Kirjoittaja Aihe: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..  (Luettu 29569 kertaa)

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #210 : 07.01.22 - klo:17:03 »
30.10.
Lauantaina hirvijahtia. Havainnot tuplavasoista ja sonnista suonlaitaniityllä yöllä. Passit vedettiin rajan puolelle, josta n.300m rajalle. Mie lähin Reinon kanssa sisämaastapäin. Jälkiä oli aika paljon suon puolella ja tuoreita sontia sitten heti niityn reunassa, jossa olivat hirvet temmeltäneet yöllä. Suollepäin kulki ainakin yhdet tuoreet jäljet, joita lähdin huvikseni seurailemaan sinnepäin kun olin menossa. Reino oli menossa jonkun verta edellä ja kävi välillä pellon laidassa ja välillä vähän toisessa suunnassa. Sitten poksahtelikin pari laukausta ampumaradalta ja Reinohan tietenkin luuli, että saalista tuli ja lähti pinkomaan peltojen yli. Sain onneksi viheltämällä kääntymään ja palailemaan takasin.

Jatkettiin hiukan keskemmälle suota ja sieltä löytyikin aikalailla ihan tuore sikojen polku sekä hirven jälkeä. Ilmottelin radioon. Sitten olikin Reinolla vauhdit aika korkeella ja paineli ihan suoraan ojien suuntaisesti muutaman sataa metriä, ennen kuin alkoi haukkumaan. Ja melko lailla samantien liikkeelle naapuriseuran puolelle. Yksi passimies oli onneksi siellä puolella ja ilmoitti menevänsä sinne autolla vastaan. Reino paineli ihan tasaista vauhtia ja kääntyi hieman koko ajan niin, että kohta jo kohti meidän maita. Tiellä olija ilmoitti, että tien yli tuli emä ja tuplavasat, mutta Reino jatkoi jo toiseen suuntaan. Siellä 2km päässä Reino tuli yksinäisen sonnin perässä tielle, josta ottivat kiinni.

Aattelin, että käyn vilkasemassa haukun lähtökohdan. Pääsin jotakuinkin kohille, niin aloin kattelemaan maahan jälkiä tarkastellen ja välillä vilkuilin puhelimesta, mitä Reino touhuaa. Kohta jotain vilahti silmän kulmassa, kun olin kyyryssä kattelemassa suossa jälkiä. Nousin ylös ja automaattisesti käännyin liikkeen suuntaan – SIKA – MONTA SIKAA!!! Ainakin yksi iso sika ja noin 15 keväistä porsasta köpöttivät ehkä noin 50m päässä suota myöten passilinjan suuntaan. Kohdalla, jossa olin, kasvoi mäntyä noin 5m välein ja parinkymmenen metrin päässä edessä alkoi tiheikkö. Iso sika ehti tiheikön puolelle, ennen kuin ehdin tehdä mitään, mutta sitten lensi puhelin maahan ja aloin ottaa viilekkeillä selässä olevaa kivääriä käsiin. Kun sain kiikarin silmälle, niin viimeiset siat juuri ehtivät tiheikön puolelle, ennen kuin sormi ehti puristaa...paitsi että vielä viimeinen possu tuli noin 10m perässä. Siihen nopea tähtäys mäntyjen välissä vilkkuvaan possuun ja liian myöhään laukaus svingillä edestä ohi... No, eipä oikein tuo harmittanut, vaan enempi se, että Reino prkele on nyt noin 2km väärässä suunnassa tiellä. Ilmottelin radioon, että olkaapas valmiina, kohta on siat siellä...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #211 : 08.01.22 - klo:10:07 »
6.11.
Lähdin ettimään Reinon kanssa hirviä länsipuolelta.Melkein nuolukiveltä löytöhaukku. Hetken kesti paikallaan, mutta meikäläinen ja passitkin jo noin 150m päässä löytöpaikkaa. Sitten lähti, tietenkin seuran rajan yli ja siitä ison hakatun  mäen yli, jonka läpi kulkevalla uralla pysähtyi. Sinne lopetti ja tuli hiljalleen miun luo, kun olin ehtinyt jo autolle. Noin 1,5km seuraaminen. Oli kyllä reipas karkkokin. Kävin varmistamassa yhdet suht pienet jäljet.

