Kirjoittaja Aihe: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..  (Luettu 29566 kertaa)

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #240 : 27.11.22 - klo:16:11 »
Taas on aamut tullu ajeltua jälkiä etsien ja tutkaillen. Paikkapaikoin on lunta hiukan ja suurimmaksi osaksi ei. Hirven jälkiä ei vaan tunnu löytyvän, mutta sikoja sen sijaan ihan kohtalaisesti. Taas eilen aamusta pari potentiaalista jälkeä löytyi, joita alettiin selvittelemään. Muutaman sian porukka oli edellisiltana jättäneet tienylitykseen jäljet, eikä olleet tuntien tutkimisen jälkeeenkään poistuneet alueesta, niin päätettiin koittaa. Sen verran lähellä rajaa oltiin, että Reino osoittautui jäljelle vietäväksi koiraksi.

Passit saatiin aika mukavasti ympärille paikoille, josta mahdolliset siat lähtisivät todennäköisimmin koittamaan. Laskin koiran irti ja lähdin reilun vuorokauden vanhaa jälkeä perässä seurailemaan. Motti oli noin 600mx800m, joten kauaa ei pitäisi hommassa tuhraantua. Siat olivat kierrelleet kuusikossa ja tönkineet sammalen alta syötävää. Niitä tutkiessaan Reino oli mennyt jo pusikkoon ja siellä jäljitteli porukkaa. Kohta alkoikin tuhrata melkolailla paikallaan hiukan kiertäen. Pääsin samalla lähestymään alta sataan metriin. Sitten haukkui muutamia kertoja ja sika lähti liikkeelle antaen ensin hiukan koiralle kyytiä. Sen jälkeen vauhti kiihtyi ja pusikko ryskäsi.

Otin muutaman juoksuaskeleen, että pääsin aukon laitaan, jos vaikka näkisin. Puhelimelta näkyikin, että aukon yli olivat suuntaamassa miusta pois päin. Kohta näin kahden sian juoksevan aukossa rinnettä ylöspäin ja kohta Reino perässä ehkä 100m jäljessä. Pysyttelin paikallani, koska porukassa piti olla useampi sika. Kohta tulikin ilmoitus, että toinen nurin ja toinen pyörähti ympäri. Reino oli jäänyt jo reilusti jälkeen ja kääntyi takaisin ennen kaatopaikkaa. Oottelin sen luokse, mutta sehän sukelsi samaan puskaan uudestaan paluu jälkeään. Olin itsekin jo puskan sisällä tarkastelemassa jälkiä, kun rähähti uusi haukku 50m päässä. Ja taas mentiin. Suuntasi suoraan tielle, jossa passit, mutta kääntyi tienmyötäisesti ja kohta takaisin miuta kohti.

Alkoikin röhisevän hengityksen säestämä oksien rytinä lähestyä. Ase valmiina koitin nähdä pusikossa edes jonkinlaista paikkaa ampua. Alta viiden metrin näin sian, joka rynni noin 2metrin päästä kuusen takaa ohi. Siihen koitin osua, mutta ei vaan taito riittänyt ja juoksu sen kuin kiihtyi, jos mahdollista. Reino pysähtyi hieman moittiva katse silmissään hetkeksi, ennen kuin ryntäsi ryskeen perään jälleen. Suunta oli mukavasti toisen puolen passimiehiä kohti. Reilu viisisataa metriä meni hujahtaen. Oottelin jännityksellä laukausta, mutta tutka näytti koiran jatkavan tien yli jo, kun kuului, että sika ja koira menivät passien välistä läpi.

Suon puolella vauhti hieman hiljeni ja haukkuja kuului parivaljakon edetessä kohti lampea. Sika painoi suoraan luhtaan, jossa oli jo puolittain uinut sakeassa kaislikossa. Siellä jäi Reino kyydistä ja kohta palaili pois omia jälkiään.

Tässä vaiheessa alkoi ukot raahaamaan raatoa nylkyvajalle ja porukka hiipumaan saunan lämmitykseen. Itellä ei antanut mieli periksi luovuttaa, kun ammutun kanssa kulkenut ei pitänyt uusien jälkiajeluidenkaan jälkeen olla poistunut alueesta. Kävin kiertämässä ampumapaikalle tulo pusikkoa, enkä löytänyt poistumis jälkiä mistään. Sika oli pakostikin palannut samaa jotosta takaisin. Joten sitä sitten syynäämään tarkemmin. Jäljet näkyivät monessa kohtaa, mutta ei hyvin. Vasta parin sadan metrin päästä sain varmistettua, että oli sorkka toiseenkin suuntaan.

Siitä hakemaan ase ja koira mukaan ja yksi jäljellä oleva kaveri passiin. Liinassa mentiin Varmalle jäljelle ja laskin koiran irti. Se lähti selvittelemään jälkiä ja ite jatkoin jälkeä. Parin sadan metrin päässä rinteessä olevasta kuusi taimikosta kajahti haukku. Juoksin niin paljon kuin pääsin lähemmäksi, jotta pääsisin tiheiköstä taimikon reunaan. Siinä pysähdyin ja kuulin, kuinka sika rapsahteli jäätyneillä lehdillä kohti. Siinä kohtaa tajusin, ettei ole paukkua piipussa. Mahdollisimman hiljaa koitin ladata asetta, kun samalla sika pysähtyi viimeisen kuusen taakse noin 20m päähän haistelemaan. Sain aseen valmiiksi, mutta silloin Reino taas tavoitti sian ja rytinällä mentiin miusta poispäin alarinteeseen. Kaveri koitti arvata ylityskohtaa ja juosta minkä jaloistaan pääsi. Mutta siitähän se livahti samasta paikasta yli josta edellinen yritti.

Reino jatkoi sian perässä seuraavan mäen päälle, mutta jäi auttamatta jälkeen raivatussa ryteikössä. Alkoi aikalailla hämärtääkin. Kaveri koitti vielä ajaa eteen, mutta Reino kääntyi hiukan ennen seuraavaa tietä ympäri. Sieltähän se oli yli mennyt ja päätettiin laittaa homma riittämään. Oli taas mukava jahti ja paljon tapahtumia.

Koiralle sikojen kanssa touhuaminen tuntuu olevan mukavaa, mutta raskasta. Oli nimittäin kotona ihan väsy, vaikkei kilometrit matkoissa mitään ihmeellisiä olekaan.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #241 : 02.12.22 - klo:12:18 »
Ennen ku nää viimeiset herkulliset lumet sato, ehittiin yks päivä jahtailla. Kaverin kanssa taas aamun pimeys ajeltiin jälkien toivossa. Pari hirveä aivan rajan pinnassa oli saldona, joten päätettiin laskea koirat touhuamaan.

Samaan alueeseen eri nurkilta laskettiin koirat juoksemaan. Kaverin harmaa se on aika hyvä kaivelemaan elukoita ylös, jos vaan jälkeä löytää. Ite laskin kkk:n jotta hakua sais treenailla. Tunnin verran ehtivät tolskata, kunnes harmaa löysi kuusitaimikosta jotain. Pari haukkua ja liikkeelle kovalla vauhdilla. Kumpikaan meistä ei ollut näköalapaikoilla, joten seurailin minne meinaa. Lähti tulemaan miullepäin. Koitin päästä hollille, jotta sais varmistuksen edellä kulkevasta otuksesta. Koira nappaskin ovelan oikaisun tien kautta ja samalla harhautti miut sekä ittensä, kun eläin teki juuri siinä kohdassa käännöksen ja sai hetkeksi jätätettyä harmaan perästään selvittelemään jälkiä. Ite siinä koitin samalla selvitellä tilannetta, kun huomasin, että oma koira piirtää punasta viivaa kohti naapurin alueita. Eläin oli tehnyt mutkan ja toinen koira varmaan kuullut sen kun juoksi lähemmäksi.

