2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Miikka]

  varmasti. Oppirahojahan tässä on makseltu jo muutama vuos koiratouhuista. Kokeilemalla, tekemällä ja menemällä mahdollisimman paljon mahdollisuuksien mukaan...kantapäät kipeenä. Siltikin sen verta jääräpää taian olla ja vastavirtaan hiukan soutaa, että jämptiä enkä harmaata taia itelleni ottaa. Vaikka kuten sanottua varmaan olisi todennäköisyydet korkeammat sieltä tavoite saavuttaa.
Näillä kahdella katellaan vielä hetki, miten karhujen ja villisikojen kanssa pärjäillään. Jos ei, niin jossain vaiheessa tulee olemaan sellainen koira, joka karhun etsii ja sitä haukkuu. Tällä hetkellä tuntuu ainakin siltä, että se tulee olemaan laika tai kkk, sen verta miellyttää kyseiset rodut itseä.
Jos kävisi oikeen tuuri, niin nykyinen laika hiukan vielä itsenäistyisi sekä sitkastuisi ja kkk pelaisi tulevaisuudessa karhulle. Silloin olisi mukavat koirat, kun toisella pystyisi pyytämään pienemmissä alueissa ja isompien teiden ja rajan läheisyydessä sekä uskaltaisi löysätä irti tiukemmallakin aikataululla. Ja sitten toisen kanssa olisi mahdollista löytää elukoita isommista alueista, seuraisi vilkaampia juoksijoita ja pysyisi työmaalla pidempään.
On se taas mukava kesä treenailla ja syksyllä sitten näkee missä mennään...

[Miikka]

Kaks kuukautta aikaa jahdin alkuun. On ollut mukavat kelit juoksutella koiruuksia fillarilla. Pitäs hiljalleen alottaa uittamisetkin. Ollu hiukan tuuliset kelit, niin ei ole viittinnyt aallokossa alottaa. Mukavasti saa karvatkin irtoamaan paremmin, kun hiukan uittaa.
Jälkitreeniä on menty pariin otteeseen hirven jälellä, kun on niin vahvasti nokkaan käynyt kävelylenkillä. Villisian jälkiäkin hiukan seurailtiin alkukesän karhunjälkien etsimisretkillä. Itte karhu on kuvauttanut itteään useampaankin kertaan kotopuolessa, kun itte mökkeilemässä... hiukan meinaa sukkia jaloissa pyöritellä. No, eipä siinä, koitettava löytää mettäteiltä jostain karhun jäljet. Ja onhan tuossa rasvat ja veretkin pakkasessa, jotka pitää kesän aikana tuhlailla.

[Miikka]

Hiukan yli kuukauden päästä alkais jahit. Mökillä tullut oltua ja viime kesään verrattuna ollut kyllä hyvät juoksuttelukelit. Ennen puoltayötä tullut lähettyä kiertelemään sellanen 10-15km reitti vähintään kolmesti viikossa, joten varmaan ei ole koiratkaan ihan surkeassa kunnossa kauden alussa. Sen lisäksi nyt tullut uitettuakin jonkun verran. Hauska huomata noissa kahdessa eroja. Laika, vaikka ohuempi karvanen, niin selkeästi vaikuttaa kuumuus enempi passivoivasti, mitä karhukoiraan. Voihan tuo toki olla osittain iästäkin riippuvaista. Karhukoiralta loppunut totaalisesti vetelehtiminen pyörälenkeillä, vetää muutaman kilometrin ja sen jälkeen ravailee reippaasti loput. Toki rajua menoa välillä, kun aistii jotain… Laika läpsyttelee tasaisesti passaten vauhdin miun vauhtiin, ei vedä koskaan, muttei myöskään tarvitse vetää. Hajut kun sille nokkaan niin muuttuu kuin salaman iskusta.

Mäyriä ollut aika hyvin öisin liikkeellä.

