2016-2017 syntyneiden touhuiluja..

[Miikka]

Ootte kyllä aivan oikeassa. Tyylipisteet pois ja raatoja vaan. Kyllä se hyvältä tuntu, kun koiruus hirven kankun putsaili karvoista ton kaadon jälkeen. Nyt vaan koitettava ettiä elukkaa eteen, että saataisiin verta pakkiin. Se on vaan valosa aika jo lyhyt löytää tolla haulla hirviäkään, joten saattaa olla iltahämyn peltosupeihin turvautuminen. Lunta jos saataisiin, ennen hirvihommien päättymistä, niin olis hyvä lähteä jälkiä seurailemaan. Tuntu viime vuonna ainakin niistä hieman hommaa hokaavan.

[Miikka]

 

[Miikka]

Joko ottaa foorumi kirjailuja vastaan...?

[Miikka]

Ei taia toimia

[Miikka]

Onnistuukohan jo?

[Miikka]

jep

[Pate]

possuhommia

[Miikka]

No mutta Joulun aikana kun on aikaa, eikä korppuhanki päästä mettään, niin tuli tutkittua internetin saloja. Samalla erehdyttyä vilkasemaan pitkästä aikaan laikafoorumia - ja täällähän on saatu hommat kuntoon!

Hieno juttu ja kaikille Hyvää Joulua!

Pitää kirjailla jossain vaiheessa hiukan takautuvasti Reinon touhuiluista...

[Miikka]

Jospa jatkais siitä mihin tän päiväkirjan pitäminen loppui eli vuosi takaperin joulukuuhun oli päästy. Pahoillani, jos jotakuta ärsyttää vanhojen kirjailujen lisääminen, mutta ihan oleellisia juttuja tämän meikäläisen koiran kannalta, niin lisään mitä olen muistiin kirjaillut itselle vuosi sitten.

13.12.
Mahtaako tuo olla ihan lumikelin koira vai sairastelukierre ohitettu. Jokatapauksessa ihan on ollu ku eri koira viime viikot. Lunta tuli sen verran, että jälkiä päästiin kattelee...ja sitähän tehtiin. Lucianpäivänä hangattiin useempi tunti samoja uria ja varmisteltiin, että kuviossa sika pitäs olla. Rajan läheisyys on laikan onni. Ei kehtaa muut laittaa koiria, niin päästiin kokeilee.

Luottamus ei ollut koiraan ihan mahdottoman kova, mutta lupasin koittaa. Aattelin, että liinaan hetken, jotta nään, että koiralla into jälkeen jne. Jälkitreeneissähän liinan kanssa mennyt tosi komeasti, mutta irti laskusta ei kauas ole mennyt, jos ei tavoita elukkaa ja sitten tullaan takasin ja ihmetellään mitäs nyt. No, nyt oli ehkä muutaman tunnin vanha sian jälki, joka näkyi muutaman sentin lumessa kivasti. Luvan saatuani lähdin liinaamaan. Tuntui jälki kiinnostavan taas oikeasti. Pusikkokin oli sen verta tiheä, että aattelin tekeväni enempi hallaa jarrutellessa, joten linkku auki jo noin 100m lainauksen jälkeen. Ite päätin jatkaa jäljellä, jos koira luovuttaisi, niin saataisiin ainakin sika liikkeelle.


Vilkuilin pusikossa puhelimesta, että tuntuu jatkavan, kun itse seurailin jälkeä. Välillä pysähteli, mutta oli itelläkin työstämistä päästä välillä eteeenpäin. Ite olin päässyt ehkä 300m, kun koira reilun kilometrin jälen päästä ulahteli liikkeelle lähdön kunniaksi. Sitten mentiinkin pariakymppiä suon laidan pusikkoa pitkin suoraan rajaa kohti. En tiiä, onko huono vai hyvä, mutta ääntä tuli melkolailla koko ajan. Toki johtuu siitä, että koira oli aivan sian kannassa kiinni koko kilometrin matkan, jonka jälkeen jysähti. Koira tosiaan pari metriä sian perässä ampuma hetkellä. Sen puoleen ainakin helpottaa, että tietää jotakuinkin tarkkaan, missä sika menee. Noin 100kg karju siis saatiin. Oli aika pirun hyvä mieli koiran puolesta.


