Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 06.11.23 - klo:16:06 »
Viikonloppuna oli hirvien etsintää luvassa. Muutamia hirviä alueella, mutta ihan rajoilla ovat olleet. Tuurissaan sitten ovatko mein puolella vai naapuriseuran vai naapurimaan alueilla. Lauantai ei saatu mitään mainittavaa aikaseksi. Sunnuntaina päätettiin yrittää silti uudelleen, jos vaikka saataisiin jotain havaintoja.

Aamusta ensin mentiin naapuriseuran rajan läheisyys tutkimaan. Päätettiin kahdella koiralla kulkea läpi ja ehkä kymmenen passimiestä. Valtion rajalta lähdettiin kulkemaan, vaikkakin tuuli oli melkein myötäinen, mutta mukavampi näin jahdin kannalta. Reino oli miun mukana ja kaverin tytön nuori seropi kulki heidän ohjaamana toisella laidalla. Yksi iso hirvi lähti Reinon edestä kuusitaimikosta ja suuntasi kovalla vauhdilla suoraan taaksepäin. Oli varmasti saanut jo miustakin hajut, joten ei paljoa ehtinyt Reinokaan mukaan. Juoksi perässä hetken matkaa, ja palaili hetken päästä takaisin. Aika lopussa seropi löysi hirven ja lähti melkoisella rähinällä perään. Reino kuuli haukun ja meni mukaan. Hirvi hiukan hiljenteli seuraavassa rinteessä, jolloin ehti hiukan Reino jo haukkumaankin, ennen kuin poksahti. Keuhkolaukauksen jälkeen pari sataa metriä juoksi ja kaatui, jossa hiukan haukkua ja kannikan putsaus. Eipä tollasessa alueesa ole munlaisille koiratöille mahdollisuuttakaan.

Sen jälkeen etittiin viimeistä naarasta muilta alueilta. Karhukoiraa irrotellessa löytyi yhdet yölliset hirven jäljet. Aattelin siihen alueeseen sen irrottaa. Oli jo pitkälle iltapäivä, eikä mahdottomasti tuntunut haisevan. Haki ihan ok lenkkejä, mutta ei löytynyt. Etelän suuntaan meni jäljet, joten kiersin sitten vielä alueen eteläpuolelle ja päätin siihen vielä irrottaa sen hetkeksi hakemaan. Jotain jälkeä vaikutti tutkan liikkeiden perusteella seurailevan, mutta kiersi kohta takaisin irtilaskupaikalle. Kyselin, josko lähettäis, mutta meni uudestaan sinne mistä vaikutti jälkiä lähteneen seurailemaan, Nyhjäili pikkuisen kuusitaimikon seassa jonkin aikaa, kunnes lähti reipasta haipakkaa. Vajaan kilometrin meni ja pysähtyi haukkumaan. Kello oli puol neljä ja hiukan alkoi hämärtää. Kahden hirven jäljet näkyi, muttei osannut sanoa olisiko vasa vai ei. Nosti vielä melkoisen sumun, joten ei jahtailuista tullut enää mitään.