[Miikka]

Mukavastihan täällä foorumilla tarinaa tulee

No ei taida olla ihan se suosituin ympäristö nykysellään. Eikä toki kesäaika muutenkaan mitenkään aktiivisinta tapahtuma-aikaa koirien saralla.
Myö ollaan nautittu, kun ei oo ollu ihan kuumin kesä. On päässyt juoksuttamaan mukavan tasaisesti koiria fillarin kanssa ja vedetkin riittävän lämpimät.
Jälkiäkin ehitty muutamia tekemään. Tuohon villasukkahommaan tullut näköjään jäätyä jumiin, niin sellasia tullut tehtyä. Misuta alkanut vaikuttamaan, että laika on kuitenkin aika vahvasti ilmavainuinen, mutta jälkiä selvittää ihan mukavasti joakatapauksessa. Osittain voi olla, että ollut hiukan apua tuosta, että on tullut niitä sille tehtyä paljon. On tosi herkkä liinan kanssa kulkiessa, mutta hyvä se on jälkeä seuraamaan. Ilmasta vaan taas tänään alko vainua ottamaan, niin meni hiukan huonosti jälkitreeni. Toki sen puoleen hyvä, että ilmasta vedon syyksi paljastui, että olin karkottanut jälkeä tehdessäni hirven mäen laelta...
Kkk:n kanssa jälki luistaa vielä maukkaammin. Iso edistysaskel oli, kun aloin laittamaan sille jälejelle "välipalkintoja" eli pakastepussiin ruokaa. Tuntuu olevan ruoka kova motivaattori tälle. Karhun rasva ja veri kiinnostaa kovasti ja jäljetkin kiinnostaa, niin voi karmeella tuurilla vielä joskus saaha ihan oikeenkin tilaisuuden aikaseksi

[Pate]

Sehän alkaa kohta olemaan taas parasta aikaa, kesälomaa pidettiin sen verran mitä jaksoi ja ehti kiireisimmät orajtyöhommat tehdä alta pois, että pysyy edes jonkinlaiset välit hengettäreen.

Jämpti olisi kiimassa, mutta jotenkin on moti tuosta astutuksen yrittelystä mennyt, niin maatkoot nyt häkissä toisten kiusana. Laika alkaa olemaan sen verran heikommassa kunnossa, että kevyempää lenkkiä nyt vedetty ja isoimmat liikunnat saanut juoksunarussa pihan perällä, kun kierrellyt sen kiimaisen nartun kusijälkiä. Viimeinen syksy kaverilla, metsätellään harvakseltaan ja pidetään vähän varakoirana vielä tämä syksy.

Uutena tulokkaana emäntä otti pirttiin karkeakarvaisen mäyriksen. Sen kanssa hupostellessa nyt sitten kulutettu aikaa.
Onpa vain saatana aikastamoisen jästipäinen koiruus. Vasta 3 kk, joten tänä syksynä ei vielä kovia odotuksia jänisten surmaksi tuosta ole.

[Miikka]

Täällä on kyllä hiljasta. Toivottavasti sen takia, että metässä on kiireistä…

Meillä ollaan suht aktiivisesti käyty touhuamassa, mutta paljon on aika mennyt nuoremman koiran irti laskuihin ja autossa istumiseen. Reinon kanssa pikku lenkkejä ja muutamia hirven jäljelle laskuja enne hirvikauden avausta.
Tuolloin vielä tuntui hirviä olevan maisemissa aika hyvin, mutta nyt on ollut aika tiukassa löytää ees yöllisiä jälkiä.
Muutaman hyvän löydön Reino teki 300-800m päästä. Lisäksi supeja ollaan poistettu muutamia. Pari ihan tarkoituksella ja pari vaihinkolöytöinä.
Sikoja Reino kaivo yhdestä taimikosta liikkeelle noin kuukausi sitten. Hiukan aikaa leikkivät piirileikkiä mäessä, jonka jälkeen railakkaasti kohti raja-aitaa. Se tuossakin oli kyllä hyvä, että Reino seuras seuraavan tien yli hiukan matkaa, jonka jälkeen tuli käymään luona. Jos olis ollu tuo karhukoira, niin en olis enne rajaa saanut millään kiinni.
Jos sais nuoren toimimaan hyvin sitkaampana seuraajana, niin vois olla kohta ihan kiva koirakaksikko. Lähitaisteluase ja pitemmän kantaman pyssy

[Pate]

Vituiksi meni syksy. Koko saatanan syksy mennyt sairastellessa, hirvenpyynti loppui, ennenkuin ehti kunnolla alkaakaan. Omalle piskille sain kaadon, kun käskin luottokaverin mennä mettään tuon minun sessen kanssa, että pääsisi edes vähän jaloittelemaan. Ampui 8 piikkisen näppärän sonnin parin tunnin haukkuun.