Melko reippailla liikkeillä sitten ehittiin kuin ehittiinkin seuraavalle tielle, josta naapurin alue alkaa. Liike oli hidastunut ja koira kulki tien myötäisen harjun takana sen suuntaisesti. Pari kertaa eläimen tien laidassa käännyttyään, pääsi kaveri vilaukselta näkemään hirven.

Siitä sitten sai uuden jännittämiseen aiheen, kun reippaampaa ravia otti kohti kanavaa. Kohta seuran yksi jäsen soitti, että näkyy jää kestävän hirveä, kun lässähti mahalleen joka jalka eri suuntaan osoittaen. Koira oli tuossa hieman jäänyt, eikä huomannut hirven palanneen samantien takaisin rantaan ja jatkaneen toiseen suuntaan. Koiran tuli kanavalle ja juoksenteli pari kertaa yli ja loppujen lopuksi viheltämällä sain sen käväsemään vieressä, vaan ei prkle antanut kiinni. Kävi ojassa juomassa ja lähti ettimään hirveä.

Noin puolentoista kilometrin päästä sitten kajahti löytöhaukku. Hetken pysyi niillä sijoillaan, kunnes lähti hiljalleen siirtymään kohti tietä, jonka varressa puunkeräyskone oli hommissa. Siinä tien varressa katselin, kun lehmä käppäili rauhassa tien yli välillä koneen touhuja tuijottaen. Koira mukana säestäen. Tuollaista käppäilyä hirvi jatkoi loppupäivän. Muutaman kerran käännytettiin ja koitettiin saada koiraa pois, mutta eipä paljoa herkut kiinnostaneet. Tyydyttiin sitten kuvailemaan ja pitämään parivaljakko turvallisilla alueilla.

Reilun viiden tunnin päästä paikalleen ei vieläkään oltu pysähdytty, mutta verkkaisesti mentiin ja keskellä suota. Alkoi haukkukin hiipua, niin aattelin laskea Reinon kaveriksi. Melko pommin varma keino meillä saada hirvi juoksemaan. Laskin Reinon noin 300m päästä jäljelle, jota heti paskomisen jälkeen lähti innokkaasti seuraamaan. Perille päästyään alkoi Reino haukun, joka innosti toisenkin koiran haukkumaan reippaasti. Siihen jäivät paikoilleen.

Mentiin paistelemaan villisianribsejä välipalaksi kohdalle ja seurailemaan mitä tapahtuu. Reilun tunnin haukkuivat siirtyen noin 300m, kunnes hirvi lähti juoksemaan jostain syystä. Koirat seurasivat porukassa, mutta alkoi karhukoiralla hiukan vissiin painaa, kun alkoi jäämään jälkeen. Reino sitten alkoi empimään, kun ei tullu kaveri mukana ja pysähteli oottelemaan, kunnes parin kilometrin jälkeen kääntyi menemään vastaan. Silloin pääsin ajelemaan 500m päähän, josta viheltelin. Reinohan tietenkin tuli suorinta tietä vauhdilla luokse. Näyttipä tuo karhukoirakin tulevan, toki hiljalleen välillä juomaan pysähdellen, mutta tulipahan syliin asti ;D…mahtoko olla koulutuksen tulosta vai vaikuttikohan 7,5tuntia ja 42kilometriä 8)

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #242 : 12.12.22 - klo:18:23 »
Ihan mukavasti ollut sikoja liikkeellä. Valitettavasti ei ajankohdat oo osunu omien töitten kanssa yksiin tai sitten on matka taittunut turhan pitkälti. Yks köllikkä vaihtoi maisemaa illasta aamuun linnun tietä yli 40km :o
Toivottavasti ei nää lumimyräkät vielä lopeta liikkeitä.
Kuva viimeisestä saalissiasta.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #243 : 20.12.22 - klo:18:25 »
Jaahas tarinat jatkuu. Kirjatkaahan joku muukin jotain tapahtumia, vaikkei koiran syntymävuodet kohdalle osuiskaan. Luultavasti kuitenkin löytyy paljon mukavia jahteja ja hienoja suorituksia koirilta. Kiva näitä jälkikäteen lueskella, muistella, vertailla ja pohtia kehittymistä.

Muutama päivä sitten isohko karju oli ollut liikkeellä. En ees mie pystynyt ohittamaan tienylitys jälkeä. Oli jäänyt noin 1km x 800m suoalueeseen päivämakuulle. Saatiin passiukkoja kasaan kaikki 6 kappaletta. Lunta alkaa olla hiukan turhan paljon koiran kanssa jahtaukseen, varsinkin tällaisen ison sian kanssa. Kuitenkin lumen määrä vaihtelee aika paljon avoimemmilla ja tiheimmillä alueilla. Eipä näitä tilaisuuksia liikaa tule, niin olin itse sitä mieltä, että voin koiralla koittaa sikaa ylös saada.

Tämähän paljon jakaa mielipiteitä koiranomistajien keskuudessa. Ite oon asian ajatellu niin, että riistan kanssa parhaiten koira oppii toimimaan, kun pääsee sitä riistan kanssa harjoittelee. Kumpikaan ei ainakaan vielä ole näyttänyt elkeitä ihan täydellisen hulluista kiinni menoista, joten uskaltaa aika hyvin laskee sioille menemään. Ja ite oon koirat hyvin pitkälti sikajahteja varten ottanut. Ollaan koirien kanssa myös sovittu, että jos ne lasken sioille, niin sekaan tuun ittekin, ettei kaveria tosiaan jätetä.

Karhukoiran kanssa päätin lähteä aluksi liinaamaan jälkeä, kun on pitempi jalkainen ja tykkää mennä suojaliivien kanssa. Liianailtiin peltojen yli puskan laitaan, johon oli kaverit aatelleet sian jääneen, mutta sika olikin mennyt traktorin uraa pitkin lumikasan vierestä seuraavan pellonkin yli. Vielä oli kuitenkin motissa, joten laskin koiran jäljelle ja lähdin itte perässä.

Suon läpi toiselle laidalle meni koira, jonka jälkeen nousi mettäautotieuralle, josta lähti kiertelemään erikoiseen suuntaan sian kannalta. Sinne se paineli useita satoja metrejä umpihankea, kun tulin suonlaitaan. Siinä oli sika tehnyt vinkkelin ja jatkanut tieuran laitaa tiheikössä. Jatkoin sian jälkeä. Koirakin käänti tulemaan samaan suuntaan, mutta vielä oli aika kaukana, kun löysin suonlaita tiheiköstä upeasti tehdyn sianpesän. Lumet oli kolattu kuusen alta tyhjäksi ja useampi vyötärön korkuinen kuusi katkottu ja viety makuualustaksi. Siitä oli äsken hyvältä pediltä jouduttu lähtemään.

Soitin kaverille, että voisi tuoda koiransa siihen, kun kerran on varmat verskit jälet. Kaverin harmaa on tottunut sikojen kanssa touhuaja ja melko fiksusti toimii niiden kanssa. Ja niin päätettiin koittaa. Kaveri oli tuomassa koiraa hihnassa miun luo, kun karhukoira oli tullut alle sadan metrin päähän miun jälkeä. Siinä kohtaa haukahti todella möreästi muutaman kerran. Sen jälkeen pysyi melkein paikallaan hiukan pyörien, jonka jälkeen valui ukkojen luokse tielle, josta saivat kiinni.

Laskettiin harmaa irti. Se syöksähti innokkaasti jäljelle, joka teki pikku lenkin suolle, josta kohtaan, jossa kkk haukahteli ja siitä reilun sadan metrin päästä alkoi haukku. Haukku kääntyi heti takaisin samaan tiheikköön ja pysähtyi sinne. Muutaman minuutin jälkeen se loppui, koiran kuitenkin pysyessä melko paikallaan. Omistaja hiippaili paikalle, jossa koira kävi hänen luonaan muutaman kerran, mutta ei antanut kiinni, vaan jatkoi jälkien selvittelyä.

