Koekäyntien lisääminen

[Junnu]

Taas muistutettiin laika -lehdessä kokeissa käynnin tärkeydestä rodulle (ainakin ve-laikojen osalta). Ja taas tunsin piston osuvan kohdalle. Ei ole tullut vielä kunnolla koetoimintaan tutustuttua ja otettua siitä selvää.

Piti sitten oikein alkaa miettimään mikä se voisi meikäläisen saada kokeeseen lähtemään. Tilannehan on se mikä varmaan monella muullakin. Metsästysharrastusta on takana yli 20 vuotta ja aina on jonkun rotuinen koirakin roikkunut mukana. Myös tutuissa ja sukulaisissa on useita metsästäjiä ja eri rotuisia koiria mutta kenenkään en tiedä koskaan osallistuneen koirineen kokeisiin. Alue on siis täysin vieras.

Kynnystä pitäisi lähtemiselle saada matalammaksi ja kokeisiin menemisen käytännöt ihan rautalangasta ja mielellään kädestä pitäen selväksi. Yhtenä ajatuksena tuli mieleen jonkinlainen rautalangasta väännetty hyvin käytännönläheinen opas tyyliin "näin lähdet linnunhaukkukokeisiin". Hyvin selkeästi ja tiiviisti siinä voisi olla mitä käytännössä koiralta ja isännältä vaaditaan. Mihin otetaan yhteyttä, mistä hankitaan tuomarit, miten tuomarin tuomarointiin käyttämä aika korvataan, mistä saadaan koemaasto jos sitä ei takapihalla ole jne. Varmaan HIRV-kokeista samanlainen.

Toinen ajatus oli järjestön tarjoama/tukema ensimmäinen pitkäkoe. Olisiko mahdollista löytää järjestöstä muutama tuomari ja tarjota esim. 4-5 yksittäisen koiran tuomarointia eri puolelle maata per vuosi? Ilmoitettaisiin esim. loppukesästä, että syyskuun viimeinen lauantai on vaikka pudasjärvellä ensikertalaiselle linnunhaukkukokeeseen maasto ja tuomari tarjolla, ilmoittaudu tähän. Siinä sitten voisi kokenut tuomari samalla kertaa keltanokalle kertoa toiminnasta ja saisi sen ensimmäisen koekäynnin mahdollisimman helposti. Jos tulijoita ei olisi niin voisihan tähän vaikka soveltaa samantyyppistä toimintamallia kuin jalostuskatselmukseen, eli järjestö voisi kutsua sinne tuomaroitavaksi koiran jolla ei ole koekäyntiä. Näin ainakin lintukokeen osalta, onko hirvikokeen osalta edes mahdollista tällaiset yhden koiran pienimuotoiset tuomaroinnit, en tiedä?

Tämmöisiä ajatuksia tuli minulle miten minut ehkä saisi helpommin ensimmäisen kerran kokeeseen.

[Temez123]

Parhaiten pääse touhuun mukaan kun liittyy paikalliseen kennelkerhoon ja kun tuomari koulutuksia järjestetään niin sinne vaan. Onpahan sitten itselläkin tuomarikortti taskussa niin voi vastavuoroisesti mennä tuomariksi. Tuomari kortin saa kun käy koulutuksen ja siihen kuuluvat harjoittelut. Sääntö kirjat on  aika helposti luettavaa tekstiä, ja niissä kerrotaan mitä metsässä pitää tapahtua.  Tulet sitten huomaamaan että millaista pelleilyä koko koetouhu on ja etenkin miten monella tavalla voi samaa sääntökirjaa tulkita. Lisäksi näkemys koirista muuttuu täysin, se KVA ksi koiran saaminen ei kummoista kinnasvärkiä tarhaan vaadi🙄.

[Pate]

Kyllähän se varmaan itsellä jää siihen, että kasvattaja lupasi hoitaa yhden kokeen, jos koira alkaa pelaamaan. Tosin edellyttikin siihen kokeeseen vientiä jos alkaa haukku raikaamaan.

Muuten ei kyllä nappaa tuo koehomma. Itse lähden ennemmin tositoimiin. Ja kun toisekseen itsellä on tuo kilpailuvietti niin vitun kova, niin ei sinne lähdettäis vain tulosta hakemaan. Eli ei ole ollut semmoista koiraakaan, millä noissa koekarkeloissa vois pärjätä.

