Taas pieni hetki menty eteenpäin. Töitten ohessa huonosti on ehtinyt muuta harrastaa, ku hirvijahtia. Ja kun ei oma koiralla hirmu vakuuttavia näyttöjä ole
, niin on päässyt sitten päivän päätteeksi yleensä tunniksi pariksi hieman juoksemaan. Tokin pari kertaa sain laskea ihmettelemään asiansa osaavan jämyn touhuja. Jännä piirre näillä kyllä ollut, ettei tunnu hirveesti kiinnostavan toisen koiran haukut. Nyt ihme kyllä kävi pari kertaa jämylle antamassa tausta tukea ihan äänen kanssa muutamat minuutit, jonka jälkeen karkkoonkin meni ehkä kilometrin perässä, ennen kuin tuli ikävä iskää. Tutulta kyllä tuntuu tuolla vuotta vanhempien osiossa kerrottu reipasvauhtinen seuraus 100m-3km ja sitten omia jälkiä äkkiä takas isännän luo. Pitäs vaan aina jaksaa kävellä vissiin sinne kadottamispaikalle ja usuttaa uudelleen. Ainakin välillä vielä etitty uudestaan, mutta kaava toistuu silloinkin.
No ei sen puoleen, ei tuo hirvi kyllä tosiaan olis se oma suosikki, mutta tuntu vielä kuukausi takaperin aika kaukaiselta haaveelta saada koira haukkumaan yhtään mitään. Hirville sitten tuntu edes pikkasen ääntä löytyvän, joten aattelin, josko tuo sitä kautta alkais ainakin haukkua antamaan. Supi ollut sellainen, etten haluaisi koirasta sellaista joka ei muista kiinnostukkaan, jonka vuoksi en kauheasti ole sitä niille tarjonnut. Nyt on pari löytänyt ja pysäyttänyt haukkuun, jotka olen sitten toki tappanut.
Tällä viikolla pääsin koittamaan tän hetkistä reaktiota sikoihin, kun illalla päästiin viemään tuulen alta tietoelukoille. Ehkä 300m päästä löyti ja lauma taisi sinkoilla useempaan suuntaan. Pimeässä villiä vinkumishaukkumisseuraamista parisataa metriä. Taisi kadottaa persetuntuman ja kuulon, joten äkkiä vilkasemaan isäntää
no kun löyty, niin aika isolla alueella haeskeli ja jonkunlaisia kontakteja saikin, mutta pimeä vitelikkö aika haastava varmasti nuorelle pojalle. No yksi possu onneksi karkkoon nurin, eikä koira ainakaan surullinen ollut.
Toinen tilanne saatiin vielä tälle viikkoa, kun kaveri kytikseltä poksautti sikaa, eikä jäänyt siihen. No taas tietenkin pimeään selvittelemään. Pieni verijälki kuusitaimikon reunassa ja ison porukan hillitön jälkitarha sateisessa taimikossa
Liinattiin ja vetoa tuntui ihan hyvin olevan, mutta samalla kun koitat hieman verijälkeä katsella, niin pysähtelyä tulee ja koiralla alkaa vissiin päässä liikkua, että eikös tää ookkaan se mitä pitäs tehä - ja alkaa veto hiipua. No, selkeetä jälkeä ei saatu, niin aattelin löysätä irti. Hieman samoja ympyröitä siinä ihmeteltiin, niin vein sitten veriläntin kohdalle. Siitä taas lähti ja hävisi johonkin. Kenttää ei ollut, joten ei tietoa mihin meni. Kohta jo tutuksi tullut vinkuhaukkurytinä noin 100m päässä. Tietenkin 1m näkyvyys taimikossa. Rytinää jatkui ehkä pari minuuttia, lähimmillään n.20m, sitten pysähtyi ehkä 100m - ja alkoi seisontahaukku
Hetkisen rauhoitin ja nautin. Sitten pääsin hiipimään 30-40m päähän, josta näin koiran ja sian nenät melkeen yhdessä, sika kuusipuskassa muuten paitsi pää. Hetken arpoessani ja yrittäessäni saaha koiraa hieman kauemmas, tulikin tilanne ja pääsin pokasuttamaan päähän. Eka kaato ja ihan makosalla työskentelyllä