Koira taisi löytääkin tuoreimman jäljen ja lähti taas tien suuntaisesti suonlaitaa kulkemaan. Tässä vaiheessa porukka seuraa tietenkin puhelimesta koiran liikettä. Niin nytkin, kuj yksi passimies huomaa karjun tuijottavan häntä parinkymmenen metrin päässä keskellä tietä. Melko tekemätön paikka, mutta äijä koittaa vipata puhelimen pois ja ehtiä ampumaan, mutta toivotonta, sika vilahtaa takaisin mottiin.

Koira tulee samasta kohdasta tielle, josta omistaja ottaa sen kiinni samalla huomaten veriset takajalan karvat. Päätettiin laittaa plotti siitä jälelle. Sehän lähti ja aloitti plotille tyypillisen "ajoäänen" jo heti kohta. Meni jonkun matkaa käänti ympäri, jonka jälkeen kuului ulinaa ja plotti valui takaisin tielle. Tuliaisina vekki etujalassa.

Vaikutti olevan kyseessä sika, joka ei halunnut lähteä juoksemaan, niinkuin useimmiten tekevät. Aattelin, että koitetaan vielä, mutta laitan molemmat koirani samaan aikaan. Olisi kenties turvallisempaa touhutessaan kahdestaan. Aikaa kuitenkin kului, reilu puolituntia, kun piti käydä hakemassa auto, koska toinen koira oli siellä. Lähdin paikasta, josta plotti tuli pois, olettaen että sika olisi palannut takaisin asentopaikkansa tiheikköön. Ohjasin Reinoa siihen suuntaan ja kuljin itte perässä. Kkk sinkosi suonpuolelle, josta jatkoi parisataa metriä suolle ja pyöräytti sitten vasta meijän perään. Ei löytynyt mitään, eikä jäljistä saanut oikein tolkkua, kun lumi oli niin pehmeää. Päätin kiertää kaikkien jälkien ympäri lenkin, josta näksiin, että onko karju poistunut alueesta suolle päin, kun tietä ei ollut ylittänyt. Aikalailla läpimäräksi ittensä sai siellä tarpoessa. Ei löytynyt jälkeä, ennen kuin tulin kohtaan, jossa kk teki piston suolle. Jälki näytti reippaammalta, kuin pelkän koiran kulkema, joten tarkastamaan. Sieltähän se oli mennnyt ja kkk lähti jatkamaan. Ite käännyin kohti autoa. Kun pääsin auton luo alkoi olla jo hämärää ja koira oli kulkenut jälkeä reilun puolentoista kilometrin verran. Siitä hieman eteenpäin se pysähtyi kartan mukaan tieheään kohtaan ja näytti nollapaikkaa varmaan vartin.

Uskoisin, että koira tavoitti tai pääsi hyivn lähelle sikaa tuossa, mutta ei kestänyt kantti mennä enää lähelle. Sieltä se sitten lähti valumaan omaa jälkeään pois päin. Sain vihellettyä sen hiukan lähempänä olevan tien varteen, josta sain sen kiinni. Oli jo pimeää. Puhelimeen olikin jo tullut useampi viesti kotoa, että "tajuatko paljonko kello on". Olin luvannut viedä jälikasvun urheilutapahtumaan. Hieman haikein mielin ja läpimärkänä jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan. Passiukotkin oli sitä mieltä, että saunanlämmitykseen joutaisi. No, eipä siinä hieno elukka jäi vielä tuleville jahdeille...

Eikä onneksi kumpikaan haavoja saanut koira vahingoittunut kauhean pahasti. Hieman tikkejä ja antibiottia, herkkuja ja hyvää huolenpitoa.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #244 : 26.12.22 - klo:12:03 »
Hyvät Joulut vaan. Nyt on saatu tankattua pari päivää melko pienellä kulutuksella. Ois syytä varmaan lähtee hiukan liikkumaan.

Saatiin ennen Joulua vielä yksi jahti. Tarkoituksena oli aamusta lähteä ajoissa jälkiä ajamaan. Illasta myöhemmin oli kuitenkin kaveri nähnyt sian jäljet mein aluetta kohti ja laittanut viestiä. Aamulla huomasin ja aamupalan jälkeen olikin huomattavasti pienempi alue ajettavana, jotta saisi varmistuksen.

Menihän siinä oma aikansa, että oli ajeltua, mutta hyvältä alkoi vaikuttaa. Lunta oli aika paljon ja tuoreet jäljet erottuivat selvästi. Varmisteltiin vielä pariin kertaan pahimmat paikat ja laittelin viestiä jahdista. Siinä odotellessa kävin tutkailemassa lähialueiden jälkiä ja käytin koirat aamutarpeillaan.

Porukkaa tuli ihan sopivasti, että saatiin passitettua alue. Ei ollut oikein varmuutta onko jäljet tehnyt sika vai muutama. Saatiin passit paikoilleen ja aattelin lähteä jälkeä pitkin mottiin. Laskin Reinon samantien irti ja itse kävelin toisen koiran kanssa liinassa tutkiskellen jälkiä. Motti oli noin kilometri x puol. Lunta oli sen verran avoimella, että raskas oli mennä. Metän sisällä taas vähän nilkan päälle. Jälki kuitenkin kulki, niin kuin tavallisesti, tiheimmät risukot ja pahimmat puskat. Niihin tietenkin oli lumikin satanut aika hyvin, joten melkoista rämpimistä pyssy selässä ja koira liinassa ;D.

Ensimmäisen ryteikön läpi jäljet tulivat vielä pellon kulmaan, josta ison viemärin yli tiheikköön taas. Se on jännä, että melkein joka kerta, oli lunta minkä verran vain, niin sika on rikkonut ojasta jostain kohtaa jään ja juonut sieltä, niin oli nytkin tehnyt. Siitä noussut tiheään kuusitaimikkoon, jossa kulkenut parin miehen korkuisten kuusien alaoksien alla aina hypäten seuraavan alle korkeamman hangen yli.

Reino meni meidän edellä jossain sadan metrin tietämillä rauhallisesti taimikossa jälkiäpitkin edeten. Se on kyllä oppinut noitten kanssa aika hyvin touhuamaan, kun ei ole tarvinnut paikkailla vielä kertaakaan, vaikka on ollut sulalla ja lumilla sekä isoilla sioilla, että pahnueilla. Hetken päästä pysähtyi nollapaikkaan joksikin aikaa, jolloin melkein saavutettiin se. Kuitenkin ehti jatkamaan, ennen kuin näin sen. Oli löytänyt lumista putsatun makuun kuusen alta, josta lähti multaiset sian jäljet, joiden vieressä Reinon. Ilmoitin porukalle, että saattaa olla possu liikkeellä. Vielä ei kuitenkaan vauhti koiralla kasvanut, vaan jatkoi samaa jäljitystä, kun jäin tutkailemaan makuupaikkaa.

Hetken tutkailtuani, huomasin, että Reino meni reippaammin ja kohta kajahti parissa sadassa metrissä haukku! Sika ja koira siirtyilivät hieman, mutta pysyivät visusti tiheikössä. Muutaman minuutin päästä tavoitti irtilaskemani karhukoira pari valjakon. Se seuraili parivaljakkoa hieman aikaa perästä, jonka jälkeen hyppäsi leikkiin mukaan avaten äänensä sekin.