17.12.
Seuraavalla viikolla pääsin etätöiden nojalla juoksuttamaan koiria aamusta. Ei löytynyt ihmeitä, niin hirven jälkiä koitettiin nuoremman kanssa selvitellä. Sitten tulikin pyyntö, jos ehtis sikaa torppaamaan rajalle. Koira konttiin ja sinne. Hetken kerkesin olla passissa, kun puskan taakse hiipi sika. Hieman huonosti näkyi, mutta aikalailla rajalla oltiin ja loukkantunut eläin kyseessä, niin ammuin. Sika otti loikkaa takaisin päin ja katosi. Siitä pääsin laskemaan koiran hetken päästä jälelle. 1,3km päästä tavoitti, josta 400m sian kannassa ja sika nurin uralle. Ukolta surkeeta, mutta koiralta hieno homma!(tästä laitoinkin tuon kuvan kun koitin foorumin toimivuutta).


Sen jälkeen pari ihan hyvää hirvi löytöä, mutta juoksevat niin pirusti. Parin kilsan verran seurannut, mutta sitten varmaan jo jäänyt jälkeen sen verta, ettei enää kiinnosta.


23.12.
Taas tänään ihmettelin, kun autosta laskin, että ei oo syksyinen koira tämä. Into pinkeenä painaa näkymättömiin häntä suorana ja jopa haun oloista liikettä. Jäljet kiinnosti kaikki, vaikkei uuden lumen takia tuoretta paljoa näkynytkään. Sitten otti irtoamisen selkeesti jälkeä pitkin. Ensin tais mennä taka jälkeen, kun pääsin reilusta sadasta metristä aukon yli seuraamaan. Sitten toiseen suuntaan ja vauhdit siellä 10 kantturoissa kuono maassa. Teki sellaisen 500m päähän ulottuvan lenkin joka tuli melkeen viereen. Siinä hetke ihmetteli ja söi lunta, jonka jälkeen ohjasin jatkamaan. Lähti menemään samaa vauhtia eteenpäin. Koitin tarkastella jälkiä, niin tosi huonosti näkyi lumen alta hirven jälki. Jatkoi auton jättöpaikan vierestä uran yli, jossa olin aika varma, että stoppaa tollaselta jäleltä(noin 400m päässä). No jatkoi eteenpäin. Seuraava tie onkin sitten vyöhykkeen laidassa noin puolentoista kilometrin päässä. Aattelin, ettei hätää varmasti kääntyy ympäri ennen sitä. Sinne vaan jatkui meno. Oli pakko hypätä autoon ja tarkastaa lähempi ylitys. Samanlainen luminen hirvenjälki. Ehdin juuri autolla vyöhykkeenlaitatielle kohdalle, kun koira hyppäsi vyöhykkeen puolelle. Huusin pois. Samanlainen lehmän ja vasan lumen peitteinen jälki löytyi..? Välillä kiinnostaa noinkin kovin.

Joku on loksahtanut kohdalleen...ainakin hetkeksi. Toki haukkumisesta en taas tiedä, miten kävisi, mutta nuo alkaa olla sellaisia jälkitöitä, mitä tähän rajan pintaan riittäisi vallan mainiosti. Ja tuo parin kilometrin jälkeen juoksuhirven luovuttaminen on itse asiassa jopa toivottavaa.

Summa summarum vuosi 2020 on pelastettu, vaikkakin oli melko paska syksy.


No eipä vielä päästy vuoden vaihteeseen...

26.12.
Tapaninpäivänä oli tarkoitus viettää vielä rauhassa kotioloissa. Pojan kanssa Jensin eräelämää katsellessa tuli soitolla tiedustelu kiinnostuksesta sikajahtiin ja vielä koiralle olis käyttöä! No, tietenkin kamat niskaan ukoille ja menoksi.