Kyllä saatana nyt tympii, kun monta vuotta oltu maskit naamalla valellen käsidesiä ympäri ukkoa, niin tuntuu, että joka ikinen nuhatauti vie nyt hautaan asti. Pääsiäisenä sairastin koronan ja sen jälkeen en voi sanoa olleen yhtään tervettä päivää.

Laikan kanssa pitäisi viimeinen lenkki lähiaikoina käydä. Mäyräkoiran kanssa kierrellä pellon vierustoja. Jämpti täyttää 6, niin pitäisi penikka laittaa kaveriksi, kun pennutus ei vain näytä onnistuvan, mutta alkanut menemään vähän moti hirvihommista lupamäärien vuoksi. Ei oikein innosta kasvattaa ja kouluttaa koiria tuonne häkkeihin makaamaan.

[Miikka]

 
Melko surkeelta kuullostaa kieltämättä. Koronan kanssa saa kyllä varovainen olla jälkitautina kanssa ja vielä silloinkin toivottava hyvää tuuria. Ite ”kopkop” välttynyt vielä (ainakin tietääkseni) tolta taudilta… joten jännityksellä saa ootella milloin iskee. Jos ei se, niin kohtahan se alkaa jo influenssakausi.

Meillä kkk:lle eka kaato saatiin ja sen jälkeen tuntunut hommat maistuvan. Hirvet meillä kans vähissä ja jahti ohi. Pitää koittaa löytää sille muutamat tilanteet vielä, jotta löytyis joku haukkua kuunteleva höröturpa.
Reinokin pääs hirven makuun tuossa rajan pinnassa, mutta vasta jäljillä oli, kun vasa nurin poksautettiin, kun olivat Putinille menossa.

[kuarakainen]

Kirjotellaanpa väliin tännekin muistiinpanoja ylös, niin ei tarvii Miikkan keskenään käydä vuoropuhelua..

Vähän huvitti tuossa kun lukasin vanhempiakin kirjoituksia, niin ihan sama laulu ollu vissiin jo pari vuotta. Mirkulla oli tuommonen suht lyhyt erittäin hyvä jakso syksyllä, jolloin koira oli ns. normaali. Toki tässä nyt voi miettiä, että mikä se on sitten normaalia, kun tuntuu, että suurimman osan ajasta tuo narttu on joko rakentelemassa kiimaa tai toipumassa siitä. Mutta joo, tosiaan alkusyksystä koiralla oli ihan täysin uusi vimpaus, että kun sen löysäsi mettään, niin (sontalenkin jälkeen) se vain paino menemään hyvin suoraviivaisesti eteenpäin niin kauan että löysi jotakin haukuttavaa. Ei minkäänlaista yhteydenpitoa. Haukkuja saatto alkaa 1,5-4,5 km päästä ja siellä oli oravaa, koppeloa, mettoo ja epäilys vähän isommastakin elukasta. Ei nyt kaikki päivät ollu tuommosia, mutta sanotaanko, että 1/3 tai joka toinen päivä piti ajella autolla perään. Ajattelin jo, että pitääkö tuosta ihan oikeasti yrittää vielä hirvikoiraa tehdä... Ja hirvellehän tuo on kaikista huonoiten pelannu. Touhu on edelleen 99%:sti sitä, että kun tuo hirven löytää niin löytöhaukahduksia tulee muutama onneton ja sitten mennään. 5 km on melko tarkka raja minkä jälkeen koira heittää seuraamasta, jos ei hirvi sitten pysähdy haukuttavaksi.

