Rodut

[Pate]

Hei

Luin jutun viimeisimmästä koiramme lehdestä ja itse olen kyllä eri mieltämiten näen lainojen tulevaisuuden.

Minusta nyt on iso ongelma siinä, että rodut taistelevat ostajista liikaa keskenään, eikä muiden rotujen kesken. Vieläkin menee minusta liikaa ristiin, että kolmesta rodusta riippumatta, voi koirasta tulla mitä vain.

Itse näkisin, että tulevaisuudessa itälaikaa voisi viedä edelleen koko ajan entistä enemmän suurriista koiraksi. Ja suoraksi kilpailijaksi nykyisille poimureille.

Länkkäri voisi taas olla se yleiskone, jonka kanssa sanoillaan ja tehdään milloin mitäkin, kun taas pienin pienimmän kanssa puhuttaisiin enemmän pystykorvann ominaisuuksista.

Nyt rodusta riippumatta on vähän epäselvää monellekin, että mihinhän tarkoitukseen sen nyt olisi koiran ottamassa.

[Pate]

Pirun ennakoiva taas editoi tuostakin juttua 

[Siltamies]

Kyllähän sitä halutaan tehdä vaikka mitä, mutta aina mielikuvitusta käytettäessä tulisi muistaa, että rotujärjestön tehtävä on ylläpitää rodun ALKUPERÄISTÄ käyttötarkoitusta ja ulkomuotoa sekä terveyttä. Kun itälaika on alun alkaen ollut puoliksi vetokoira ja puoliksi soopelinmetsästäjän oikea käsi, on täysin käsittämätöntä, että siitä pitäisi väkisin ja vastoin alkuperäistä käyttötarkoitusta tehdä pelkkä suurriistakoira. Toki saahan se haukkua isoakin riistaa, mutta jos pelkästään siihen väännetään, menetetään valtaosin terveyttä ylläpitävä monipuolinen geenipohja. Kuten on jo hyvin pitkälti käymässä. Kannattaa katsella hiukan geenitestien tuloksiakin.

Venäläisessä kirjallisuudessa kun puhutaan laikasta, tarkoitetaan aina länsilaikaa, joka on alkujaan monipuolinen metsästyskoira, jota on käytetty kaikelle riistalle, myös isolle, koska sitä on viljalti ollut tarjolla läntisellä Venäjällä (Pohjois-Siperiassa esim niukalti villisikoja...). Pohjoismaissa on enemmän itälaikoja kuin Venäjällä, mutta länsilaika on maailman yleisin pystykorvainen metsästyskoirarotu.
Samoin ve-laika, Venäjän Euroopanpuoleisten osien rotu, on alkujaan monipuolinen suurriistakoira, ketteryytensä ja rohkeutensa vuoksi erinomainen, joka haukkuu liki kaikkea.

Itälaika on yhä "sekarotuinen", tyypiltään vakiintumaton rotu, joka ei ole huonojen metsästysominaisuuksiensa vuoksi juuri yleistynyt esimerkiksi vanhoissa neuvostomaissa. Kun itälaikalle luotiin rotumääritelmä, olivat ve- ja länsilaika jo vakiintuneita rotuja.

[Pate]

No jos taas terveyttä halutaan, niin kannattaisi parittaa omaan häkkiin tuo itälaika toisessa häkissä olevan jämtin kanssa. Siitähän voisi tulla terve ja hyvä hirvikoira

[Pate]

Mutta tosipuheessa kyllä itse näen, että Laikan ja muidenkin vähän enemmän yleiskoirien tulevaisuus on ihan valoisa.

Jo poliittisesti kohta sitkaat koirat ovat ituhippien hampaissa ja kohta pyydystetään koirien kanssa pelkästään liimattuna.

Susitilanne pahenee ja sitkaat syödään. Jaloissa pyörivät jäävät henkiin.

Pyynniksi tulee nimenomaan päräyttävien koirien käyttö. Motti ympärille ja hirvi liikkeelle/nurin.

Laika nopea ja pienessä alueessa tosi tehokas löytäjä.

Ja kyllä itsellä on ainakin täällä mennyt jo osittain hirvihommiin maku. Hirveää suorittamista ja tuskaa pyytää tyhjästä metsästä viimeisetkin hirvet. Sitten lupamäärät menee ihan nolliin ja hirviin erikoistuneen koiran kanssa saa käydä metsästämässä yhden viikonlopun. Loppuajan reenailee huvikseen.