Useampi sika oli ollut liikenteessä, mutta aamusella lunta tuhnuttanut jälkien päälle. Liinassa selviteltiin lähtösuuntaa hetki ja samalla ukot passeihin. Kun valmista, niin laskin koiran irti ja lähdin jälkiä pitkin perään. Innoissaan lähti, mutta kierto hiljalleen takasin tielle päin ja loppujen lopuksi tielle. Jatkoin matkaa ja katselin, että melkeen tiellä käyneet siat, jolloin koira tulikin takaa ja lähti jatkamaan eteenpäin. Toisen samanlaisen lenkin teki vielä, jonka jälkeen nousi pellon laidalle, jota pitkin lähti menemään suht reippaasti. Sinne ku pääsin, totesin koiran olevan samoilla lumisilla yöllisillä jäljillä. Siat oli kulkeneet pellon laitaa muutaman sadan metrin.

Pellolta koira nousi mäkeen, jonne jatkoin itekin perässä. Mäen päälle, noin 150m, noustuani, oli koira jo useemman sadan metrin päässä. Koitin ettiä raivatusta metästä varmistusta jäljille, mutta hankalaa oli. Kohta löytyi kuitenkin jäljet, ja tuoreet oli! Oli tainnut hiukan oikaista koira ilmasta hajut saaden. Melkein samantien alkoi uc:kin näyttää punasta. Noin kilometrin verran oli seuraillut, ennen ku tavoitti. Haukku siirtyi koko ajan hiljalleen kohti rajaa, jonne matkaa alle 500m. Porukasta erkani pari sikaa, jotka koittivat pellon yli, johon toinen eräksi. Mäki, jossa koira oli sikojen kanssa, on melko karmaiseva taimikkopusikko, jossa raivausjätteet pohjalla. Sinne jurovat usein kuulemma siat. Reino jatkoi kuitenkin pusikoitten reunoilta kohti rajaa, jossa viimeisella vyöhykeuralla passi ei ehtinyt ampua, kun iso karju hyppäsi uran yli...ja tietenkin perässä koira.
Kattelin puhelimesta, että sinnehän se raja-aidalle juoksee. Ei tainnut olla tutuin reitti elukallekaan, kun menivät hetken aikaa koiran kanssa edes takaisin raja-aidan laitaa, ennen kuin sika pääsi läpi. Onneksi Reino tuli sieltä kohta omia jälkiään suosiolla pois. Hyvät työt mielestäni kuitenkin Reinolle tänään. Olisi ollut kiva, kun tuon karjun olisi sille saanut, mutta hyvä että ollut tilanteita ja saatiinhan yksi kuitenkin, joten jahtaajillekin jotain palkintoa värjöttelystä.


Hirviä kerettiin vielä pari kertaa koittaa ettiä, mutta ei ne haukkuun halunneet jäädä. Tosin en tiiä, oisko haukkunutkaan, vaikka oisvat jääneetkin. Sehän tuossa oikeestaan se idea olikin, et ois saanut varmistuksen tuosta haukkumisesta. Kun ei oo haukkua kummoisesti kuulunut. Jää se sitten jännitykseen ens syksyyn, että haukutaanko vai koitetaanko nyt vaan saaha elikot liikkeelle...


No joka tapauksessa oli mahtavaa, että saatiin sikatilanteita ja hienoja onnistumisia. Koira osoitti, että toimii riittämiin sikojen kanssa, kun on vaan terve. Hirvikin kiinnostaa, muttei samoissa määrin. Kapinen supin perkle saatiin pois kanssa ladon alta vuoden lopussa vielä.

VUOSI 2021


Maanantaina etätyötä koneella ruokikseen asti, jolloin huomasin, että oli tullut wa-viesti possujahista. No, romppeet kasaan ja koirat konttiin. A-radalla yksi varmistuslaukaus, kun kivääri kaatui lattialle edellis-iltana. Kokoontumispaikalla tiedusteltiin, mentäiskö koiralla vai ilman. Pienessä motissa piti olla. Toki sanoin, jotta koiran mielellään laitan mettään, jos ei kukaan mieltänsä pahoita, vaikka vyöhykkeestä vain parisataa metriä.


Passit oli valmiina ja koira irti ja itse perässä peltoon, jossa olivat olleet yöllä. Koira haisteli jälkiä ja alkoi ottamaan ilmasta vainua, muttei oikeen tuntunut varmistusta saavan. Tuli vhf:stä tietoa, että sikoja oli liikkeellä motin sisällä ja tulossa peltoa kohti, jossa olin. Koira kuulikin aiemmin ja lähti pomppimaan pellon laitaa kohti. Kohta metän laitaa pitkin vilahtelikin tummia hahmoja kuusen tarrien väleistä noin 100m päässä. Vasta ihan pellon kulmassa oli pienehkö aukko, josta erotti, kun eka sika meni. Siihen otin valmiiksi jo toiselle, mutten ehtinyt, kun piti seurata mihin koira menee. Näin koiran olevan pari metriä sioista sivussa juuri ennen kuin kolmas sika pysähtyi aukon kohdalle, ja poks.