Ite koitin hivuttautua hiljalleen hiukan lähemmäs ja samalla etsien edes jonkinmoista paikkaa, missä voisi ampua, jos sattuisi tilanne tulemaan. Reilun kymmenen minuutin päästä kääntyikin suunta takaisin miuta kohti. Pyöräytin kiväärin selästä ja mallasin hieman poskelle, jotta näkisi miten voisi ampua. No, eipä sieltä mitään nää, kun linssit on lunta täynnä! Räpelsin lumet pois linsseistä, mutta jäähän sinne pisaroita ja jäätä, joiden seasta auttavasti pystyi kurkkimaan. Enempää ei ollut aikaa hieroa, kun alkoi jo rapsetta ja hengitysröhinää kuulua etuvasemmalta. Tumma möntti vilahtikin kohta puskien välistä ja tuli melkein kohti. Oli pakko ottaa pari nopeaa askelta sivulle, että sain edes kohtalaisen paikan. Samalla sika kääntyi kulkemaan poikittain minuun nähden, mutta oli vielä kuusien takana. Reino vilahti kymmenisen metriä perässä. Ennen seuraavaa kuusta olisi ehkä parin metrin aukko, johon toivoin pääseväni koittamaan. Kun sika tuli siihen nousi kiikari silmälle, mutta ei saakeli sieltä saanut selvää siasta, oli pakko kurkata uudelleen, jolloin sain kohilleen ja puristus. Se puristus vaan tuli juuri kun sika oli ehtinyt kuusen oksien taa. Matka vaikutti jatkuvan ja hiukan vauhdikkaammin, mitä aiemmin.

Ilmoitin, että tuskin osui ja menin jäljelle, jossa ei verta näkynyt nopealla tarkastelulla. Reino saikin sian kiinni jo alta sadan metrin ja haukku jatkui siintä hieman koko ajan liikkuen ja rauhallisesti edeten kohti passimiestä. Kuitenkin jälleen kerran haukku pysähtyi aivan tiheikön reunaan, johon hetkeksi pysähtyi. Taapersin itse tiheikön ja isomman metsän reunaan, josta saattaisin hiukan nähdäkin. Kolmikko kääntyi kohta taas kohti lähtöpaikkaa. Pääsin noin viidenkymmenen metrin päästä näkemään vilaukselta koko porukan. Hiljalleen etenivät ja mukavasti haukkuivat. Koitin hiukan antaa painetta, jotta sika olisi jättänyt taimikon ja suunnannut kohti passeja.

Kolmikko kiersi lähtöpaikan ja heitti lenkin noin 100m päästä miuta ja suuntasi aika perinteiselle reitille. Lähdin itse jälkeä pitkin perään. Vauhti ei koirilla päätä huimannut, kun etenivät 1-7km/h. Tiehiköstä noin 300m päässä kohta paukahti! Kohta tulikin ilmoitus, että sika nurin :D.

Oli mukava jahti ja koirilta hyvää tekemistä. Reino pääs työskentelemään reilun puol tuntia ja toinen hiukan vähemmän, mutta ensimmäisen kerran ihan kunnolla sian kanssa. Reinolta taas kerran hyvää tekemistä sian kanssa, eikä taaskaan paikattavia reikiä. Sen sijaan karhukoiralta, jolla oli suojaliivikin päällä, löytyi illasta noin 4cm vekki etujalasta sekä liivin kyljestä reikä, joka onneksi vain pintakankaasta läpi. Toivottavasti sai hyvän oppitunnin tältä suht pieneltä sialta, jottei tarvitsisi tulevaisuudessa miettiä kehtaako laskea sioille.

Nythän tuo onneksi hiukan putos hanki, joten saattaahan sitä vielä joku vaeltava sika löytyä jahattavaksi.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #245 : 26.12.22 - klo:12:06 »
Kuva

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #246 : 30.12.22 - klo:19:47 »
Juupa juu, itse itselleni vastaten ;D

No joo, eipä kaikki halua homminstansa kirjata nettiin, eikä siinä se on ihan ok. Ja tuskin näitä kovin moni lukeekaan, mutta senpä vuoksi onkin hyvä paikka itelle kirjailla ja varastoida kokemuksia tänne 8)

Yllättäen soitteli kaveri edellisiltana ja kun ei pariin otteeseen saanut linjan päähän, niin pisti vielä viestiäkin. Kyseli olisinko halukas koiramieheksi sikajahtiin... No, eipä tuollaista kauheasti tarvinnut miettiä. Jos vaan ei kukaan mieltänsä pahoittaisi, voisin tietenkin tarjota koiraa jahtiin. Vaikka ollaankin ehkä lähellä Suomen tiheimmän sikakannan alueita, niin ei näitä jahteja liikaa ole koirille tarjolla. Aina se on juhlapäivä meille, jos pääsee sikajahtia koittamaan.

Lumitilanne onneksi oli jo hieman helpottanut plussakelien ansiosta ja korppu oli melkein hävinnyt hangen pinnasta, joten aika hyvillä mielin pystyi koirien kanssa jahtaamaan. Kolme sikaa oli asustelleet hetken aika pienessä alueessa ja nyt oli joku äkännyt iltasella siat syömässä. Saatiin hyvinorganisoidun jahdin passit aika nopeasti paikoilleen ja voitiin aloittaa. Karhukoira vielä hiukan toipilaana, niin en edes ajatellut sitä laskevani irti. Reino muutenkin ollut aika näppärä sikojen kanssa, niin sovittelin sille huomioliivin päälle ja lähdettiin katsomaan uraa pitkin missä olisi tuoreita jälkiä. Kaveri tuli toisena koiramiehenä harmaa-seropin kanssa.

Yölliset jäljet tulivatkin nopeasti vastaan uralla, josta olivat tunkeutuneet melko mukavan tiheään pusikkoon. Sovittiin toisen koiramiehen kanssa, että mie lasken Reinon jälkeen ja lähden perään, ja kun sika löytyy, niin kaveri laskee toisen koiran sekaan nautiskelemaan jahdin hurmasta. Oli kuitenkin lunta pusikossa yllättävän paljon, polveen upposi risukossa ja eteneminen oli hidasta. Suht hitaasti meni koirakin, mutta varmasti hiukan varoikin, koska ei tosiaan pusikossa kahta metriä etemmäs nähnyt. Hiljalleen meni Reino eteenpäin ja vielä hiljaisemmin mie kömysin jälkiä pitkin perässä.

Vajaan vartin päästä löytyikin jo makuupaikka ja melkein heti sen jälkeen kajahti haukku päälle. Siat lähtivät liikkeelle samantien ja kiersivät läheltä passitettua tietä takaisin tiheikön keskustaa kohti kiertäen miut reilun 50m päästä. Siltikään, ei mitään havaintoa sioista miulle. Porukka jatkoi haukun säestyksellä parin sadan metrin päähän, jossa tulikin vastaan jo kaverin koira, jonka laski irti haukun alkaessa. Kaverin koirakin sai äänen auki, mutta taisi Reino yllättyä hiukan, kun hetken seurasi tilannetta ja tuli sitten käymään miun luona...tai niin mie oletin. Se kulki muutaman kymmenen metriä miun vierestä, josta poikkesin melkein viereen, jonka jälkeen jatkoi eteenpäin. Samaan aikaan kuului muutama laukaus ja ilmoitus, että kaksi sikaa nurin juurikin sieltä, mihin aluksi suuntasivat. Kaverin koira olikin kulkemassa vielä niiden jäljillä kohti kaatoja.

En oikein tiennyt miksi Reino kulki eri suuntaan, mutta epäilin, olisko yksi tullut takaisinpäin. Lähdin valumaan sen perään hiljalleen jälkiä tutkien. Huomasin, että yhdet sianjäljet kulkivat ekojen koirien jälkien päällä samaan suuntaan, joten voisihan se olla, että yksi olisi siellä. Kohta alkoikin Reino taas haukkua vähän matkan päässä. Lähdin sinnepäin ja aattelin, että antaisin sialle painetta, että poistuisi puskasta. Kohta päättikin sika antaa koiralle kyytiä ja melkoisen kimakasti vigahteli Reino useamman kerran. Taisi hieman osumaa saadakin, kun tuli ukon luo hiukan tukea hakemaan. Koitin nopeasti vilkaista, ettei haavoja ole ja kannustin jatkamaan. Sinnehän se hävisi takaisin pusikkoon, mutta vauhti oli suht hiljaista.