Kun suurimman osan elämästä on metsästellyt yksikseen, niin tuo hirvihommissa mitään tekemätön Laikan retale menee kaverina metsässä ihan hyvin. Ammutaan sille pomppuun lintuja, hirviä, kettuja ja kaikkea mitä se nyt pöläyttelee silmille. Jäniksenkin poksautin sille viime syksynä. Haukkunut se ei ole ikinä kunnolla mitään muuta kuin kettuja koloihin, supia ja näätiä. No oli sillä yksi useamman tunnin porohaukku, kun ei lumessa päässyt käppyrä karkuun. Linnut yrittää hakea liikkumalla itse ja hirviin ampuu suoraan kiinni.

Pyssy kauppaan pitää lähteä. Rihlakko pitäisi hommata. Voi pätkäistä vaikka sitä hirveä tai karhuakin kylkeen, jos semmoisen tuo eteen.

Mutta kyllä siltikin minusta on nyt hankala tilanne rotujen kesken. Jotenkin noiden eroja pitäisi saada enemmän julki ja hyviä puolia tuotua esille.

[PKu]

Eipä uni tullu ni rustailen minäkin pari hajatelmaa aiheesta. Allekirjoitan tuon vel rotuluonnehdinnan 100% paikkansapitäväksi ainakin oman urokseni 4v kohdalta. Ihmettelen vaan ettei tällainen "kaikenviljan peli" ole nykymetsätalouden ja tiheän tieverkoston ohella levinnyt suuremmin etelän maalikylien laitamille. Vaikka harmaa tulikin nyt taloon tulee velu saamaan enemmän mettää kun työpäivien jälkeen on tuota mukava käyttää kun kerran on saukkoa tms. uinut ja kaivanut valtaojasta liian pitkään. Tietoisesti nuo ensimmäiset vuodet kamelia pitäny tärkeimpänä mutta viimesyksystä on alkanu paukahtaa lähes kaikelle. Pikkusorkat,puput,oravat ja ketut saa mennä mutta kaikelle muulle paukahtaa mikäli se tussari sattuu aina mukaan. Kamelin könäytys kyllä vielä haaveena mutta eipä jaksa ressiä moisesta ottaa kun tullee jos on tullakseen kun kamelijahtiin pääsee siinä missä harmikin. Iltapäivästä oli pallokorva nähty täs huudeilla ni pitihän sitä käydä koittaa liinaa mut eipä mettäuralta ainakaan nyt noussu eikä toisten koirien jäliltä kannata tällä yrittää kun kierrokset nousee väärästä syystä 😂. Ei kokeneemmat turhaan sano että jokaisella jolla useammalle hännälle pitomahdollisuus laika olisi löydyttävä tallista 👍 Tessuja käyttöön aina tilanteen ja käytettävissä olevan ajan ja paikan mukaan. Syksyhän se kohta jo kolkutteleekin.

[Temez123]

Kyllä suomessa laika roduista itälaika on puhtaasti ykkösrotu jos ajatellaan metsästys ominaisuuksia. Vanhat miehet kyllä muistelee, että oli joskus aikanaan ihan hyviä länsilaikojakin olemassa mutta ne ajat taitaa olla ohi. Meillä on jokarodun suhteen sellainen vakava ongelma suomessa, että aivan liikaa katsotaan vain hirvi koe tuloksia. Jostain on tullut sellainen ihmeellinen käsitys, että kva koira on aina hyvä ja kannattaa käyttää jalostukseen. Kummasti monella unohtuu, millaista oli ne koiran alku taipaleet metsässä siinä vaiheessa kun on ensimmäinen tulos saatu kirjattua paperille. Tuo hirven haukkuminen  ja löytäminen on ehkäpä helpoimmasta päästä riistalajeista, jälki haisee ja näkyy hyvästi, jos ei koira osaa seurata niin ukko osaa,hirvet ei lennä, ei puita, ei tee paluuperiä eivät liiemmin mene louhokseen piiloon . Silti ne hirvi koetulokset ohjaavat käytännössä koko jalostusta. Tässä nyt muutamiavuosia touhunneena on myös tullut huomattua, että minkälaista pelleilyä koko koe touhu on, suuri osa koe tuloksista ei kestä päivänvaloa. Tuo koe touhu on jo pitkään palvellut vain ja ainoastaan kasvattajia, siksi kiusaus pistää koiria toisilla koirilla käyntiin tai haukuttaa hirvitulokset hirvellä joka on ollut viikon yhtäkyytiä eri koirien haukussa ja todettu ettei halua juosta enää on suuri. Helkkarin yksin kertaista jois on laika kva vanhemmista niin hinta pennulle on1000e-1700e ja ilman tuloksia 350e-600e . Nuilla ensimmäisillä hinnoila jokainen voi laskea paljonko jää käteen verottomia euroja jos syntyy vaikka 6pentua joista puolet uroksia , pentueen kulut jää kuitenkin muutamaan sataseen todellisuudessa jos ei ole tehty jotain järjettömiä astutus sopimuksia. Miksiköhän tuolla isonveden takana maksaa koiran pennut sen 50-200 dollariin kpl olivatpa mitenhyvistä lähdöistä tahansa? Siksi että siellä mennään jalostuksessa koirat edellä ei raha, rahat tehdään siinä vaiheessa kun koiralla on jo jotain näyttöjä ja jos ei tule näyttöjä niin sitten tulee kuulaa otsalohkoon.  Mitä näihin laikoihin tulee niin melko sekavaa seurakuntaa nämä edustaa rodusta riippumatta, laatu ja ominaisuudet vaihtelee laidastalaitaan, siksikö lienee syntynyt termi laika LOTTO liittyen uuden pennun hankintaan...