Kaikki hävisi kuusikon hämyyn. Epämääräistä rytinää ja rähinää ja yksi sika teki ryntäyksen taaksepäin, jolloin hyppäsi koirakin hieman taakse ulahtaen ja takaisin. Kohta koira alkoi haukkumaan melkolailla ampumapaikalla ja heti perään kaksi sikaa juoksi seuraavalla aukolla. Mieli ois tehnyt juosta parempiin asetelmiin toisten sikojen kanssa. Ajattelin kuitenkin, että eiköhän ole parempi varmistaa ekana ees tämä yksi ja tarkastaa koira. Kiikarilla sain tiirailtua, että haukun loputtua koiraa riuhtoo raatoa siellä. Noin 80-90kg naaras siellä pötkötti. Kävin kehumassa vieressä ja varmistin hengen paenneen siasta ja koiran olevan ehjä. Sitten koira pois raadolta ja ohjailin toisten jäljille. Toiset saivat peltoa ylittäessään hiukan kannustusta passimiehiltä, mutta jäljissä ei näkynyt verta. Koira menikin jo muutama sata metriä edellä.


Aika nopeasti huomasin, että tässä hangessa villapaita on liikaa. Lunta oli noin polviin taimikoitten harvennuksissa. Katoin, että koira jatkaa jälkeä, niin aattelin käydä heittää paidan autolle. No, tulihan siinä välissä ukkoa ikävä tai jotain, mutta koira tuli takasin. Tämä hieman ihmetytti, kun kuitenkin ihan verski jälki. Päätin oikasta hiukan ja lähteä viemään koiraa takasin jäljelle ja samalla kulkea ite jälkeä. Tiiä sit alkoiko koira hiukka arastella hyökkäyksen jälkeen vai tajusko lumen hiukka hidastavan väistöjä, mutta ei kiinni asti mennyt enää. Siat ei menneet kovaa edellä, mutta koira kävi välillä ukon luona ja seuraili jälkeä. Olivat hinkkailleet itteään pihkaisiin kuusiinkin välistä ja moljanneet hetken mutaojassa, joten kiire ei tuntunut olevan.


Melkeen viis kilsaa tuli temuttua(aika sikamaisia reittejä). Kamat oli viimeistä hitusta myöten läpimärät, kun alettiin olla passilinjan lähellä. Sisämaan kautta siis kiersivät taas kohti rajaa. Olivat kuitenkin päässeet livahtamaan kahen ukon välistä huomaamatta itämaahan...

..ei ois päässeet, jos koira ois ollu kannassa. Mutta toisaalta, jos jos ja jos. Hyvä, että koira ehjä ja saatiin kuitenkin sika ja hieno jahtipäivä!

[Miikka]

Helmikuu 2021
Vielä päästiin kertaalleen Reinon kanssa koittamaan viime talvena samaisilla hoodeilla sikoja. Oli kuusi keväistä porsasta ja kaksi isoa sikaa jääneet mottiin noin kaksi ja puolikilometriä rajasta. Lunta oli jo tullut melkein reiteen asti, mutta koiraa hanki kantoi kohtalaisesti ja sikojakin melko hyvin. Ukko sen sijaan ui reisiä myöten. Kun oli saatu motti passitettua lähdin Reinon ja toisen ukon kanssa selvittelemään mihin ovat siat liikkuneet. Ihan pirteä pakkaskeli ja rutiseva hanki antoi aavistella, että saattaa elukat lähteä ajoissa liikkeelle.