Hieman matkaa meni kauemmas miusta, jonka jälkeen tutka näytti ykköstä ja nollaa kenties vartin verran koko ajan kuitenkin hiukan siirtyen. Taisi Reino seurata sikaa melko varovasti. Sitten paikallisti sian ja hetkeksi hyppäsi vitoseen, jonka jälkeen haukku alkoi taas. Ja tietenkin samantien liikkeelle. Tulivat melkein kohti. Koitin juosta muutaman kymmenen metriä, jotta ehtisin eteen ja saisin käännytettyä sian takaisin, josta koittaisi tielle tai pellolle. Melkein ehdin, ehkä kolme metriä edestä loikki sika ja Reino perässä :o

Siitä meno jatkui eteenpäin, samaan suuntaan kuin nuo kaksi aikaisempaakin. Huutelinkin vhfään, että sinne taitavat nyt suunnata. Mutta pusikon laidassa kääntikin tämä sika kurssiansa ja juoksi tiheikön laitoja lopuksi kääntäen takaisin keskustaa kohti. Aattelin, että yölliset makuupaikat melkein tiheikön keskustassa mahtaisi olla aika kuuma paikka, joten hilpasin siihen seuraamaan tilannetta. Eipä tarvinnut kauaa seurata, ehdin puhelimen laskea hanskojen päälle hangelle ja ottaa kiikarin suojan pois, kun näytti siltä, että kannattaisi alkaa olla hiljaa.

Kohta alkoikin kahina käymään ja vasta reilun viiden metrin päässä sain sian näkyviini. Siinä seuraavan kuusen taimen takana se pysähtyikin ja taisi tajuta, että "voi paska". Koitti siirtyä seuraavan taakse poikittain siinä viiden metrin päässä, niin poksautin kylkeen, josta sika putosi mahalleen. Ammuin vielä toisen niskaan samantien samalla kun Reino ennätti pers karvoihin kiinni :D

Oli taas tosi hieno jahti. Kiitokset kutsusta ja mahdollisuudesta kyseisen seuran ukoille. Reinolta esimerkillistä työskentelyä ja ilman paikkausta selvittiin jälleen...kop kop.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #247 : 30.12.22 - klo:21:19 »
Kuva

Poissa kuarakainen

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 30
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #248 : 01.01.23 - klo:20:45 »
Hyvä se on että joku kirjoittaa. Mukava lueskella Reinon edesottamuksistakin ja eksoottisilta kuulostaa sikajahdit näillä korkeuksilla.  :)

Aamusella tuossa kattelin youtubesta Antsun kanalintuvideoita ja naureskelin, että siinä on pohjisnartulla tasan samat vinkeet ku Mirkulla. Juoksujen aikaan touhutaan mitä sattuu ja haukutaan tyhjiä.

Kokeiltiin tosiaan hirvihommaakin Mirkun kanssa tuossa kauden päätteeksi, mutta vähän niinku epäilin, ei siitä tullut yhtään mitään. Jostain syystä juoksujen yhteydessä tuo haukkuu kaikista mieluiten oravia, onko haju vai mikä. Yhtenä aamupäivänä veti laskujeni mukaan kahdeksan oravahaukkua noin neljään tuntiin  :o Alkusyksyltä en kovin montaa oravahaukkua muista, esim. aiemmin mainitulta Tuntsan reissulta kokonaisen yhden.
Toisena päivänä joulukuun alussa oli tarjota koiralle semmoinen puol tuntia vanha hirven jälki, mutta oravahaukkuja jäi siitäkin vain käteen. Sen jälkeen aattelin, että ei toinna enää tälle kautta yrittääkään hirveä tuon kanssa. Pois kävellessä tiputteli vielä veritippoja ja aattelin että juoksut alkaa, mutta eipä ne sillonkaan sitten alkaneet. Tai ainakin se veritippasu loppu siihen.

Itsenäisyyspäivänä koira lähti hiihtoreissulla lintuja/näädän jälkiä katsellessa omille teilleen ja painui yksityismaille ja rakenteli sinne noin parin kilometrin päähän iltahämärissä semmosen surkean kuuloisen haukun puron varteen. Hiihtelin lähimmälle tielle ja katsoin koiran jäljen, että ei sillä mitään ole edessä, että omiaan se on tuonne jolkotellut. Etäisyyttä oli reilu 700m. Eikä tule pois, vaikka viheltää ja huutaa kun haukussa oli taukoa. Noh, koira osaa olla itsepäinen mutta niin miekin... Periaate on, että mie en millekään oravahaukuille tai tyhjille juokse ja koira etsii isännän eikä toisinpäin, joten hiihtelin siitä autolle. Loppujen lopuksi sain koiran pois aamulla seitsemältä sitten.  :o Kävin kyllä useamman kerran kokeilemassa tulisiko koira, mutta ei suostunut ennen kuin sitten kun oli aamulla päätynyt sen puron/joen yli ja pääsin noin 300m päähän autolla ja vihelsin siitä. Tämmöstä se on ku kaks luupäätä vääntää... Ex-muija kehuikin minua joskus jääräpäiseksi.

Eipä tuo ole vieläkään nuita juoksujaan aloittanut tätä kirjoittaessa. Kohta alkaa pelottamaan, että se jättää ne kokonaan välistä. Sittenhän tuota ei uskalla leikata ollenkaan. Liian kova riski, että tuo hormonipuoli jää vinksalleen, jos tuon tuommoisenaan leikkauttaa. Ja juu sen ruuan kanssa saa olla tarkkana sitten leikkauttamisen jälkeen. Tuohan on ollut perso lihomaan nytkin juoksujensa yhteydessä; ruokaa kärttää ihan koko ajan. Toisen pentueen jälkeen lihoi useita kiloja, kun silmä vältti.
Uskon kyllä, että jos leikkautuksen myötä koirasta tulee tasaisempi ja on edes lähempänä sitä mitä on nyt niinä hyvinä päivinä, niin kyllä mie tuolle vielä hirvenkin pistän nurin ihan seisontahaukkuun. Ja vähintään sen yhden LINT 1 tuo saa nyt haukkua, ku mie pullonkin jo sitä varten ostin. 8)

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #249 : 02.01.23 - klo:12:23 »
...kyllä mie tuolle vielä hirvenkin pistän nurin ihan seisontahaukkuun. Ja vähintään sen yhden LINT 1 tuo saa nyt haukkua, ku mie pullonkin jo sitä varten ostin. 8)

Juuri näin!! ;D

Onhan se Mirkku potentiaalinsa jo näyttänyt, niin uskon kyllä, että tuosta alkaa suoritukset tasottumaan ja onnistumisten uskon vaan ruokkivan onnistumisia. Ainakin Reinon tapauksessa nykyistä sian kaadolle tulevaa koiraa vaikea kuvitella samaiseksi, jonka kanssa ensimmäisiä raatoja käytiin haistelemassa. Hirvi nurin Mirkulle vaan, ni kohta kiroilet, ku et saa sitä sieltä pois ;D

Kyllä se on välillä tuntunut vastustavan rajusti Reinon kanssa, mut nyt kun alkaa koiran vinkeet tuntea, niin on oltava tyytyväinen. Päästiinpä vielä kerran vuodelle -22 sikoja jahtaamaan. Karju oli käynyt kuvauttamassa itsensä edellisiltana heti pimeän tultua. Oli jäänyt reilu 1km x 2km alueeseen. Hienoa maastoa, kun jyrkkäreunaisia avoikallioita ja tiheitä pusikkonotkoja välissä ja sitten tietenkin avohakkuita rumentamassa tällaistakin paikkaa :(

Kaveri tuonne pyyteli matkaan toiseksi koiramieheksi. Meinattiin laskea tällä kertaa kaverin koira työstämään jälkeä ja jos löytö tulee, niin sitten toinen mukaan bileisiin. Jälki löytyi tietenkin helposti ja poistumissuuntaa jouduttiin hiukan selvittelemään, kun vanhempaa ja uudempaa jälkeä oli jonkin verran tiheikön reunustamalla ruokintapaikalla. Jälki oli edellisalkuillasta ehtinyt jo sulaa pyöreäreunaiseksi, mutta onneksi vanhempien jälkien päällä oli hiukan lunta, niin niiden erottaminen ei ollut kovin työlästä. Ainakaan Reinolle jälki ei selvästikään haissut niin paljoa, että olisi kannattanut laskea vielä sotkemaan. Toki tuntuu aina tollanenkin jälki kiinnostavan ja varmaan hiukan haiseekin, mutta tollaisen sian löytäminen jäljen päästä voi vaatia sen 50km. Eikä Reinolle vanha jälki kummoisesti kelpaakaan.

