2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Miikka]

Kiitos Pekka hyvästä ja perustellusta vastauksesta. Ja samaan hengenvetoon pahoittelut ehkä hieman provosoivasta ja härkkivästä kirjoittelusta.

Hieman vaan vaivannut mieltä, kun ei (Facebookiin kuulumattomana) tunnu oikeen löytyvän uusia eikä liiemmin vanhojakaan juttuja tai kuulumisia rodun edustajista. Itse, kun vajaa pari vuotta ennen edellisen koiran kuolemaa aloin kartoitella seuraavaa, en varmaankaan edes tiennyt tästä rodusta. Pystykorvainen oli jo varmuus, mutta pienriistan ja lintujen lisäksi oli alkanut kiinnostaa sika ja nalle. Siitä johtuen olinkin jo tutkinut kkk astutuksia aika tarkkaan. Jostain kkk-linkitysten kautta satuin törmäämään ve-laika kirjoitukseen. Aika pitkään koitin silloin tietoa rodusta ettiä ja tämä foorumi tuli luettua monesti läpi. Ja kiitos niille, jotka ovat joskus tänne jotain kirjoitelleet, niillä oli varmasti vaikutusta omaan valintaan. Ja koittanut itsekin jotain välillä kirjata, jos siitä olisi jollekin joskus apuja saada yhdenlaisia mielipiteitä tämän rodun yhdestä edustajasta.

Voihan se olla, että tuurilla ja kovalla työllä saan omasta koirasta vielä ihan kunnollisen mettäkoirankin. Muutenhan se on jo nyt aivan loistava kaveri!

Jalostustyötä mie oon kyllä ihan väärä ihminen kritisoimaan. Uskon, että siellä on jaostossa hyvin homma hallussa ja monta rodulle omistautunutta hienoa ihmistä tekee hyvää työtä. Hyvähän se vaan olisi, jos hakulaajuutta ja sitkeyttä saataisiin petrattua rodussa(silloin varmasti tietäisin ottavani tulevaisuudessa lisää ve-laikoja). Mutta ehkä se mitä itse haluaisin tietää, on se minkälaisia hakulenkkejä laajimpia lenkkejä juoksevat yksilöt tekevät? Useimmilla eteen tulleilla kuitenkin se on omistajien isoin huolenaihe. Sitkeyttähän taitaa löytyä ainakin esimerkiksi Siltamiehen Fredrikssonilta reippaastikin, mutta onko tällaisia paljonkin? Ja minkälaisia hakuja tuollaiset mahtavat kiertää?

Jahas, ois aika mennä koiraa juoksuttamaan...

[Iivariiso]

Eipä se facebookkikaan paljoa lisää anna keskusteluita ja minusta tuntuu että sama homma on vähän kaikilla pystykorvaisilla koirilla. Todella paljon hiljentyneet keskustelut viimevuosina. Onko sitten se tilanne että nuoremmat metsästäjät ei enään innostu ottamaan koiria ja vanhempi koiramiesten kaarti alkaa jäähdyttelemään. Varmasti monella on myös nykyinen susikannan kehitys aiheuttanut sen ettei uusia koiria enään olla laittamassa ja sen takia kiinnostus ja keskustelu hiljenee.

Haun laajuuskin voi olla kohta jopa ongelma monelle jahtikoiralle kun uusi  hallitus muodostuu ja vihervasemmisto pääsee jylläämään. Susikanta kun pomppaa parissa vuodessa semmoiselle tasolle ettei laajahakuisia ja sitkeitä koiria tarvi kohta päästää ollenkaan metsään. Meille  saattaa tulla nopeasti se tilanne eteen että pienellä alueella toimiva tottelevainen koira onkin yhtäkkiä haluttu ominaisuus. Itellähän tämä ei vielä ole niin suuri ongelma kun jahti tapahtuu pääsääntoisesti porohoitoalueella mutta kyllä sen sielläkin on huomannut että susia on kokoajan enemmän. 10-15 vuotta sitten jos jahtimaille ilmestyi susi ja poromiehet pyysi sen pois ihan luvallisesti niin saattoi menna vuosia ettei uutta näkynyt. Nyt viimevuosina niitä on joka vuosi talvisin pyydetty jopa useampia ja heti on kesällä uusia tunkemassa tilalle.