Jäljistä kävi selväksi, että isommat siat olivat liikkuneet aiemmin ja keväiset possut omana porukkanaan myöhemmin. Toinen ukko lähti kävelemään isojen jälkiä, kun mie koitin katella, mihin pienemmät ovat suunnanneet. Reino häipyi hiljalleen jälkien myötä mäkeen. Kaveri kiipeili mäen päälle isoja jälkiä pitkin ja silloin poksahti passissa noin 700m päässä. Yksittäinen iso oli mennyt passista läpi ja jatkoi ohi laukauksen jälkeen kohti rajaa. Melkolailla samaan aikaan alkoi Reinon haukku parinsadan metrin päässä miusta mäen rinteessä. Ilmoitus tuli myös, että toinen iso oli mennyt passien välistä ilman ampumista.

Lähdin "hiipimään" haukulle. Yllättävän hyvin pysyi haukku paikallaan, vaikka tuntui kuin olisin päästellyt ihan yhtä kovaa ääntä itekin lähestyessäni. Haukun kohdalta nousin mäkeä ylös askel askeleelta yrittäen nähdä vain muutaman kymmenen metrin päässä olevaa koiraa. Kohta Reinon hyppelikin innoissaan moikkaamaan ja meni takasin, jolloin näin sen haukkuvan isomman kuusen tiheään alaoksistoon. Sinne en kuitenkaan nähnyt lumien ja oksien vuoksi. Noin 15m päässä ollessani nousin viimeisen lohkareen päälle, jotta olisin samassa tasossa puun kanssa. Silloin singahti kuusen juurelta jono possuja juoksuun koiran suuntaan, joten eipä siinä ampumista oikein edes ehtinyt harkitsemaan. Possut lähti Reino matkassa köpöttelemään välillä haukkuun pysähdellen. Menin hetken perässä, mutta turhaa oli ja raskasta...

Karavaani taisi havaita passiukkoja, kun kiersivät lenkinukkojen edessä. Kuitenkin noin kilometrin verran mentyään koittivat yli, jolloin kaksi sai osuman. Reino kääntyi kuitenkin ennen tietä omaa jälkeään takaisin ehkä hetki ennen ampumista. En tiiä oliko tuossa tilanteessa jäänyt jälkeen, oliko upottanut vai mikä ihme, mutta tuli miun luo taas. En kehannut lähteä upottelemaan sinne, joten otin koiran matkaan ja lähettiin autolle, josta päästäisiin kaadolle.

Neljä possua oli siis uudessa motissa. Pääsin hiukan onneksi oikaisemaan lingottua uraa pitkin, ettei tarvitsisi niin pitkälti lähteä tarpomaan. Reino ei kuitenkaan ollut ihan hullun innoissaan menossa yksin jälkeä, joten päätin laskea sille tuo n nuoren kkk-hönön kaveriksi tsemppailemaan. En tiiä mistä mahtoi tuo johtua, mutta ehkä välillä jalkojen alla pettävä hanki ja aiempi sikojen uhittelu tuonut hiukan varovaisuutta. Pojat lähti jälkeä suht kivasti menemään ja hieman menin perässä. Possut olivat jonkin verta edellä ja kaksi jäi seuraavan uran ylitykseen koirien ollessa pari sataa metriä takana. Alle sadan metrin päässä on vyöhyketie, jonka laitaan kahta viimeistä rapattiin. Toinen jäi ja toinen pyörähti osuman saaneena ympäri ja suuntasi pusikoihin.

Kesti jonkin aikaa, että pääsin paikalle ja laitoin nuoren koiran autoon takaisin ja lähdin Reinon kanssa selvittämään viimeistä. Alkoi olla jo hämärä ja possu oli hiukan verta jäljelle jättäen kulkenut pusikoista toiseen. Nyt taas tuntui jälki kiinnostavan paremmin Reinoakin ja meni pari sataa metriä edellä, toki välillä tuntui oottelevan, että onhan se ukko matkassa. Noin kilometrin jälkeen oli jo melko hämärä, mutta pienehköstä mettäsaarekkeesta kajahtava haukku helpotti mieltä. Saareke oli melko lähellä tietä, joten kysyin, josko joku voisi sieltä mennä koittamaan. Kaveri kävikin haukulle poksauttamassa possun.

Kyllä sikajahdit on miusta mukavia. Reinolle ihan hyvää tekemistä huomioon ottaen, että olosuhteet ei olleet kovin kivat. Saa jatkossa nähdä miten seuraamiset toimii paremmilla keleillä.

