Eipä ehditty Naruskaan, tuli pari muuttujaa... Mutta onhan tuolle koiralle jotakin saatu, vaikka välillä se on pelannu yksisilmäisenä.
Viimesimpänä tuli viime lauantaina näätä semmoseen puolen tunnin haukkuun. Puolisentoista kilometriä se koira sitä ihan keskenänsä selvitteli (lunta joku 20-25cm). Kyllä mie piän ihan kovina töinä, kun ottaa huomioon, että sekä koiralle että isännälle toinen näätä vasta, eikä meitä kukaan oo hommaan ollu opettamassa. Oli jännä mennä haukulle, kun ihan varma ei voinu olla mitä siellä on. Näädän jälkiä oli siinä ikään kuin joka paikka täynnä (varmaan useampi pesue siinä vaarassa pörränny yön aikaan) ja sitten siinä koiraa seuraillessa oli hirven makuuksia ja tais olla joku poron jälkikin. Ilmavainusena tuo vielä ottaa sen jäljen vierestä, minkä toki jollain lailla tiesin, mutta en ollu tuolla tavalla todistanut kun mutkia oiotaan. En tiedä sitten, että saiko se sen näädän liikkeelle että jälki ois ollu ihan tuore (vanhassa pakkaslumessa hankala tulkita oliko yöjälki, kaks tuntia vai 20 minuuttia vanha) mutta vauhdit ei kyllä ollu semmoset, että siinä ois elukka ihan edessä ollut. Niin tai näin, torspoilin sinne suksineni paikalle ja kun suksi lipesi 100m haukulta, niin koirahan tuli kattomaan, että mitä se ukko täällä tolskaa. Hyssyttelin sitten, että missä se kissa, menehän haukulle ja meni takas haukkumaan. Jätti sitten vielä uudemman kerran haukun kesken siinä kun olin jo melkein puun alla. Tässä vaiheessa en tiennyt että onko haukussa mitään, mutta kun koira palasi siihen rinteeseen petäjän alle ja alko taas haukkumaan niin puusta tipahti lumet ja häntä huiskahti pankaoksalla. Lintujahdissa kun tavallaan oltiin ja suksella liikkeellä niin mulla oli vain kivääri repussa, joten meinas olla haastavaa etsiä aukko mistä tuikata näätälle kuulaa. Mutta koira sai onneksi paimennettua sen ohkasempaan mäntyyn ja merkkas hyvin, niin löyty ristikkoon. Enpä oo ennen ampunukaan lintukiväärillä riistalaukausta 15 metriin selältään maaten. Mutta hyvin näky käyvän tuollekin matkalle; rättinä tuli alas koiran retuutettavaksi.
Tuossa oikeestaan vähän tuli sitten sivuttuakin sitä, että koiralla on nyt tänä syksynä ollu tuo haukkutyöskentely toisinaan aika epävarmaa. Tulee hyvin herkästi hakemaan vahvistusta isännästä (mitä ei tehnyt oikeastaan kahtena ekana syksynä tehnyt kuin satunnaisesti ja silloinkin hyvin innokkaana ja vauhdikkaasti) ja paljon on ollut tyhjiä haukkuja (jotka oli todella harvinaisia aiemmin). Sitten taas toisaalta on ollut niitä todella hyviä seuraamisia ja uusintahaukkujakin, niin en oo oikein osannut sanoa, että missä vika on vai onko sitä ollenkaan. Ehkä jotakin aikuistumiseen liittyvää (hormonihommaa)? Nenäpunkkikin jo sairastettiin alkusyksystä ja lääkittiin ja anaalitkin rassattu vissiin jo kahesti eikä siellä mitään hätää ole. Yks hyvin omituinen juttu on myös se, että nyt kolmen syksyn aikana olen vain kolmesti todistanut että koiralla on musta metso haukussa. Sen sijaan olen varmaan kaksikymmentä kertaa nähnyt, että koira löytää mustan metson puusta tai ajaa sen puuhun, mutta kun koira tulee puun alle, niin metso lähtee heti lentoon. (Ja ainakin isossa osassa tapauksia voin lyödä pääni pantiksi että metso ei ole ollut miehestä tietoinen.) Joskus koira kerkeää haukahtaa kerran tai kaksi, joskus ei ehdi edes suutansa avata. Koppeloita ja teeriä on ollut tosiaan pitkissäkin haukuissa (ja tänä syksynä sain yhden pyynkin tuolle haukkuun). Ehkä keleistä johtuen tänä syksynä oli vähän huonoa tuuria haukussa pysyttelyn suhteen, mutta aina joku haukkulintu on löytynyt. En tiedä sitten oppisko tuo ajan kanssa menemään jotenkin sirommin noihin tilanteisiin, että pysys mustat metotkin paikallaan, mutta niin paljon oon noita tilanteita todistanu, että ei nuo yksittäistapauksia taida enää olla.
Käytin koiraa pentuna Rovaniemen kylällä kävelyllä ja rantapenkiltä örisi joku puliukko, että "ei anna lintu mustan koiran haukkua". Ehkä se mulukku manas kortot meille...
Saattaa se olla että lähdetään vielä suksipelissä Naruskaan ens viikolla pariksi päiväksi jos saan lomaa. Koiralle voi tietty mennä aika lailla ulkoiluksi, mutta saapahan touhuta mukana ja tulee liikuntaa. Mitä nyt on talvisin hiihelty niin se paarustaa hangessa omiaan jos yhtään on kantoa, mutta sitten jos ei etene ja hoksaa, että isäntä pyrkii suksella ohi, niin koukkaa jäljelle ja kuumottelee suksen kannoilla.
Pitää vaan varoa, ettei eksy hirvien/porojen potkittavaksi tommosessa hangessa.