Mutta lintua ja näätäähän tuon kans on pyydetty ja kylläpä se tänäkin syksynä on tuon lintuhomman osannu. Kun tuosta laukkomisvaiheesta koira alko pikku hiljaa tokenemaan ja tekemään sitä normaalia hakulenkkiä 300m-800m etäisyydellä, niin pyynti alko pikku hiljaa sujumaan. Tässä vaiheessa uskallan jo (valitettavasti) sanoa, että syksyn kohokohta oli ehdottomasti Tuntsan reissu, jonka meinasin jo jättää välistä tuon em. koiran laukkomisen takia. Mutta lähdettiinpä onneksi kuitenkin, koska tuon reissun koira pelasi lähes justiin niin kuin on parhaimmillaan pelannut. Alku hiukan kangerteli ja koira näytti väsähtävän ekana päivänä jo 30km jälkeen (juoksutin silti vielä illasta 10km), mutta toisena ja kolmantena päivänä Mirkku oli hyvässä tikissä. Mittariin tuli 40km ja 60km. Viimeisenä, neljäntenäkin päivänä koira taisi laukkoa vielä 30km, mutta sitten ei enää saanut oikein mitään aikaan ja pidin sitä hommaa vähän semmoisena väsyneen koiran laukkomisena. Linnutkin tuntui olevan hukassa vaikka keli oli oikeastaan noista päivistä paras. Kolmena ensimmäisenä päivänä sai parhaimmillaan mennä melkein haukulta haukulle ja jos en olisi onnistumisten myötä tullut vähän liiankin itsevarmaksi ja ois toisaalta ollut pikkuisen tuuria, niin ois saattanut tulla ihan tosissaan ylilyöntejä MH:n saaliskiintiössä...  Mutta kyllä tuon kans reissussa taas hyvässä lihassa pysyttiin. Tarkoitus oli sitten tuon reissun jälkeen viedä koira LINT-kokeeseen ja saada tuota tekemistä paperille, mutta eihän siitä tullut mitään, kun tuli tuo lösölämmin lokakuu ja linnut hävisi sorastamaan tienvarsiin ja kelit oli tuuliset ja sateiset. Työtkin alkoi taas haittaamaan harrastustoimintaa.  Kahta koetta yritettiin puoliväkisillä, mutta niistä nyt tiesi kohta etupeltoon, ettei tuu onnistumaan.

Ekassa kokeessa Mirkku jo nosteli etutassuaan ja nuoli sitä (sama homma toisessa kokeessa), mutta en löytänyt haavaa tassusta kuin vasta lokakuun lopussa. Otsalampun valossa löytyi semmoinen viiltohaava ja varpaiden väli palkeenkielellä. Lyhkäisellä reissulla ja sopivan helpossa maastossa koira ei kyllä oo tuota tassuaan mitenkään ontunut, eikä tuo vuoda tai ollut varsinaisesti pahan näköinen, mutta kun koira ei osaa puhua, niin hankala sanoa miten kipeä tuo on. Enemmän tuota taitaa haitata taas tuo hormonipuoli. Tiiä sitten onko nuo naapureiden koirien juoksut vai tuon omat jo, mutta aika tekemättömäksi näyttää heittäytyvän. Jos alkusyksystä haku oli liiankin laajaa, niin nyt se on semmosta lönkyttelyä noin 100-200m etäisyydellä. Juoksuaskelta ei ota ennen kuin saa elukan hajun nokkaansa ja ihan viime päivinä ei oo siitäkään enää mitään hyötyä ollut ainakaan lintujen kanssa, kun koira on jotenkin niin sekaisin hajujen kanssa, että ei oikein osaa oikeaa puuta haukkua. Viime viikolla sai vielä innostuessaan ihan komeita uusintahaukkuja hyvään seuraamiseen yhtenä päivänä, mutta toisena ei sitten sinne päinkään.

Saa nähdä, että miten tämä etenee, mutta onpa tuota jo sen verran männä vuosina kateltu, että ei oo odotukset korkealla. Luulen että menee koko ajan vain heikommaksi tuo touhu metsässä ja aloittanee juoksut ennen joulukuun alkua. Kuten alkuun kirjoitin, niin  tuon hormonipuolen heittelyn oireet on tutut jo aiemmilta vuosilta. Koiran liike häviää, eikä sitä kautta oikein löydä lintuja ja jos löytääkin ei meinaa saada haukkuun ja rakentelee sitten epävarmoja tyhjiä haukkuja, kun on monesti tilanteista myöhässä. Tuo väsyminen on ollut oikeastaan koko syksyn jonkinlainen ongelma myös ja tuntuu ettei koiran kunto ole oikein missään vaiheessa syksyä ollut oikeasti hyvä vaikka koiranhan pitäsi olla parhaassa iässään tuollaisena 5-6 vuotiaana. Toki kun tuossa kesällä oli nuo viimeiset pennut, niin siitä palautuminenhan voi vaikuttaa, mutta kyllä tuota kuntoa koitettiin rakentaa ja aikaa on ollut. Kotioloissa huomaa kans, että koiran ruokahalu kasvaa ihan käsittämättömiin mittoihin kun hormonipuoli alkaa heittämään. Koko ajan on kerjuulla kun normaalisti riittää iltaruoka.