Hyvä treeni siitä lopulta saatiin. Pimeeksi veti ja hirvet siirtyivät ensin hiljalleen viitisen kilometriä jääden suonlaitaan haukkuun. Siinä olivat ehkä puoltoista tuntia, kunnes valuivat suonlaitaa pari kilometriä toiseen nurkkaan, johon parkkeerasivat hakkuuaukkovitelikköön. Ei oikein karkkoja kauheasti kehannut antaa, etteivät suolle olisi menneet möllöttämään. Sitten menin suonpuolelta hiukan alta sataan metriin huutelemaan koiraa pois, niin alko lehmä huutelemaan takasin hiukan tuohtuneena. Pikkasen kannustin, että saisin liikkeelle. Lähtivätkin siirtymään, mutta melko hitaasti. Hiljaa kävelivät onneksi kauemmas suosta, noin kilometrin päähän, johon taas pysähtyivät. Palailin autolle ja ajelin lähemmäs. Koitin käydä taas hiukan huutelemassa, mutta koira tiukkasi vaan tahtiaan. Käppäilin viiteen kymppiin puskassa, jolloin lähtivät taas siirtymään. nyt hiukan huonohkoon suuntaan, joten ajelin seuraavalle tielle eteen. Pysähtyivät ennen tietä taas haukkuun, josta hetken arpomisen jälkeen pikkasen parempi suunta. Siinä juoksin rymistellen ja karjuen ryteikössä, jolloin jo parempi vauhti karkossa. Vajaan puoltoista kilsaa meni, kunnes alkoi joen rannan lähellä haukku. Nyt sitten autolla reippaasti pohjoispuolelle, jossa sen alueen reunassa heti hevosaitauksia, missä aika pirusti hevosia. Sinnepäinhän se alkoi valumaan tietenkin. Katkoin oksia ja huutelin, etteivät vaan tulisi sinnepäin. No eipä kestänyt ku hetki, niin hyvää vauhtia aitausta kohti! Kohta koira aitauksen sisällä ja kohti porukassa olleita hevosia. Sydän kurkussa koitin valolla etsiä koiraa pimeydestä hevosten keskeltä. Seuraavaksi kun vilkaisin puhelinta, niin koira olikin menossa jo joen toista puolta äskeiselle haukkupaikalle ??? En tiiä mitä tapahtui ja miksi, mutta kait se vaan kävi sillan kautta ylittämässä joen ja paineli takaisin. Ei kai ehtinyt välittää hevosista...onneksi!

Sinne paineli takaisin, ui joen yli ja lähti etelään asfalttia kohti. Siinä aattelin, jos ehtisi koittaa kiinni. Tutka ei tietenkään silloin antanut pariin väliin paikkaa ja seuraavana olikin jo muutaman satametriä tien yli menossa kohti vanhaa ja uutta kanavaa. Paikkaa joutui taas odottelemaan. Kumpaa puolta menivät hirvet? Jos lähtisi ylittämään, niin vastarannalla saisi varmasti kiinni. no, seuraava paikka olikin keskellä vanhaa kanavaa, joten auto ympäri ja isomman kanavan toiselle rannalle. Seuraava paikka ison kanavan keskellä ja kun ennätin kohdalle, niin 50m ennen autoa nousi rannalle ja tyytyväisenä jatkoi mettään. Siitä oottelin hiukan suuntaa, jotta osasi suunnistella seuraavalle tielle. Noin kolme puol kilsaa meni, kunnes tien ylityksestä sain houkuteltua hirven leikkuuroippeilla autoon.

Reilu kuus tuntia irtilaskusta, vartin vajaa viis tuntia haukkua ja kakskyt kilsaa tuli mittareihin. Hyvin touhusi kyllä, mutta yhtään en kyllä kaipaa sitkaampaa koiraa. Eihän tuossa sen puoleen mitään, niin kauan, ku edessä kulkee ammuttava elukka ja pysytään kohtuu etäisyyksillä rajasta. Meillä vaan aika harvoin niin.
12
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 31.10.23 - klo:09:40 »
Näköjään sitä pitää laitella kuitenkin asioita ylös, kun tuntuu hommat menevän hyvin.

Lauantaina oli pidettävä kotipäivä perheen kanssa, mutta sunnuntaina koitettiin taas elukoita ettiä. Aamuhämyssä ei mitään, eikä jälkiä jäätyneesä lumettomassa maassa tarvii paljon katella. Karhukoiraa haetutin aamupäivän ilman sen ihmeempää tulosta. Jämptimiehen koira pölläytti sikaporukan aamusta liikkeelle. Koiran sai kiinni onneksi ennen rajaa. Ja vielä saman porukan toisesta rippeestä ampui tytär kaksi possua, kun jämymies otti koiraa kiinni. Niin nopeita tilanteita nuo, ettei siihen mukaan ehi, ellei ihan nurkilla ole.

Iltapäivällä tuli ilmotus, että olis pari isoa hirveä juossut mein alueelle naapurista. Kaksi ison lupaa ammutaan vielä, joten kaverin kanssa aateltiin mennä rajapinta koittamassa Reinolla. Vajaa puol kilsaa ehti Reino kulkea, kun punasta alko vilkuttaa. Tuttu paikka rinteessä, joten arvasin rapakiven alta löytyneen supin tai mäyrän. Supi pariskuntahan se siellä. Toinen oli erehtynyt jäämään sen verta lähelle, että sain pois sen. Toisesta Reino sai hännän pään. Hihnan kanssa piti jatkaa matkaa hetken aikaa.

