2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Juhani.K]

Onnea Viirulle ja isännälle kaadosta! Eiköhän tämä kuitenkin ole toisinpäin että yritetään Rokin kanssa tulla vielä perässä ja saada se hirvi nurin  Ja vielä tuohon hakuun, niin on niitä meilläkin hyviä ja huonoja päiviä sen suhteen... Pääsääntöisesti olen nyt huomannut, että jos alueella ei ole kertakaikkiaan riistaa, niin eipä se koira sitä kuitenkaa naapuripitäjästä lähde etsimään . Sitten kun alueella on hajuja ja riista liikkunut, niin kyllä silloin liike ja haku on aivan erinlaista. Onpa viisaammat monesti toitottaneet myös sään merkitystä... esimerkkinä nyt vaikka nämä räntä/vesisateet, jotka hävittävät hajut kyllä ilmeisen tehokkaasti maastosta. Tai ainakin näin olen antanut itseni ymmärtää viisaampia kuunnellessa 

Taisit Junnu kysellä myös Viirun syömiseen liittyen aikaisemmin ja kuinkas sattuikaan... Kävin alkuviikosta Royal Caninin esittely illassa missä aiheena oli urheilu- ja työkoirien ruokinta. Siellä olikin sitten kaikenlaista tarinaa... Mielenkiintoisia juttuja, mutta myöskin niin korkeaa tiedettä koiran ruokinnasta, että meikäläiseltä pölisi yli hilseen ja korkealta. No mutta kuitenkin... Kaverillani on juurikin Rokin ja Viirun ikäinen seisoja millä samoja vinkeitä kuin Viirulla eli ruoka ei maistu ja syö silloin kun sattuu syömään. Tästäkin asiasta siellä käytiin keskustelua ja yhtenä lääkkeenä tähän esitettiin ruan vaihtamista "tuhdimpaan" eli ruokaan missä on enemmän tarpeellisia ravinteita, jolloin vähemmällä rualla päästään kuitenkin samaan energia määrään. Myös mainostivat energiapaloja, jotka olivat 50g pusseissa ja jos en väärin nyt muista taisivat kaverilleni sanoa, että kolmessa pussissa olisi koko päivän energiantarve saksanseisojalle?? Eli niitä voisi myös kokeilla välillä lisäksi antaa, jos ne maistuisivat paremmin. Noh nämä energiapalat nyt oli enemmänkin tarkoitettu ns. välipalaksi vai miten se nyt hienommin sanottiin... snäksäämiseen  . Eli valjakko puolella käyttivät näitä snäksejä pitkissä kisoissa ja reeneissä. Suosittelivat kyllä metsästyspuolellekin, kesken päivän annettaviksi. Toki hankalapa se on käydä sinne hirvenhaukulle niitä ripottelemassa, mutta esimerkiksi alkusyksyn pitkillä lintureissullahan voisi joskus kokeilla?  Itse oon syöttäny lisäksi kalaa ja hirven"ränttyä" Rokille ja tuntuu kelpaavan... Toki syö kyllä sitä nappulaaki vaikka hevosen annoksen jos antaa  Keväällä tais olla muutamia kertoja ku jätti syömättä ja epäiltiin että tais kärviset nartut laittaa sillon nuoren uroksen ruokahalut sekaisin 

Niin ja tuosta rasituksen jälkeisestä ruokinnasta valjakkopuolen ihmisillä oli myös kokemuksia, joissa koira ei kertakaikkiaan alkanut syömään päivän jälkeen, joka heidän mukaansa johtui usein siitä että koira oli kuluttanut energiansa jo niin alas että sillä oli pahaolo  Monen päivän kilpailuissa luonnollisesti aika iso ongelma jos koira ei iltaisin rupea syömään... ja juurikin tätä ongelmaa sillä oikealla snäksäämisellä pyrittiin välttämään... Toki myös sitä että koirat jaksaisivat pitkän päivän uupumatta. Vertasivat tätä ihmiseen, eli kovan rasituksen jälkeinen pahaolo, mikä menee ohi kun syö, mutta ruoka ei siltikään maistuisi. Ihminen on kuulema niin viisas että syö vaikka väkisin, kun taas koira ei 