7.11.
Siirryttiin toiselle puolelle isoa tietä melkolailla samanmoiseen pienehköön kuvioon, joka tiheää puskikkoa mäen ympärillä. Hetki kuljettiin, Reinon kävi hiukan jäljittämässä, mutta tuli taas luo. Aattelin alkaa seurailemaan jälkiä, kun suht tuoreet erottui. Kohta olinkin kuulevinani jotain. Sitten alkoi haukku ja samassa rähähdys..supi! Pirullisen tiheä puska. Metrin päässä oli supi ja Reino, mutten nähnyt. Kun menin ihan viereen, niin Reino tuli vilkasemaan – ja supi tietenkin silloin karkuun. Usutin etsimään ja noin kymmenen metrin päässä kiinni. Sukelsin sekaan ja supi ärhenteli jo miullekin. Sitten se prkele sai Reinon käpälän suuhunsa ja tietenkin puri ku ääliö. Reino kiljui ja puri supia päähän, kun tämä pässi puri vaan käpälää. Jouduin ottamaan käsineni supin leuat auki, jotta saisin hampaat irti jalasta. Sainkin ja koitin polkea supia samalla hengiltä, mutta siinä saatanan pusikossa nähnyt ees omia käsiä, niin lähtihän se liikkeelle. Sehän koitti kiven alle, johon olisi jäänyt, ellei Reino olisi vetänyt hännästä ulos. Siinä jo sen verran avointa, että pääsin kolauttamaan. Olipahan sähläystä..

Sitten jatkettiin hirvien ettimistä. Kierrettiin mäen toiselle puolelle, josta lähtikin jotain liikeelle ja vauhdit suht reippaat 14-24. Siitä juoksenteli melkein mein lähtöpaikalle, josta kahden tien yli ja peltojen yli. Reino lopetteli jossain 2km paikkeilla. Kaveri näki yksinäisen hirven juoksevan siitä seuraavan tien luona.

Pari päivää edellisestä, olin illasta vilkasemassa syöttöpaikkaa. Ei ollut Reino päässyt juoksemaan päivällä, niin laskin pimeään tekemään hätänsä. Laitellessa syöttöä kuntoon Reino hävisi. ALoin pakkailla kamoja ja vilkaisin puhelimeen, niin oli vauhti päällä taimikossa. Suuntaili kohti kapeaa jokea, jonka yli ui ja sen jälkeen rähinä päälle. Supinhan se sieltä löysi. Annoin hetken olla, kun tiesin paikan aivan hirveäksi rantapajukoksi, jossa pajut kasvaa joen päällä. Ei ihan kauheasti houkutellut. Rähinä jatkui, joten taittelin kepakon ja lähdin käppäilemään haukkua kohti. Keskellä taimikkoa ollessani alkoi Reino ulista ihan kunnolla. Oottelin hetken, niin Reino tuli luo kun viheltelin. Pärski ja aivasteli. Oli perhanan supi päässyt kuonoon kiinni ja saanut rei'itettyä huulen. Sinnehän tuo olisi takasin mielinyt hakemaan revanssia, mutta päätin toisin...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #212 : 08.01.22 - klo:17:43 »
5.12.
alkoi jo olla lunta jonkun verran. Yölliset hirven jäljet löyty pellosta, josta laskin Reinon ettimään, kun tuntui kiinnostavan. Pellosta risukkoon, josta aukon ja taimikon läpi harvennettuun taimikkoon, josta alkoi haukkumaan. Miuhun oli matkaa ehkä 300m. Haukkui ehkä 10min, ennen kuin lähti tulemaan takasin. Menin hiukan vastaan ja oli kieltämättä huono mennä siellä harvennetussa taimikossa. Luulen, että se oli syy Reinolla pois tuloon. Koira joutui loikkimaan, jotta pääsi eteenpäin. En työnnellyt enää takasin.

12.12.
Tien laidan mäkeen ainoat jäljet, jossa kenties vasa. Lunta jonkin verran, mutta suht hyvä maasto kulkea, niin lähettiin Reinon kanssa jälelle ja pari passimiestä mäen ympärille. Löytö makuulta mäen päältä, josta samantien liikkeelle. Yksinäinen lehmä juoksenteli ravakasti peltojen yli. Koira jäi paljon heti alusta alkaen. Peltojen yli meni vielä jälkeä, kaikkiaan noin kilometrin ja pois.

