37
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 17.02.23 - klo:21:55 »
Jaa, se tuli mukava yllätys sunnuntai aamuna, kun kaveri laitto viestiä, että ois rajalta tullut sika alueelle. Olin lauantain jäljet katellut ja kun ei rusakkoa kummenpaa löytynyt, niin jo asennoitunut kotioloissa vietettävään sunnuntaipäivään. Kaveri sano tarkastelevansa jäljet vielä kunnolla ja laittavansa hälyn sit, jos näyttäisi, että olis sika jäänyt alueelle. Aika isolla varauksella jäin oottelemaan, mutta tulihan sieltä viestiä, että pitäs olla.
Kivalla fiiliksellä kamat ja koirat autoon ja kokoontumispaikalle spekuloimaan, miten touhuttaisiin. Vajaa kymmenen passia saatiin kasaan ja Reinolle vastuu etsiä sika. Taas oltiin sen verta lähellä rajaa, että osa passeista tien vierustassa, jonka toista puolta vyöhyke kulkee. Kerkesin ottaa koiran just autosta, kun kaveri soitti, että on lähtenyt liikkeelle ja pois motista. Eli koira autoon ja selvittelemään, minne mennyt ja menossa.
Lupasin kävellä pätkän, jota ei pystynyt ajamaan autolla. Kaveri lähti hiihtämään vastaan samalla, jotta homma nopeutuisi. Ehdin parikymmentä metriä käppäillä, kun huomasin kelkkauralla jälkiä. Tästähän sitä on tultu! Sika oli kulkenut juuri ajamaani tietä pitkin seuraavaan risteykseen asti, josta penkan reunasta löytyi pari jälkeä. Pari sataa metriä tätä tietä pitkin, josta loikannut kuusen juurelle penkkaan jatkamaan.
Siitä saatiin pyöritettyä hetken päästä mottiin. Kaveri kävi mottiin kävelemässä lumista uraapitkin, jota ei ollut ylittänyt, mutta oli käynyt reunassa. Tuossa välissä ehdittiinkin jo palelevat passit kertaalleen poistaa ja muutama ehti lähteäkin, mutta nyt hätyyteltiin takaisin.
Lähdin Reinon kanssa jäljelle, jonka koira merkkasi, jo hyvissä ajoin ennen kuin jäljet oli edessämme. Ei varmasti ollut kauan sitten kulkenut tästä. Pikkasen kävelin jälkeä pitkin ihan riittävän tiheässä kuusikossa. Sitten laskin koiran irti. Eipä mennyt kauaa, kun alta sadasta metristä alkoi haukku! Olin varma, että silloin lähtee, mutta siihen jämähti. Tasaista varmaa haukkua paikallaan, vaikka varmaan tiesi jo sika miustakin. Hanki kantoi aika hyvin, pinnasta 5senttiä murtui joka askeleella ja ääni kuului. Lähdin tarkoituksella tamppaamaan hiukan sivusta, jotta saisin sian lähtemään passeja kohti. Hiljalleen haukku lähtikin liikkeelle edeten rajaa kohti maksimissaan 150m miusta. Yritin vain ehtiä ”peittämään” kulkureitin, josta pelkäsin sen koittavan väärään suuntaan. Reippaasti talsin ja vähän oksia rapsin, jotta pysyisi vaan suunnassa. Ehdin kuin ehdinkin. Ja haukku alkoi lähentyä tullen ihan muutaman kymmenen metrin päähän, josta pyörähti ympäri ja lähti etääntymään kohti passeja.
Hyvillä mielin lähin seuraamaan jälkiä haukkua kuunnellen. Ei tarvinnut kauaa kulkea, kun läsähti! Vilkaisin puhelinta, jossa näkyi Reinon etenevän vieläkin. Aattelin, että taitaa kohta pysähtyä, mutta kiersi laukauksen jälkeen pienen lenkin, josta tieuran ja pellon yli suolle, jota pitkin rajaa kohti. Onneksi vielä edessä passeja. Hyppäsin juuri välipassissa olleiden ukkojen kyytiin, kun tuli ilmoitus, että nurin on!
Komeasti oli kaveri moksauttanut silmään sikaa, joka oli hyytynyt siihen Reinon eteen, joka kalttasi innoissaan karjun takapään.