Tälläisiä mietteitä siellä tuli esille... Ja painotan että nämä ovat jälleen viisaammilta kuultuja asioita, eikä mitään omakohtaista kokemusta aiheesta sen kummemin löydy 

[Miikka]

Noniin, alkaa hiljalleen remmiaika lähestyä. Kirjataanhan hieman raporttia, vaikkei kummosia vielä ollakaan aikaan saatu. Lunten tultua on kuumeisesti odoteltu, josko sika olis erehtynyt tulemaan kulmille. Eipä ole tullut. Hyvin on saatu kanta kuriin. No onhan tuota vielä aikaa ja huhujen mukaan vyöhykkeellä sikoja olisi, mutta taitaa mennä keväälle, ennen kuin riittävästi sisämaahan eksyvät.
Hiljasta on ollut muutenkin riistakontaktien kanssa. Jonkun verran koittanut käydä lintuja ja varsinkin näätiä ettimässä, mutta valitettavasti ei olla livekontaktia saatu aikaiseksi. Jäljet tuntuu kyllä kiinnostavan, muttei vielä ihan kärsivällisyys riitä pidempään seurailuun. Pitäs isännän ekaks selvittää jäljet vähän paremmin ja saatava kultakurkku liikkeelle, niin uskoisin että intoa löytyisi.

Sellaisen huomion ollut kyllä miekin tekevinäni, että jos ei hajuja ole, niin ei koirassakaan oikeen mitään tapahdu. Juoksee ja pörräilee sadan metrin sisällä. Jos taas tuoretta jälkeä löytyy, niin eri asteista kiinnostusta tuntuu löytyvän. Peuroja pöllytettiin vajaaseen kilometriin asti aika vauhikkaasti, ja jäniksen perässä koitettiin pysyä jonkin matkaa. Kertaalleen suolla uskoisin metson lähteneen puusta, kun Reino otti vahvasti ilmasta hajua ja päästeli vinkumisen sekaista haukkua ensimmäistä kertaa melkeen kunnolla. Lisäksi hyvä ettei pariin pienehköön mäntyyn kiivetä yrittänyt. Jälkiä ei lumesta löytynyt pienen matkan päästäkään, eikä isompia puita ollut lähettyvillä, joissa olisi oravan pesää tai näädän mentävää koloa löytynyt. Tiiä sitten mikä oli, mutta kiva oli huomata tuollaisia elkeitä koirassa.

Nyt se on vielä koitettava muutamana aamuna käydä näätää kiusaamassa ja sian jälkiä toivomassa. Eipä tuota oikeen muuta tässä enää oo keväällä. Sitten aletaan kuntotreenausta ja uinnin opettelua....

[Junnu]

Hiihtelemässä on käyty nyt talven mittaan ahkerasti koiran kanssa. Ei olla löydetty muiden nisäkkäiden kuin ketun jälkiä ja niitä koira seurailee vähän matkaa mutta ei kovin kauas mene jos ei itse lähde hiihtämään samaa jälkeä. Sen sijaan omien maiden laidalta on löytynyt asustelemasta mukava 50 teeren parvi jota on käyty kiusaamassa useampi kerta. KAikki kiepit pitää aina käydä kaivamassa ylös ja hyviä seuraamisia on koiralla ollut. Koiraa pahimmillaan kaulaa myötä upottavassa hötössä on parhaimmillaan seurannut lähtevää parvea 600m ja muillakin kerroilla seurantaa on tullut 150-300m ja päälle vielä 10min haukut.
Sotkamossakin käytiin tutustumassa näyttelypuuhiin ja onneksi tuomari heltyi H:n antamaan vaikka en ollut viitsinyt koiraa mitenkään kouluttaa ja oli melkoisia vaikeuksia tuomarilla sään mittaamisessa ja hampaiden katsomisessa kun koira yritti luikerrella pakoon. Taisi olla koiralle aika stressaava päivä kun oltiin kehässä aikalailla viimeisenä ja pitkä päivä uudessa tilanteessa alla. Saman tyyppisessä tilanteessa on eläinlääkärin kuitenkin hyvin antanut kopeloida ja viimeksi jopa pestä hampaat.
Nyt sitten kuntotreeniä kicksparkilla ja kesällä pyörällä ja ensi syksynä uutta yritystä. Kesän aikana pitäisi vielä yrittää totuttaa koira veteen. Viime kesänä hyppäsi pitkän empimisen jälkeen omatoimisesti laiturin nokasta jonkun lehden perään ja taisi säikähtää kun ei yltänytkään jalat pohjaan.