28.12.
Rajan lähellä riistapellossa käyneet hirvet jonkin verran. Lupaa ei ampua, mutta aattelin koittaa Reinolle haukkua. Hanki siinä ja siinä oliko tassuille huono, mutta päätin koittaa. Pellon laidalla mäki, johon jäljet lähti, niin lähdin mäkeä kohti tuulen alapuolelta, kun sattui vielä traktoriura siellä olemaan. En päässyt ite, kun noin sata metriä autolta, kun Reino häippäsi. Kattelin, että jatkaa kiertäen pellon puoleista mäenrinnettä ja alkaa nousta mäelle. Nousi päälle ja siellä aukossa löytöhaukku. Matkaa tuli löytöön 1,2km. Ihme ja kumma tuntuivat pysyvän ainakin hetken paikallaan. Pakkasta parikymmentä, niin käppäilin itte autoon lämmittelemään. Toivoin vain, että pysyisi nyt edes hetken siellä, koska saatteleminen takasin elukoille ei varmasti onnistuisi tässä kelissä.
Puolisen tuntia haukkui komeasti, jonka jälkeen alkoi viiva piirtyä takasin jälkiä. Siellä olis tarvinnut olla vastassa, niin varmaan olis mennyt takasin haukkumaan, mutta eihän tällänen reppana tarkene tuolla paikallaan värjötellä. No, aattelin koittaa vastaan mennä ja saatella, mutta hirvethän lähti tietenkin liikkeelle jo ajoissa, eikä kehannut yllyttää hirveesti seurailemaan tuossa korppuhangessa. Joka tapauksessa kauden pisin haukku ;).


2.1.2022
Aamusta lähdettiin rajanpintaan haavakkohirvijahtiin. Motitettiin aluksi haavakko melko pieneen mottiin, jonka jälkeen ukot ympärille. Sitten lähdettiin Reinon kanssa liinaamaan. Alueella paljon hirviä, eikä ollut tietoa, olisiko motissa muita, siksi näin. Hirvellä vaikutti olevan toinen etujalka huonona ja verta oli tullut. Pari makuuta tai kompurointia löytyi, ennen kuin hirvi lähti liikkeelle parin kymmenen metrin päästä. Polveen asti lunta ja parinmiehen korkuista kuusitaimikkoa tiheään, niin ei nähnyt ollenkaan lähtevää otusta. Liinattiin siihen makuulle vielä, josta varmistuksen varmistus, että kyseessä juuri kyseinen haavakko.
Siitä ilmoitin, että lasken koiran irti. Reino lähti innoissaan pomppimaan hirven menosuuntaan. Reilun sadan metrin päästä löytyi ja haukku alkoi. Ihan pari minuuttia tuijottelin puhelinta, että lähteekö liikkeeseen. Kyseessä kuitenkin haavakkoelukka ja lisäksi pakkasta taas reilut 15 ja passit värjöttelemässä ympärillä, niin ei kehdannut alkaa haukusta nauttimaan. Olisi ollut kyllä mahtava tilaisuus koiran kanssa treenata.
Lähdin "hiippailemaan" sen mitä tuossa pikkasen rouskuvassa hangessa pystyi. Hyvin tuntui haukkuvan, joten kenties peitti edes hiukan miun ääniä. Tuntui, että pitää päälle kävellä, että näkisi. Noin 10m päästä pääsin kuikuilemaan lumisten kuusentaimien oksien välistä sen verran, että näin hirven takapuolen. Siitä hiukan siirryin ja näin takaviistosta melkein koko hirven. Vasen etujalka oli veressä. Koiraa en nähnyt, mutta ihan jossain hirven vieressä haukkui. Hetken seurailin, niin Reino siirtyi miun puolelle ja tuli moikkaamaan ja meni takasin. Jäi kuitenkin miun puolelle hirveä ja samalla hirvi kääntyi koiraa kohti, mikä antoi mahdollisuuden ampua turvallisesti päähän. Siihen kellahti ja Reino innokkaasti kalttaamaan kannikkaa ;D

Oli makosa hirvilopetus!

Vielä vaan sitten toivotaan, että lumitilanne ei menisi ihan karmeaksi ja sikoja juoksisi Suomen puolelle, niin päästäisiin koittamaan vielä...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #213 : 03.02.22 - klo:21:45 »
Pitkästä aikaan järjestyikin tapahtumaa koiralle. Yksittäinen sika jäi iltasella mottiin laukauksen jälkeen. Ei ollut tietoa oliko saanut osumaa vai ei.

