Kirjoittaja Aihe: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta  (Luettu 12625 kertaa)

Poissa HAK

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 17
Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« : 21.02.15 - klo:08:51 »
Näillä näkymin perheeseen on tulossa tänä keväänä itälaika.

Kyselisin neuvoja koulutuksesta usealle riistalle.

Omalla kohdalla tavoitteena olisi saada ensisijaisesti pelaava hirvikoira. Päädyin itälaikaan monen riistan mahdollisuuksien ja toivottujen itälaikan hyvien ominaisuuksien vuoksi kuten toivottu hyvä yhteydenpito isäntään ja ei niin paljoa ylisitkeyttä.

Jos koiruus osoittaa kiinnostusta niin hienoa olisi käyttää koiraa ainakin myös pienpetojen pyynnissä ja vesilintujen noutoon. Kysymys kuuluu kuinka paljon haittaa "päätyölle", jona pidän hirven metsästystä, muun riistan metsästyksestä on?

Jos koira sattuu pelaamaan hirvelle niin olen kiinnostunut myös koetoiminnasta ja mietin kuinka paljon peto ym muut haukut pilaa koesuoritusta.

Miten jänikset? Moni laika ajaa kuulemma jänikset kiinni ja päättää päiviltä itse. Omasta puolesta jäniksistä repussa ei olisi mitään haittaa, mutta haittaako jänisajot liikaa hirvityötä?

Tietysti jos olisi sellainen koira, joka ymmärtää mitä riistaa ollaan kulloinkin hakemassa niin ongelmaa ei juuri olisi. Onko näin hyvä yhteistyö kuinka harvinaista vai onko kuitenkin niin että pääasiassa koira metsästää päivästä riippumatta sitä riistaa mitä sille on ammuttu ja koulutettu?



Poissa Burskutin

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 1076
    • Kennel Huntersheart
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #1 : 21.02.15 - klo:10:44 »
Terve! Ota hirvikoepalkituista vanhemmista. Hirvi on riistaveriselle koiralle ihan peruskamaa ja helppo löytää metsästä. Hirvelle pelaava koira pelaa yleesnä muulle riistalle myös. Erikseen ovat nämä lintukoirat sitten. Kun koira pelaa varmasti hirvelle voit ampua sille ihan oikeastaan mitä vain, ei mene pilalle. Mutta ÄLÄ ammu sille jänistä tai oravaa....
Eli pääsääntöisesti hirveä haukkuva koira haukkuu muutakin riistaa. Pienriistakoira ei välttämättä pelaa hirvelle....se on syytä muistaa.

Harvemmin esim ilves metsällä koira on vapaassa haussa, se laitetaan jäljille jne. Joten monen riistan metsästys onnistuu kyllä...kokemus opettaa miten juuri sen oman koiran kanssa toimitaan.
« Viimeksi muokattu: 21.02.15 - klo:10:48 kirjoittanut Burskutin »

Poissa HAK

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 17
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #2 : 21.02.15 - klo:17:59 »
Kummmatkin vanhemmat on hirvipalkittuja. Ja tosiaan hirvikoiraa haetaan ensisijassa. Metsälinnulle koira on erikseen ja periaatteessa sitä voisi karsia poiskin tästä laikasta. Lähinnä laikalla vesinnun nouto ja supien sekä kettujen pyynti voisi olla mukavaa hommaa hirven lisäksi.

Mietin että onkohan noista haittaa hirvihommalle, tuskin paljoa. Jänis on kysymysmerkki jos käy niin että koira pyytää ja tuo niitä omatoimisesti. Ei jänispaistissa mitään vikaa ole, mutta tuleeko siitä ongelmaa että jänikset kiinnostaa liikaa kun pitäisi pyytää hirviä.

Nuo metsälinnut jätän ehkä pois, kun siihen on toinen koira. Mielipiteitä kaivattasiin tästäkin kyllä. Harmittaahan se varmasti jos käy niin että löytyykin metso haukusta ja pitäisi jättää ampumatta.