[Miikka]

Näätiä etsitty, sikoja toivottu, supeja saatu. Hyviä kelejä on ollut näätäjahtiin kevättalvella. Nihkeesti vaan uudella lumella liikkeellä ja tämän lajin keltanokat (sekä koira että isäntä) ei meinaa aina selvitellä jälkiä. Pari kertaa paikallistettu näätä, mutta isosta louhikosta ei muuta irronnut kuin hajuja koiralle. Sielläkään ei ihmeellistä reaktiota koiralle jälkien päässä. Alkukiinnostuksen jälkeen meinasi mennä siskolikan kanssa leikkimiseksi, ennen kuin kaivettiin oikeasta kiviröykkiöstä lumia edestä, niin taisi alkaa hajua tulemaan. Jopa muutama haukahdus kuului ja yritys oli mennä kivien väliinkin. Sinne kuitenkin näätä sai jäädä.

Yhtenä iltana tuossa oltiin ilta-ajelulla, niin pari supina pinkaisi tieltä hankeen. Itte oon pyrkiny vielä pitämään Reinon noista karvapalloista kauempana, tai en ainakaan ehdoin tahdoin halua sille noita ykköskohteeksi leimata. Siskokoiran omistaja nappas koiran irti ja pinkan itte sen kanssa supin hangessa kiinni. Haukku kuului ja koirakin kävi kiinni pörröseen hajukasaan. No, mentiinhän myö Reinon kanssa sitten kuitenkin ihmettelemään supia. Sillä aikaa toinenkin oli juostu kiinni. Hyviä poistoja.

En oikeesti tiiä olisko tuosta mitään haittaakaan noita jahtailla aktiivisesti, voi olla että pelkkää hyötyäkin. Oon kuitenkin sitä mieltä, että ensiksi pitäs oppia lintuja ettimään ja niitten kanssa touhuamaan, ennen kuin noille innostetaan. Tuohon hommaan uskon innostuksen kyllä löytyvän myöhemminkin. No, nää on omia ajatuksia ja voi olla, että onnistuu tai ei tai mielipiteet muuttuu tai ei... tällä idealla kuitenkin Reinon kanssa edetään ja katsotaan mitä tulee.

Vielä ehditään ehkä näädän jäljille lähipäivinä. Sitten ootellaankin luminen vähenemistä ja sikojen aktivoitumista sekä karhujen heräilyä...

[Pate]

Jos nuo etes jollekkin alkaa, niin antaa mennä vaan. Jos ei itseä kiinnosta kyseinen saalis jatkossa ja ottaa leipätyökseen, niin jollain muulka kyllä kiinnostaa. Kaikki nurin mikä vähänkin kiinnostaa, että veri alkaa maistumaan suussa, sitten kokeilee ohjata mieleiselle.

[Miikka]

Läpätilää eli kirjaillaas taas vähän tapahtumia, ni saa sitten muutaman vuoden päästä hihitellä lukiessa...

Reinon kanssa ei näätää saatu saaliiksi asti, mutta mukavaa oli etiskellessä. Metotkin oli alotellu siipien vetoa viimeisten reissujen aikaan, mikä kiinnosti mustaa herraa kovasti. Yhtä tuoreita supin jälkiäkin käytiin kattomassa kaverin koiraa silmälläpitäen, mutta ei tarvinnut pitkälle mennä, kun löyty ilpojen hangelle jättämä supin raato.