Katotaan nyt sitten innostusko tuo vielä hirvistä ja sujuisiko isomman elukan haukkuminen paremmin, kun meillä hirviporukassa vielä kuulosti olevan jokunen mulliturpa juoksevana. Mutta ei oo tosiaan kovia odotuksia. Tympäseehän tuo kun tämäkin syksy jäi koiran osalta lyhykäiseksi, mutta hyvä puoli on, että ei oo näitä ongelmia enää ens syksynä kun näiden juoksujen jälkeen leikkautan koiran. Katotaan mitä ongelmia ens syksynä. 

Positiivinen homma on kans ollu, että noissa Mirkun pennuissa on ollut pelaavuutta varsin hyvin. Lintuja, hirviä ja pienpetoja on saatu saaliiksi monelle koiralle ja näyttääpi vahvasti siltä, että Mirkku on periyttänyt riistaveriä, hakua ja myös lupsakkaa luonnetta. 

[Miikka]

Onpahan mukava lueskella muittenkin kuulumisia! ..vaikkei välttämättä kaikelta osin niitä positiivisimpia, mutta mikä parasta niin rehellisiä. Ja isolta osinhan Mirkun toiminta ja tuo pentujen näytöt on mahtavaa luettavaa. Toivottavasti löytyisi Mirkulle haukkua kuunteleva hirvi eteen ja pääsis vielä tuuppaamaan kumoon. Lumet kun tulee, niin kivahan niitten jälkiä on lähtee päiväks kulkemaan.

Mie oon kyllä huomannut noissa molemmissa omissa koirissa, että mitä kylmemmät kelit tulee, niin sitä virkeempää on touhu. Lämmin märkä sateinen aamu, niin huonosti haeskellaan. Sittten taas kun pakkasaamuna laskee kontista, niin mennään häntä suorana aivan into pinkeenä. Nyt kun vielä meilläkin tiputtelis pikkasen lunta, että aamusta löytyisi sian tai hirven yöllisiä jälkiä. Taakse päin kun kattelee, niin meillä parhaat ajat on vasta tulossa tälle kaudelle ...toivotaan, että trendi jatkuu.

[Miikka]

Jotakin tapahtumaa sentään välillä. Tuntunut, ettei osu sikojen aikataulut millään omiin. Aamusella tuli etsittyä hirviä karhukoiralle, mutta ei löytynyt kuin supi. Sitten vaihettiin toiselle alueelle. Kaveri oli menossa viemään jämyä samoille kulmille, niin sovittiin hiukan eri kulmille irtilaskut. Kk haeskeli ihan hyvin, muttei mitään löytänyt. Jämy kävi syöttöpaikan kulmalta ottamassa jäljen ja suht reippaasti tuli meille päin. Peltoa ylittäessä koirat näki toisensa ja jämy jätti jäljen ja lähti poispäin. Kk jatkoi pellolta jälkeä metikköön. Kaveri soitteli, että yhdet isot sian jälet siinä oli. Kk kiersi pusikkoa hiukan, mutta kaarsi sitten pellolle takasin. Kyseinen taimikkopuska alue on kyllä hyvä sikanurkkaus, mutta samaan suuntaan usein siat jatkavat alueen läpi tien yli naapurin puolelle. Kävin tarkastamassa pellolta jäljen ja sikahan siitä oli menny. Koira meni uusiksi puskaan ja selvästi jotain jälkeä kiersi, mutta kohta kiersi taas pois tielle. Kaveri oli ottanut koiran kiinni ja tarkasti tieltä jälkeä, muttei löytynyt. Viheltelin vielä koiran puskaan, muttei oikeen tuntunut saavan mitään aikaiseksi. Kaveri lähtikin toiseen paikkaan viemään koiriaan.

Päätin napata kk:n kyytiin, kunhan tulisi pois. Ärsytti, kun ei oikein selvinnyt minne sika oli mennyt. Sain koiran autoon ja laittelin aseen pussiin ja muutkin rojut autoon. Meinasin lähteä kerrankin ajoissa kotiin, kun kuitenkin isänpäivä…