[PKu]

Naamakirja heitetty hitoille pari vuotta sitten ja silti omiin tarpeisiin kohtalaisesti pelaava 4v velu tarhassa  Hirvi kiinnostanu pennusta lähtien eniten mutta tunnin haukut lyhentyi viimevuonna puoleen ko keleen kaatoja oo saanu vähillä vuoroilla vielä aikaiseksi van tällesyksyä jo ukot pyydettävä motin ympärille. Jahin jälkeen aina tietty hirmusti kaatopaikkoja. Hevosia ohjastajineen ei metäs hauku kun naapurin hepat tarhan ohi päivittäin kulkee mut hirvelle ääntä alkuun nyt hiukan liian tulisesti. Haku autolta sekä jalan liikkuessa mun alueille passelisti 200-1000m.Seuraaminen juoksuhirvee kehnoo mut eipä haittaa. Viimesyksy oli eka syksy kun hellitin hirvee ja kannustin kaikelle. Penikkasupit hoitaa ite, aikuiset ja mäyrät pitää paikallaan, teeriä lyhyisiin haukkuihin pari. Ketulle syttyis kyllä jos toisen ajoon ampuis. Sikaa/nallee ei tietääkseni viel yhyyttäny mutta eipä ressiä.Minkille ihan hullu jos penkkoja lapioisin. Näätä irtoais kaiketi myös ko joskus raivoaa puuhun,oravalle vaisu kun pennusta torunu.Oikein mukava ja ihmisystävällinen paketti ja mulle mieluinen yleiskoira pl.hirvihommiin harmaa nyt tulossa,mutta velullekin kaatoa jatkossakin yhä yritetään.

[Iivariiso]

Tuohonko saisit kaadon tai parin niin saattas sitkistyä haukkumaan senverran  että ois juuri sopiva koira  jahtiin. Semmoinen 3-4 tuntia ois ihan passeli niin ei tarvis öitämyöten ootella koiraa mettästä ja pystyy vielä seuraavanakin päivänä viemään koiran mettään.

[Junnu]

Kyllähän tuo meilläkin on mainio kaveri ja vainu ja aistit omasta mielestä todella hyvät. Ainakin kun vertaa aiempiin pystykorviin. Otti jo alle puolivuotiaana aukon yli 150-200m päähän puustalöydön teerelle mitä pidän kovana suorituksena.
Minullekin oli koiraa ottaessa valinta alunperin lähinnä pohjiksen ja suomen pystykorvan välillä mutta kun useampana vuonna linnun metsästys typistyi siihen yhteen tai kahteen viikonloppuun niin sitten otettiin hirvihomma mukaan kuvioon ja löytyi ve-laika. Edelleen kuitenkin suurin hinku on lintujahtiin ja hirvijahti vain bonus siihen päälle.
Viime syksynä muutama hyvä lintutilanne olikin joista itse sössin muut ja yhdelle hyvälle haukulle tuli toinen koira häiritsemään juuri kun kiväärille aloin paikkaa hakemaan. No, ehkä ensi syksynä.

[Miikka]

Koitetaanhan aktivoituu tässäkin ikäluokassa. Kesällä ei ihan liikaa ole ehtinyt treenaamaan. Parit jäljet ja lenkitystä kävellen, juosten ja pyörällä, mutta ei kyllä liikaa. Uintiakin tuli, kun moottoriveneen keulilta piti välillä irrota vilkasemaan parin sadan metrin päässä olevaa rantaa...

Sikoja ei ole oikein ollut, joten ei haavakkojäljillekään ole vielä päästy. Ens viikosta lähtien sitten koitetaan tietenkin ettiä nallen jälkiä, josko päästäis vähän jutuille. Mäyriäkin toki käyään haukkumassa, jos sattuvat ilmestymään. Supille en meinannut vielä ehdoin tahdoin työntää, mutta jos löytää itte, niin laitetaan kyl hengiltä.