Kaveri löysäsi koiran irti ja lähti seurailemaan jäljen suuntaan, josta sika oli poistunut ruokinnalta. Ite nousin mäen päälle aukealle oottelemaan Reinon kanssa, samalla tietenkin vilkuillen jälkiä. Toinen koira alkoi pyörimään parin sadan metrin päässä melko pienellä alueella, johon ukko meni tarkastelemaan. Sieltä löytyi hirvenjälkiä, joita koira selvitteli. Ilmoitin käveleväni toiselta puolelta syöttöä ringin, jos sieltä jostain heittänyt sika lenkin poistuessaan. Siinä melkein mäen päällä sitten löytyi samanoloiset jäljet mitä syötöltä, ei verskin näköiset, mutta varmaankin juuri eiliset. Toisen koiran tutkiessa hirvien jälkiä, päätettiin, että lähtisin Reinon kanssa selvittämään tätä jälkeä.

Vaikka plussalla oli ollut toista päivää ja vettäkin satanut, niin tuntuihan tuota lunta tällä alueella vielä olevan miltei polveen asti, ja vielä kun nuoskaksi mennyt, niin tuntui rinteitä kivutessa hiki irtoavan. Muutamat puska-alueet möngittyäni, parit rinteet kavuttuani ja pari kertaa kallion reunusta alas liu'uttuani, oli pipo ja hanskat taskuissa ja kaikki tuuletusvetskarit levällään. Jälki kierteli, mutta pohjoiseen pääasiassa koko ajan mentiin. Noin puoltoista kilsaa oli miulla tullut matkaa jälkeä pitkin, kun jälki teki käännöksen melkolailla itään mäen laidalta kohti mäen toista laitaa. Koira kulki koko ajan miun edellä jälkeä pitkin heittäen pientä lenkkiä ja käyden välillä melkein luonakin.

Jälki kulki mäen toiselle rinteelle, josta lähti laskemaan suoraan alas. Paljoa ei näkynyt, kun edessä oli taas tiheä kuusitaimikko. Taas kaikki taskut kiinni, puhelin piiloon ja huppu päähän ja sukellus sisään, niin että jälki pysyy näköpiirissä. Laskeskeltiin notkon pohjalle, jossa olikin jälkeä jo hiukan joka suuntaan. Siinä hetki menikin, kun sika oli kulkenut omia jälkiään useaan otteeseen edestakaisin. No, siinä pyöriessä aina välillä vilkaisin Reinon paikkaa ja huomasinkin sen menneen jonkin matkaa rinteen laitaa etelää kohti. Pyöräytin sinne jälkien ulkopuolelta ja siinä törmäsin alueesta poisjohtaviin Reinon ja sian jälkiin. Taas jatketaan. Kuusitaimikko vauhtui märkäpohjaiseen pajukkopusikkoon, jossa meinasi hiukan jopa hetken tuskastuttaa. Onneksi jälki siirtyi kulkemaan tiheikön ja kuusikon rajaa pitkin. Reinolla meininki oli selvästi terävoitynyt kuusitaimikkoon tultaessa. Ei välttämättä vauhti paljoa kiihtynyt, mutta selkeästi haju oli tuoreempi ja koira valppaampi.

Se teki muutaman piston etelän suuntaan, josta hiukan kiertäen taas tiheikköön. Seurailin jälkeä ja sinnehän se jatkui. Yhtäkkiä huomasin seuraamani jälkeen yhdistyvän toiset sian jäljet ::)  Nämä olivatkin jo teräväreunaiset ja selvästi tuoreammat! Kaivoin puhelimen ja vilkaisin Reinon paikkaa. Ei ollut kaukana, ehkä 40-50m ja vauhti oli pudonnut äskeisestä 3-5km/h jäljitysvauhdista 0-1:een. Tämän olen huomannut usein enteilevän löytöä sikahommissa. Olen ajatellut asian niin, että tiheässä puskassa sianhaju (joka on voimakas usein omaankin nenään) leviää ja hankaloittaa tarkan paikantamisen nopeasti. Kun koira tietää vielä mikä siellä puskassa on vastassa, niin se hitaasti varmistaa sian olin paikan. 5 minuuttia koira eteni ja matkaa kertyi noin sata metriä. Koitin ite hiipiä hiljalleen tuoreen jäljen perässä. Koira oli noin 50m päässä, kun vauhti lisääntyi 5:een ja 80m päässä rävähti haukku!

Oli aika hyvä pikkuaukko tiheikössä, jossa olin. Nappasin kiväärin selästä ja kiikarinsuojan pois ja kuulostelin. Haukku pysyi muutaman kymmenen metrin alueella ehkä minuutin ja lähti melkein kohti tulemaan. Kääntyi kuitenkin mäen rinteeseen. Rinteessä koira pyörähtikin ympäri ja näytti tulevan reippasti taas kohti, kunnes taas jatkui viiva piirtoaan rinteen myötäisesti hiukan nousten koko ajan. Vauhti ei ollut huimaa, 5-12km/h, ja välillä pysähtyenkin. Suunta oli luoteen-pohjoisen välille. Ison kalliomäen yli mentyään matka näytti jatkuvan jyrkähköstä kohtaa alas. Ilmoitin meneväni varmistamaan rinteeseen jäljen, ettei vaan kyseessä olis hirvi. Jäljelle päästyäni edessä oli ihan rehellisen kokoisen karjun jälki!

Pari kymmentä metriä rinnettä noustua oli sika pyöräyttänyt ympäri ja tullut parilla loikalla koiraa kohti liukuen pari metriä rinnettä niin, että lumet ja sammaleet oli lentäneet ::) Toinenkin hyökkäysjälki löytyi mekein heti perään. Niitä tutkiskellessani olikin hiukan yllättäen Reino stopannut ja näytti kääntyvän takaisin. Tämä hiukan yllätti, kun tuppaa pysymään aika hyvin sialla, jos pääsee noin persiissä kulkemaan. No, eipä siinä, kulkusuunta oli selvillä ja motin laidalla noin 700m päässä pitäisi olla passiukkoja. Ilmoittelin, että olisivat valmiina. Sika oli saanut etumatkaa ja tulisin Reinon perässä, kunhan se tulisi käymään luonani.

Reinon loikkiessa hangessa takaisin jälkeä pitkin, hiukan pelotti, mahtoiko olla reikä koirassa... Kieli roikkui ja askel vaikutti hiukan painavan. Matkaa oli koiralle kertynyt toki vasta 6-7km, mutta heti kuusitiheiköstä harvempaan mäen rinteeseen noustessani huomasin lunta olevan taas polveen ja sika oli kulkenut pääosan laukaten isoilla loikilla. Ei ollut koiralla helppo homma tarpoa siinä lumessa ja samalla olla varuillaan sian kanssa. Oli siinä siallakin kiire tullut, kun vauhdissa oli paskatkin joutunut pudottamaan.

Tultuaan käymään moikkaamassa, jatkoi Reino taas edellä jälkeä. Mutta selvästi oli koira uupunut. Kohta päästiin kohtaan, jossa oli pyörähtänyt ympäri. Mäeltä sika oli liukunut kallion reunasta alas avohakkuulle, jossa lunta polveen ja alla vatukkoa ja risukkoa, johon upottaa vielä mukavasti lisää. Siinä räpiessä tajusin, ettei koira ollut kestänyt mitenkään tässä sian matkassa vaan isoilla loikilla mennyt sika oli varmasti hävinnyt aukon yli seuraavan mäen taakse. Nytkin hikoiltiin aukon yli melkein peräkanaa, kun koiralla vaikeuksia päästä eteenpäin.