[Juhani.K]

Parhaiten pääse touhuun mukaan kun liittyy paikalliseen kennelkerhoon ja kun tuomari koulutuksia järjestetään niin sinne vaan. Onpahan sitten itselläkin tuomarikortti taskussa niin voi vastavuoroisesti mennä tuomariksi. Tuomari kortin saa kun käy koulutuksen ja siihen kuuluvat harjoittelut. Sääntö kirjat on  aika helposti luettavaa tekstiä, ja niissä kerrotaan mitä metsässä pitää tapahtua.

Komppaan edellistä ja kehoitan menemään tuomari koulutukseen. Koulutuksissa sain ainakin itse haluamani tiedot kokeiden kulusta ym. kokeisiin liittyvistä asioista. Lintu ja Hirvi tuomarikurssit ovat molemmat päivän kestäviä kursseja. Lisäksi tulee suorittaa harjoittelut, mutta kukaan ei harjoitteluja pakota käymää, eli voit käydä kurssin omaksi iloksi ja jättää harjoittelut käymättä, jos olet varma että tuomarointi ei tulevaisuudessakaan kiinnosta.
Linnulle muistaakseni kaksi harjoittelu kertaa, joista toisen sai tehdä omalle koiralle ja harjoitteluiden suorittamiseen oli kaksi vuotta aikaa.
Hirvelle kolme harjoittelu kertaa kokeneen tuomarin matkassa ja yhden harjoittelun pystyi tekemään omalle koiralle. Muistaakseni harjoittelut menivät noin, korjatkaa jos olen väärässä

Toinen ajatus oli järjestön tarjoama/tukema ensimmäinen pitkäkoe. Olisiko mahdollista löytää järjestöstä muutama tuomari ja tarjota esim. 4-5 yksittäisen koiran tuomarointia eri puolelle maata per vuosi? Ilmoitettaisiin esim. loppukesästä, että syyskuun viimeinen lauantai on vaikka pudasjärvellä ensikertalaiselle linnunhaukkukokeeseen maasto ja tuomari tarjolla, ilmoittaudu tähän. Siinä sitten voisi kokenut tuomari samalla kertaa keltanokalle kertoa toiminnasta ja saisi sen ensimmäisen koekäynnin mahdollisimman helposti. Jos tulijoita ei olisi niin voisihan tähän vaikka soveltaa samantyyppistä toimintamallia kuin jalostuskatselmukseen, eli järjestö voisi kutsua sinne tuomaroitavaksi koiran jolla ei ole koekäyntiä. Näin ainakin lintukokeen osalta, onko hirvikokeen osalta edes mahdollista tällaiset yhden koiran pienimuotoiset tuomaroinnit, en tiedä?

Tämmöisiä ajatuksia tuli minulle miten minut ehkä saisi helpommin ensimmäisen kerran kokeeseen.

Jos en ihan väärin muista, niin Oulun Seudun Pystykorvakerho järjesti tänä vuonna ensikertalaisille suunnattuja koepäiviä ja niihin kyllä sai osallistua karvoihin katsomatta kaiken rotuiset suunaukojat. Tämä tuli nyt vain mieleen kun otit tuon Pudasjärven esille ja paljon nuita kokeita siellä suunnalla tuo Pystykorvakerho järjestää.
Ja myös hirvipuolelle pystyy järjestämään ihan yhden koiran kokeen.

Jotkut kasvattajathan tosiaan järjestävät omille kasvateilleen koepäiviä, niin kuin Patekin tuossa ylempänä kirjoitti. Jos sitä matalan kynnyksen ensimmäistä koestarttia haetaan, niin uskoisin kyllä tuon kasvattajan järjestämän kokeen olevan yksi parhaimpia.

[Junnu]

Kyllähän se tuomarikoulutus varmasti on se perusteellisin tapa lähteä koetouhuun tutustumaan mutta nyt lähinnä hain sitä mikä olisi se kaikkein matalimman kynnyksen tapa saada ensikertalainen kokeeseen. En pidä erillisen maksullisen koulutuksen käyntiä yleisesti kovin matalan kynnyksen tapana aloittaa koekäyntejä vaikka ehkä itse sinne voisinkin osallistua.