Nyt alkaa olemaan lumet jo poissa, niin alotellaan jälkitreenien tekoa. Ajatuksissa on tehdä aikalailla paljon jälkeä villisikojen nahoilla ja karhun rasvalla. Tarkoitus olis tietenkin totuttaa Reinoa noitten elukoitten hajuihin, mutta myös samalla oppia lukemaan koiraa jäljellä, sen löytyessä, kadotessa, jne. Suunnitelmia on päässä jonkin verran, mutta katsotaan miten hommat alkaa luistaa. Ja tietenkin aina, kun on vaan mahdollista pyritään pääsemään tuoreille oikeille jäljille.
Pari kertaa ollaan käyty nyt keväällä nallen jälkiä ihmettelemässä. Ensimmäisellä kerralla pari tuntia vanhoille selville jäljille mentiin pikkuinen pelko omistajan perseessä, kun ei ollut varmuutta mikä mahtaisi olla reaktio pojalla. Pahin pelkohan oli, että häntä koipien väliin ja karvat pystyssä ettimään toisesta suunnasta jotain kivempaa. Mutta eipä ollenkaan harmittanut, kun Reinolla alkoi nokka käydä ja jälkiä haisteltiin innolla ja pimeessä vielä haluttiin mennä metsään jatkamaan jälellä. Hyvä mieli jäi. Eihän tuosta vielä kummempia voi päätellä, muttei suljettu ainakaan tuota mahdollisuutta kokonaan poiskaan.

Toisella kerralla käytiin edellisen iltasia hajuja haistelemassa paikalla, jossa nalle oli käynyt pellon reunassa, muttei ollut pellolle tullut, eikä selkeää nallen jälkeä pystynyt erottamaan maastosta. Paljon hirven ja peuran tuoreempiakin jälkiä oli, joita kyllä haisteltiin, muttei kummoista reaktiota syntynyt. Yhtä vanhaa pellolle johtavaa traktorin uraa pitkin kulkevia jälkipainaumia pysähdyttiin sitten nuuskuttamaan oikein tarkasti välillä etumaastoa tarkaillen. Sinne mentiin hiljalleen vähän matkaa pienehköä sammalpohjaista kuusikkoa pitkin innokkaasti haistellen, jonka jälkeen oli lopetettava ja mentävä töihin. Tiiä sitten oliko nallen vai esim hirven jälkeä, mutta ihan hyvää jälkitreeniä kaiketi.

Mutta sellasta tähän asti. Kohta vietelläänkin 1v juhlia!

[Pekka Kuismin]

Mukava lukea näitä nuorten koirien tekemisiä.Niin ikään on hienoa kuulla että koirille on aktiviteettia metsästysajan ulkopuolellakin.
Omalla koiralla olen käynyt karhunjälkeä vetämässä vain muutaman kerran,mutta silloin meno oli juurikin niin kuin kuvailit.Maltillista vauhtia meni,nuuski tarkoin heinänkorsia ja säännöllisin väliajoin pysähtyi ja katseli etumaastoa,ja kuunteli.
Niin että jos veikata pitäisi,niin karhu sieltä jäljen päästä olisi löytynyt.

[Pate]

Olkaapa huolella noilla karhun jäljillä kulkiessa. Liinallakin perässä meno on ainakin täällä meidän seudussa kielletty. Vasta olivat sakottaneet kaiffaria, kun kevätjälkeä meni koira liinassa ja rajan porukka oli sattunut huomaamaan. Oli ollut se kyseinen karhu seurannassa ja heti ottivat perästä pois tuon koiraporukan.

[Miikka]

Juu, kylläpä sitä koitetaan kaikkien taiteen sääntöjen ja lakien mukaan mennä. Ja luontoa kunnioittaen ja seuraillen, tulee liikuttua aika paljon muutenkin ympäri vuoden, joten ei ainakaan tarkoituksella ketään kiusata. Tuoreita jälkiä kun löytyy, niin koitetaan toki hieman miettiä minnes ötökkä mahtanut mennä, eikä noille nuorille koirille olla jälkeä näytetty ku pieni pätkä. Kuitenkin uskon oikean elukan ja tuoreen hajun esittelemisen olevan aika hyvää treeniä noille.

Sellanen treeni tuli tehtyä myös, että vasta-ammuttu siannahka päineen aseteltiin kuusipuskaan töröttämään ja vedettiin jälki sinne. Vajaa tunnin odottelu ja jälki selvisi oikein nätisti ja vähän alkoi katse nousta jo puskan lähellä, mutta sitten ei ihmeellistä reaktiota aiheuttanut. Taisi selvitä helposti, että oli kuollu elukka, kun ei haukkua kajahtanut yhtään, vaan aika nopeasti meni haistelemaan kumpikin nuorukainen nahkaa.