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #3 : 21.02.15 - klo:20:44 »
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että jos koira sattuu niitä lintuja haukkumaan niin ammu pois vain. Yleensä jos suurriista koiraa sattuu kiinostamaan niin lopettaa kyllä ihan itse linnun haukkumisen viimeistään 2vuotiaana varsinkin urokset. Muutenkin jos kaikenriistan pyyntiin koiraa olet ottamassa niin ota narttu laika. Aika paljon noissa laikoissa on sellaisiakin koiria jotka eivät ole linnuista juurikaan kiinostuneet, eikä noista todellakaan läheskään kaikki saa sitä jänistä kiinni saatikka kovinkauan aja. Lisäksi tuohon jänis/kettu ajoon vaikuttaa huomattavasti se onko koira täysin ilma vai maavainuinen ( joskus jotain siltä väliltä).Itse en henkilökohtaisesti kelpuuta koiran tappamaa eläintä enää ihmisruuaksi, ja muutenkin sen kuolleen jäniksen pois ottaminen koiralta voi aiheuttaa hikikarpaloita otsalle ;D. Jämpti miehet yleensä antaa koiralle selkään jäniksen ajamisesta mutta sitä ei ehken laikankohdalla kannata kokeilla, tärkeintä lienee tosiaankin ettet ainakaan ammu jänistä koirannähden. Supit onkin sitten mieleisiä tapettavia/ haukuttavia, jos asut sellaisella alueella missä on paljon supeja niin niistä todennäköisesti tulee se suurin hirvenpyyntiä haittaava tekijä. Tuo veteenmeno on aivan koirakohtaista osa noista ui erittäin mielellään ja toisia ei saa ikinä opetettua vapaehtoisesti uimaan.
Suurin ongelma on laikoissa se, että suurin osa on aivan surkeita hakemaan, eli ohjaaja kävelee niin kauan, että jotain haukuttavaa löytyy tai tuore jälki tulee vastaan. Seuraavakasi suurin ongelma on täysin puutteeliset riistaveret, eli voi saada laikaLOTOSSA sellaisenkin pennun joka ei tajua mistään riistasta yhtään mitään vaikka olisi kuinka koepalkituista vanhemmista.
Ettei nyt menisi liian negatiiviseksi niin kun tuuri käy, saa laikasta aivanloistavan metsästys kaverin.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Jani Laitinen "Jamppa"

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 178
    • Ketturinteen Kennel
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #4 : 22.02.15 - klo:07:34 »
Linnun haukkumisesta on sen verran itsellä kokemusta, että meillä narttulaika haukku ensimmäisenä syksynä lintuja. Oisko pisin haukku ollu vartin pintaa, mutta en ampunu sille yhtään lintua, mutten toisaalta kieltänytkään. Kaikki haukut oli sellasia löytöhaukkuja ja sitten ku lintu läks niin meni jonkin matkaa perässä ja tuli pois, mutta ei osannu uusintoihin asti mennä. Sitten ne toisena syksynä jäi linnut pois. Saattaa vieläki tehä sen jos lintu pomppaa maasta ni juoksee 50m sinne suuntaa ja jatkaa sitte mitä oli tekemässä muttei hauku.
Jänis jos pomppaa liikkeelle antaa sellasen epämääräisen kiljahduksen ja juoksee hetken perässä ja antaa olla, eikä tiettävästi ole yhtään kiinne ottanu. Oravaa tai näätää ei ole haukkunu ikinä. Supille pentuna sen verran opetin, että loukussa ku oli supi niin hörräilin ja haukutin hetken, sitte supille nappi ohtaa ja ravistelin loukusta sen koiralle möyhennettäväksi. Sitte oli väliä pari kuukautta kun oli kanussa supi ja sattu olemaan laika kyydissä. Aattelin haukuttaa vielä toisen kerran loukun läpi niin koira kävi loukunvieree mahalleen ja muris vaan mutta ei saanu haukkua tulemaa, loukun reunaa raottamalla selvis mikä on jutun juoni ja kiinnihän se paino suoraan. Se systeemi on ollu toiminnassa siitä asti. Yhtään supi haukkua ei ole koskaan tullu, vaan tappaa aikusen supinki sillee, että pisin supin tiraus lienee kestäny parin sekunnin luokkaa. Hankaluutena on se ettei tuo meinaa ymmärtää tulla pois sieltä vaan joko on ootettava kun se kantaa sen supin sieltä pois tai sitte on mentävä hakemaan.
Laikat on kyllä jotenki veikeempiä tuossa hiven pyynnissä kuin harmaaturkkiset joita meillä myös on. Laikan saa ainaki paremmin lähtemään sinne suuntaan mihin on tarkotus eikä tarvia viittä kertaa hakea autolla kylän toiselta puolelta kun toivottu suunta ois päinvastaseen suuntaan. Lisäksi tuo meillä ainaki sen 7-8 tuntia jos haukkuu ni tullee jo ite ottamaa yhteyttä. Siinä ajassa ainaki meikäläinen kerkiää sinne haukulle ampumaa hirven oli missä mäellä tahajaa, tarpeeksi monta yötä on tullu istuttua autossa näitten toisten kanssa.
Haku näillä tosiaan on se heikoin lenkki monesti. Mei nartulla se on ihmeellistä. Välillä se on niinkuin vuoden lopussa kokeissakin aamulla parikymmentä lenkkiä missä menee 200-300m päähän ja tulee pois sitten vaan lähtee ja loppu erä istutaan autossa ja katotaa tabletista, eikä menny riistan perässä. Oisko se sitten sellasta vaihtelevaa se haku.
Uimaan on erittäin innokas ja oli pentuna helpoin opettaa näistä. Sekin ominaisuus on kaksijakoinen. Toisaalta hyvä kun ei katkea veteen, mutta joulukuussa pari asteisessa vedessä tuo saimaan lahtien ylittäminen saaresta saareen ja hirven kanssa samassa avannossa uiminen tuntuu aika hurjalta touhulta. Sitte vielä yks asia laikan puolesta on sanottava, että varhaiskypsin on noista koirista ollu, ainaki siinä mielessä että on uskaltanu ensimmäisenä syksynä viiä huoletta mettää ja ottaa hirvikontakteja. Noista jämpteistä ei yhtäkään ole uskaltanu viiä, kehittyvät selvästi hitaammin.