[Eero]

terve. se nyt on vaan mennyt niin että pääasialliseksi käytöksi on itälaikoilla tullut suurriista. Ja sitä saadaan mitä tilataan, mutta linnunhaukkujia on vaikea löytää. Eikä se ehkä oikein sovellukaan siihen äänensä vuoksi. Mutta moniriistainen se on yhä, jos sitä vaan käytetään siellä metsällä ja ohjattavuutensa puolesta jahtaa melkein sitä mitä isäntä tai emäntä. Vetokoira se ei ole ollut kuin nimeksi, sillä se on yhdistetty neljästä eri rotutyypistä ja nämä kaksi rotutyyppiä joita siihen käytettiin kuihtuivat pois ja jäljelle jäi kaksi voimakkaimmin metsästykseen suuntautunutta rotutyyppiä. Siksi ulkomuodollinen vaihtelu, mutta rotu on hyvinkin vakiintunut ja se on selvästi erotettavissa muista roduista. Kuvitelma ettei se olisi vakiintunut johtuu neuvostovenäjän riidoista, että minkä porukan koirat ne ovat niitä "oikeita itälaikoja". Ei kaikista itälaikoista tule nykyään näätäkoiraa. Eikä kaikista tule kunnollista hirvikoiraa. Mutta näillä mennään monet haukkuvat karhuakin ja lähempää kuin nuo paimentavat rodut. Muista roduista en ota kantaa muuten kuin ve on kiehtova monipuolisuudessaan. Olisiko länsipuolella aihetta siirtyä näyttelypuolelta käyttöhommiin.

[toivsam]

Hep,

Omakohtainen kokemus on, että itälaikoissa on vielä monenviljan koiria. Isännän kiinnostus ratkaisee, mihin lajiin erikoistutaan. Tässä vähän omaa kokemusta aiheesta:

Oma vanhempi, koira, Osuku, oli pentusyksynä harmittavan etevä lintujen kanssa, varmaan sen 40 lintua olisin saanut ampua haukkuun. En ampunut, silloin vielä oli setteri lintuja varten. No, nykyisinkin haukkuu lintuja, jos muuta ei ole. Myös näätä on haukuttavana mieluisa; eräässä kokeessa kuunneltiin varmaan sen 70 minuuttia löytöhaukkua, hyvin pysyi paikallaan... Haukussa oli näätä. No, valionarvonsa Osku on saanut hirvillä kohtuullisen kivuttomasti ja karhujakin on haukkunut. Itse keskityn hirveen ja tietysti myös karhuun, joten niitä haetaan...

Nuorempi koira, Oskun poika Piku, taasen on aina ollut kiinnostuneempi Hirvistä ja näkyyhän tuo tykkäävän myös pallokorvien kanssa puuhastelusta. Lintuja ennen viimesyksyä oli haukkunut sen yhden kerran, silloin pentusyksynä. Kunnes, viimesyksy pyydettiin hirveä alueella, jossa niitä ei vain ollut; muutamaan otteeseen oli teeri tai teeriparvi haukussa... Verissä se tämäkin on, jos ei muuta löydy, haukutaan sitten vaikka lintuja.