Voisiko tuon tyyppinen toiminta laikajärjestölle tai vaikka ve-laikajaostolle olla ensikertalaisia liikkeelle saava mitä kerroit Oulun pystykorvakerholla olevan? Olisi ehkä taas hiukan matalamman kynnyksen toimintaa kuin se, että suositellaan liittymään johonkin kerhoon sen ensimmäisen kokeen takia. Pudasjärvi nyt vain tuli mieleen kun yhden reissun siellä syksyllä kävin jahdissa.

Tuo kasvattajien järjestämät kokeet kuulostavat hyvältä idealta, monikohan kasvattaja näitä järkkäilee.
Varmaanhan se suurimmalla osalla on se jahdissa käyminen ykkösasia, niin minullakin ja kokeissa en ole vielä käynyt. Kuitenkin tästä paljon tunnutaan puhuvan ja koiria kokeisiin toivotaan niin yritin pähkiä miten se voisi onnistua.

[Temez123]

Ei tässä koira/metsästys harrastuksessa voi alkaa miettimään paljonko mikäkin maksaa, eikä toisaalta muutamankympin jäsenmaksu voi olla esteenä liittyä esim kennelkerhoon.Vähän sama kuin koirasta kyllä raskitaan maksaa se 1200e mutta sitten sille syötetään luppaa tms sontaa koska ei raskita ostaa kunnon ruokaa, tai milbemaxit jää antamatta kun maksaa niin paljon. Tuo kokeissa käyntikään ei  ihan ilmaista ole, aina pitää maksaa koe maksu pitkissäkokeissa (muutamankympin) ja yhdenpäivän kokeissa voi ilmoittautumismaksu ollla ihan mitävaan, lisäksi tuomarien eväät ,polttoaineet, majoitukset jne. Väittäisin, että helpoiten onnistuu saada tuomarit mukaan jos itse voi käydä vastavuoroisesti tuomarina. Jossainpäin suomea on niinkin hyvä systeemi, että voi "ostaa" tuomarit jolloin ei jää tuomarivelkaa. Tuossa järjestön etusivulla on ohjeet ja lomakkeet tuohon pienpeto testiin, tuosta on hyvä aloittaa se koeura, pitäsolla ve-laikoille ihan ominta- alaa.

[Pekka Kuismin]

Tärkeä ja aina ajankohtainen keskustelunaihe.
Perustilanne on mielestäni tämä: Ve-laika on lukumäärältään niin pieni rotu Suomessa,että olisi erittäin tärkeää saada tietoa koirien metsästysominaisuuksista ja terveydestä mahdollisimman tiheällä otannalla. Ensimmäinen askel on se,että ve-laikojen omistajat täyttävät koirastaan metsästys- ja terveystietolomakkeen,ja lähettävät jaostolle. Löytyvät järjestön kotisivuilta (rodut-velaika-kyselyt).Sähköisesti singahtaa jaostolle kyselyt,ja niillä saadaan koirista hyvää tietoa. Oletteko tehneet ja lähettäneet kyselyt? Jos ette,niin toimeksi sitten! Ja kyllä,tämä koskee ihan jokaista ve-laikan omistajaa.

No sitten se käyttökoejuttu. Eivät kokeet ole mitään ylimaallisen mystistä rakettitiedettä! Kokeessa simuloidaan metsästystilannetta. Koira irti metsässä,ja tuomari alkaa kirjata havaintojaan koiran tekemisistä maastokorttiin,ei se sen kummempaa ole.Jos koiralle on hyvä mahdollisuus saada metsästystilanteessa saalista,ja koira työskentelee ko. riistaeläimelle niin että on mahdollisuus saada elikko saaliiksi,niin silloin koira on koekelpoinen.

Jos koira haukkuu lintua viisiminuuttisen,ja seuraa karkkoavaa lintua,etsii ja löytää lintuja maastosta=koekelpoinen.
Jos koira haukkuu hirveä tunnin,seuraa karkkoavaa elikkoa pari kilometriä,etsii ja löytää hirvet maastosta=koekelpoinen.
Koekelpoisella tarkoitan,että jo tuommoisilla työskentelyillä saa käyttökokeessa luokkatuloksen.Ei ykköstä,mutta luokkatuloksen.Kun puhutaan ve-laikojen laisesta hyvin pienilukuisesta rodusta,niin mikä tahansa luokkatulos on erinomainen juttu.Koiralla on dokumentoitu näyttö riistaverisyydestä. Jalostuksen kannalta jotain ihan muuta kuin ST1 baarissa kerrotut jutut.