Poissa Ukonkuiva

  • Moderaattori
  • Jäsen
  • *****
  • Viestejä: 942
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #5 : 22.02.15 - klo:10:09 »
Minullakin on jonkinlaisia kokemuksia tuosta laikankanssa metsästyksestä.
Ensinnäkin laika on sosiaalinen koira ja tulkitsee isännän mielialan ja kiinnostuksen kohteen erittäin hyvin. Meillä on yksi uroslaika, jolle on ammuttu monenlaista riistaa. Koira haukkuu edelleen lintua, vaikka on jo kymmenenvuotias. Koiralle on ammuttu kymmeniä hirviä. Sille on ammuttu näätiä. On haukuttu ilveksiä ja jopa karhuakin, majaviakin, eli laidasta laitaan. Mutta, koskaan ei ole ammuttu jäniksiä, eikä oravia. Jänikset pöläyttää pois edestä ja oravahaukulta saa käskemällä pois. Eli, moniriistalaika tulkitsee sinusta, mitä sinä haluat pyytää. Hirvenpyynti kun aloitetaan täyspainoisesti, koira ymmärtää "humpanjuonen" ja keskittyy pääsääntöisesti siihen hommaan. Toki joskus tulee niitä "turhiakin haukkuja" , mutta ei ne haittaa, kun koira on ohjattavissa. Ja jos on mahdollisuus, niin ampuu hirvestyksen ohessa sen muunkin haukunkohteen pois. Tämähän lisää sitä monipuolisuutta laikan kanssa metsätäessä, kun et aina ihan varmaan tiedä mikä on haukun kohde. Haukun tyylistä ja jaksotuksesta kuitenkin opit tulkitsemaan aikapitkälle haukun kohteen. Niin kuin aikaisemmin sanoin, laika on mielialakoira, jos isäntä on noussut "väärällä jalalla " ylös, nin koira vaistoaa sen. Jos koiraa komennat metsässä väärin tai muuten meuhaat sille, päivä on pilalla, ellette tee sovintoa sen kanssa. Tämä on opittu asia itsekkin.
Tuo hakuhomma laikoilla on mielenkintoinen asia, toisilla sitä on ja toisilla sitä ei oo ja muut tulee siltä väliltä. Meidän "piirissä" on joku laika, jolla se on uskomattoman laaja, eikä siellä tarvii ukon olla matkassa. Toinen ei taas lähde mihinkään, jos ei ole ukko matkassa metsässä. Mutta ehkäpä siinä onkin tämän laikan kanssa metsästämisen suola, että  te yhdessä liikutte metsässä, koira haravoi sinun etukenttää vapaassa haussa siellä 300-500 metriä päässä ja käyttää hyväkseen tarkkaa nokkaansa, etsiessään sinulle mieluista riistaa. Tämä on sitä monipuolisuutta, mikä viehättää laikassa. Te olette nykytermiä käyttäen- kehityskelpoinentiimi.
Eli loppu kommenttina voisin sanoa, monipuolisuus laikassa ei sotke yhtään sitä hirvenpyyntiä, vaan päinvastoin, kun sinä itse ja ehkä teidän porukkannekin opitte ymmärtämään miten hieno pyyntikaveri parhaimmillaan laika on.
Tätäkin kirjoittaessani, tuolla kaksi laikaa haukkuu häkistänäsä.....oravaaa....
« Viimeksi muokattu: 22.02.15 - klo:10:17 kirjoittanut Ukonkuiva »