Haku ja haukku olis alkavan syksyn kehityskohteet.... nopeesti mietittynä aika oleelliset haukkuvalle mettäkoiralle . Haku parani viime kauden lopussa ja tuntuisi poika olevan aikuistunut kesän aikanakin. Joten toiveissa on, että kauden alusta jo haku lähtisi kehittymään. Ilmasta ottaa mielummin hajut, joten tuulen alta koitetaan lähteä elukoita etsimään. Jos haukkuja onnistutaan saamaan, niin koitetaan palata jatkamaan, koska ihan varmasti yhteyttä tulee poika hakemaan. Ja tietenkin koitetaan ruumiita saamaan, koska uskon, että sillä olis paras vaikutus tohon.

[Miikka]

Huonosti on ehtinyt metästelee töitten takia, mutta sentäs vloppuina jotain. Kelit on toki ollu sen verta kuumia, että tullut etiskeltyä elukoita muutama tunti aamulla.

Yks mäyrähaukku ja muutamia todennäkösesti hirvelle haukkumisia. Koko ajan vaan vahvistuu hidasälyselle isännälle, että tuulen alta pitäs aina viedä ja mielellään vielä pitäs varmaan mennä varmoihin paikkoihin, josta eläin löytyy. Saataisiin mahdollisuuksia löytöihin ja paluisiin haukulle sen jälkeen, kun iskälle on tultu kertomaan, mitä kivaa löydettiin.

Jäljelle, jos ei jotakuinkin tuore, ei kannata irti laskea. Liimaamalla niin pitkälle, että alkaa ottaa ilmasta hajua innoissaan. Sitten saattaa olla mahikset, että kyseinen jäjen jättäjä löytyisi. Jos jäljen alkuun jää itte irtilaskun jälkeen oottelee, niin menee jälkeä ehkä pari sataa metriä, jonka jälkeen takasin, sitten jäähän siihen ympäristöön haahuilemaan, jos ei isännän kanssa mennä käännöspaikalle....eli liinaamalla oltaisiin saavutettu sama ilman ylimääräisiä sekoiluja.

Hirven, sian ja karhun jäljet tuntuu kyllä kiinnostavan, mutta tarvis nyt vaan saaha kontakteja paljon. Koitetaan järkkäillä.

[Miikka]

Laitetaanpa tänne muistikirjaan taas ylös asioita. Sen mitä on kerennyt, pääasiassa viikonloppuisin käymään koiran kanssa, niin hirvien kanssa on temuttu. Ei oikein vaikuta, että olis kuitenkaan se kaikista innostavin elikko koiran mielestä. Jos hajut saa lähellä olevasta hirvestä, niin kyllä menee haukkumaan. Haukkuminen kuitenkin sellaista puoliulvontaa usein. Nyt pari kertaa nähnyt törmäämisen, niin kyllä perään on mukava lähteä. Mullikka tuli aluksi hyökkäämällä koiralle, niin vähäksi aikaa innostui siitä. Kävi saattelemassa vähän matkan päähän, josta tuli pois. Iso tie aika lähellä, joten en uskaltanut lähteä enää tunkemaan uudelleen etsintöihin...ja olisiko mennytkään...
Linnut ei paljoa kiinnosta kyllä. Meton perään perslähdössä toki lähtee, muttei kauas. Teeret pölläytti soitimelta puihin, jossa yksi jatkoi pulputusta. Sille kaikki kaksi haukahdusta ja pois.
Ja koitetaan jatkaa harjoituksia ja kiihdyttää tahtia.