Reino meni edellä ja alkoi seuraavalla mettäuralla juoksennella vauhdilla edestakasin tiheikön laidassa. Siitä puikkasi raivausjätteiden yli ja ali tiheikköön ja parin sadan metrin päästä alkoi haukku. Pikku hetki paikallaan ja liikkeelle, tietenkin naapurin seuran aluetta kohti. Lähin juoksemaan seurojen rajan myötäsesti, jos vaikka kerkeisin kääntämään otollisempaan suuntaan. Kaksi passimiestä oli seurailemassa tilannetta lähimmillä teillä. Saipahan jolkottaa ihan tosissaan. Ihme ja kyllä tutka piirsi pienen silmukan ja matka jatkui rajan suuntaisesti pohjoista kohti. Koira meni reilua kymppiä noin viissataa metriä edellä ja mie koitin juosta rajan mukaisesti perässä. Tyypilliset kulkureitit ohitettiin ja pienen tiheän suon ylityksen jälkeen kääntyikin suunta takaisin päin jo reilummin mein alueella. Pysty hetkeksi pysähtymään tasottelemaan hengitystä. Tiheikkö notkossa koira pysähtyi ja haukkui taas pienen hetken! Ei ollut päässyt elukka kauas karkuun. Siitä tiheää kuusitaimikkonotkoa pitkin taas lähti reippaammin pohjoiseen. Siitä noin kilometrin päässä seuraava tie, johon toinen passimies oli jo hakeutunut hyvälle paikalle, jonne tuntui matka suuntautuvan. Siellä tiheikössä taas pari silmukkaa ja 400m tiestä u-käännös etelään. Johtuiko sitten pohjoistuulen mukana saamista hajuista vai toisen passimiehen rallista sinne viereen...

Hiukan jo säikähdin lähtikö koira omile jäljilleen, mutta 150m poikkesi reitti tuloreitistä ja reilua kymppiä jatkui kaartaen itään kohti peltoja. Piikku pätkä mettäautouralla taittui reilua pariakymppiä kohti peltoaukeaa. Pellon laidalla suunta kääntyi taas etelään ja pellon reunaa pitkin taas reipasta haipakkaa hiekkatien yli seuraavalle suolle. Suon puolella hetkeksi stoppasi ja välkytti punaista. Ja mie tietenkin juoksin rajan myötäisesti reipaasti samaan suuntaan. Passiukot ehti hyvin eteen etelän puoleiselle tielle, joka kulkee vyöhykkeen rajaa pitkin. Suon laita on hakattu ehkä viitisen vuotta sitten, joten sellaista reilua miehen mittaista koivikko pajukkoa pitkin kulki koira kohti passia ja pysähtyi noin 150m ennen lähintä ukkoa. Siinä alkoi taas haukku paikallaan. Viitisen minuuttia pysyi siinä. Ite yritin ryskää mahdollisimman hiljaa suon poikki elukan menoreitille, jotta saataisiin pussiin. Melko varma olin, että kohta poksahtaa ja ilmoitus "hirvi nurin" tulee. Koira lähti kuitenkin vielä valumaan lähemmäs tietä välillä haukkuen. Noin 40m ennen tiellä olevia passimiehiä pysähtyi taas kuusitaimikossa. Koiran olivat jo pariin otteeseen nähneet, mutta ei mitään muuta?! Ei edes parisataa metriä metän puolelle hakatun mäen päälle kävellyt ukko, josta noin sadan metrin päästä risukon läpi haukku kulki. Ite ehin jo noin 400m päähän suolla, kun haukku lähti valumaan tieltä poispäin. Vauhti hiukan kasvoi ja haukku loppui. Suonlaitapuskia lähti kulkemaan takasin päin ja alko jo mennä miun tasolta ohi. Lähin reippaasti hilpasemaan pohjoistakohti, ettei pääsisi kiertämään miun yli naapuriin päin. Siinä Reino selvästikin kuuli miun meiningin ja tuli luokse vilkasemaan. Samalla otti juomatauon suo-ojasta.

