Tuskasta on työelämän ja jahtaamisen yhteensovittaminen
Tuntuu, että sikojen kalentereihin on viikonloput merkattu passiivijaksoiksi ja viikolla voi sitten jättää jälkensä paraatipaikoille. On tullu taas syksyn kaikki vapaat käytettyä tehokkaasti. Aamusta neljän-viiden aikoihin liikkeelle ajelemaan ja kävelemään ja liinaamaan mahollisia paikkoja. Jälkiä löytynytkin ihan elokuusta asti suhteellisen mukavasti tänne viime viikkojen lumille asti. Ainut valitettava asia on, että ne suurimman osan ajastaan viettävät vyöhykkeellä ja sinne useimmiten päiväksikin kulkevat. Monesti sulan maan aikaan vaikeampi kauempaa rajasta löytyneitä jälkiä selvittää, mutta näin lumen kanssa vaan tuppaa paljastumaan kulkemiset aika tarkkaan. Pimeä aika toki pitempi nyt ja ravintolähteet ja -paikat harvemmassa, joten varmasti sekin kasvattaa yöjotosten pituuksia lumiaikana.
Päästiinhän noita tuossa viikonloppuna hiukan kiusaamaankin. Oli ihan rajanpinnassa viime viikot asustellut porukka jäänyt päivämakuulle muutaman sadan metrin päähän vyöhykkeestä sisämaan puolelle. Alue meidän ja naapuriseuran rajalla. Päätettiin koittaa yhdessä. Joskin kaikkiaan 8 ukkoa keräänty vain jahtiin
. Melkosen huono paikka, varsinkin noin vähäisillä passimiehillä, laskea koira irti. Porukalla arvottiin ja mietittiin, miten sitä kannattaisi. Se on vaan melko varma tuossakin paikassa, että sioilla on yksi suunta minne pyrkivät. Voivat ja todennäköisesti etsivät kohdan sinne päästä rauhassa, jos koira ei ole kannassa. Jos taas koira antaa hiukan painetta, on passien helpompi paikantaa eläin ja sen mukaan liikkua väliin.
Tiedä sitten oliko jäänyt kummittelemaan viime talvinen venäjänretki, mutta sanoin, etten kehtaisi Reinoa irti laskea tuohon. Sen verta paljon vaikutti olleen sikoja alueessa liikkeellä, ettei kovin pieneen pystynyt motittelemaan. Ei ollut muitakaan vapaaehtoisia koiran irrottelijoita. Päätettiin, että kävelen tai liinaan porukan liikkeelle ja passit rajanpuolelle. Päätin ottaa jokatapauksessa Reinon liinassa matkaan, kun tuoretta hajua on pitkästä aikaan tarjolla. Ei tarvinnut pitkälti uralta kävellä, oisko 150-200m, kun löytyi tuore makuukenttä tiheiköstä. Kontaten hiukan ihastelin mullokselle asti möyrittyjä "sänkyjä". Reino olis ihastelujen sijasta halunnut lähteä paikalta jostain syystä. Vinkuen veti jatkamaan. Melkolailla joka suuntaan lähti jälkiä, yksittäisiä, useampien kulkemia polkuja, isoja ja pienempiä. Aamu sontaakin oli väännetty ihan tosissaan joka mutkaan. Reino valitsi suunnan ja mie sukeltelin perässä. Välillä tarttui selässä viilekkeillä oleva ase oksiin ja välillä risut repi pipon päästä, lunta meni ihan joka paikkaan. Hetki rymisteltiin ilman, että miulla oli minkäänlaista suuntahavaintoa. Tultiin kuusen taimien keskellä olevaan pieneen aukkoon, niin kaivoin puhelimen ja vilkaisin suuntia. Reinon nyt vetämät jäljet näytti kaartavan hiukan sisämaan suuntaan, samassa vieressä maksimissaan kymmenen metrin päässä röhkäisi sika
. Se tiheikkö piti sisällään varmaan sillä hetkellä kymmenkunta sikaa. Eipä niitten hirveästi tarvinnut väistää miuta ja Reinoa, kun itse kuulivat ja haistoivat tasan tarkkaan missä mennään. Sen sijaan mie näin max 2 metriä, enkä eteenpäin ryskäessä kuullut juuri mitään
. Huikkasin sille, et oottelis vuoroaan ja jatkoin Reinon ja toisten sikojen perässä.
Melko typerää touhua tolleen puskissa rääpiä menemään ja koira narussa kiinni. Meinasin kyllä siinä, kun olin varma, että ovat liikkeellä siinä aluessa, että löysään koiran irti, mutta ei vaan näköjään tohtinut. Muutamia satoja metrejä siinä kiepoiltiin ja lopulta jotos tuli mönkkäriuralle. Sitä pitkin olivat lähteneet kulkemaan sisämaahanpäin. Ura kulkee rinteen reunalla, joka laskee pieneen jokeen uran suuntaisesti. Hetki mentiin reippaasti uraa pitkin jälkiä seuraten, kunnes Reino alkoi vetämään jäljeltä joelle päin rinteeseen. Melkolailla samantien näin, kun aikuinen sika ryntäsi siitä 10-20m päästä rinteestä liikkeelle kadoten samalla kuusten sekaan. Ilmottelin muille ja jatkoin ryhmän seuraamista. Hiukan edestäpäin löytyikin jotokselta yhdet poistuvat jäljet joen puoleen. Muut olivat kääntäneet toiseen suuntaan, ehkä 3-5 possua+iso.