Sen verta ärsytti tilanne, että päätin Reinon kanssa käydä kävelemässä hiukan puskassa, jos saataisiin jotain selvää jäljistä. Tietäisi vaikka tulevissa jahdeissa kulkuja paremmin. Eikä Reinokaan ollut vielä paljoa juoksemaan päässyt, joten ihan hyvä käydä hiukan selvittelees. Tuntui hajua olevan sen verran puskassa, että Reino hävisi kuusen taimien sekaan ja meni koko ajan sellaisen 100-200m päässä. Pääsin kohta taimikon reunalla olevalle tuoreemmalle aukolle, joka täynnä sellaista reilua miehen korkuista pajukkoa. Pysähdyin ja olin kuulevinani rasahduksen. Samassa kuului selvästi rivakoita askelia ison viemärin takaa reilun 100m päästä. Nousin isomman lohkareen päälle ja samalla kaivoin puhelimen tarkistaakseni Reinon paikan. Siellähän se äänen suunnassa meni puskassa 11km/h kohti peltoa ja tietä. Yritin tähyillä pellolle, johon puitten välistä oli kapea sektori näkyvissä. Joku musta siellä vilahti, mutta ei se kyllä Reino ollut. Sitten olikin jo reilut parikymppiä vauhtia pellolla Reinollakin ja samalla kuului kun auto ajoi tiellä. Kävipähän tuuri! Sika säikähti autoa ja pyörähti takaisin kohti pusikkoa. Alkoi rapina käymään ja kohta erottui jo röhisevä hengitys, kun köllikkä rapsutteli kohti kiveä, jonka päällä seisoin.

Kaveri se on koittanut monta kertaa opettaa, ettei ikinä lähdetä mettään ilman asetta   No, paloipahan taas hieno näkymä verkkokalvoille, kun ei ollut kiikaria edessä sotkemassa . Ihan mukavan kokoinen karju tallusti parin kymmenen metrin päästä ohi kulmahampaat valkoisena vilkkuen. Ja heti kohta Reino intopinkeänä perässä. Parivaljakko jatkoi puskassa reilun sadan metrin päähän, jossa pyörähti taas ympäri ja kälppi taas muutaman kymmenen metrin päästä takasin kohti lähtöpaikkaa. Siinä vaiheessa mie lähin hilpasemaan kohti autoa ja samalla soitin lähellä asuvalle kaverille, että saattaisi olla sikajahtia tarjolla.

Kaksikko pysähtyi haukun säestämänä lähtöpisteeseen. Pääsin autolle ja ajelin tielle estämään karkaamisen meidän kannalta huonoon suuntaan. Kohta sika päätti taas liikkua ja meni entistä tiheämpään puskaan, joka on ihan pellon laidassa ja noin 50m talon kulmalta. Samalla kaveri olikin ajamassa mukaan jahtiin juurikin tuon talon ohi menevää tietä. Sitähän se ei kestänyt, vaan lähti liikkeellelaskun otti muutaman sadan metrin siirtymisen. Reino meni mukana ja haukkui hetkisen pysähtyessä, mutta sitten en ole varma miksi kääntyi tulemaan miuta kohti. Matkaa oli noin 400m  ja aattelin, että sika käänsi taas pusikkoon takaisin. Kuitenkin haukut loppui, vauhti oli hitaampaa ja reitti suoraviivaisempaa. Tajusin, että tulee käymään. Sen tullessa nappasin kyytiin ja päätin viedä takasin viimeiseen haukkupaikkaan ja lisiä kk:n perään hakemaan kokemuksia.

Löysäsin Reinon irti pellon laidasta noin sata metriä kohdasta, jossa se äsken oli haukkunut. Se pyyhälsi suoraan sinne ja käänsi 90 astetta ja jatkoi puskaan poispäin tiestä. Sen mentyä laskin kk:n irti. Kk heitti pienen lenkin puskia kiertäen, jonka jälkeen suuntasi samoille jäljille vauhtien kasvaessa. Sika oli kuitenkin saanut kymmenisen minuuttia etumatkaa, joten koitettiin suuntia riittävästi eteen passia. Kk nappasi jalkavana Reinon kiinni melkein heti ja pyyhälsi paria kymppiä samantien karkuun. Reino jatkoi noin kilometrin, jonka jälkeen kääntyi ympäri.