Pari iltaa aiemmin kaveri ampui sian pienestä ylivuotisten porukasta, josta muut jatkoivat matkaansa peltoa pitkin metsän suojiin. Käytettiin samaiset koiruudet liinalla jääneiden sikojen perässä, niin kyllä oli veto aika rajua. Meinasi koiran seuraaminen sikojen suosimia kulkureittejä pitkin alkaa välillä olemaan haasteellista...

[Miikka]

Ja taas olis reipas kuukausi opeteltu olemaan ihmisiksi ja koiriksi. Hirveästi ei sikatilanteita ole ollut, mutta sentään paria raatoa ollaan päästy haistamaan. Ihmeesti ei noista raadoista pääse kostumaan, mutta onhan se sianraatokin toivottavasti merkki koiralle, että tähän pyritään . Vähän alkoivat jo vellokset raatoa omimaan toisiltaan, mutta koitetaan jatkossakin opetella olemaan sovussa kaadolla. Ihmisille ei onneksi minkäänlaisia merkkejä ole antaneet.
Karhuhavaintoja ei ole myöskään mahdottomasti ollut, mutta muutamalle parituntisen vanhoille jäljille ollaan päästy. Jäljelle mielisi kyllä hämärässäkin, joten ei ainakaan hajujapelätä...

Karhunrasvalla hierotuilla sukilla olen mökin metiköissä jälkiä tepastellut. Yllätyin kyllä miten mukavasti tuo homma toimii ja rasvantuoksu taitaa hyvin maastossa pysyä. Tiiä sitten onko tuolla mitään tekemistä nallen kanssa, mutta eiköhän tuo reenistä käy. Hyvin on jäljet selvinneet. Toki paljon on vielä kehitettävää ja treeniä tarvitaan. Koppelot ja hirvet usein vievät pois jäljeltä. Kuitenkin, jos hortoilee pois jäljeltä, niin hienosti usein korjaa kohta itse tilanteen ja jatkaa jälkeä. Pyrkinyt mahdollisimman vähän puuttua koiran touhuun, kun aika usein on kuitenkin itse väärässä ja koira hajuineen oikeassa... Soratie tuntuu olevan vielä tällä hetkellä erittäin vaikea este. Haju häviää, ni aletaan herkästi ettimään sitä ilmasta...

Muuten kuin metsästyksen kannalta on hommat menny mahtavasti...ainakin vielä tähän asti. Ihmisten kanssa oikeen mielissään ja mökin pihalta ei lähde mihinkään, vaikka vieressä mökkitietä kulkee ihmisiä ja koiria. Pääasiassa tarkkailee, mitä ihmiset touhuaa pihalla ja loikoilee varjoissa. Todella rauhallinen luonne! Eikä turhia hauku(oikeastaan ei hauku paljon mitään, mikä pikkasen metsästyksen kannalta epäilyttää...)

Uimaan ei oikeen tunnu haluavan, vaikka laiturilla ja rannassa mielissään veteen toljottelee. Kunhan vesi sen verta lämmintä, että itte uskallan uimaan, ni mennään kyllä...

Jälkiä ja uintia harjoitellaan ja syksyä ootellaan...

[Miikka]

Hyvinhän täällä juttua irtoaa. No, eipä ole tietysti kesällä paljoa kerrottavaa koirahommista.

Myö ollaan aika huonosti jälkiä treenattu tai lenkkiä juostu, johtuen näistä helteistä. On kerrankin kelit pakottaneet ukot välillä huilimaankin.
Kuumeisesti ootellaan, että pääsis laskemaan koiruuden irti ja itte ettis samalla pakolliset mustikat pakkaseen. Jos vaikka koira alkais samalla irtoilemaan pitemmällekin. Tuntuu kyllä, että sytykkeitä tarvis poika, että alkais oikein asenteella riistaa kiusaamaan...jos alkais.
Sen puoleen ihan suunnitelmien mukaan kyllä taas mennään, että uiminen saatiin toimimaan. Eipä oo vieläkään suosikkiharrastus, mutta nyt lähtee jo käskystä uimaan ja veneestä loikkaa veteen.
Pakollinen näyttelykin oli tarkoitus hoitaa pois alta ennen jahtikautta, ja sekin saatiin hoidettua. Todella väsyneet koira ja omistaja palasivat kotiin Sert ja rop papereissa. Hienosti meni, mutta ei tuo taia meiän juttu olla...