Lunta oli vähän vaille pirusti. Avoimella jotakuinkin keskireiteen ja metässä hiukan vähemmin. Tiheässä kuusikossa oli jo melko hyvä kävellä, kun sellainen sattui hetkeksi kohdalle. Jälkiura löytyi. Ja muitakin uria joitakin, osa oli pari päivää vanhoja. Heti vierestä löytyi makuupaikkojakin kuusien juurille kaivettuina. Reino hävisi heti, kun urat löytyi. Puhelimessa ei ollut kenttää, joten en tiennyt missä koira mahtoi olla. Sen vuoksi jatkoin tarpomista syötön suuntaan seuraillen haarautuvia polkuja.

Ehkä vartin kuluttua Reino tuli jälkiä pitkin luo ja ohjasin eteenpäin, jonne jatkoi häviten otsalampun valosta. Seurailin itte polkuja hiljakseen. Ei mennyt kuin viitisen minuuttia, niin alkoi haukku! Haukku ei ollut kovin kaukana ja liikkui koko ajan hieman. Välillä tuntui osat vaihtuvan jahtaajalla ja jahdattavalla, kun haukku vaihtui vinkaisuihin taas alkaakseen uudestaan heti perään.

Otsalamppu päällä miltei reiden syvyisessä hangessa suhteellisen tiheässä kuusikossa aattelin, ettei paljon tarvitse yrittää hiippailla, vaan koitin lähestyä haukkua rauhallisesti kuullostellen koko ajan minne se liikkuu. Pian huomasin, että mahdoton tehtävä koittaa lähelle tällä tavoin. Jäin muutaman polun risteykseen oottelemaan, kun parivaljakko oli ehkä 30m päässä. Josko sattuisi possu kulkevan jompaakumpaa uraa. Hiljakseen tuhina ja haukku lähestyivät, mutta ei näkynyt, kun parin metrin päässä joka puolella olevat lumen peittämät kuuset. Sitten vilahteli jo pannan huomiovalo välillä kuusen oksien välistä, kun possu oli siirtynyt vieressä olevan kuusen alle. Melkoinen tuhinan ja haukun ja oksien katkeilun sekamelska oli kuusen alla, kun koitin saada selvää kuka on missä ja miten perin. Ei vaan saanut mitään tolkkua. Kohta possu päätti mönkiä valoon kohti seuraavaa kuusen alustaa ja nostinkin nopeasti kiväärin poskelle, mutta sain taas huomata jo monta kertaa aiemmin todetun, että otsalampun valo jää aseen taakse tuolloin... tilanne menikin siinä sitten ohi.

Tuohonhan on lääke jo tehty etukäden tangetilla syttyvä kiikarin päälle kiinnitetty lamppu. No, mutta eihän tuota ole useampaan hetkeen tarvittu, niin eipä ollut kiinnike siellä, mihin luulin sen viimeeksi laittaneeni...

Siitä kaverukset siirtyivät muutamia kymmeniä metrejä, johon koitin jo uusilla ideoilla varautuneena siirtyä, mutta taisi sika saada vihiä juonesta, kun otti hiukan ripeämmän siirtymisen. Haukku vaimeni tehokkaasti lumisessa tiheikössä, eikä puhelin ilman kenttiä kertonut koiran paikkaa. Koitin tarpoa perässä, mutta kohta hävisi haukku kokonaan kuulumasta. Rajan läheisyys laittaa aina hiukan tunnetta lisää, vaikka ei Reinon kanssa kauhea asia olekaan, mutta kun ei tiedä missä ja mihin suuntaan, niin orpo olohan se hiukan on. Päätin raahautua takasin autolle, kun siinä kohdilla kenttää yleensä on.

Auton luo päästyäni puhelin hyppäsi kenttiin ja kohta piirtyi ultracomiinkin punainen viiva, joka oli vaarallisen näköisesti suuntaamassa kohti rajaa vajaan kilometrin päässä. Melkosen urakan oli sika päättänyt ottaa, koska aiempaa polkua se ei kulkenut. Hiukan aikaa ihmeteltyäni tulkkasin, että paikallaan haukkuu! Ihme ja kumma, mutta on se pysähtynyt. Ainut, että vajaa kilometri umpihankea välissä. Eihän siinä, näitä jahtejahan sitä aina kaivataan!! Liukulumikengät boxista ja menoksi. Ensimmäinen 150m hakattua rinteen reunaa – 15min! Oli aika hiki, kun pohjia myöten risujen seassa sai sählätä. Näytti kuitenkin pysyvän haukku paikallaan, joten hyvä lämmin päällä ja mettäura (jota ei toki talvella oltu aurattu) alla, niin hommahan toimii.