Poissa HAK

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 17
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #6 : 22.02.15 - klo:10:26 »
Supille pentuna sen verran opetin, että loukussa ku oli supi niin hörräilin ja haukutin hetken, sitte supille nappi ohtaa ja ravistelin loukusta sen koiralle möyhennettäväksi. Sitte oli väliä pari kuukautta kun oli kanussa supi ja sattu olemaan laika kyydissä. Aattelin haukuttaa vielä toisen kerran loukun läpi niin koira kävi loukunvieree mahalleen ja muris vaan mutta ei saanu haukkua tulemaa, loukun reunaa raottamalla selvis mikä on jutun juoni ja kiinnihän se paino suoraan. Se systeemi on ollu toiminnassa siitä asti. Yhtään supi haukkua ei ole koskaan tullu, vaan tappaa aikusen supinki sillee, että pisin supin tiraus lienee kestäny parin sekunnin luokkaa. Hankaluutena on se ettei tuo meinaa ymmärtää tulla pois sieltä vaan joko on ootettava kun se kantaa sen supin sieltä pois tai sitte on mentävä hakemaan.

Kuinka paljon haittaa sinun mielestä tuosta supi-innokkuudesta on ollut? Minulla olisi myös mahdollisuus haukuttaa supilla kanussa ja varmaan siitä intoa heräisi sille. Mutta jos siinä on suuri riski, että hirven metsästys kärsii paljon niin jätän tekemättä. Toinen mitä mietin niin se, että veisi talvella ketun jäljille. Hyvää olisi se että että talvella olisi sekä isännälle ja koiralle aktiviteettia, mutta ei haluais sellasta riskiä ottaa mikä haittaa merkittäväti hirven pyyntiä.

Jänikset jätän varmaan ampumatta ja kehumatta, sen verran monesta paikasta nyt kokeneemmat näin neuvoneen.

Oma ongelmansa tulee tietysti olemaan kauriin ja peurat, joita alueilla, joilla metsästän, riittää. Karsia pois pitäisi, mutta ei varmaan liian kovalla kädellä, kun sorkkaeläin kuitenkin kyseessä. Sama tietysti poroille, kun joka syksy myös pohjoisemmassa tulee käytyä metsällä.


Poissa HAK

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 17
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #7 : 22.02.15 - klo:11:44 »
Toinen ei taas lähde mihinkään, jos ei ole ukko matkassa metsässä. Mutta ehkäpä siinä onkin tämän laikan kanssa metsästämisen suola, että  te yhdessä liikutte metsässä, koira haravoi sinun etukenttää vapaassa haussa siellä 300-500 metriä päässä ja käyttää hyväkseen tarkkaa nokkaansa, etsiessään sinulle mieluista riistaa. Tämä on sitä monipuolisuutta, mikä viehättää laikassa. T

Tämän tyyppiset mahdolliset ominaisuudet oli yksi tärkeimpiä kriteerejä, miksi päädyin laikaan. En halua koiraa joka lasketaan auton perästä metsään yksin ja ajellaan pelkästään autolla päivä ja katsotaan tutkalla missä koira menee yksin. Kyllä tavoitteena on koira, jonka kanssa kävellään metsässä yhdessä ja haku olisi enemään pystykorvamaista yhteydenpitoa muutaman sadan metrin - parin kilometrin päässä. Tällöin olisi käsittääkseni myös mahdollisuus ohjata koiraa kulloinkin halutulle riistalle.