Koko kauden koetta edelleenkin käytetään hyödyksi hämmästyttävän vähän. Ajatelkaa nyt,oma maasto ja voi etukäteistiedustella riistan olinpaikkoja.Sitten vain tuomari(t) mukaan ja menoksi!

Kaikille suosittelen hakeutumista tuomarikursseille.Siellä selviää mistä ko. koemuodossa on kysymys.Kun käy tuomaroimassa toisten koiria,oppii arvioimaan omankin koiran tekemisiä.Niin ikään kun tuomaroi toisille,saa tarvittaerssa tuomareita omallekin koiralle.

Lopuksi vielä yleisohje: Mistä tahansa mieltä askarruttavasta ve-laika-asiasta voi (ja pitää) ottaa yhteyttä ve-jaostolaisiin.Vaikkapa nyt näistä käyttökoe- tuomari- koemaastoasioista.Jaosto on ihan sitä varten että jeesataan mahdollisuuksien mukaan ve-laikaväkeä.

[Eero]

Hyvää juttua koehommista. Juuri noin se menee, kuten aiemmat ovat tosi hyvin asiaa tuoneet esille. Vieläkin jää liian moni ihan asiallinen koira itälaikapuolellakin viemättä kokeisiin turhan kainostelun takia. Ihmettelen samaa ettei edes pitkään kokeeseen vaikka se on niin vaivaton ja halpa. Joskus tulee mieleen, että onko siinä joku taika kun ei ole ase kourassa. Pitäähän kokeessakin hiipiä ja vielä monta kertaa, mutta ei tartte kiikarin linssejä pyyhkiä. Luulisi että jos kerta pystyy elukan ampumaan, niin ei olisi ylivoimaista ottaa parille kaverille eväät ja tehdä tulet ja paistaa makkarat. Kun ei tarvii edes suolten kanssa velloa ym. Eikä se ole mikään tuomio, jos ei sinä päivänä onnistu, eihän onnistu aina pyynnissäkään. Se on sen päivän tulos sille koiralle ja sillä selvä. Ei ne mitään kelloja ole ja haukuttavissakin on monenlaista. Seuraavalla kerralla saattaa jo tulla hyvä tulos. Tuomareillekaan ei nykyisin tarvitse kovin mahdottomia korvata, ellei vastavuoroisuus, niin sitten jotain. Kuivat puut kannattaa ottaa mukaan ja päivän kokeessa jos on opas, niin se on hyvä jotenkin huomioida, koska opas voi auttaa joskus merkittävästi onnistumisessa. Edes kahvipaketti, lihapurkki tms. vaikka sukat.

[Pekka Kuismin]

Tapaninpäivän illan ratoksi lisää käyttökoe-juttua...Monesti kuulee sanottavan että "eipä onnistunut koe,jäätiin hakupisteille...". Tämä on vain osatotuus asiasta.Toki,jos on ollut etukäteisoletus että elikot löytyy,ja on ollut odotus hyvästä tuloksesta,niin tuntuuhan se että koe on epäonnistunut  jos tuloksena on pelkät hakupisteet.Mutta sitten se asian toinen puoli; ne hakupisteetkin antavat jo jalostuksellisesti arvokasta tietoa! Se,että koira yleensä vaivaudutaan kokeeseen viemään kertoo jotain koiran aiemmista tekemisistä (tuskin kukaan vie koiraa kokeeseen,jos ei ole jo aiempää työskentelyä ko. elikolle). Sen lisäksi arvostellaan ne seikat,jotka ovat arvosteltavissa.Jos haukuttavaa ei löydy,niin ainut kohta ovat koiran hakuominaisuudet.Jo pelkät hyvät hakupisteetkin ovat jalostusmielelessä kovempaa valuuttaa,kuin esson/shellin/st-ykkösen baarin jutut.Ne hakupisteet kun ovat koetilanteessa ulkopuolisen tuomarin/tuomarien toteamia.
Toisista laikaroduista en osaa sanoa,mutta ainakin ve-laikoilla edelleenkin joudutaan käyttämään jalostukseen myös koetuloksettomia koiria.Tällöin on erittäin hyvä,että sillä yhdistelmän toisella osapuolella olisi sitä näyttöä käyttökoepuolelta-vaikkapa vain niitten hyvien hakupisteitten verran!