Onnistuin ravaamaan melko lailla toisen vartin aikana uranpohjaa pitkin koiran ja rajan väliin. Se oli mukava tunne. Nyt vaan koira ja sika olivat melkein viereisen mäen päällä. Rinne edessäni oli aika avointa mäntymetsää, joten luntahan siinä oli. Ajattelin, josko saisin painettua suunnan sisämaahan päin, jossa tieuralla oli pari kaveria passaamassa viiden sadan metrin päässä haukusta. Itellä haukkuun oli matkaa noin 150m.

Lähdin nousemaan rinnettä suoraan haukkua kohti, jolloin pari valjakko siirtyi hiukan ylemmäs mäelle. Haukun pysähdyspaikkaan päästyäni huomasin sen olevan iso tuulenkaato kuusi, jonka alle sika oli juronut. Nyt se oli siirtynyt hiukan siitä ylempänä olevaan pientä kuusta kasvavaan tiheikköön, jossa koko ajan pysyi hiukan liikkeellä. Hiljakseen etenin kuusien reunaan alle 50m haukusta. Ei halunnut poistua kuusien suojasta. Sen siirtyessä melkein reunalle koitin mennä jo lähelle, jolloin reippaammalla siirtymisellä se lähti takasin päin ja koitti kaartaa alas kohti rajaa. Silloin tuli meikäläiselle taas liukulumikenkiin vauhtia ja ryminällä avoimeen männikköön, jossa keuhkojen äärirajoilla kerkesin sen verta eteen, että käänsi ylös ja lähti etenemään.

Koira pysyi onneksi hienosti koko ajan possun ihan vieressä, niin ei tarvinnut arvailla missä kulkee. Rymysin perässä reilu satametriä jäljessä. Kiirettä piti, että sain pidettyä itteni edes melkein rajalle menoa estämässä. Kumpareen takaa noustuani haukku kuuluikin taas jo mukavasti avoimempaan männiköön sian ja koiran siirryttyä. Ite tulin juuri viimeisten näreen oksien seasta, kun huomasin avoimemman männikön laidalla tutkan valon vilkkuvan ja otsalampun keilan sinne suunnatessa mönki sika edellä. Pyssy nopeasti taas selästä ja kahmaisin otsalampun etukäteen näyttämään valoa. Lampun ja akun välinen johto kuitenkin tarrasi kuusen kuivaan alaoksaan, joka toimi kuin jousipyssy ampuen irronneen johdon johonkin takahankeen. Siellä haukku eteni pimeydessä huomiovalon vilkkuessa taas tiheämpään metsikköön.

Onneksi olin napannut autosta taskulampun vielä taskuun. Kaivelin sen esiin, mutta se ei valitettavasti mikään huikea ole, toki pariin kymppiin näkee. Lamppu ranteeseen kiinni ja taas mennään. Nyt pysähtyi taas kaksikko tiheikköön ja ehdin hyvin rajan puolelle. Nyt oli vielä mäki äskeisessä kulkusuunnassa ja perinteinen sikareitti kulki tuon mäen myötäisesti sisämaahan kohti, jossa olikin jo tutkan mukaan kaveri parin sadan metrin päässä oottelemassa.

Lähdin taas lähestymiseen. Pääsinkin näkemään molemmat noin 30m päästä, ennen kuin sika syöksähti alle miehen korkuisen kuusitaimikon sekaan. Taimikon kuuset olivat puoleen väliin lumen peitossa, joten ei ollut meno nopeaa. Koirakin meni, mutta kohta tuli samaa uraa nopeasti äänen saattelemana, kun oli vissiin koittanut perskarvareaktiota. Possu pyörähti ympäri ja lähti jatkamaan ja koira perässä. Otin niin nopasti, kun tuossa enää pystyin muutaman metrin rinnettä ylös, jotta näkisin edes hieman alaspäin viettävään taimikkoon. Sain lampun käännettyä kohti haukkua, niin näin kuinka koira haukkui ja hiljalleen eteni vain reilun 50m päässä. Tajusin, että nyt saan raivolla rynnimällä “hiihdettyä” sen kiinni.