Mitä koetuloksiin tulee, on oma kokemukseni kyllä pitkälti sellainen, ettei itälaikalle anneta mitään ilmaiseksi, onhan tuomarit yleensä hieman harmaaseen/mustaan päin; tosin hyvät laikatkin on pakko jossain vaiheessa palkita. Ehkä jossakin päin jotain ihme vedätystä tapahtuu. Kyllä tuolloin on jalostuksella heikoissa kantamissa jos anteeksipyytämällä saatu valio astutetaan ilman omaa käsitystä koiran kyvyistä... En oikein usko tuohon että näin tapahtuisi rahan takia. No, koetulokset (jos tulos) jää dokumentiksi siitä, että kyllä koira on todistettavasti ollut joskus riistalla, olkoon se sitten minkälainen otus tahansa. Siis eiku kokeeseen. Toinen kriteeri muuten pennun otossa on, että jos kasvattaja jättää itselleen pentueesta pennun, voi astutuksen osalta kyseessä olla muitakin intressejä kuin ruplat.

Muiden rotujen, kuin itälaikan osalta, on vaikea sanoa mitään. Tuomaroinut kyllä olen kaikki muut sisarrodut (näissäkin on hyviä, huonoja ja hyvin huonoja; etupäässä kuitenkin ne hyvät uskaltaa tulla kokeeseen), vain Venäiseurooppalainen sekä Länsilaika on arvostelematta... Ehkä sitten joskus

[Nikita]

Tässä nyt muutamiavuosia touhunneena on myös tullut huomattua, että minkälaista pelleilyä koko koe touhu on, suuri osa koe tuloksista ei kestä päivänvaloa.

Tällainen väite vaatii jo vähän lihaa luiden päälle. Miten tämän olet käytännössä todennut ja minkälaisesta otannasta tässä nyt puhutaan?

[Pekka Kuismin]

Komppaan Nikitaa.Kovaa väitettä laittelee Temez tulemaan.Laskeskelin että kymmenisen vuotta minulla ollut lintutuomarikortti,ja jos ynnää että 3-4 tuomerikeikkaa/syksy,niin tekee sen 30-40 tuomarointia.Täyttä pelleilyä tullut siis touhuttua,ja suurin osa näistäkään tuloksista ei kestä päivänvaloa,mieluusti kuulisin että mitkä niistä eivät sitä päivänvaloa kestä,ja miksi eivät kestä? Olen ne maastokortit nimikirjoituksellani kuitannut,ja näin ollen vakuuttanut että se mikä korteissa on,myöskin metsässä tapahtui.Hirvipuolella kortti ollut vähemmän aikaa,mutta sama homma niissäkin,kun kortin kuittaa,niin pitää seista tuomarointinsa takana. Jos tuommoisia "suurin osa koetuloksista ei kestä päivänvaloa"-väitteitä heittää,olisi hyvä olla jotakin vankkaa näyttöä asiaan,eikä mitään "No kaikkihan sen tietää" tyyppisiä söhäisyjä.

[Pate]

Pääosin varmaan onkin noin. Varsinkin kisapäivät uskon, että kohtuu reilut arviot löytyy. Hirven pitkän kokeen tuloksiin taas itse suhtaudun vähän varauksella. Niissä voidaan käydä joku väsytetty pellon taushirvi haukuttamassa pikku ykkönen millä tahansa kintasnahalla.

Ja kyllä itse näen, että on iso ero missä päin maata niitä tuloksia haukutetaan. Viime syksynä jos täällä meilläkin koira haki ja löysi hirven ja sitä sai erän haukuttua, niin jalostukseen kaikki.

Tuo oma narttukin jossain hirvipesässä, tai jossain Hailuodon järjestetyssä loppuvuoden kokeessa olisi tehnyt varmasti ykkösen tuloksia, että heilahtaisi. Mutta täällä kun Haku ei ulotu sinne hirvelle asti, niin tyhjiä lenkkejä oli päivät.

Kun haku lenkit oli koirilla 50 kilsan eka lenkkejä, niin jostain kanttura lopulta löytyi ylös.

[Nikita]

Sitähän tässä ei kyseenalaistettu etteikö sääntöjä ole voitu venyttää joissain tapauksissa, mutta että suurin osa ei kestäisi päivänvaloa on jo aika kovaa tekstiä.

Se ykkönen ei tule niissä hirvipesissäkään kintasnahalle jos ei se töitä yhtään tee, mutta tottakai sen helpommalla voi saada kuin metsästäjien ja susien harvaksi syömän kannan alueilla. Kyllä tuolla Hailuodossakin niitä hakupisteille jääntejä ja päräytyksiä näkyy muualla hyvin pelanneillakin koirilla tulevan, ettei se sielläkään aivan saletti se ykkönen ole.

