Päivitelläänpä taas nopsaan viimesimmät käänteet...
Syyskuun lopussa (tai noh, 16.9. iteasiassa) alko tosiaan koiralla ensimmäiset lähestyvien juoksujen oireet (väsyminen). Esijuoksu tai semmonen lyhyt viikon mittainen vuotojakso oli syys-lokakuun vaihteessa, mutta varsinaista kiimaa ei tullut ollenkaan. Nyt näyttäisi sitten vihdoin ja viimein siltä, että juoksut ovat alkamassa tai jo alkaneet. Viikon verran on kohta koira tiputellut ja merkit täsmää täysin vuoden takaiseen juoksuun. Huono puoli tässä kaikessa on ollut, että käytännössä kausi on ollut aika kaksijakoinen: oli se lyhyt hyvä jakso ennen juoksujen rakentamista ja sitten tämä juoksuihin liittyvä varvikon-nuuskimis-jakso. Varvikon-nuuskimis-jaksolla koira on toiminut niinku minun kokemuksen mukaan toimii yleensä jämpti tai harmaa eli nokka ei juuri nouse ylös ja haku on hidasta. Ja semmoisella koirallahan ei lintujahdissa tee paljoakaan. Tosin kyllä tuo nyt välillä on sopivassa tlanteessa ja kelissä nostanut nokkansa ja löytänyt lintujakin, mutta yleisesti ottaen koira on ollut myöhässä ja kun poikueita ei juurikaan ole niin helppoja haukkuja ei ole saatu. Vaikeampiin ei riitä vauhti ja seuraamiset luulen. Mielenkiintoisesti muutaman kerran ottanut hirven ylös maajäljen päästä, ehkä viimeksi eilen, kun haukkui vaaran reunassa pimeään asti eläintä X, jota jäljitti noin kilometrin (ei ollut vielä silloin lunta, niin en saanut jäljistä oikein selvää pikaisella vilkaisulla). Heitti sitten jostain syystä homman kesken reilun tunnin jälkeen kun olin kiertämässä autolla lähemmäs, kun ei tullut otsalamppua mukaan. En tiedä sitten oisko haukkunu kettua louheen, näätää tuskin ois heittänyt kesken. Mutta tuosta 16.9. lähtien koira on väsynyt tosi herkästi ja hirvetkin on jättänyt aika helposti kun eivät haukkua ole pitkään kuunnelleet ja laittaneet juoksuksi.
Hyvänä puolena, että kun nyt nuo juoksut näinkin hyvään saumaan sattuu, niin pentuja kai tuolle pitää teettää – varsinkin kun ensimmäisessä pentueessakin kuulostaa hyviä lähtöjä olevan. Elämä ja varsinkin koiran elämä on lyhyt, ei tässä näköjään jouda makoilemaan, jos meinaa pentuja saada maailmalle. Aiemmin laskin, että juoksut sattuisi sen verran hankalasti, että tähän tulisi jopa kahden vuoden tauko, mikä olisi saattanut lisätä terveysriskejä. Toisekseen jos nuo juoksut osoittautuu tälläisiksi jatkossa saatikka pahenevat koko ajan, niin vakavasti täytyy punnita sitäkin mahdollisuutta, että leikkautan koiran kun pentutili on täynnä. Mutta toiveissa tietenkin olisi, että tämmöistä noin kahden kuukauden kiiman rakentamista ei tarvitsisi enää katella. Sen alkukauden hyvän jakson koira pelasi tosiaan aivan mainiosti, mutta ohuesti ylikierroksilla, minkä näkisin myös liittyvän hormoneihin ja juoksuihin. Jos ne ylikierrokset sais vielä jotenkin viilattua pois, niin ois kyllä aika unelmakoira omaan makuun. Lintu selkeästi ykkönen, näätä ja karhu kiinnostaa myös ja hirvikin jollain lailla. Epäilen, että jos tuota alkas siihen hirvihommaan viemään, niin pelaisi jollain lailla kyllä hirvellekin. Isoimpana ongelmana on nähdäkseni se, että tuppaa menemään liian rajusti hirven päälle, että ei meinaa jäädä haukkuun. Loppusyksystä oli pari lyhyttä seisontahaukkua kuitenkin, joista toisessa saattoi koirakin sen hirven pysäyttää (vai pysähtyikö hirvi omiaan), että on tuossa jotakin kehitystä ehkä havaittavissa... Ja sitkautta kuitenkin on luonnostaan aivan riittävästi. Epäilen, että tuossa on kans vähän semmosta, että alkusyksystä koiraa ei hirvi kiinnosta, mutta loppusyksystä sitten vois kelvatakin.