Aukon yli päästyämme kerrankin olin tyytyväinen, kun vastassa oli tiheä kuusitaimikko. Eteenpäin ei juuri nähnyt, mutta ei ollut pohjalla paljoa luntakaan. Ja koira oli taas jonkun matkaa edellä. Jälki jatkui pari sataa metriä taimikon läpi isoon kuusikkoon, jossa olikin  mahtava käppäillä ja helppo seurata jälkeä. Kuusikon läpi jälki jatkui pellon laitaan, joka oli kiinni motinreunatiessä. Sika oli tullut suoraan pellon laitaan mutta pysyi metsän suojassa, jossa kulki vajaa sata metriä lähimmästä passimiehestä poispäin, ennen kuin oli loikkinut pellon yli ja motista karkuun. Lähin passimies ei ollut sikaa nähnyt, mikä ei ihme, kun matkaa tuli kuitenkin noni 400m ja hieman kumpua pellossakin. Ja tietenkin passimies tutulla kulkupaikalla, ja sika meni jälleen kerran sellaisesta paikasta, josta ei koskaan aikaisemmin.

Oli mukava jälleen kerran päästä jahtiin ja saada kosketusta sikaan. Vaikeat oli olosuhteet ja taas onni, että haavoilta säästyttiin. Rohkeaa toimintaa Reinolta ja hyvä kokemus!

Poissa kuarakainen

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 30
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #250 : 02.01.23 - klo:15:03 »
Hyvin kyllä kuulostaa Reino päässeen kärylle tuosta sikahommasta. On tuo sikajahti siellä niin eri tyyppistä ku täällä oikeastaan mikään pyynti. Joku karhu ehkä sikäli saman tyylinen, että siinäkin koiran pääkoppaa mitataan, pitää olla toisaalta kanttia mennä elukalle, mutta jos on liian rohkea tai innokas, niin voi käydä huonosti. Yks kylän mieshän kyllä väitti, että niitä sikoja "silloin tällöin" tännekin asti kulkeutuu, mutta eipä tuolla ollut kuin yksi tapaus varsinaisesti kerrottavana. Vähän epäilen, että onko jostain tarhakarkulaisista puhe... ::)

Mirkun tulevien syksyjen pelaaminen ja hirven pyynti sen kanssa on kyllä ihan täysin arvoitus tällä hetkellä. Mutta tosiaan JOS koira palautuu leikkauksesta (sitten joskus, kun edes pääsis ensin leikkauttamaan  :o) sellaiseksi mitä on ollut, niin uskon kyllä, että se hirven pyynti jollain lailla kiinnostaa ja onnistuu. On tuossa koirassa semmosia elementtejä (haku, työskentelysitkaus ja rohkea luonne), että voisi koekelpoiseksikin kehkeytyä vanhoilla päivillään jos malttaisi rauhallisemmin hirvelle mennä. Vaan kunhan nyt edes sen vanhan linnun- ja näädänpyynti kaverin sais takasin ja koiralla ois tasaiset, hyvät oltavat. Muu on sitten bonusta. Aika näyttää...

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #251 : 03.01.23 - klo:09:45 »
Kaveri tappeli narttu jämptin kanssa koko koiran eliniän. Joka ikinen syksy meni enemmän tai vähemmän persiillee, kun koira kiimassa tai valeraskaus. Sitten marraskuussa monesti oli taas jo ihan voimissaan. Monesti jälkikäteen tuuminut, että olis pitänyt heti leikkauttaa, kun tuo aikataulu näytti sattuvan aina syksyksi. Eikä penikoittamisia ollut tarkoitus tehdä.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #252 : 04.01.23 - klo:15:34 »
Joo, taitaa se sika olla kova vastus koiralle. Yllättävän paljon on saanut nähdä ja kuulla koiria, joitten kanssa jahtaaminen hankalaa tai mahdotonta. Jälki tuntuu monille olevan mielekäs ja vetoja löytyy, mutta sialle asti menemiseen ei löydy mielenkiintoa/uskallusta. Tai vaikka löytö tulisikin, niin melkein järestään sika tekee heti koiran löydön tapahtuessa hyökkäyksen. Tällöin osa koirista jättää homman kesken tai antaa elukan mennä reilusti edellä seuraten hiljalleen jälkeä. Tällöin sika saa rauhassa kulkea ja kuunnella/haistella passiukkoja. Sen verta tuntuis olevan tarkka eläin kyseessä, että harvoin näytille enää tullut, vaan tehneet tosi yllättäviäkin reitin valintoja vaihtaessaan maisemaa. Toisaalta kuitenkin on koiralta fiksua olla menemättä liian lähelle, kun useimmiten on tullut liian tuliselle koiralle se rajumpi sika/porukka vastaan. Mut voihan se vahinko käydä kelle vaan ja mikä kerta hyvänsä.

Omia ajatuksia ja päätelmiä nämä ja saattaa olla pielessäkin. Kuitenkin sellanen mielikuva, että sika on aika samantyyppinen koiralle kuin karhu. Varmasti helpompi jäljittää ja löytää, mutta haukulla vaatii samoja ominaisuuksia. Riittävän rohkea, mut riittävän varovainen - riittävän sitkas, mutta sit taas täs rajan pinnassa ei liian - jälkitarkka, mut sit myös riittävän nopee, että pysyy perässä… ::)

Olis itellä toiveissa päästä noita kahta koittamaan enempi touhuamaan kahestaan, jolloin (jos hyvin toimisivat) uskoisin olevan koiralle turvallisempaa sekä kaveri olis tukena rohkaisemassa….ja taas kääntöpuolena jos ei toimikaan parina hyvin, niin rohkeus voi kasvaa liikaa. Onpahan haasteita ja selviteltävää ja koirille sekä ukolle opittavaa ;D

Eipä niitä taida villisikoja kovin pohjoisessa isompia määriä olla. Varmasti yksittäisi karjukiertolaisia silloin tällöin. Mutta ei tän hetkisellä politiikalla tule olemaankaan. Toivotaan, että pysyisi kanta edes tällaisella tasolla.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #253 : 03.02.23 - klo:14:41 »
Reinon tästä kaudesta jäi ihan hyvä maku omistajalle. Aikaa ei tullut niin paljoa, mitä aikasempina syksyinä, kun on tuo kkk tuossa rinnalla opettelemassa. Hirviä löytyi alkusyksystä jo suht hyvin, mutta ei tuntunu kovin moni tällä kaudella tällä alueella haukkua kuuntelevan. Varmasti osittain johtuu myös koirasta, omistajasta ja ehkä jostain muustakin. Mutta liikkeelle lähtivät aika rivakasti useimmiten. Mutta se mikä siinä oli hyvä, niin huomasin ainakin, että seuraaminen on parantunut huomattavasti.

Karhujahti meni aika surkeasti, kun ei päästy edes yöllisiä jälkiä liinaamaan. Viikonlopuille ei osunut kulkuja omilla nurkilla, niin vaikee se on niitä mistään kaivaakaan.

Sikoja tuntui kesän havaintojen perusteella olevan ihan mukavasti, mutta heittävät kyllä isoa rinkiä öisin. Yöllisille jäljille päästiin pari kertaa, mutta paljastui, että kauas olivat menneet. Pari kertaa kyllä tuntui, ettei paljoa oltu jäljessä, muttei saatu löydettyä. Tuntuu ainakin Reinolle olevan alkusyksy paljon haastavampaa aikaa löytää elukkaa kuin loppusyksyn pakkaskelit.

Saalista tuli kuitenkin ihan ok, kun muutamia hirviä saatiin turvalleen Reinon edestä ja onneksi pääsi tuon viimeisen sian kanssa tolskaamaan jo ihan kunnolla. Lisäksi supeja ihan tarpeeksi, kun ei niitä koitettu löytääkään. Ja haukkuihan tuo hetkisen pohjosen teerillekkin, josta karkkoon sen yhen ammuin.