Koira näykki possua, joka aiheutti vielä sen pysähtelyt ja pääsin aika vilkkaasti pariin kymmeneen metriin, josta jo valon kanssa vilkaisin sinne. “Ei saatana onkse vaihtunut supiin!?”, oli eka ajatus, kun koiran edellä näkyi vaan suunnilleen supin pojan kokoinen “karvatupsu” lumen seasta, jota oli sian selkään asti. Tyrkkäsin sauvat hankeen ja liukuaskelsin rymyämällä niin lähelle, että sain lopsauttaa alta metristä päätöksen tälle jahdille.

Kyllä oli perskarvoja irrotteleva koira ja sen omistaja ihan tyytyväisiä. Ja jälkimmäinen läpimärkä ja melko uupunut. Koitin koiran narulla kohta uhria vedellä kohti tietä, mutta olipahan pirun vaikeaa. Onneksi kaverit rämpi jeesimään. Siinä hetkisen paussia pidellessä pyöräytti Reino ittensä possun viereen kieppiin – tais olla urakka kaverillekin. Olihan siinä 2 tuntia kulunut irtilaskusta ja 1,5h tuli haukkuaikaa ja noin 1,5kilometriä seuraamista melkosessa lumessa.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #214 : 01.03.22 - klo:21:22 »
Jaahas, päiväkirjaan jotain jos taas kirjailis.

Irtipitoaika loppu, niin jonkinlaisen yhteenvedon vois koittaa kasata tässä samalla, kun seurailee tyrmistyneenä itänaapurin ajatuksen juoksua - tai sen totaalista loppumista...no mutta sitä ei tänne sen enempää.

Reinon tästä kaudesta jäi ihan hyvä maku omistajalle. Aikaa ei tullut niin paljoa, mitä aikasempina syksyinä, kun on tuo kkk tuossa rinnalla opettelemassa. Hirviä löytyi alkusyksystä jo suht hyvin, mutta ei tuntunu kovin moni tällä kaudella tällä alueella haukkua kuuntelevan. Varmasti osittain johtuu myös koirasta, omistajasta ja ehkä jostain muustakin. Mutta liikkeelle lähtivät aika rivakasti useimmiten. Mutta se mikä siinä oli hyvä, niin huomasin ainakin, että seuraaminen on parantunut huomattavasti.

Karhujahti meni aika surkeasti, kun ei päästy edes yöllisiä jälkiä liinaamaan. Viikonlopuille ei osunut kulkuja omilla nurkilla, niin vaikee se on niitä mistään kaivaakaan.

Sikoja tuntui kesän havaintojen perusteella olevan ihan mukavasti, mutta heittävät kyllä isoa rinkiä öisin. Yöllisille jäljille päästiin pari kertaa, mutta paljastui, että kauas olivat menneet. Pari kertaa kyllä tuntui, ettei paljoa oltu jäljessä, muttei saatu löydettyä. Tuntuu ainakin Reinolle olevan alkusyksy paljon haastavampaa aikaa löytää elukkaa kuin loppusyksyn pakkaskelit.

Saalista tuli kuitenkin ihan ok, kun muutamia hirviä saatiin turvalleen Reinon edestä ja onneksi pääsi tuon viimeisen sian kanssa tolskaamaan jo ihan kunnolla. Lisäksi supeja ihan tarpeeksi, kun ei niitä koitettu löytääkään. Ja haukkuihan tuo hetkisen pohjosen teerillekkin, josta karkkoon sen yhen ammuin.

Kuten todettua, ihan hyvä syksy, josta toivottavasti saataisiin taas hypättyä askel eteenpäin. Ens syksylle koitetaan heti alkuun tietenkin karhuja ainakin liinailla, kun sen uskon toimivan ihan hyvin. Alkusyksystä pitää koittaa Reinolle kanssa ettiä hirvi, joka kestäis haukussa, niin toivottavasti näkis kuin pitkään siellä kestäisi. Ja toivotaan, että sikakanta sen kun vahvistuisi ja olisi pitkään vähän lunta, niin siinä hommassa viihdytään molemmat.

Tälle keväälle voidaan muutama supi vielä koittaa saada hengiltä. Sittenhän se alkaakin jo keväisten nallen jälkien tarkastelu...

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #215 : 03.04.22 - klo:15:51 »
Hiljasta pitelee foorumilla...