[Pekka Kuismin]

Kyllähän se metsästyskoiran päätyö on  metsästys,eikä näyttelyt,joten ei niin haittaa vaikka se näyttelytouhu ei niin iskettänyt. Kuitenkin kävitte sen yhden näyttelyn,josta riittävä tulos = asia on erittäin o.k.Selkokielellä sanoen koira on siis ulkomuodon puolesta täysin jatkojalostuskelpoinen. Helteet ovat tehneet sen,että koirien lenkittäminen on varmasti jäänyt vähemmälle vähän siellä sun täällä. Jos on karhunmetsästyksen aloituspäivänä tämmöiset kelit,niin epäilen että kontiolla on siinä tilanteessa etulyöntiasema.

[Miikka]

Karhusesonki on saatu pakettiin tällä kulmalla. Pari kertaa ehti ite käydä passailemassa, muttei noilla kerroilla tulosta, eikä kaadolle päästy haistelemaan. Nythän sitä sitten voi hyvillä mielin koittaa karhuja etsiskellä ja yrittää työntää poikaa hajuille.
Ens viikolla toki ensisijaisesti etitään lintupoikuuksia ja yritetään saaha tulostakin jo pikku hiljaa aikaseksi. Toki karhu-, sika- tai hirvihavainnot pyritään käyttämään hyväksi mahdollisuuksien mukaan myös. Ei vaan oikeen työajat anna myöten tehokkaalle touhuilulle. Haukkua vaan toivoisi alkavan irtoavan hiljalleen. Hajut ja ite elukat vetävät kyllä puoleensa ja peräänsä, muttei ihan vielä oo haukku irronnut ja tappamisen fiilis puuttuu(ihmekös tuo, kun ukko ei mitään tapa )
Mutta on tuossa toki iso ero jo aiempaan, kun hajujen kanssa pyöritään 100-400m etäisyyksillä pitempäänkin ja oletettavasti hirvien perässä pariin kilometriinkin painellaan.
Eipä siinä auta ku mettään vaan mennä, aina kun ehitään...ja luvan kanssa päästään
..mutta on kyllä mukava tuon veijarin kanssa metässä kulkea ja seurata sen kehitystä ja kohlausta. Ei tarvii ihmeemmin pelätä, että harmia muille aiheuttaisi tai että mettään jäisi, vaikka vasta hämärissä irti löysäisi.

Mitenkäs muualla kulkee? Tulosta varmaan on muilla tullut jo saaliidenkin muodossa... ja koirien toiminta riistalle jo todennäköisesti aika toisissa sfääreissä mitä meillä. Olisi mukava vähän kuulla, kun tuonne faceen en vieläkään ole ymmärtänyt liittyä...

[PKu]

No ei ne alkusyksyt ole vanhemmillakaan tötteröillä kaksisia joten sillä varmaan hiljasempaa tuo kirjoittelu täällä. Omalla uroksella prikulleen samanlainen alku ollu kun viime syksynä...minkkien peräs luuhaa mut nyt isännän iloksi linnuille suutaan useasti jo aukonu...van liian tulisesti noille kajauttelee.Hirvillä taas pienoista arvuuttelua seuraamisessa mut jospa se siitä. Supeja ja mäyrii ei tarvis tavata yhtään ko kierroksilla sit muille kans haukun alottaa..tippus toi lehti puusta ni vois jeesata laikamiestä monessa mielessä 😂

[Junnu]

Rauhallisestihan tuo on lähtenyt syksy käyntiin.
On kyllä niin kuumat kelitkin ollut että sekin varmaan vaikuttaa koiran intoon. Parikymmentä kilometriä päivässä on kuitenkin koiruli jaksanut työskennellä. Lintukannat näyttäisi meillä parantuneen korkeintaan vähän viimevuodelta ja kontakteja on ollut vain muutama. Haku edelleen liian lähellä 50-80m mutta hajun perään lähtee kyllä linnulle sinne 200-300 metriin ja hirvelle 700-800 metriin. Tiiä sitten kuin vauhilla ja täysiä päin menee linnulle mutta yksikään ei ole haukkua jäänyt kuuntelemaan. Nyt pitäisi vain saada kuulaa jonkun elukan kylkeen jos se lisäisi intoa ja hakumatkaa.