Kuten todettua, ihan hyvä syksy, josta toivottavasti saataisiin taas hypättyä askel eteenpäin. Ens syksylle koitetaan heti alkuun tietenkin karhuja ainakin liinailla, kun sen uskon toimivan ihan hyvin. Alkusyksystä pitää koittaa Reinolle kanssa ettiä hirvi, joka kestäis haukussa, niin toivottavasti näkis kuin pitkään siellä kestäisi. Ja toivotaan, että sikakanta sen kun vahvistuisi ja olisi pitkään vähän lunta, niin siinä hommassa viihdytään molemmat.

Tälle keväälle voidaan muutama supi vielä koittaa saada hengiltä. Sittenhän se alkaakin jo keväisten nallen jälkien tarkastelu...

Alkaa jahit koiran kanssa olla aika vähissä, joten tuli lueskeltua noita edellisvuoden touhuja läpi ja vertailtua, onko kehitytty.

Tänä syksynä hirviä oli tosi vähän ja tuntuivat juoksevan poikkeuksetta oli sitten koiran väri mikä tahansa. Hyvä maku jäi Reinon tekemisistä tältä syksyltä. Hirvien vähyys ja karhukoiralle niitten löytymisen hankaluus aiheutti sen, ettei Reino valitettavasti päässyt niin paljoa juoksemaan, mitä olisin halunnut. Hirvenhaukkumahdollisuuksia ei montaa tarjottu, joten se oli hiukan harmi homma. 

Mukava oli syksyllä huomata, että aamuisilla jälkikierroksilla oli paljon todennäköisempää löytää sian kuin hirven jäljet. Hieman saattaa olla sikojen määrä noussutkin, mutta uskoisin isoimmaksi syyksi sen, että alueelta on vanhat kuusikot (joita ennen oli paljon) kaikki kaadettu noin viiden vuoden sisällä ja aukot kasvaneet taimikkopuskiksi, joissa siat viihtyvät.

Tästä syystä saatiinkin Reinolle ihan mukavasti sikalöytöjä ja -työskentelyjä, joista ihan kiitettävästi raatojakin. Nyt alkaa olla itelläkin aika hyvä luottamus ja näkemys koiran tekemiseen näissä tilanteissa. Suurin piirtein oppinut koiran metkut ja tavat. Mielenkiintoa on löytää sika, mutta rauhallisesti sen etsii puskista. Kun tietää missä elukka on, niin ääntä tulee. Kun lähtee liikkeelle, niin pysyy melko lähellä sikoja koko ajan. Jos jää reilusti jälkeen, tulee käymään luona. Jos pysyvät paikallaan(mikä tuntuu olevan melko harvinaista), niin pysyy siellä ja haukkuu. Ihan tosi mahtava koira siltä kantilta, että kiireisemmälläkin aikataululla uskaltaa lähteä jahtiin ja melkein missä vain voi laskea irti. Tuon toisen kanssa saanut oppia, ettei kannata irrottaa, jos on samana päivänä jotain muuta pakollista menoa tai hevosia lähistöllä tai raja kovin lähellä tai... On vaan aika paljon stressittömämpää touhua toisen kanssa. Toki ikinä ei pitäisi aikataulun mukaan metsälle mennäkkään, mutta tätä sääntöä noudattaen tulisi itselle lähtöjä tosi paljon vähemmin.

Alkaa hiljalleen suppanatkin vaellella hangilla, niin se on kai kesityttävä iltavuoroihin ja supien poistoihin. Hiukan jos lumia satelee, niin voihan sitä tietysti koittaa näätääkin jahtailla. Ja mettähiihtely pari koiraa vyötäisille sidottuna on kivaa extremeurheilua.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #254 : 17.02.23 - klo:21:55 »
Jaa, se tuli mukava yllätys sunnuntai aamuna, kun kaveri laitto viestiä, että ois rajalta tullut sika alueelle. Olin lauantain jäljet katellut ja kun ei rusakkoa kummenpaa löytynyt, niin jo asennoitunut kotioloissa vietettävään sunnuntaipäivään. Kaveri sano tarkastelevansa jäljet vielä kunnolla ja laittavansa hälyn sit, jos näyttäisi, että olis sika jäänyt alueelle. Aika isolla varauksella jäin oottelemaan, mutta tulihan sieltä viestiä, että pitäs olla.

Kivalla fiiliksellä kamat ja koirat autoon ja kokoontumispaikalle spekuloimaan, miten touhuttaisiin. Vajaa kymmenen passia saatiin kasaan ja Reinolle vastuu etsiä sika. Taas oltiin sen verta lähellä rajaa, että osa passeista tien vierustassa, jonka toista puolta vyöhyke kulkee. Kerkesin ottaa koiran just autosta, kun kaveri soitti, että on lähtenyt liikkeelle ja pois motista. Eli koira autoon ja selvittelemään, minne mennyt ja menossa.

Lupasin kävellä pätkän, jota ei pystynyt ajamaan autolla. Kaveri lähti hiihtämään vastaan samalla, jotta homma nopeutuisi. Ehdin parikymmentä metriä käppäillä, kun huomasin kelkkauralla jälkiä. Tästähän sitä on tultu! Sika oli kulkenut juuri ajamaani tietä pitkin seuraavaan risteykseen asti, josta penkan reunasta löytyi pari jälkeä. Pari sataa metriä tätä tietä pitkin, josta loikannut kuusen juurelle penkkaan jatkamaan.

Siitä saatiin pyöritettyä hetken päästä mottiin. Kaveri kävi mottiin kävelemässä lumista uraapitkin, jota ei ollut ylittänyt, mutta oli käynyt reunassa. Tuossa välissä ehdittiinkin jo palelevat passit kertaalleen poistaa ja muutama ehti lähteäkin, mutta nyt hätyyteltiin takaisin.

Lähdin Reinon kanssa jäljelle, jonka koira merkkasi, jo hyvissä ajoin ennen kuin jäljet oli edessämme. Ei varmasti ollut kauan sitten kulkenut tästä. Pikkasen kävelin jälkeä pitkin ihan riittävän tiheässä kuusikossa. Sitten laskin koiran irti. Eipä mennyt kauaa, kun alta sadasta metristä alkoi haukku! Olin varma, että silloin lähtee, mutta siihen jämähti. Tasaista varmaa haukkua paikallaan, vaikka varmaan tiesi jo sika miustakin. Hanki kantoi aika hyvin, pinnasta 5senttiä murtui joka askeleella ja ääni kuului. Lähdin tarkoituksella tamppaamaan hiukan sivusta, jotta saisin sian lähtemään passeja kohti. Hiljalleen haukku lähtikin liikkeelle edeten rajaa kohti maksimissaan 150m miusta. Yritin vain ehtiä ”peittämään” kulkureitin, josta pelkäsin sen koittavan väärään suuntaan. Reippaasti talsin ja vähän oksia rapsin, jotta pysyisi vaan suunnassa. Ehdin kuin ehdinkin. Ja haukku alkoi lähentyä tullen ihan muutaman kymmenen metrin päähän, josta pyörähti ympäri ja lähti etääntymään kohti passeja.

Hyvillä mielin lähin seuraamaan jälkiä haukkua kuunnellen. Ei tarvinnut kauaa kulkea, kun läsähti! Vilkaisin puhelinta, jossa näkyi Reinon etenevän vieläkin. Aattelin, että taitaa kohta pysähtyä, mutta kiersi laukauksen jälkeen pienen lenkin, josta tieuran ja pellon yli suolle, jota pitkin rajaa kohti. Onneksi vielä edessä passeja. Hyppäsin juuri välipassissa olleiden ukkojen kyytiin, kun tuli ilmoitus, että nurin on!

Komeasti oli kaveri moksauttanut silmään sikaa, joka oli hyytynyt siihen Reinon eteen, joka kalttasi innoissaan karjun takapään.