Reinon kanssa koitettiin pari täsmäiskua syötöille eilen illasta supien toivossa. Molemmista paikoista muutaman sadan metrin jäljittelyjen jälkeen löytyi narttusupit, jotka päästiin poistamaan.

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #216 : 06.04.22 - klo:15:30 »
Mukavan kuuloista touhua. Voi hitsi, kun harmittaa itsellä, ettei noita sika/supi senssejä ole täällä itsellä. Aika kova epäilys, että ne olisi tuolle omalle laikalle aikasta kuumottavaa touhua. Pieni epäilys, että voisi toki ittensä rikkoa siinä hommassa. Vähän rajun puoleinen noiden petohajuisten kanssa.

Yrittänyt nyt jämptiä astuttaa kolmeen kiimaan, mutta ei niin millään. Ei löydy urosta, joka tuon saisi astuttua. Ihan lähipiiristä kuitenkaan.

Siksikin pysynyt tuo laika vielä hengissä, kun ei ole pentua saanut omista. Haukkuihan tuo pari tuntia vasaporukkaa ihan hyvin, mutta väärällä puolella ja lisenssien jo loputtua.

Yksi vasa olisi ammuttu, mutta möhlittiin passimiehen kanssa vähän tilanne. Pehmeää suota oli mennyt vasan perässä, niin kaveri tuumi, että kymmenen metriä pidempään pehmeää ja vasa olisi ollut nurin, kun koira siinä kiinni. Saivat kovempaa maata alle, niin varmaan juoksevat vieläkin.

Jämptille 5 hirveä nurin tälle syksyä, kaikki seisontahaukkuun. Pisin työskentely 12 tuntia, kun ammuin vasan ja olisi halunnut vielä emänkin.

« Viimeksi muokattu: 06.04.22 - klo:15:32 kirjoittanut Pate »

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #217 : 12.04.22 - klo:14:47 »
Supien kanssa vähän niin ja näin, onko harmi ettei löydy ;D  Onhan niitten jahtaaminen ihan mukavaa ja hyvää treeniähän tuo on koirallekin, mutta kun niitä prkeleen kapisia löytyy, niin ei oo hauskaa.. Siat taas miun mielestä parhaita jahattavia, kun vielä lupapolitiikka ja muu byrokratia puuttuu, mikä karhujahdista tekee hankalan. Voisin kuvitella, että tuo siun itälaikka vois olla aika innoissaan sikojen kanssa. Vois se kyllä olla, että ottais osumaakin sieltä. Tuntuu, että niitten "terhakkaimpien" koirien sikainto saattaa lopahtaa tyystin, kun sattuukin se äkäsempi vastustaja kohalle...tai ainakin koeponnistetaan vakuutukset ja koiran palautuminen.

Jämptihän on siulla täyspeli. Toivottavasti saat pennut sille jossain vaiheessa.

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #218 : 13.04.22 - klo:21:06 »
Voi hitto, että nuo kapiset on niin ihania. Tuo retale kun välillä noita kapisia ketun retaleita juoksee kiinni, tappaa ja sitten retuuttaa, niin pesuhommat tuttuja.

Makia painia tuommoisen pesua vähän inhoavan itäkaikan kanssa pesuhuoneessa...

Ottanut nyt monta syksyä tuolle jo sen 3 kk kuurin metsästysajaksi, millä ehkäisee nuo kapitartunnat ihan varmuuden vuoksi.

Vähän tuntuu, että luovun jo tuon nartun penikoimisen kanssa. Leikkautan ennenkuin tulee liian vanhaksi ja alkaa narttujen vaivat iskemään. On sitten toivottavasti peliuraa pidempi aika jäljellä.

Kyllä se jo hyvä piski on. Viime syksynä ei nuo joet ja purotkaan enää hidastaneet. Vähän kylmäsi jo yhdessä vaiheessa ja piti vähän pidellä taukoa, että jäät varmistuu.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #219 : 20.04.22 - klo:09:20 »
Taas ovat käyneet supin kameroissa, vielä ihan hyvä turkkisia. Pitäs käydä vaikka liinailemassa.

Käynyt nyt koirien kanssa hiihtelemässä ja katsastamassa jälkiä. Toiveissa tietenkin liikkeelle lähteneitten karhujen jäljet, mutta samalla mukava nähdä miten on muita elukoita maisemissa. Hirvetkin hiukan jo aktivoituneet ja siat heitelleet kantohangilla lenkkejä. Hukka pariskunta hätyyttänyt peurat johonkin, kun ei yhtään jälkiä. Saa nähä kuin monta ovat pistellyt poskiinsa.

