puuhun haukkuu. Hiivin ja kiersin... Haukku jatkuu kiivaana... Lopulta huomasin kuusen latvassa möykyn... Kiikarin läpi varmistus asialle.... Monenviljankoira
Näätä haukussa
Menen koiran luokse ja lupaan, että kyllä me näätä sieltä marraskuun puolella haetaan pois! Koira jatkoi haukkua ja minä kehuin. Aikamme katseltua komeaa näätää päätimme lähteä takaisin autolle ja mökille, jonne jo kaverini oli tulossa auttamaan mökin talviteloille laitossa. Mahtava fiilis, paitsi makkarat jäi vieläkin paistamatta.
Pe 27.10
Päätin jälleen lähteä mökin takaa liikenteessä, niinkuin tiistainakin. Koira irti ja muutama satametriä etenemistä. Koira aloittaa haukun 200 metrin päästä. Kiivasta haukkua... Hetkinen haukkuhan lähenee.. Puhelin käteen ja kamera päälle... Haukku lähenee... Haukku lähenee.. ja siihen eteeni ilmestyy sonni noin 70 metrin päähän
Kiivas tuijotus kilpailu sonnin kanssa, jossa jäin toiseksi, kun tokaisin herralle tämän häiritsevän meidän linnunpyyntiä. Kova karkko, josta vajaan kilometrin seuraus ja takasin luokseni. Kehun vuolaasti... Nyt se on varmaa... Kyllä meidän Roki hirveä haukkuu, kun paikka tulee! Ja sainpa vielä hyvän videon pätkänkin. Koira ei malta jäädä luokseni vaan lähtee etsimään lisää riistaa.. Käveleskelin vielä parisataa metriä ja päätän vihdoinkin tehdä ne makkaratulet! Tulet tehty ja tikku vuoltu... hiillos kohta parhaimmillaan... Haukku alkaa 500-600 metrin päästä... Onko juuri tosi että makkarat jäivät vieläkin paistamatta? No ei auta kun jättää tulet sikseen, lyödä reppu pykälään ja menoksi. Haukku on mielestäni hyvää. Etenen ja kuulostelen. Tutkasta seuraan, ettei haukku ainakaa siirry minnekkään. Etenen reippain askelin lähemmäksi ja haukku pysyy kiinteänä. Lähempänä varovaista etenemistä.. Nyt näkyy jo koira ja puuhun haukkuu.. Nyt on kyllä lintu! Hiivintää ja kiertelyä.. ei näy mitään.. Ei kertakaikkiaan näy mitään... Hetkinen onko sittenkin tuolla latvan seudulla jotain... No onhan siellä... Näätä
Taitaa Tiina saada uuden lakin jos tämä tahti jatkuu vielä marraskuussa
. Koiralle kehuja! Päätämme palata mökille. Matkalla mietiskelen petojen paljoutta.. aikasemmin syksyllä Roki sai aivan läheltä jo yhden supin kiinni ja nyt parina päivänä näätiäkin haukussa... Onpahan linnuille näköjään ottajia. Makkarat on vieläkin syömättä....
La 28.10
Tiinakin saapui eilen illalla mökille.. Huono sää, räntää sataa.. Ei ollut koiran keli vai oliko tämä nimenomaan se koiranilma?... Yksi pyyhaukun yritys... Mutta nytpä ehdittii paistaa Makkarat
Illalla Tommi ja Konstakin saapuivat mökille.
Su 29.10
Lunta satelee, mutta ei niin märkäilma kuin eilen. Lähdimme ihan uusille seuduille neljän hengen porukalla lintuja katselemaan... Koira lähti Tiinan ja Konstan matkaan... minä ja Tommi lähdimme eri suuntaan.. Ja haukku kuuluu... Tiina laittoi viestiä, että teeriä yrittää haukkua, mutta karkailevat... Koira käy meidänkin luona, mutta palaa Tiinalle, kun kuulee koirapillin. Hetkinen... Nyt alkoi jälleen kiivashaukku... Haukku lähti siirtymään.. Tiina ja Konsta ovat aivan lähellä... Kohta tuleekin Tiinalta hieno video, jossa Roki ja herra hirvi ovat noin.40-50 metrin päässä... Eipä ole vieläkään näillä alueilla lupaa puristaa... Hirvi karkkoaa ja koira lähtee seuraamaan... Vielä kuuluu joitain haukkuja, mutta jättää pois reilun kilometrin päässä... Palatessa koira ottaakin sitten taas teeriä haukkuun, mutta eivät pysy haukussa... arkoja ovat...
Kertakaikkiaan mukava viikko!
Tässä vähän tälläistä päiväkirja muotoista kerrontaa lintujahdin loppuvaiheista. Aikasemmin huolestuttanut haku ongelma ei enää juurikaan huolestuta
Kaikenlaisia tilanteita on tullut ja jotenkin tuntuu, että Roki on alkanu ymmärtää miksi siellä metsässä kuljeskellaan. Saapa nähdä onnistutaanko loppuvuonna hirviä ja näätiä koiralle saamaan.