"Mihis mein? Mees kattoo?" vinkkasin Reinolle ja lähin ite suutaamaan risukkoon, jotta voisin yrittää varmistaa jäljet. Reino kulki aiempien haukkupaikkojen nurkille ja kanttasi maantien myötäsesti itään ison viemärin vartta pitkin noin 400m. Sieltä muutamalla silmukalla ojan toisen puolen pusikkoa kierrellen tuli vielä käymään, kun lähdin sen jälkeen. En löytänyt jäisestä maasta oikein mitään kunnon jälkiä. Hirven jälkiä hiukan, mutta ei ollut miusta tuoreita. Reino huomas, että ollaan jatkamassa, niin lähti taas jäljittelemään. Teki tielle päin pikku kukkulalle kierroksen, josta taas pudottautui notkoon, josta jatkoi itään seuraavan mäen yli. Aattelin, että tais ottaa tuosta maantien laidasta hirvet reippaamman karkon, kun niin lähellä jo kävivät. Olin nousemassa Reinon jo ylittämää mäkeä ylöspäin, kun sitä seuraavan mäen alla olevassa puskassa Reino aloitti haukun jälleen. Nyt vaan oli enää noin 100m matkaa naapuriseuran rajaan. Toinen passiukko lähtikin jo kotia, kun koira oli karkonnut tien viereltä. Toinen oli nyt tiellä 300m päässä haukusta ja miulla haukkuun matkaa mäen taakse 150m. Maa kuitenkin täynnä jäätynyttä heinää, lehteä ja sammalta, joten aika nihkeää oli koittaa lähestyä. Tieltä kaveri koitti hiljaa lähestyä samalla, kun mie yritin kiertää hiukan pohjosen puolelta mäen katveessa. Haukku kuitenkin loppui ja Reino kohta Reino pyörähtoi miun edestä ja jatkoi seuraavan mäen yli naapurin puolelle...

Astelin taas tarkastelemaan jälkeä isomman kuusikon puolelle, josta Reino meni mäkeen. Siinähän olikin sitten ihan verskit isot sian jäljet! Voihan paska! Olisihan tuota hiukan voinut arvaillakin elukan käytöksestä ja siitä, kun ei ukot nähneet "hirviä" pusikossa lainkaan. Kuitenkin kun oletuksena oli hirvi, niin ei oikein tullut enempiä järkeiltyäkään. Toisaalta, olisiko mitään tullut tehtyä toisin, jos olisi tiennyt. Todennäköisesti hiukan terävämpänä olisi ukot olleet. No mutta joka tapauksessa Reinolta tosi hienot työt yksinäisen isomman sian kanssa. Noin 8km tuli mittariin sian kanssa touhua. Hyvin pysy mukana ja ilman haavereita, vaikkei tosiaan miellyttävimpiä pusikoita ollutkaan. Tuo reitti, jos ite pitäisi kulkea, niin melko prseestä olisi kaikki paitsi pellonlaita. Valitettavasti ukoilla ei TAASKAAN taidot riittäny, vaan fiksusti tuo sika välikötkin etti. Oon kyllä tosi tyytyväinen Reinon esitykseen taas ja olisi ansainnut tuosta kyllä kaadon.
13
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 26.10.23 - klo:22:18 »
Syysloma. Meni vkloppu ja alkuviikko mökkiä talviteloille laitellessa ja viimesiä kaloja jigitellessä.

Sitten pääsikin Reino kymppikerhoon! Keskiviikkona sovittiin kaverin kanssa, et lähetään hirviä ja sikoja ettimään. Aamupimeässä ei saatu havaintoja, eikä pakkasen kovettamasta maasta jälkiä näkynyt. Hirvet meillä valitettavan vähissä. Aateltiinkin koittaa kapeahkosta maantien ja naapuriseuran rajaamasta alueesta. Rajakin melko lähellä, niin Reino sai koiranhomman. Muutama kilometri kävelyä seuran rajan myötäsesti ei antanut paljoa toivoa. Vanhoja jälkiä ja nekin naapuriin. Tiellä hetki ooteltiin, kun muutamat paikalle tulleet passimiehet menivät paikoilleen, ennen seuraavaa aluetta. Siinä rupes Reinokin jo hiukan nostelemaan kuonoa heti tieltä lähtiessä. Ja kohta parisataa metriä tiestä poksahtelikin haukut. Ihan pikku hetken oli paikallaan, siirtyi muutamia kymmeniä metrejä ja oli taas hetken paikallaan ja sit lähti. Kulki noin 700m erehtyen passimiehen eteen. Hiukan hymyilin, kun pamahti. Ja hiukan lisää, kun kuulu korvaan, että nurin on. Ei kestänyt kauaa, kun sama ääni uudestaan, et pomppas pystyyn!