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #8 : 22.02.15 - klo:12:04 »
tuossapas oli "ukonkuivalta" hyvä kirjoitus siitä mitä on luvassa kun saapi riistaverisen laikan. Tuo eritoten oli hyvä pointti miten laikaa tulee käsitellä ja todellakaan ei kannata metsään lähteä jos ei ole itsellä se "paraspäivä". 
Tuo haku on sellainen maku kysymys, tuollaisella 300-500m koiralla voi jo jotenkin metsästellä mutta jos haku on sellaista tyypillistä korkeintaan 100m ukosta, niin kyllä saaliin saaminen on melko epätodennäköistä. Laika yleensä pitää isäntään yhteyttä vaikka hakeekin laajemmalta, toki poikkeuksiakin löytyy. .
Eli toisinsanoen laikaa ottaessa ei oikein voi koskaan tietää millaisen koiran saa, nuista mitä minulla on ollut/on tällähetkellä ei ole yhtään ominaisuuksiltaan samanlaista vielä sattunut.
Noista kauriista ei ole itsellä kokemusta vaikka pikkuhiljaa ovat alkaneet tänne meidänkin nurkille levittäytyä mutta kuulemanimukaan voivat kyllä pilata metsästyspäivän juoksuttamalla koiran väsyksiin. Poroista taas senverran on kokemusta, että osa laikoista ajaa liiankinkanssa poroja osa jopa käy kiinni. Tuosta poronajamisesta taitaa olla aikavaikea saada koiraa pois opetettua.
Kuitenkin  jos kohdalle sattuu hyvätriistaveret omaava laika niin mitään sille ei tarvi opettaa, osavat jo luonnostaan kunhan vain pääsee metsään, saa kunnon ruokaa ja riittävästi lepoa.
Ei muuta kuin avoiminmielin pennun ostoon ja vuodenpäästä olet jo viisaampi koiransuhteen, onnistuiko pennunvalinta vai ei.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Ukonkuiva

  • Moderaattori
  • Jäsen
  • *****
  • Viestejä: 942
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #9 : 22.02.15 - klo:14:02 »
 
Tuo haku on sellainen maku kysymys, tuollaisella 300-500m koiralla voi jo jotenkin metsästellä mutta jos haku on sellaista tyypillistä korkeintaan 100m ukosta, niin kyllä saaliin saaminen on melko epätodennäköistä. Laika yleensä pitää isäntään yhteyttä vaikka hakeekin laajemmalta, toki poikkeuksiakin löytyy. .

Tottahan toki hakua pitää olla onnistuakseen pyytöhommissa. Sadanmetrinhaulla se homma ei vaan taho onnistua.
Tarkoitin tuolla n.500m päässä risteilyllä vapaatahakua eli ns. tyhjää, riistasta hajutonta maastoa. Kun maastossa on riistahajua, on koiran tietenkin irrottava hakemaan kilometrienkin päähän. Mutta se on vaan tosiasia että, ns . tyhjän maaston haku meinaa vaan olla, monella laikallakin vähän heikkoa. Mutta onhan niitä tosi koviakin tyhjän maaston hakijoita

Poissa Jani Laitinen "Jamppa"

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 178
    • Ketturinteen Kennel
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #10 : 22.02.15 - klo:19:10 »
Ei tuosta supien kanssa meuhaamisesta ole ollut miulle ainakaan haittaa. Saattaahan se tietysti jossai oikein tiheellä supi alueella mennä koepäivä aika rikkonaiseksi jos niitä supia alkaa paljon löytymään. Miulle ei vielä ole silleen käyny. Se on ihan miten siihen ite asennoituu, minusta hyvä kun tappaa supit pois. Ollaan jopa vartavasten pyydetty kun tuolla ne ainaki kestää paikallaan.

Poissa HAK

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 17
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #11 : 23.02.15 - klo:11:42 »
Kiitos asiallisista vastauksista!

Kysyisin vielä metsästystavoistanne laikalla vaikka tästä olikin jo puhetta aiemmin.

