Miikka laitteli ajatuksia liittyen ve-laikoihin ja jalostuksen tavoiteohjelmaan eli JTO:hon. Ensiksikin on erittäin hyvä että olet Miikka sitä lukenut,mieluusti näkisin että sitä luettaisiin enemmänkin. Kysymystä heitit ilmoille,että halutaanko meillä luoda oma,suomalainen ve-laika? Siihen heti vastaus : Ei olla mitään tämäntyyppistä tekemässä. Moniriistainen haukkuva metsästyspystykorva on tavoitteena,ja siihen pyritään. Toinen asia on sitten se, että jos on todettu että jos raakasti yleistäen nähdään tuontikoirien olevan suppeampihakuisia,mahdollisesti erilaisesta metsästyskulttuurista ja erilaisista koemuodoista johtuen,niin tottakai pitää jalostuksella pyrkiä hakua parantamaan niin että hakuominaisuudesta saadaan riittävä meidän metsästystavalla ja -olosuhteissa.
Mielestäni tästä on kysymys jalostuksessa. Sen,joka miettii paritukseen paria omalle koiralleen,on oltava omaa koiraansa arvioidessaan rehellinen, ja arvioitava koiransa eri osa- alueitten metsästysominaisuudet.Onko haku riittävän laajaa,onko haukkutyöskentely riittävän sitkeää linnulle/hirvelle/villisialle/karhulle ym. ym. Seuraako karkkoa riittävästi,onko riittävän rohkea riistatilanteessa.Tuossa osa arvioitavista asioista,Sukulaisuudet,terveydet ynnämuut ovat sitten vielä asia erikseen.
Jos todetaan oman koiran kohdalla eimerkiksi sen hakemisen olevan metsästyskäyttöä ajatellen niukanlaista,niin homman pointti on se,että täytyy valita semmoinen vastapeluri jolla haku on hyvää,jopa jopa turhankin laajaa. Siis-ei huonoa ominaisuutta molemmilta puolilta.
No,miksi sitten baltiassa ja Venäjällä ovat tyytyväisiä suppeammin hakeviin koiriin? Metsästystyyli on siellä erilainen,useita koiria käytetään yhtäaikaa, metsäalueet ovat ainakin baltiassa usein pienempiä. Suppeammin hakeva koira on siellä ihan ok, ja soveltuu siihen tapaan metsästää. Samoin seuraamissitkeys, jos seuraa kilometrin-pari riistaa niin monessa porukassa siellä jo silloin moitiskellaan koiria,joiden takia joudutaan pitämään taukoa jahdissa kun elikot menivät jo toiseen metsäalueeseen. Sikoja passiketjuun karkottava,mutta ei pitkästi seuraava koira on siellä porukan mieleen.
Useampaa koiraa käytettäessä käy helposti niin,että huomataan koirista se,joka pelaa sialla rohkeasti. Tällöin voi unohtua kysymättä että mikä oli tämän ko. koiran osuus sikojen löytymisessä? Tämän ongelman kertovat ainakin Viron koiramiehet olevan voimissaan, ja kun tämäntyyppisiä koiria paritetaan keskenään,voi tuloksena olla hyvin suppeasti hakevia koiria.
Kokeet mitä baltiassa ja Venäjällä tehdään,ovat valtaosaltaan tarhakokeita,eli ei siis vapaalla riistalla tehtäviä kuten meillä. Tällöin hakuominaisuuden arvostelu jää pahasti puolitiehen, ja on selvää että eivät nuo Venäjän mäyrä- ja soopelikokeet ei-vapailla eläimillä kerro paljoakaan koiran kyvystä hakea riistaa metsästystilanteessa.
Selvennyksenä vielä,kaikki tuonti- velaikat eivät suinkaan ole suppeahakuisia tai lyhytvieterisiä,vaan JTO.ssa puhutaan kokonaisuudesta.
Iso juttu ve-laikan kohdalla on metsästettävyys,johon kuuluu juurikin nuo Miikan mainitsemat moniriistaisuus,ja yhteistyökyky isännän kanssa. Selvää on se,että näitä ns. suurristakoiria on jo niin montaa eri rotua,että se metsästäjä joka haluaa operoida vain ja ainoastaan hirvi/karhu kuvioissa tekee rotuvalintansa niista roduista. Tavoite on että ve-laika olisi jatkossakin moniriistainen metsästyskoira,hirvi ja karhu riistaeläiminä mukaanluettuna.
Sitten se pelko näyttelyroduksi liukumisesta... Ei mielestäni. Yksi uhkakuva on tällä hetkellä,ja paha onkin. Nimittäin SUKUPUUTTO. Ve-laikan pentuja kysytään jaostolta tasaisen varmasti,mutta tarjonta on yhta kuin "ei oo". Se on nyt vain niin, että koiranpennut eivät kasva puissa,tai tipahtele taivaalta,vaan se vaatii sen että narttu pennutetaan. Soveliaita narttuja olisi kyllä,mutta jos pentuja halutaan,niin se edellyttää nartun omistajilta ottautumista asiaan. Tämä on se asia joka pitäisi saada korjattua niin että tämä upea rotu saataisiin halukkaitten pennunottajien ja rodusta kiinnostuneitten ulottuville.