Reino ehti just hirven kantaan, kun se lähti jatkamaan. Pari sataa metriä meni suht reippaasti ja sit alkoi siirtyvässä haukussa kulkemaan. Noin 2km kulkivat, ennen ku ehdittiin tielle eteen. Siinä kävi Reino vilkasemassa tiellä, ja lähti uudestaan hirvelle.  Joutui noin 600m jälittelemään, ennen ku löytyi uusiksi. Siitä syöksyikin tiestä yli yhden ohilaukauksen saattelemana. Parin sadan metrin spurtti ja taas jatkui siirtyvänä haukkuna parivaljakon kulku. Vauhdit pääasiassa 1-9km/h. Tien ylityksestä noin 1,5km ja pääsin juoksemaan pellolle eteen. Jätin kuitenkin aamulla lähtiessä kiikarin asepussiin. Pelkällä änkkärin päällä olevalla valokuidulla noin 100metristä ammuin ohi :-[ …kahdesti.

Reino kulki aivan hirven jaloissa, kun ne poistuivat pellolta miun harmitellessa. Onneksi muutama ukko oli kerennyt jo eteen. Vajaan kilometrin päästä olikin parempi ampuja paikalla ja 11 piikkisen sonnin perskarvat sai kyytiä ;D

Hirven löytöpaikasta kaatopaikalle Reinolle tuli matkaa noin 8km. Oli ylpeä koira saaliistaan! …ja tyytyväinen koiranomistaja sekä jahtiporukka.
14
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 16.10.23 - klo:15:09 »
Se alko hirvijahti meilläkin. Reino valitettavasti hiukan vähempi saa huomiota tässä hommassa, kun tuo karhukoira parempana hakijana ja sitkaampana seuraajana saa juosta enempi, varsinkin jos isommasta alueesta etitään vähiä hirviä. Kalikkajahtiakin oli ohjelmassa näin ensimmäisinä viikonloppuina.
Sunnuntaina ei jämyille, harmaalle eikä karhukoiralle löytynyt hirviä muuta kuin naapurista juossut sonni, jonka jälkeen harmaa laitettiin. Jatkoi juoksuaan samoilla vauhdeilla läpi seuran alueen.

Iltapäivällä aattelin Reinon kanssa käydä kopasemassa pienehkön kanavanlaidassa olevan tiheikköalueen, jota eivät olleet ajoporukalla kulkeneet läpi. Reino lähtikin mielellään pusikkoon, kun ei ollut paljoa juossut koko päivänä. Kohta vauhit kiihtyikin sen verta, että aattelin jotain ehkä löytyvän. Noin 300m päästä kajahtikin pari haukkua ja samantien mentiin. Reilu kolmekymppiä oli mittarissa viereisellä kaposalla pellolla, kun sen ylitti. Sen jälkeisessä kuusikossa mutka ja takasin samanpellon yli tiheikköön. Vahva peuraepäilys nousi mieleen. Hilpasin puidulle pellolle jälkiä kattelemaan jälkiä, kun Reino kulki elukan perässä tiheikköä. Hirven jälkihän sieltä löytyi. Erikoista pyörimistä aattelin. Pellolla vilkasin puhelimesta, niin kanavan suuntaan oli menossa. Ennen kanavaa vaan on kapea joki ja vanha kanava. Joesta näkyi hilpasevan yli ja vanhan kanavan sai koira kierrettyä vieressä olevalta sillalta. Siitä uuden kanavan laidasta pyörähti ympäri ja hevostilan pihan vierestä taas vanhan kanavan laitaan. Siinä taisi päästä aika kantaan, kun pari haukahdusta ja sitten uimalla perässä vanhan kanavan yli ja toistamiseen joen yli. Vesi esteissä jäi auttamatta jonkin verran jälkeen ja kohta rytinällä juoksi yksinäinen lehmä miun vierestä pellon yli kolmannen kerran. Jonki verran jäljessä olevan Reinon viheltelin autolle mennessä luokse, kun aattelin laittaa suolle päin suuntaavan hirven perään karhukoiran. Siinä yks kyläläinen soitteli, että hirvi olikin mennyt kylätien yli ja ja keskeltä kylää kohti maantietä ja taas kanavalle päin. Laitoinpa kuitenkin karhukoiran jälelle, jos vaikka sattuisi hirvelle mielenhäiriö ja sattuisi pysähtymään. Eipä pysähtynyt, vaan kanavan laitaa jatkoi naapurin puolelle.