Jalostus perustuu hirvituloksiin varmasti siksi kun sitä tietoa on eniten käytettävissä. Karhutaippareita ei täällä kovin montaa vuodessa laikoille tule joten niidenkin perusteella jalostus hankalaa. Kuulopuheisiin ja taljojen määrään ei moni enää luota jalostuksessa ja varmaan siihen se syy on ettei pennut kovin hyvin mene jos ei tuloksia ole. Parastahan se ois päästä näkemään kaikki sulhaset ja nartut metsässä omin silmin jotta voi mieleisen parituksen valita, muttei siihen kenenkään aika riitä.

[Kairan Akka]

Hienoja mietelmiä laikoista. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että parasta laikoissa on ohjattavuus ja koulutettavuus joka monelta muulta rodulta tuntuu joskus puuttuvan. Olen saanut omista koiristani "koulattua" sellaisia, ettei tarvi yötä myöten odotella ja riistaverisyys on kohillaan. Jännä homma meillä tuon monipuolisuuden suhteen on, että vanhin koira haukkuu nykyään isännälle linnut (jos hirveä ei ala löytyä), mutta mulle ei  Olen kuitenkin lintuja koiralle ampunut nuorempana haukkuun. Pari muuta (narttua) ei silmäluomeansa väräytä vaikka juoksis teeritokan läpi  Meillä asuneitten venakoitten suhteen olen kiinnittäny huomiota, että ovat "myöhäiskypsempiä" kuin taloon tulleet itäiset. Tämä on siis minun mielipiteeni ja toki poikkeuksiakin roduista löytyy. Roduista kiinnostuneille olen rehellisesti kertonut hyvät ja huonot puolet korostaen sanomiseni olevan omia mielipiteitäni 

[Temez123]

Tovi vierähtänyt, lieneekö mennyt metsässä...tiiä häntä.  Mitä noihin koetuohuihin tulee, niin kyllä siellä kaikenmoista tapahtuu. Jossainpäin suomea (jätettäköön mainitsematta missä) esimerkiksi alle hirv tuloksen jääneitä pitkiä kokeita ei arvostella ollenkaan,eikä merkitä minnekkään näkyviin, samoilla seuduille ei myöskään ylituomarilla ole GPS tunnukisa eikä seuraa muutenkaan kokeen kulkua millään tavalla. Kun taas meidän nurkilla on ylituomarilla tutkatunnukset ja seuranta päällä koko ajan myös pitkissä kokeissa, täällä ei lähde ykköset mökillä istuessa ja kaljaa hörppiessä . Lisäksi tiedossa on tapauksia jossa Metsässä on aivan eri koira kuin mille tulos kirjataan, kun niitä sirunlukulaitteita ei aivan joka jantterilla ole. yms yms sontaa... niin saattaa muuten olla joku taipparikin haukutettuna hirvillä... Tässä aivan lähipitäjässä on tavallista pitkissä kokeissa ,että haetaan koiralla ensinjälki nuolukiveltä (tietysti riistakamerasta tulleen tuoreen kuvan ,vaati) sen jälkeen kävelytetään koiraa remmissä pois jonkin matkaa,että saadaan matkoja ja ns hakua...  Toki ne ykköset on sitten sitkaassa yhdenpäivän kokeissa ja yleensä tuomariryhmällä hiki mutta kun tarpeeksi yrittää niin kyllä se lopulta onnistuu... Mitä näihin karhu töihin tulee, nin joku pohjoiskarjalan touhu on aivan eri laji kuin täällä korvessa se karhujen etsiminen saati löytäminen, lisäksi suuurin osa noista karhulle pelaavista koirista on höpöpuhetta jos niitä kaatoja ei kuitenkaan ole... Kyllä näitä satusetiä on tuolla metsässä nähty, ja ns karhutilanteita...90% epäselvistä ja "oudoista" haukuista on porolle/hirvella mutta kun se karhunmetsästys on niin jännittävää että mielikuvitus saa aikaan kaikenmoista.  Pentua kysellessä joka koira pelaa karhulle ja tilanteita on ollut, sitten on kuitenkin tiedossa koiria jotka on oikeastikkin saaneet olla karhun (joko elävän tai kuolleen) kanssa nokakkain, yhtä ei saa remmissä edes kaadolle vietyä ja kusetvaluu alle yms yms mutta pentuja myydessä pelaavat kyllä ja jalostukseen kelpaa kun on kva. No jokainen tekee mitä tekee ja jos pystyy yönsä hyvin nukkumaan niin mikäs siinä...mitä noihin karhunnahkoihin seinällä tulee niin minä oon kyllä huomannut,että niihin vahvasti liittyy pelaava koira , eikä tarvi olla hirvi 1 haukuttuna... mutta ne ei kelpaa jalostukseen.