Sitten on toinen asia jota olen kovin ihmetellyt: On paljon sellaisia metsästäjiä,jotka julistavat käyttökokeitten (ja näyttelyitten) olevan kertakaikkista huuhaata,joille KUNNON metsämies ei anna MITÄÄN painoarvoa. Ookei,mikäs siinä,Suomi on vapaa maa,ja sananvapaus koskee kaikkia,ja silleen...Vaan annas olla kun näitten samojen KUNNON metsämiesten tulee aika hankkia uusi koira itselleen.Johan muuttuu ääni kellossa!  Luulisi että katselisivat itselleen koiran semmoisista yhdistelmistä,joissa ei ole huuhaa-näyttely- tai käyttökoetuloksellisia koiria yhtään koko sukutaulussa.Tai sitten useammassa sukupolvessa sekarotuisia,joita on Tori.fi pullollaan,ja eikä olisi käyttökoetulokset eikä näyttelykäynnit pilaamassa koiran ylivertaisia riistaveriä...Vaan ei! "Joo,kyllä pitää olla käyttövalioita kummallakin puolella,ja muotovalioitakin mielellään,ei sitä meikeläinen KUNNON metsämies rupea mitään rukkasnahkaa elättämään..."

Noniin,nyt rivesi jo tarina alkuperäisestä aiheesta lievästi sivuraiteelle. Mitä mieltä on porukka,olisiko ei-vielä kokeissa-käyneille (tai muuten asiasta kiinnostuneille) asiallista järjestää esim. tunnin tietoisku käyttökokeista vaikkapa vuosikokouksen ja päänäyttelyn yhteydessä.Ei nimittäin olisi pahakaan järjestää,mikäli kiinnostuneita olisi? Jos on mielenkiintoa,niin laittakaa tietoa,taikka olkaa yhteydessä vaikkapa minuun.

[Junnu]

Kannatettava ajatus tuo tietoisku. Mieleen vain tulee, että onko päänäyttelyssä ja vuosikokouksessa läsnä ne muutenkin aktiiviset harrastaja joille asia on tuttua. Varmaan olisi hyvä ainakin laika -lehteen tehdä asiasta sitten kattava juttu myös.
Se että toisaalta sanotaan pitkän kokeen olevan vaivaton ja toisaalta, että pitäisi ensin käydä tuomarikurssi ja liittyä paikalliseen pystykorvakerhoon laikajärjestön lisäksi ei minusta aivan sovi yhteen.
No ensi vuonna katsotaan taas josko tuomarikurssille tulisi lähdettyä. Kahtena vuonna on jo ollut muuta menoa samalle päivälle. 100km säteellä kun ei taideta järjestää kuin yksi koulutus per vuosi.

[Pekka Kuismin]

Pitkä koe on todellakin vaivaton-se tuomarin hommaaminen on useinkin se hankalin kohta.Tuomareita ei ole kovin paljoa,ja ne ketä on,niin käyvät syksyisin koiriensa kanssa treenaamassa,metsällä tai sitten kokeissa,(monet vielä töissäkin käyvät+ muu elämä siihen päälle) eli siitä ajasta se usein kiikastaa. Jos on tuomari ja maasto,niin itse koesuoritus on senjälkeen erittäin helppo toteuttaa. Jos ei onnistu yhtenä päivänä,niin kokeen voi uusia niin usein kuin haluaa.

Se,että miksi suositellaan tuomarikurssia johtuu siitä,että kun on itse tuomarikortillinen,niin saa helposti tuomarin omalle koiralleen,vaihtari-meiningillä ikäänkuin.Samoin se toisten koirien tuomarointi avaa sitä omaa näkemystä koirista ja niitten työskentelyistä.