Taisi olla lehmä, jolta naapuriseura oli aiemmin saman päivänä ampunut vasat pois. Kuitenkin ihan kiva reilun 3km kierros uinteineen Reinolle. Pitäshän tuollekin noita hirvimahollisuuksia varmaan koittaa antaa, mutta on vaan sen verran huonosti elukoita meillä, että haastavaa on löytää.
15
Pienpetotestit / Lamminkorven Suski
« Uusin viesti kirjoittanut kuarakainen 11.10.23 - klo:18:10 »
Lamminkorven Suskin pienpetotesti mäyrälle liitteenä.
16
Pienpetotestit / ve-laika Töppönen
« Uusin viesti kirjoittanut PasiK 11.10.23 - klo:08:23 »
Hyväksytty testi supille
17
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut Miikka 10.10.23 - klo:15:48 »
Onpahan hienoa kuulla! Nyt vielä kun on pitkät ajat lintua jahata, niin sehän varmasti kelpaa Mirkkua haukuttaa ja satoa kerätä. On sitä tuon eteen töitä tehty, joten kelpaa varmasti nauttia nyt. Vielä, kun näätähommatkin pelaa, niin on kevääseen asti peliaikaa jahtailla mielenkiintoisia jahteja. Se, että jättäisi hirvet rauhaan, vois olla näätähomman kanssa ihan hyväkin juttu. Ei tarviis kevättalvella huolehtia, kun irti laskee. Toki, jos hyviä haukkuja höröturville alkaa vielä tulemaan, niin saa hiukan pähkäillä....mut melko positiivinen ongelma silloin kyseessä ;D

Myökin kävästiin korkeanpaikanleiritys Tuntsan kulmilla. Lintuja oli mukavasti ja ihan hyvin saatiinkin. Omia koiria ei liikaa linnut kiinnosta, niin enempi varmaan haitaksi olivat, mitä hyödyksi. Karhukoira kulki vyössä ja Reino oli ylpeä, kun karkotteli linnut riittävän kaukanta lentoon. Tulipahan käveltyä aika reippaasti mahtavissa maastoissa. Reinon velipojalla oli muutamat hyvät lintuhaukut, muttei valitettavasti saatu tiputuksia sille aikaseksi.

Kotikulmille kun palailtiin, niin sunnuntaina saatiin taas supi poistettua. Sen jälkeen sonni juoksutteli karhukoiraa vajaa 15km. Sen jälkeen kaverin harmaan jälitteli pikkupartin sikoja liikkeelle, jotka ehti jo ennen omaa paikalle saapumista juoksennella naapuriin. Kaveri oli kuitenkin sitä mieltä, että tienviereiseen mäkipusikkoon, josta lähtivät, olis yks pyörähtänyt takasin. Lupasin kurkata Reinon kanssa puskan ja jäljet pellosta. Suon laitamilla oleva erittäin tiheikköinen mäki, ei tuntunut sellaselta paikalta, että olis sika siihen jäänyt, kun liikkeelle kerran oli potkittu, joten jätin aseen autoon ja laskin Reinon juoksemaan samalla, kun kävelin pellon laitaa jälkiä katellen. Reilun vartin verran ehittiin, mie pellon laitaa ja Reino pusikkoa tutkiskella, kun rävähti haukku ilmoille. Olipas se kuitenkin jääny siihen nurkkaan. Hiukan sika pyöri pusikossa hakien suuntaa, mutta tien puolella onneksi oli ukko autoineen, niin pyörähti ympäri ja kohta laukkasikin alta sadan metrin päästä kuminapeltoa pitkin kohti suota. Parikyt sekuntia, niin puskasta paineli suota kohti Reino. Tietenkin parhaita tiheikköjä pitkin suon laitaa sika kierteli, mutta hienosti meni Reino jälkeä, vaikka auttamatta noissa puskissa koira jälkeen jää. Pikkasen vajaan 3,5km päässä tavotti sian uuestaan ja haukkui hetken, kunnes taas mentiin. Yhen uran yli loikkas, jolloin kaveri ehtinyt ampumaan. Puskassa hiukan pyörivät, jonka jälkeen toinen passi ehti nähä kapeen pellon yli jonkun juoksevan, arveli koiraksi. Reino oli kuitenkin vielä pellon toisella puolen, joten noin 400m päässä oli sika tulossa. Hölkkäilin oletettuun ylityskohtaan, mutta samantien totesin, että yleinen tie ja kaiken lisäksi kaverin Hilux parkissa taustalla. Sainpahan seurata parista kympistä taas, kun sika meni meko reippaasti tien yli kohti toista suota. Siitä seuraavissa suonlaita puskissa jäi jälkeen jo aika paljon. Pari kilsaa kuitenkin tuli vielä jälkeä suon läpi ja kohta samaa jälkeä karhukoira perässä, mutta sikaa ei enää tavoitettu, kun naapuriseuran rajan läheisyydestä otin koirat pois.