[Miikka]

Taas on yritelty viikonlopun verran. Lauantai aamusta oli toiveena, että haukkua saisi kuulla. Sen vuoksi koitin mennä hirvipaikoille kiertämään. Tuntui, ettei tuule mihinkää aluksi, mutta alkoi se siitä viriämään, ja toki meidän suunnitelmien mukaan aika persiilleen. Eipä touhusta tullu oikein mitään. Perus höheltämistä lähistöllä. Kierrettiin takas autolle ja aattelin, jos toisen paikan viel kävis mukavan viileessä aamussa.
 Satametriä kävelyä ja jo näytti, että nokkaan otti ja hävis näkösältä. Parisataa meni hajuilla...ja ympäri. Voihan ghtfrrd! Aattelin, että tullaan taas isännän luo. Mutta ei, kun tais käydä takajälkeen, ja paahto vierestä uran toiselle puolelle ja hyvällä vauhdilla. Siitä pari sataa metriä ja räväkkä haukku päälle. Jopa niin reipas haukku, että alkoi epäilyttämään haukun kohde. Haukku siirtyi hiljalleen pusikoituneen hakkuun reunaan, jossa taas hetkeksi pysähtyi. Mieli teki mennä toiselta uralta vilkaisemaan, josko ois näkynyt. Autolla sinne, muttei mitään näkynyt rinteen ja pusikon vuoksi. Haukkukin siirtyi metsän puolelle ja loppui vajaan vartin keston jälkeen. Ja tietenkin koira näkyi juoksevan kohti lähtöpaikkaa. Siellä ehti vähän pyöriä, kunnes menin paikalle. Tottahan jätkä oli syvästi loukkaantunut, kun iskä oli hävinnyt! Nyt ei sit lähetä mihinkää...
Koitin usutella takasin ja hiljalleen mennä itte mukana, arvailla elukan reittiä ja tarjota sinne, mutta ei kauas menty. Puolisen tuntia ihmeteltiin varmaan molemmat mitä tässä tapahtuu. Hieman alkoi koira taas käyttäytyä aktiivisemmin, mutta silti piti silmällä koko ajan miuta ja odotteli kai ohjeistusta, minne mentäis.
Aattelin sit, jos ei lähe, ni hiippailen kattelemaan jäljet kuitenkin. Päästyäni haukun kulkureitit suuntaan muutamia kymmeniä metrejä, koira tavoitti jo hajut siltä reitiltä ja kääntyi sen mukaan. Paineli siihen, missä lopetti ja alotti haukun. Nyt jo kuullosti väliin vähän enempi hirville haukunnalta, mutta oli se parempaa, mitä aiemmin. Siellä paukutteli puolisen tuntia tosi komeasti pikkasen siirtyen koko ajan. Sitten tultiinkin tarkastamaan, ja ukkojaan oli parin sadan metrin päässä mukana!
Koitin kehujen jälkeen työntää takasin, mutta vähän jäi siihen pörräilemään. Pari minuuttia ja muutamat askeleet iteltä haukunloppua kohti, niin palattiinkin sitten haukulle jatkamaan. Siitä vielä tais 4-5 kertaa haukun välissä käydä kattomassa ja palaamassa. Sitten koitin tunnin kohdalla hiippailla kattomaan, niin 50m päässä pusikossa karkko töminällä. Sitä vielä pari sataa seuras. Ei enää lähettykkään ettimään sen jälkeen.

[Miikka]

Tuli kävästyä aamulenkillä taas. Koitettiin samasta paikasta ettiä hirviä. Puolisen tuntia haeskeltiin ukon läheltä ilman ihmeempiä. Yhden kerran lähtikin hakemaan hiukka selkeämmin pitemmälle aukon laidasta. Tutkaa seuraillessa 5m päähän pomppi jänö koiralta karkuun. Aattelin sitten koittaa tien toiseltakin puolelta, jos löytyisi hajuja. En ihan ehtiny autolle, kun älähti hauKku jo tien toisella puolella. Sellasta 10-15km/h eteni välistä haukkuen. Omituista menoa. 2km jatku jotakuinkin samanlaisena. Sitten käänty ympäri ja oletin, että tulee pois. Pikkasen matkaa takasin päin ja siinä kunnon kiljahdus ja haukkua taas. Hetki siinä haukahduksia ja pikkasen etenemisiä, jonka jälkeen lähti tulemaan pois.