Se on niinkuin Aku Ankan lukeminen.Pikkunatiaisena luin Ankkaa sujuvasti katselemalla vain kuvat,ja onnistui se niinkin.Vaan kun sitten koulussa opastivat lukemaan,niin alkoi selvitä että mitä se Iines sille Akulle oikein selittää.

[Juhani.K]

Se että toisaalta sanotaan pitkän kokeen olevan vaivaton ja toisaalta, että pitäisi ensin käydä tuomarikurssi ja liittyä paikalliseen pystykorvakerhoon laikajärjestön lisäksi ei minusta aivan sovi yhteen.

Sen verran korjaan, että sinun ei ole pakko kuulua kerhoon vaikka heidän järjestämään kokeeseen osallistutkin. Eli se paikalliseen pystykorvakerhoon liittyminen ei ole tarpeellista. Toki on myös kokeita, mitkä on tarkoitettu vain kerhon/järjestön jäsenille tai kerhon/järjestön jäsenillä on ensisijainen osallistumisoikeus ja kerhon ulkopuoliset osallistujat pääsevät mukaan jos paikkoja jää.

Tuomarikurssiakaan ei pidä käydä, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin, sieltä itse sain hyvän tieto pläjäyksen. Lisäksi kurssilla tutustuu samanhenkisiin ihmisiin ja saa kontakteja tuomareihin/ylituomareihin, joka taas osaltaan madaltaa sitä kokeisiin lähtemisen kynnystä, kun tietää vähän ketä voisi tuomariksi pyytää. Toki niitä tuomareita kyllä saa mukaan ilman kurssiakin!

Mutta kyllähän se kokeisiin vienti tietysti pientä vaivannäköä vaatii ja sitä tuskin pystyy kukaan kieltämään.

Jos nyt itse lähtisin lintukokeeseen toimisin näin:

1. Maaston valinta. Maasto voi olla joko (oman)seuran tai valtion maita. Oman seuran mailla ei pitäisi mitään erillisiä lupia tarvia pitkän kokeen järjestämiseen. Valtionmaille tarvitset tietysti luvan, eli joko valtion linnunpyyntilupa ja mielestäni myös koiran koulutusluvalla voi kokeen suorittaa. Mutta lähtökohtaisesti missä sinulla on oikeus juoksuttaa koiraasi irti on sinulla mahdollisuus järjestää pitkäkoe koirallesi. Maasto pyritään tietysti valitsemaan siten, että sieltä voisi lintujakin löytyä. Koe kestää 4 tuntia, joten siinä ajassa ehtii lintukoiran kanssa kävellä noin 3-6 kilometriä, joten sen verran olisi hyvä olla reittiä mitä kävellä.

2. Päätän päivämäärän kokeelle, tai mahdollisest päivämäärät esim. kelivaraus. Koe voidaan järjestää 20.8.– 28./29.2 välisellä ajalla!

3. Hommaan tuomarit. Lintukokeelle vaaditaan siis palkintotuomari ja ylituomari. Itse lähtisin ensin kyselemään palkintotuomaria ja esimerkiksi laikafoorumilla on koetuomaripörssi, johon halukkaat ovat lisänneet omat yhteystietonsa, mille alueille voisivat tuomareiksi lähteä ja mitkä arvosteluoikeudet heiltä löytyvät linkki: http://www.laikajarjesto.fi/foorumi/index.php?topic=1542.0. LINT tarkoittaa siis linnunhaukkukokeen tuomarioikeuksia. Eli listalta vaan sopivia henkilöitä soittelemaan läpi. Ja kun palkintotuomari löytyy osaa hän nimetä alueen ylituomarit ja näin on ylituomarikin löydetty.

4. Odottelen sovittua koeaamua vatsa täynnä perhosia ja etsin koiran paperit valmiiksi koe aamua varten. Papereilla tarkoitan rekkaria ja rokotustodistusta. Rokotukset pitää olla voimassa.

5. Koeaamu. Mukaan pitää ottaa koiranpaperit. Eväät tehdään itselle sekä mukaan suostuneelle palkintotuomarille. Sopimuksen mukaan joko tuomari haetaan kyytiin tai tavataan vasta koemaaston liepeillä. Tästä eteenpäin palkintotuomari neuvoo sinua läpi koepäivän.