Tarjosi Reino tuossa kyllä hyvät mahollisuudet sika saada, mutta saahaan ukot taas kerran katella peiliin ja ansaitsi sika lisää elinpäiviä itelleen. Mukavan aktiivinen jahtipäivä kuitenkin ja Reinolta hyvää tekemistä. Vaikka tuo on melko noheva pysymään sian kannassa kiinni, niin kyllä on koirille haastavia paikkoja seurata nuo pusikot, joissa siat pyörivät. Niissä auttamatta tuntuu koirat jävän jälkeen ja silloin on pirun haastavaa ennakoida sian kulkua. Välillä tuntuvat kulkevan tuttuakin tutummista kaikkien elukoitten kulkupaikoista, mutta usein tekevät tosi erikoisia reitin valintoja, vaikka olisi taloja tai liikennettä kuinka paljon. Mutta se tekee kyllä hommasta mielenkiintoista ja haastavaa.

Ison eron huomannut ainakin omissa koirissa, kun kelit kylmenneet. On virtaa ja motivaatiota touhuta ihan eri tavalla. Viikonlopun hirvialotusta ootellaan ja siinä ohessa sikojen liikkeitä seuraillaan.
18
Pienpetotestit / VE-LAIKA kivitaskun manu
« Uusin viesti kirjoittanut PasiK 05.10.23 - klo:18:33 »
hyväksytty testi supille
19
Venäläis-eurooppalainen laika / Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Uusin viesti kirjoittanut kuarakainen 05.10.23 - klo:11:20 »
Jaa laitetaanpa tähän väliin lyhkänen raportti kesälomalta ja linnunpyynnin aloituksesta.
Mirkkuhan on pelannu oikeastaan koko ajan vain paremmin ja lintua on ollut mukavasti niin Rovaniemellä kuin reissuillakin. Rovaniemellä kyllä on paljon tyhjääkin, eikä tuo lintukanta esim tässä eteläisessä osassa kuntaa ole kummoinen, mutta paljon tuolla on kulkematonta vielä, kun iso osa lomasta rampattiin vierasluvilla kauempana semmosissa paikoissa, missä vielä metsä seisoo vakaana paikoillaan...

Kuten sanottua, koira on pelannut hyvin ja tuntuu vain parantavan otteitaan, niinku kauden edetessä pitääkin. Joka päivä se on paikan tai useamman isännälle rakentanut ja hiukan vaihtelevalla menestyksellä ja harkinnan mukaan niitä paikkoja on sitten käytetty. Jotenkin tuossa heti aloituksen jälkeen tuli semmonen synkkä kierre, että töpeksin pari haukkua ja vaikka väliin tuli onnistumisiakin niin se tilanne alkoi eskaloitua oman pääkopan sisällä sillain, että tein toistuvasti haukulla vääriä ratkaisuja ja kiersin väärään suuntaan haukkuja, en löytänyt millään lintua puusta, menin liian lähelle, yritin ampua risujen läpi tai jätin ampumatta kun aiempien kokemusten perusteella pelkäsin risuja ja linnut kerkesi lähteä jne jne. Paine kasvoi ja kasvoi ja välillä jo mietin, että pitäskö nuo aseet laittaa sulattamoon, kun ei tunnu mitään osaavan. Mutta se apina putosi selästä komean metsohaukun päätteeksi. Sen jälkeen on ollut joku semmoinenkin päivä, että nuita haukkuja on potkittu lentoon ja reenattu uusintahaukkuja, kun oon ollut sitä mieltä, ettei reppuun enää tarvii lisäpainoja. Paras päivä ja varmaan tietyllä tapaa yks elämäni hienoimmista metsästyspäivistä oli semmonen, että puoleen päivään mennessä olin ampunut Mirkulle noin tunnin haukkuihin pari lintua ja kahvitulipaikkaa puron varresta haeskellessa koira löysi vielä näädän ja sekin tietenkin nitistettiin. Kyllä siinä kelpasi kahvitulilla sitten istuskella.