Kk tuli vauhdikkaasti ja selkeää reittiä pitkin kohti perinteistä tien ylityskohtaa, jossa kaveri oli passissa. Itse kerkesin kanssa samoille nurkille, mutta jäin ison kynnetyn pellon reunaan, jossa tiheä taimikko. Koira käänsikin taimikkoon, jonka laitaa pitkin kohti tietä. Uskoin tuossa jo, että se jätti jäljen suon laitaan ja huuhaili nyt omiaan. Se tulikin tielle hiukan pellon puolelta noin 50m miusta. Aattelin kutsua pois ja mennä tarkistamaan suonlaidasta jälkiä. Koira näytti kuitenkin persausta ja lähti jolkottelemaan tien laitaa poispäin. Se meni noin satametriä ja hävisi vastapuolen pusikkoon. Perkele, kirosin, että ei nyt tarviis lähteä enää omia sekoiluja. Kaveri ehti just ajamaan autolla siihen, kun koira hävis puskan puolelle ja mie kiroilin auton vieressä. Nous ylös autosta ja huusi, että ”sian jälellä se on”. Sika oli juossut keskeltä isoa kynnettyä pelto

Tuon tien jälkeen seuran alue loppuu alta puolen kilometrin, joten peli tais olla menetetty ja koirakin pitäs saaha kiinni. Naapurin alue tekee tuossa kohtaa sellaisen parinkilometrin levyisen ja pituisen niemekkeen. Kaveri sanoikin, että ajelee tuonne alueen toiselle puolelle passittamaan, kun suunta näyttää olevan melko selvä. Periaatteessa koirahan saisi toki juosta tuon läpi, mutta itsestä ainakin tuntuu aina hiukan ilkeeltä, kun se naapurin puolella touhuaa.

Saatiinkin koira kiinni seuraavaan tienylitykseen, jolloin seuraamista oli mittarissa reilut 5km. Hetki tuosta ja kaveri soitti, että tarviis kärryä kun sika on nurin.

[Miikka]

Kuva

[Pate]

Tuo kuarakaisen hirvenhaukku voipi muuttua vielä iloksi. Tai sitten ei. Todenäköisesti on hirvelle meno liian rajua, mutta se voi vanhemmuuttaan vielä muuttua ja huomata sen homman, niin alkaa löydötkin napsumaan. Ja siinä vaiheessa tuo seuraaminen onkin jo ihan hyvä. Monesti jos se ei tuohon 5:teen kilsaan toppaa, niin se voi hyvion mennä samaan syssyyn sen 50...
KAverilla oli uros jämpti, millä ei päivämatkat jääneet alta sadan kilsan ensimmäiseen kolmeen vuoteen kertaakaan, jos ei hirvi stopannut. Kerran koetti väsyttää sen rajusti, että malttaisi vähän, niin kolme päivää putkeen ja aina yli 100 kilsaa...
No jossain viiden vuoden paikkeilla se muutos sitten tapahtui, alkoi löydöt napsumaan paikoilleen ja hirviä alkoi kaatua haukkuihinkin. Taisi se 50 hirveä tulla tuolle koiralle, viimeinen hirvi viime syksynä 14 vuoden iässä. Armoton haavakko koira oli muuten.

Ei oma jämptikään seuraa paljoa tuota pidempää, jos hirvi ei anna yhtään haukkua, vaan lähtee kuin pyssyn suusta. Mutta js vähänkään näyttää, että antautuu haukuttavaksi, niin sitten kyllä seuraa/ haukkuu pitkäänkin.

Tuon leikkaamisen jälkeen sulle vasta totuus paljastuu, mikä se tuo koira on, kun loppuu hormonihuurut. Varo vain, että et päästä lihomaan kovin paljoa, voi lihoa tosi helposti leikkaamisen jälkeen.

[Pate]

Mäyräkoiraa nyt ulkoiluttanut, pikkuisen vielä isäntää tulee liian ikävä, että uskaltaisi irtautua, pikkuisia ajon päräytyksiä jänikselle ja metolle

Anopilla pohjalainen, mitä ei perkule ole ehtinyt kovin paljoa mettäämään, kun ollut kipeänä ja se teki sitten ekan kiiman, kun olisi saumaa reenailuun ollutkin.

Laikan kanssa käydään tässä joku päivä viimeinen lenkki, sen jälkeen onkin armoiton pohdinta, vieläkö otan hirvikoiran koulutettavaksi, vai alanko tuota pohjista viemään hirvelle. Vituttaa tämä nykyinen hirvihomma jo sen verran paljoa, että ei oikein ole mieltä kouluttaa koiria sitä varten. Hirvikanta tapettu niin alas ja lupia pusketaan ulkopaikkakuntalaisille siihen tahtiin, että paikkakuntalaisen lupamäärät tulee alas koko ajan ropinalla. Sitten jos varsinkin useampia pelaavia koiria seurassa, niin hirveä kiire kilpaa tappaa hirvet. Sitten taas itse olen luokkiintunut pois tuosta kaikenviljan ajattelusta. Ennemmin spesialisti koiria. Tuppaa vain tympimään hirvenpyynnissä lintu/näätähaukut ja toisekseen linnunpyynti menee vituiksi tuntikausien hirvihaukuilla.