[Miikka]

Pistetäänpä päiväkirjaan merkintä. Eilen aamusta koitettiin haukuttavia hirviä ettiä. Heti autosta tultua näytti kuonoon käyvän hajut. Siitä pikkasen matkaa mettään ja juoksuhirvi liikkeelle.sen seuraaamista muutamia satoja metrejä ja pois. Sitten ei alueesta tuntunut löytyvän kummosia hajuja. Paikkaa meinasin vaihtaa ja autolle mentiin, niin menikin koiralla pitkäksi ja lähti selvittelemään hajua. 400m päässä alko haukku. Hyvillä mielin kuuntelemaan. Valuttelin autolla hieman lähemmäs, josko lähtee karkko isolle tielle päin. Siitä kuulukin paremmin....ja perkele supin rääyntää
No, lähin haukulle samantien, mutta parikymmentä metriä ehin, niin haukku loppu. Paikalle päästessä supi rentona leikkiraatoa ja koira karvatuppojen seassa odotteli liikettä. Kopsautin lopullisesti hengiltä ja seuraavaan paikkaan.
Seuraavassa paikassa oli sian jälkeä, muttei riittävän haisevaa. Pitemmällä näky pikkusonni ylittävän pellon ja nousevan mäkeen. Laskin koiran ja kävelin tieuraa siihen suuntaan. Hajuista innostuttiin hurjasti ja ensin täysillä takajälkeä suolle ja siellä ympäri ja löytö mäellä. Parin kilometrin juoksut toiselle suolle, jonka reunapellolla ympäri ja takas.
Sitten vielä joko rusakko-tai kaurisajon pätkä yhdessä pusikossa.

[Junnu]

Meillä on syksy lähtenyt aika vaihtelevasti käyntiin. Koira toimii välillä vähän paremmin ja välillä ei ollenkaan. Pari viikkoa sitten oltiin paremmilla valtion mailla liikkeellä ja haku aukesi jo hiukan kauemmas ja lintujakin löytyi. Paras teerihaukku kesti sen 26min mutta en vain löytänyt lintua ristikkoon vaikka kuinka puuryhmää konttasin ympäri. Koiran haukkutyyli vaikutti olevan aika smanlainen kuin hirvellekin, eli alkuun kovalla innolla jatkuvaa haukkua ja sitten 5-10 haukahdusta ja sitten puolen vaihto toiselle puolelle puuta ja uudet haukahdukset. Ei kuitenkaan antanut periksi ennen kuin lintu karkasi. Lyhyempään haukkuun saatiin teeri pudotettuakin.
Viime viikonloppuna sitten oltiin eka kertaa oman seuran mailla ja ei taas koiraa huvittanut ollenkaan, ei yli 50m lähtenyt missään vaiheessa ja karkkoavat teeretkin hyvin suppeasti kävi perkaamassa. Tiiä sitten vaikuttaako jatkuvasti alueen läpi ramppaavat sudet asiaan.
Vahvasti näyttää siltä, että kohta ne sudet siihen jää pysyvästi kun kolmella puolella aluetta on alle 100km päässä laumat joista ainakin 2 on vielä tappanut useampia koiria. Siihen kun jäävät niin loppuu meikäläisen hirvijahdit ja riistanhoito kokonaan. Hoitakoot sitten riistanhoitotyön vaikka susien suojeliat.

[Miikka]

Syksy etenee. Naruskassa tuli viikko vietettyä ja kanalintuja jahtailtua. Aika selväksi kävi, ettei tästä koirasta linnunhaukkujaa taida kehkeytyä. Omiin kulmiin verrattuna mukavan avointa maastoa kun hipsii ja antaa koiralle mahdollisuudet löytöön, niin tän hetkisillä lintumäärillä tapahtumia varmaan on. Tiedä sitten kuinka paljon lintua koira karkotti oman silmän ja korvan kantamattomista, mutta aika paljon ihan näkösältäkin lähti. Muutaman kerran pölläytti ukkometon lentoon ja samantien koppelo nousi vierestä kelon oksalle. Koira varmasti näkikin linnun, mutta kahden haukahduksen jälkeen lönköttelemään seuraavia haasteita kohti.
Kyllä nuo toki kiinnostavia tuntuu olevan etsiä ja pöllyttää lentoon, mutta siihen se jää. Yksi jonkun kiväärillä suolille piiskaama mettokin kaivettiin puskasta talteen. Enempi tällä kertaa tuntu, että teki pohjosen reissu hallaa, kuin hyötyä. Porot kun oli kiinnostavia ja sopivan äkäsiä. Juoksutti vajaan kilometrin, jonka jälkeen pois. Pari kertaa niin into pinkeenä ristiin rastiin, että hävitti jäljet Löysi sitten kaverin ja sen koiran jäljet, johon meni tarkastelemaan. Siellä sitten kaverin taakse istumaan ja täyttä ulvontaa Nyt sitten kotipusikoissa pitää vähän väliä kiiruhtaa tarkastamaan missä ukko on.