Kuten täälläkin on todettu, laikojen haku on yleensä yhteyttä pitävää. Olen huomannut ainakin harmailla roduilla metsästettävän siten että koira lasketaan maastoon autolta ja sen jälkeen isäntä ehkä hetken odottelee tien poskessa ja sitten siirrytään ajelemaan autolla ja gps:n avulla seurataan koiraa ja pyritään saamaan passilinjaa etupeltoon.

Haluaisin itse mielummin lähteä koiran kanssa kävelemään metsään ja yhteistyössä koiran kanssa edetään. Tietysti koiran pitää ottaa sen verran irti, että hirvet ei karkotu ihmisestä eli mikään 100m päähän irtiotto ei riitä. Kuitenkin tällaisen jatkuvan yhteydenpidon koiran ja isännän välillä luulisi minun logiikalla mahdollistavan tällaisen monen riistan koiran pitämisen kohtuullisen tehokkaana metsästyskoirana. Kun isäntä pystyy kulloinkin osoittamaan omalla kiinnostuksellaan millaista riistaa halutaan, voitaisiin tällä tavalla pitää monen riistan koiraa.

Miten metsästätte laikoillanne? Koira autolta metsään vai mukaan itse kävelemään? Varmaanki  osa laikoistakin on koulutettavissa myös tähän itsenäiseen työhön. Omat kokemukset hirvikoirista on lähinnä mallia jossa koira autolta metsään, hetki odottelua ja sitten autolla gps:lla seurantaa. Tuntuu aikalailla selvältä, että tällä tyyliillä ei synny yhteyttä pitäviä koiria eikä koiran ohjaaminen "etänä" ole mahdollista.

Metsästän hirviä toisaalta pohjoisen laajoilla alueilla, mutta myös etelässä jossa alueet on pieniä ja lähellä menee paljon isoja teitä. Etelän paikkojen takia koira on tarpeen kouluttaa ohjattavaksi eikä ylisitkeäksi.