[Miikka]

Tuskaista on ollut hirvien ettiminen meijän alueella. Pikku lumen härmä putoili viikko sitten maihin, josta pääsee auttavasti jälkiä kattelemaan. Ja kyllähän se valitettavasti kertoi juurikin sen, mitä aktiiviset koiramiehet on todenneet, ei vaan hirviä alueella ole. Huomattavasti todennäkösempää on törmätä sian jälkiin. Ne toki tuppaavat useimmiten olemaan jo ulkona alueesta aamusella, mutta aina välillä löytyykin.
Viime viikonloppuna oltiin pienen miehen kanssa kattelemassa teeriä, kun jäniksiä terrin kanssa etimässä ollut kaveri soitteli, että mahtaiskohan olla yöllisiä sian jälkiä hänellä. Luvattiin mennä tarkastelemaan teerien jälkeen. Kohta soittikin uudestaan, että taisvat lähtee liikkeelle terrin eestä. Silloinhan se on mentävä, etteivät ehi tien yli rajaa kohti. Ajeltiin tie ja varmistettiin, ettei ainakaan vielä olleet rajaa kohti lähteneet juoksemaan. Oletuksena toki, että liikkeellä ovat ja harvemmin ihan nurkille jäävät uudestaan. Terri oli kaverilla jo narussa kun mentiin pelipaikoille. Otin Reinon autosta ja aattelin katella kahden pellon välisen metsäkaistaleen isojen peltojen puolen, jos olisivat lähteneet pellon yli. Reino ei vielä hajuja saanut ja alko telmimään pentumaisen terrin kanssa. Päätettiin, jos kaveri kattoisi sen puolen ja ite kälpin auton luokse pienemmän niityttyneen pellon puolta tarkastelemaan. Reino hilpaisi metän puolelle ja kun olin auton vieressä pölähtikin 6 sikaa jonossa peltoa ylittämään. Hiukan meinasi kiire tulla, mutta ennen kuin viimenen pääsi pellolta pois, läsähti sen kyljessä. Ei isommin reagoinut, mutta Reino painoi jonon jatkeena risukkoon. Haukku alkoi raikaa melkein heti puskan puolella siirtyen koko ajan hiljalleen kohti tietä, josta ei tarvitsisi yli mennä. Pari passiin tulijaa ehtivät autolla juuri kohdalle, kun kaksi sikaa juoksi tiestä yli koira aivan jälkimmäisen takapuolessa, tais olla 30km/h vauhtia.
Tien ja pellon yli päästyään siat himmasivat hiukan vauhtia ja matka jatkui koiran haukun säestämänä alta kymppiä. Kun kuulin, että vain kaksi meni yli, niin päätetitin jatkaa jahtia alkuperäisestä paikasta ja unohtaa kaksi karkulaista. Reino jatkoi sikojen kanssa reilut 2km, jossa viimeiset haukut ja pellon ylityksessä kääntyi pois. Samalla kun oottelin koiraa, oli jo muut selvitelleet jääneen kolmikon suuntia. Jäljet löytyi tien ylityksestä, josta laitettiin kaverin harmaa selvittelemään. Parin kilometrin päästä tavoitti siat, muttei antanut puskassa ääntä. Jonkun aikaa siellä kiertelivät, ennen kuin lähti taas matka jatkumaan. Hyvin oli useammasakin kohdassa passit paikallaan ja yksinäinen koiran edellä kulkeva sika päästiinkin vilaukselta pariin otteesen näkemäänkin, mutta livahteli loppujen lopuksi taidokkaasti turvaan.
Kiva oli, kun saatiin jahdata useampi tunti aktiivisesti ja koiratkin pääsi hommiin. Ampumani sian terrimies löysi melko heti, kun lähti etsimään jälkeä pitkin silloin, kun itse lähdin oottelemaan koiraa pois. Saatiin kuitenkin yks komea sika nurin ja vielä kulkijoita jäi tuleviinkin jahteihin.