Nythän siulla on Pate sitten hyvä sauma ottaa taas laika kasvamaan jämyn hyvään oppiin, jos ei pennutus tärppää ;D

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #220 : 27.04.22 - klo:16:27 »
Pistän kesäksi samaan häkkiin ja teen pesueen jämptlannin laikoja. Sitten otan niistä itelle kaks, niin on kolme vuotta sitten aikaa tuleeko kummastakaan mitään.

Mietin, että kun on risteytys jämptin kanssa, niin puolittuisi tuo odotusaika.

Vähän suolaa...

Anopilla on pohjiksen pentu ja emäntä kuolaa mäykkyä, niin koulutettavaa on ihan jo omiin tarpeisiin.

Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #221 : 27.04.22 - klo:22:04 »
 ;D ;D ;D

Eihän sitä tiiä, siitähän vois tulla vaikka minkämoisia hyvähakusia, varhaiskypsiä hirvi+karhupuimureita, jotka tulis kutsusta luo ja pitäsvät yhteyttä isäntään silti haukkuen yön yli.... tai sit ei.

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #222 : 06.05.22 - klo:07:59 »
Kyllä se mixin teko ihan ajatuksen tasolla on kytenyt. Kuitenkin itselle ei ole niin väliksi, minkä värinen se piski on.

Molemmat rodut jo sen verran samankaltaisia ja varsinkin tuon jämptin perimä alkaa olemaan niin kova, että iso todennäköisyys sieltä on toimivia pentuja saada. Riistavertahan tuolla laikallakin on ikänsä ollut, siitä ei mihinkään pääse. Isännän kaipuu ollut isoin ongelma ja otan kyllä omaan piikkiin koulutuksen vikojakin. Turhan kova oli vaatimustaso ekoille vuosille.

Ruotsissahan tuo mixi kulttuuri on nostanut päätään rajusti ja sieltä suunnaltahan nämä nykyiset päärodut on lähteneet, niin saa nähdä milloin rantautuu suomeen.

Sinänsähän se on vähän perseestä, että kasvattajat tehneet vuosia töitä tiettyjen ominaisuuksien hakuunja kyllä niitä on esille saatukkin, nyt sieltä on niitä sitten liian helppo käyttää hyväksi.

Lisäksi en nyt sano olisiko nuo mixit sitten terveydeltäänkään huonompia / parempia, riippuu tietty pentueesta.


Poissa Miikka

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 146
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #223 : 07.05.22 - klo:13:11 »
Jopa itekin tiiän jonkun ihan kovan sekulin karhuhommiin, joten kyllä varmasti niistä voi saaha ihan mitä vaan. Jotenkin omasta mielestä se on vaan sellasta omahyvästä hommaa, missä vaan itelle toimiva koira just nyt tavotteena...ilman että ajatellaan mitään tai ketään muuta. Onko se sitten oikein tai väärin - enpähän lähe tuomitsemaan, vaikken varmaan itte tekemäänkään.

Tuntuu oma kkk:kin kasvaneen jo melkein aikuismaiseksi ja hirven ja sian jälille vetoa on turhankin rajusti, jotta liinaaminen ois kivaa. Saa nähä, jos vaikka alkais pelaamaan syssyllä... tuttuun tyyliin tullaan kesän läpi kyllä touhuamaan ja koittamaan molempia koiria viedä oikeille ja tehdyille jäljille mahdollisuuksien rajoissa.

...jos ei tuosta parin vuoden sisällä kasva karhulle mitenkään pelaavaa koiraa, niin vähän on takaraivossa alkanut ajatus karhuverisestä itälaikasta kypsymään ;D

Vaikken tosiaankaan mitenkään karta tai katso kieroon mitään rotuja, niin jämyä en vaan tuu ite ottamaan ;) (vaikka todennäkösesti varmin ja helpoin ois)

Poissa Pate

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 169
Vs: 2016-2017 syntyneiden touhuiluja..
« Vastaus #224 : 07.05.22 - klo:19:33 »
Joo, niin minä itekkin tuumin, että laikoja yms niitä ei tarvi odotella metästä yms yms muka hyviä puolia, mutta on se kyllä helvetin lysti pyytää toimivalla koiralla, eikä katella piskin persesilmää kävellessä pitkin metsiä