Poissa Temez123

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 230
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #12 : 23.02.15 - klo:16:12 »
Tuo metsästys tyyli riippuu täysin koiran ominaisuuksista ja metsästettävästä riistasta sekä tietysti vallitsevasta riista tilanteesta. Hyvin hakeva laika on yleensä aika tehokas löytäjä, eli haku nopeus on jotain aivan muuta kuin esim harmaalla. Tietysti paljon vaikuttaa onko koira tosiaankin ilma vai maa vainuinen tai käyttääkö molempia tapoja. Ilmavainuinen on yleensä huomattavasti nopeampi löytäjä verrattuna maa vainuiseen koiraan mutta täysin ilmavainulla pelaava koira on tietyissä sää olosuhteissa melkein mitääntekemätön. Laika yleensä kuitenkin hakee samaan tyyliin kuin esim pystykorva eli kiertää erilaisia haku lenkkejä eikä niinkuin osa jämpteistä, että painetaan alueista läpi kuin pikajuna eikä palata takaisn ukonluo. Jotkut työntää noita jälkkivainuisia suoraan jäljelle, mutta sitä ei kannata pennunkanssa harrastaa. Jälkeä voi kyllä reenata mutta mieluiten sitten liinassa, ja niin että annat pennun "löytää" sen jäljen.
Tärkeintä on olla itse pilaamatta sitä koiran hakua kävelemällä liian innokkaasti, eli kun haet pennun niin tuosta 4-5kk iässä metsään (hirvettömälle alueelle)  istuskelemaan kannon nokkaan ja annat pennun touhuilla. (ase tietysti mukana jos sattuu haukku iskemäänpäälle) Jos liikut koirankans metsässä niin silloin kun koira hakee niin pysyt itse paikoillaan ja odotat koiran takaisin hakulenkiltä, sitten taas liikkeelle kun koira on ottanut yhteyttä. Jos satut saamaan hakevan laikan niin hakulenkit noin linnuntietä mitattuna on siinä 800m-3km sinusta. Kun koira on hakenut jonkun alueen niin turhaa sinne on koiraa sitten enää iskettää eli pieni suunnan muutos jne jne. Tuosta kävelystä vielä, että pentu koiraa ei tarvi kovinmonta kertaa eksyttää isännästä niin loppuu se hakeminen kokonaan.
Itse olen nuo hakemattomat koirat laittanut suosiolla multiin tai sitten jonnekkin riista rikkaille alueille, meillä kun on nuo hirvet tapettu olemattomiin ja esim supit myös eli ei tule ukolla käveltyä ne hirvet metsästä esiin, se on koiran työ ne ehtiä.
Tällä hetkellä on tuo laika sellainen, että ei hauku kuin karhua ja hirveä, esim linnut ei kiinosta enää yhtään vaikka niitäkin pentusyksynä haukkui.
jos hirviä haukutan niin silloin löysään koiran autolta irti ja seurailen gps:ää mitä tapahtuu, ei se koira isäntää siellä kaverina tarvi. Karhua taas yleensä haetaan liinassa mutta joskus myös vapaasta hausta jos ei jälkeä löydy mutta oletus karhun oleilusta alueella on.
Edellisen pelaavan laikankans sitten pyydettiin vesilinnuista lähtien kaikkea, eka saalis oli tavi ja koiralla ikää 5kk , tuo koira haki helkkarin hyvin nartuksi tyhjässä maastossa 800m-2km ukosta , tuon kans liikuin metsässä eli ainakun koira palasi hakulenkiltä niin matka jatkui ja osittain myös hakulenkin aikana. Lintujakin saatiin joku haukkuun mutta tuo haku oli niin laajaa, että monesti kerkesi lintu haukusta karata, hirviä haukkulta ei rampannut ukonluona. Tuonkaan koirankans ei tarvinnut kävellä jos ei halunnut, eli lähti metsään kun löysäsi autolta. Tuon koiran kohtaloksi koitui kuitenkin sairaus ja elämä päättyi 2vuotiaana.
Sitten on ollut noita löysemmillä riistaverillä varustettuja joille ei minun tarhassa tila riitä.
Sitten vielä sellainen asia, että kannattaa se eka hirvi kaataa puhtaaseen seisonta haukkuun, ja ei passiketjuja ympärille ollenkaan. Sen ekan kaadon kanssa ei tarvi hätäillä jos koiralla riistaveret kunnossa. Tuo nykyinen koira (yhteisomistuksessa) haukkui ekankerran hirveä noin 7kk iässä, siinä menikin sitten 13h yhtäkyytiä ilman yhtään yhteydenottoa. Viime syksynä meni karhunperässä rapiat 1,5 vuorokautta ja kilometrejä kertyi aika rajusti (2.5 vrk oli reissussa). Tuolle koiralle ei ole ikinä ammuttu yhtään mitään haukkuun, eikä ehkä ammutakkaan muuta kuin karhu jos tilaisuus tulee.
Sitten vielä sellainen asia, tuota hakua ei voi koiralle opettaa sen voi kyllä itse pilata. Ja tuo sitkeyskin on koirasta kiinni, joku koira sitkastuu sitten kaatojen myötä toiset ei koskaan. Myös laikoissa sitten on näitä ylisitkeitä yli 1vrk haukkujia jotka ei anna kiinni.
Eli huonoimmillaan se laika ei mene oikeastikkaan 100m ukkoa kauemmaksi ja saattaa jopa 15min haukkua hirveä ennenkuin tulee tarkastamaan onko isäntä tallessa ja parhaimmilaan vetää vertoja mille tahansa koirarodulle ja on jopa ehkä parasrotu metsästykseen.
Riistarikkailla alueilla ei tule tapahtumia puuttumaan jos vain on veret koiralla kunnossa.
en kyllä tiedä oliko tuosta nyt mitään apua sinulle mutta tulipahan kirjoitettua.

Ps: kunhan jamppa ajelet tänne meille päin niin tuohan yksi hiasellinen niitä supeja tännekkinpäin niin on koirille viihdykettä ;D Eikös ne siirrä noita ahmojakin niin miksei sitten supeja, sittei tiedä vaikka paikallinen RHY antaisi erikoismaininnan moisesta tempusta. ::) ehkä jopa vuoden riistateko palkinnon.
...Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Poissa Jani Laitinen "Jamppa"