6. Kokeessa tapahtuneet asiat "puretaan" kokeen jälkeen ylituomarille. Tämä on siis enemmänkin palkintotuomarin tehtävä.

Oisko tämän tyylinen Pläjäys Junnu sopiva? Tässä vielä linkki linnunhaukkukokeen sääntöihin ja ohjeisiin: https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/lint-saannot-ja-ohjeet-2018

Se on niinkuin Aku Ankan lukeminen.Pikkunatiaisena luin Ankkaa sujuvasti katselemalla vain kuvat,ja onnistui se niinkin.Vaan kun sitten koulussa opastivat lukemaan,niin alkoi selvitä että mitä se Iines sille Akulle oikein selittää.

Kiitos päivän nauruista 

[Junnu]

Oisko tämän tyylinen Pläjäys Junnu sopiva? Tässä vielä linkki linnunhaukkukokeen sääntöihin ja ohjeisiin: https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/lint-saannot-ja-ohjeet-2018

No nyt alkaa olla sitä mitä ajattelin. Kädestä pitäen ja rautalangasta vääntäen laiskalle, kokeissa käymättömälle ohjetta ahdistusta pienentämään. Kiitoksia vain Juhani.K.

[Eero]

Vaikuttaa oikein hyvältä nyt on ollaan ihan siinä toteutuksen rajapinnassa, kun neuvotaan melkein kädestäpitäen. Ei se hirvikoe ole sen kummallisempi, toisinaan helpompi kuin lintukoe. Hirvikoetuomareita löytyy joka toisesta pirtistä. Ja hirviä löytyy, jos koira vähänkään pelaa niin pisteitä alkaa ropisemaan kymmensotalla. Hirvikokeeseen tarvitaan tosin kaksi tuomaria, mutta kyllä ne aina löytyy jos ei itse ole täysi mulkku.
Ei muuta kuin koiria kokeisiin.

[Pate]

Hirviä löytyy jos löytyy. Ei ole ihan niin sanottu. Nytkin hiihdetään vielä yhtä vasaa. Omilla mailla ei jäljen tekijää koko syksynä. 5000 ha ja seuralla ollut satasen palkkio kaatoon johtavasta jälkihavainnosta. Ei ole tarvinut maksaa.


Valtion tonteilta sitten väkisin haettiin suurin osa hirvistä. Eikä niitä sielläkään joka laidassa ole ollut. Parhaana viikonloppuna autoihin laskettiin melkein 1000 km jäljen hakua, eikä yksiäkään jälkiä. Puolitoista kuukautta haettu viimeistä vasaa, yksi vasaporukka löytynyt siinä ajassa, joka meni väärälle puolelle ja päätti päivänsä sinne koko lössi.

Sitten aikuiset hirvet oma lukunsa... Joulukuussa jo poikkeuksetta olivat oppineet tavoille. Joka ikinen kerta mentiin ja lujaa niin pitkään, että koira saatiin eksytettyä. Ranualle on saateltu eräinenkin kanttura. Ja juu ei ole koirista kiinni. Normitilanteessa muutama harmaa joka kyllä varmasti napsii löydöt kiinni ja hirvet tuppaavat pysähtymään nopeaan, vaikka liikahtavatkin. Nyt on ollutkin sitten kunnon siirtymiä. Löytyy vähän liikkuvaisempi jämpti, niin se sai hyvän seisontahaukun, mutta oli siinä vaiheessa 70 km Pudasjärven puolella.

Värriön yhteismetsällä pyytäviä kavereita tuossa jututin ja taisi sielläkin olla ammuttuna ostohirvistä jopa 30 %. Ei jälkeäkään. Se voisi jo sylettää.

Omalla itälaikalla loppui hirven kiinnostaminen täysin, kun koko syksy kuljettiin ilman kontakteja. Toki ammuttiin sitten sille kaiken laista muuta. Jämpti alkoi ajan kulukseen jäniskoiraksi. Voi !"#¤"#¤, että alkoi harrastus tänä syksynä ottamaan sen verran kupoliin, että voisi vaihtaa tuohon jäniksen puolelle kokonaan. Ainoa on, että jäniksestä ei meidän talous ole ikinä oikein perustanut. Niitä kyllä saisi tapettua urakalla. Niitä löytyy. Ja kettuja.