Eilen töitten jälkeen koitettiin hirvihaukkua löytää. Lähellä pörräs. Ei oikein tuntunut haju osuvan nokkaan. Tiiä sitten oliko elukoita. No, aattelin ihan hissukseen kulkea, jotten säikytä hirviä jos ovat kulmilla. Loppujen lopuksi löyty muutamien sikojen päivämakuut. Tais ottaa päähän asukkeja löytäjä, kun annettiin reippaat alkukyydit. Sen jälkeen osien vaihto ja vinkuhaukkuajoa mutkitellen taimikossa ehkä kilometrin verran. Sit loppu ääni, mutta seuras jälkeä vielä jonkun matkaa. Loppujen lopuksi naapurin puolelle pikkasen ja sieltä palaili lähtöpaikalle.

[kuarakainen]

Kirjotellaanpa jotakin tännekin pikaseen, kun oma koira tuohon haarukkaan osuu, niin eivät pääse valittamaan, ettei kukaan kirjoita mitään 

Helmikuussa tulee nartulle 3 vuotta mittariin ja hyvin on pelannu alusta asti nimenomaan linnuille, joille oon sitä ohjannu ihan pennusta pitäen. Viime keväänä saatiin haukkuun ammuttujen listaan mukaan näätä ja hirveähän tuo kyllä jollain lailla paukuttaa jos satutaan törmäämään. Ei mitään erikoisempaa oo ulosmitattu sorkkapuolella varsinaisesti, mutta vuosi sitten meni kyllä sen 29 kilometriä ja kahden joen yli yhden juoksentelevan lehmän perässä. Pitempiä seisontahaukkuja siinä ei kyllä ollu ku löydöllä ja sitten jossakin ojavarressa. Tänä syksynä kävi vähän samanlainen tapaus, että löyti alle 200m päästä hirven ja kun en arvannu hirveksi sitä haukkua, niin lompsin tuulen puolelta ja sitten mentiin. Koira ei seurannu kuin reilun puoli kilsaa sitä ja tuli sitten pois, että oisko ollu turhan luja kyyti. Yksinäinen elukka siinä oli kuusikossa makoillu kuitenkin ja pitkä taisi olla askel muistelen.

Lintuhommathan tuon kans tosiaan sujuu hyvin sillon ku koira on kunnossa ja kelikin maistuu. Tälle syksylle kun on nyt saatu nokka auki, niin on ollu mukava huomata, että kehitystä tapahtuu tai on tapahtunut taas. Haku pyörii hyvänä päivänä siellä 300m-600m päässä isännästä eikä tule isäntää ikävä välttämättä puoleenkaan tuntiin. Kahtena ensimmäisenä vuonna touhu oli vähän liiankin itsenäistä, mikä oli huono yhistelmä poro-persouden kanssa. Vaan siihen löyty keinot ja nyt koiran saa suht varmasti pillillä pois melkein tilanteesta ku tilanteesta (lintupaikoilla ei oo ihan satavarma). Seuraamiset on pidentynyt (parhaimmillaan löydöltä haukulle ollu n. 400m) ja sitten on muutamia hienoja uusintahaukkujakin saatu. Vaan aika heikosti on tässä Rovaniemen korkeudella pysynyt lintu haukussa ja jotenkin millä on nuo mettopoikueet ollu nyt pitkään hukassa. Joku vain on kortot meille manannu, kun saalista on vielä koiran touhuun ja kilometreihin nähden vähänlaisesti tai sanotaanko että vois olla enempi.  Parhaimpana temppuna tuli jämpti kymppiminsan teerihaukun (sen vkonlopun ainoan) sotkemaan, vaikka kilometritolkulla sitä eteen koukannutta jämptiä saattanutta hirrrrvimiesten kaksikkoa väistettiin ja kun jämpti tuli jälille niin vaihdettiin tangentin suuntaankin vielä pari kilsaa. Vaan pieneksi ne käy salot täälläkin. 