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 178
    • Ketturinteen Kennel
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #13 : 23.02.15 - klo:18:33 »
Huono vuoden aika siirtää supija. Niitä kun ei keväisin saa kuin koiran avulla ja sillo niissä useesti "täytteet" repsottaa silleen ettei ne siellä kainuun pakkasessa enää menesty ;)
Mutta tulkaahan ens syksynä tänne vierailemaan ni liotetaan hirviä saimaassa ja kerätää teille reilupussillinen supiloita matkamuistoksi :D

Poissa Nikita

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 552
  • Nikita 8,5 kk ja se ensimmäinen...
    • Nikitan sivut
Vs: Monen riistan verisyys vs. hirvitoiminta
« Vastaus #14 : 23.02.15 - klo:20:33 »
Ei niitä Teemez siirtä tartte, löytyy niitä joka syksy joitain kappaleita koiran kiusaksi. Tieten ei hiacelasteittain.

Omista laikakokemuksista sen verran, että narttu oli semmonen, että metsään piti sen kanssa mennä. Mutta suunan kun näytti, liikkui 0m - 1 km välillä ja hajun saatuaan sitten vielä pidemmälle. Täysin ilmavainuinen. Palasi aina sinne missä miehen viimeksi näki. Se myös hakkui aikalailla kaikkea. Linnut jäivät vähemmälle ensimmäisen hirven jälkeen, mutta aina se alkusyksystä niitä ajoi puuhun ja vähän haukkuikin, mutta ei pidempiä aikoja, jos ei haukulle heti mennyt. Ensimmäinen haukku tuli oravalle ja 5kk iässä vahingossa hirvelle. Supeja se haukkui, kunnes mies tuli paikalle ja sitten kävi kiinni. Kettua ja jänistä ajoi äänettä muutaman kilometrin lumien aikaan. Poroista sen sain vieroitettua aika hyvin, mutta välillä niitäkin pöläytti. Hirviä haukkui parhaimmillaan sen hieman vajaa 8 h, mutta piti yhteyttä työskentelyn aikana. Ei sitkistynyt ampumalla. Valitettavasti polvet ei tällä kestäneet, vaan jäi hirvihommista eläkkeelle 5 vuotiaana. Sen jälkeen muutaman kerran metsästin sen kanssa lintuja ja käytin noutajana koska ui hyvin mielellään. Viime syksynä polvet oli sitten jo niin huonot, että tehtiin se viimeinen reissu yhdessä.

Poikansa käyttää molempia vainuja, mutta enemmän ilmaa. Ei ole ohjattavissa, mikä on välillä turhauttavaa, kun tietää missä riistaa on, mutta koira lähtee oman päänsä mukaisesti sinne minne sattuu huvittamaan. Kaikki karvaiset elukat kiinnostaa, linnut ei. Tämä kiinnostui pienpedoista vasta yli 2-vuotiaana. Siihen mennessä ei kelvannut haukuttavaksi kuin hirvi ja poro. Nyt on listalla näätää, minkkiä supeja ja kärppä. Ui mielellään, mutta ei nouda mitään. Hirvistä mieluisin haukuttava on vasaporukka ja vaihtaa yksinäisen elukan vasaporukkaan, jos se sattuu päivän aikana kulkureitille.

Hakua on tosiaan oikeastaan mahdoton opettaa, sen voi vain pilata liialla kiirehtimisellä. Kiinnostusta moneen riistaan voi herätellä viemällä esim. Lumien aikaan eri riistan jäljile ja näyttämällä koiralle että tämä kiinnostaa. Parhaiten se tietysti näytetään ampumalla. Mitä enemmän sen koiran kanssa metsässä viihtyy, sitä varmemmin siltä monenlaista riistaa saa.

Tuosta ensimmäisen hirven ampumisesta puhtaaseen seisontahaukkuun olen erimieltä, minusta sen kärsii ampua siirtyväänkin, kunhan sitten jatkossa pyrkii seisontahaukkuun kaatamaan. Kokeneelle koiralle on sitten se ja sama miten ammutaan. Se ensimmäinen on se heräte ja se ei mielestäni ole niin tärkeä olla puhdas tilanne. Pääasia, että koira ymmärtää, mitä pyydetään. On noista passirinkiin ja jopa juoksuun ensimmäiset kaadot saaneista koiristakin tullut aivan toimivia. Mutta enempi se varmasti onkin kiinni yksilöistä, mikä millekin sopii.