Noita jälkiä sitten vedettiin ihan reipas rykäsy, loppujen lopuksi passitustien yli passien välistä... Siinä on sen verta leveä mahdollinen alue, josta voivat kulkea, että eipä noin vähillä pasiimiehillä helposti onnistuta. Varsinkaan, jos ei sioilla tosiaan ole koiraa antamassa painetta. Sen verta harmitti taas kerran vatuloitu tilanne, etä tutkiskeltiin alueen jälkiä. Mahdollista oli, että muutaman pienemmän sian porukka olisi tullut hiukan eri kohdasta ja voisi olla hiukan eri alueessa. Eipä auttanut ku lähtee selvittämään. Jäljet olivat reilun kilometrin päässä vyöhykkeestä, joten ei oltu kaukana vieläkään, mutta sen verta ärsytti, että päätin laskea Reinon irti. Olihan tuossa jo hiukan vedetty virtaa pois ja hyviä ukkoja kuitenkin passaamassa.
Lähettiin jälkiä kulkemaan, jotka loppujen lopuksi tietenkin monen mutkan kautta kulki samaan alueeseen, jossa muutkin makasivat. Kun sinne pusikkoon taas itte sukelsin oli Reino jo siellä parin sadan metrin päässä touhuilemassa. Pikkasen aikaa kului, kunnes Reinon haukku alkoi miusta reilun parin sadan metrin päässä. Muutamia minuutteja juoksentelivat kierroksia pusikossa noin kahden sadan metrin päässä. Välillä kuului haukkua. Koitin siinä tiheikössä etsiä ihan vaikka parin metrin aukeaa, jossa kulkisi ura, niin olisi tuurilla mahdollista edes päästä koittamnaan. Lähtivät lähenemään. Tutka piirsi silmukoita kartalle, mutta hiljalleen läheni. vauhdit vaihteli 0-16km/h. Kohta olivatkin jo sadassa metrissä ja ihan suunta kohti, mutta tietenkin pyöräytti taas lenkin. Kuitenkin rytinä jo kuului ja Reinon haukahdukset säestivät mukavasti. Ei oikein kehdannut liikkuakaan, vaikka toivottomalta tuntui tästäkään onnistua. Kävi tutkan mukaan seittämässä kympissä ja taas silmukalla ympäri ja taas kohti. Oli jo ase olalla, kun näinkin parin kuusen latvan heilahtelevan, kun sika kulki noin 30-40m päästä. Kuitekaan ei ollut itse eläimen näkeminen lähelläkään
Siitä pyyhkäisivät samaiselle mönkkärinuralle ja taas sisämaata kohti, mikä oli todella yllättävää. Katoin vielä viimeiseksi, että vajaa satametriä itellä uralle ja lähin rynnimään. Koitin mennä melko reippaasti, jos vaikka kääntyisivät kohta, niin uralta olisi helpompi liikkua parempiin paikkoihin. Olin jo sitä mieltä, että ainakin satametriä olin rämpinyt ja kontannut urallepäin, muttei vaan harvennut kasvusto prkele yhtään. Puhelin oli niin märkä, ettei sitä saanut edes lukosta pois. kaivoin kompasin taskusta ja otin suunnan länteen uraa kohti. Ainakin sata metriä tulin sillä suunnalla vielä, ennen kuin ura törmäsi eteen
Melko rapsakkaa puskaa.
Siinä sain pöllyteltyä lumet pois ja kuivattua näyttöä, niin selvisikin, että Reino oli jo seuraavan tien takana reilun puolentoista kilsan päässä kulkemassa haukkuen. Onneksi muutama noheva passiukko oli liikkeellä uusiin paikkoihin. Mie en täältä kerkeisi muualle, kuin tuurilla uudestaan eteen, jos ympäri tulisi miltei samaa reittiä.
Lähin tallustamaan auton suuntaan ja seurailin samalla koiran ja passien liikkumista. Sika pyöräytti lenkin ja kääntyi takaisin rajan suuntaan. Yksi passi koitti pienempää tietä päästä lähemmäs, mutta vaikka kuulohavainnon saikin, niin ei nähnytkään otusta. Siinä kohtaa kuitenkin sika taisi kuulla tai haistaa ukon, kun otti pienen spurtin. Koira jäi hiukan jälkeen. Sika nousi seuraavan tien penkalle, jossa yksi passimies olikin melko hyvällä paikalla. Etäisyyttä oli vielä toki noin 100m, mutta sika pysähtyi tien penkalle seisomaan. Kuulemma oli ristikossakin aika kivasti, mutta meikäläisen auto takana tien laidassa parkissa
Siitä sitten sika pomppasi reippaasti liikkeelle ja ukko ampuikin. Koira tuli tien yli myös ja jatkoi noin satametriä vielä, kunnes pysähtyi. Siinä melko paikallaan hyöri. Aattelin heti, että siinähän se on pötköllään. Mentiin paikalle, niin Reino tuli puskassa vastaan melko omituisen oloisena. Haukkaili lunta ja hiljalleen asteli vaan. Sitten meinasi takapää pettää alta. Kokeilin heti, ettei missään olisi reikiä, mutta ei onneksi sellaisia. Sian jäljet jatkuivat eteenpäin, joten se oli mennyttä. (passimies kerkesi vielä rajavyöhykkeen rajalla sian näkemään hetken päästä) Nyt vaan huoli koirasta. Nostin kaverin konttiin ja ajelin kotia. Konttia avaamaan mennessä jännitti aika paljon. Reino vaikutti kuitenkin melko hyvältä ja käveli melko normaalisti sisälle. Hiukan tuntui aristelevan toista takajalkaa ja lihakset oli melko kovina.
En tiiä mahtoko sika päästä rullaamaan vai mitä pusikkoretkellä kävi. No, ainakin tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta aina se on mahdollista. Seuraavana päivänä oli jo kova into sioille, mutta olivat menneet jo väärille alueille..