Mirkulla on ainakin alkusyksystä ollut kylmän maan hakuvauhti selkeästi hitaampaa kuin aiemmin, mutta sitten kun koira pääsee maahan, missä on linnuista hajuja, se alkaa touhuamaan täydellä teholla ja tuntuu kyllä tietävän mitä tehdään. Oma arvio on, että tekemisestä on jäänyt turhat koukerot pois ja Mirkku saa nykyisin huomattavasti varmemmin haukun linnuista. Myös seuraamiset ovat parantuneet ja sitä myötä uusintahaukkujakin on raikunut aiempaa enemmän. Paras oli ehkä tuo edellä mainittu metsohaukku, joka alkoi sillä tavalla, että minä potkin metson liikkeelle, mutta koira painoi häntä suorana perään noin 400m ja niin vain otti vielä kopin tuosta metsosta ja sai haukkuun. Oli vielä semmoinen paikka, että sitä haukkua sai kiertää jonkun kolme varttia, ennen kuin löytyi sektori, mistä pystyi puristamaan homenokan alas. Teerillekin on ollut hyviä, useamman sadan metrin seuraamisia ja uusintahaukkuja. Aiemmin juuri tuntui, että teerillä nuo seuraamiset on välillä ihan surkeita muutaman kymmenen metrin pyrähdyksiä. Osa tuosta kehityksestä menee kyllä senkin piikkiin, että koira on vain vanhempi ja viisaampi, mutta kyllä jonkinlaiset yhtäläisyysmerkit täytyy vetää sillekin välille, että nuo leikkaukset on koiraa parantaneet. Näkyy se semmoisena rauhallisuutena ja varmuutena koiran toiminnassa. Välillä nuo hakuetäisyydet on kyllä aika hurjia vieläkin olleet, eikä haku sitä kaikkein parasta ole ollut, mutta kun toisaalta on semmoinen luottamus koiraan nyt, että oikealla asialla se siellä viuhtoo, niin menköön pyyntihommissa. On tässä mieskin treenannut sitä nähden, että jalka syksyllä nousee. Ja tuntuuhan nuo linnut haukussa pysyvän, niin hankala tuota on vikoa... ;D

Linnunpyynnin sivutuotteena ollaan tosiaan poistettu myös pari näätää muonavahvuudesta. Ehkä se meidän syntitaakkaa keventää. :D
Tarkoitus ois ainakin pari koetta vielä käydä koiran kanssa. Kattoo nyt sitten miten niissä menee, mutta ykkösiähän niistä vain haetaan.

Niin mukavaa on kyllä ollut nyt pyytää tuon koiran kanssa, että ei oikeastaan se hirvihomma kiinnosta enää silmääkään. Näen sen oikeastaa pelkkänä uhkana ja haittana. Toki jos nyt seuran mailla seisontahaukkuja tulee, niin asiaa joutuisi vakavasti harkitsemaan, mutta sen pari kertaa kun on varmuudella hirveen tänä syksynä kontaktia otettu, niin kyllä ne on juoksevan sorttisia olleet. Toki läheltä ne on sattuneet löytymäänkin. Mutta onneksi ainakin joillain kasvateilla tuntuu mulliturvat pysyvän paremmin käskyssä, niin jätämmä sen puolen ehkä heille...
20
Pienpetotestit / V-E laika Akka
« Uusin viesti kirjoittanut kuarakainen 04.10.23 - klo:20:43 »
Akalle samoilla vauhdeilla kaksi testiä; mäyrä ja supi.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10