Pennut meinasin tuolla teettää nyt seuraavaan juoksuun ja pahoin pelkään, että pitkästä mehtuukaudesta ei päästä nauttimaan.  Hyvällä tuurilla ja laskennallisesti vois olla kuitenkin vasta joulukuulla riiureissut aiheellisia. Jos vielä nyt sitten ehitään, niin lähemmä Miikan tavoin tuonne Naruskaan mekin vankempien petäjien ja isojen mustien lintujen toivossa joku vkonloppu. Ja mukava ois haukuttaa tuolla se LINT1:n tulos, koska uskon vakaasti, että koirasta siihen hyvänä päivänä on, mutta saattaa olla että työt tätä harrastustoimintaa tänä syksynä sotkee...

[Miikka]

Joopa joo, syksy etenee. Mukava lukee vähän muittenkin koiruuksien touhuista

Myö ollaan koitettu hirvien haukkumista tai oikeastaan ees ensiksi ettimistä. Alko tuntumaan, että teki tuo pohjosen reissu rajusti hallaa, kun ei taas näkyvistä meinnannut hävitä useempana päivänä. Edellisenä viikonloppuna löytyi kaksi juoksuhirveä, joihin ei koira muutamaa sataa metriä enempää tunnu uhraavan. En tiiä onko tarpeenkaan, mutta mahtaako oikeasti nuo kamelit edes kiinnostavan
Niitten jälkeen kaverin harmaa otti karhun useemman tunnin haukkuun, johon kävin tarjoamassa poikaa. Yleisesti ottaen ei suostu toisen koiran haukulle menemään lainkaan. Nyt päästiin ihan viereen ja sinne tuo meni pari kertaa pariksi minuutiksi nallelle haukkumaan, mutta sitten taas pörräs siinä sadan parin sadan metrin päässä ja seuraili innokkasti mitä tapahtuu. Enpäs oikein osannut tulkita mitään...

Viime lauantaina kovassa tuulessa koira oli aivan käyttökelvoton. Ei minkäänlaista hakua mihinkään. Muutenkin tuntuu, että hajun pitää olla aivan tuore, jotta kiinnostaa. Siinä sitten turhan päiten hermoja kiristeltiin koko päivä. Sunnuntai aamusta olikin sitten nätti kylmä tyyni keli. Oli kuin eri koira. Luukusta lähti samantien ja kaivoi ketun jostain esiin ja neljä kilometriä seuraili sitä. Vauhit alussa jonkun aikaa vajaata 40km/h. Sitten pitikin laittaa koira autoon ja miesajolla touhuttiin pari tuntia. Sen jälkeen ei seuraavasta kuviosta hirveä löydetty, pari peuran saattelua sentään...

Saapahan nähdä miten noitten hirvihommien kanssa käy. Nyt tekis mieli olla koko ajan metässä koittamassa koiralle saada haukkua, mutta pirun työtä joutuu tekemään ja ensi viikonloppu poissa. No, toivotaan, että ois vielä lupia sen jälkeen jälellä ja saataisiin vaikka mäihällä kaato aikaseksi, niin näkisi auttaako mitään. Kummasti anto toivoa se tunnin suht mukava hirvihaukku, mutta mahtaako jäädä syksyn ainoaksi. Voihan tuota sitten lumien aikaan koittaa jälkien päästä ettiä ja harjotella ja ainakin kattoa tuleeko yhtään mitään.