[Miikka]

Kuvat parista

[Miikka]

14.3.2021

Supipariskunta ilmestyi taas kelien lauhtuessa syötölle parina iltana. Ajattelin, että lähden koittamaan pienpetotestin suorittamista Reinolle, jos kuvia tulee. Olin jo ajoissa liikkeellä ja kävin räntäsateessa ajelemassa jälkiä. Kolmet ilveksen tuoreet jäljet löytyi. Päätin lähteä 23 ajelemaan kotia kohti, mutta 22.58 läpsähti kuva supeista.

Autolla ei päässyt kovin lähelle, kun tiet huonossa kunnossa. Jätin noin 900m päähän ja laskin Reinon irti. Ite nappasin piekkarin selkään ja lähdin liukulumikengillä hiihtelemään Reino juos kelkkauraa hiukan edellä. Pari sataa metriä ennen syöttöä pitää kelkkauralta siirtyä umpihankeen, joten siitä koiralle suunnan näytin. Sen jälkeen menikin suoraan syötölle ja jäi pienen kierroksen jälkeen paikalleen melkeen syöttöpaikalle. Sinne hiihtelin ja koitin samalla katella jälkiä. Vasta syötöllä jäljet näkyi ja koiran panta vilkkui viereisen kuusen takaa. Ihmettelin, mitä se siinä jumittaa ja koitin kannustaa ettimään. Sinnepäin lähti supin loikatkin, joten menin viereen ja huomasin, että supi on suussa. Välillä irrotti ja ootteli liikettä ja välillä nappas suuhun ja hiukan riepotteli. Ei haukkunut kertaakaan. Ja supi silmän kulmasta vilkuili, että kusessa taian olla.

Sen moksautin ja nostin puuhun koiran tavottamattomiin ja kannustin koiraa ettimään. Pikku hetki molemmat pörräiltiin siinä muutaman kymmenen metrin säteellä tarkastelemassa, mihin toiset jäljet lähtee. No, kohta huomasinkin ja silloin oli jo huomannut Reinokin ja oli menossa edellä jo. Hiihtelin jälkien vierustaa ja koitin kierrellä pahimpia turakkoja menettämättä jälkeä. Välillä tutkasta vilkuilin koiran paikkaa, joka oli jo aika paljon edellä. Ojien pohjia, pikkujoen penkkoja ja pusikkoja oli kierrelty. Pääsin kohta pellon puolelle, niin alkoi Reino haukkumaan, linnuntietä 500m päässä. Haukku oli suht harvaa tutkan mukaan reilu 30/min. Jäljitys/seuraaminen oli omatoimista. En oikeastaan ehtinyt koiraa tuona aikana nähdäkään, kun itse seurailin jälkeä ja koira aika paljon edellä.

Tuli mieleen, että mahtaako olla supi päässyt johonkin koloon, mutta toisaalta silloin uskoisin haukun olevan paljon railakkaampaa. Ja paikalle päästyäni, huomasin kuolleeksi tekeytyneen supin hangella ja meininki oli jotakuinkin sama, mitä ekan kanssa. Koira ravisteli ja jätti sen jälkeen supin taas hetkeksi makailemaan ja odotti edes pientä ärsykettä.

Loppujen lopuksi en osaa sanoa, oliko tuo supin löytäminen jäljitystä vai pakenevan riistan seuraamista ja pysäyttämistä. Kuitenkin matkaa kertyi tuolle toiminnalle 1,5km.

Kaksi supia saaliiksi ja ihan mukavalla työskentelyllä. Tuntuisi nuo Reinolle kelpaavan aika kivasti. Mutta en kyllä vieläkään tule sitä supeille viemään, ennen kuin ollaan ensi syksyn hirvikuviot koitettu.

[Miikka]

Koitetaas päästä nykypäivän tilanteeseen hiljalleen...

SYKSY 2021

 
Syksy alkoi tottakai karhujahdeilla. Reinon kanssa tuli liinailtua jonkun verran. Jälkitreenit on kyllä sen saaneet aikaan, että aika kivasti Reino tuoreet tienylitykset merkkaa, niin hirvet, siat kuin karhutkin. Yhtään oikeen kunnollista jälkeä ei päästy nostamaan, eikä tuoreille hajuille laskemaan.

Sikoja on tuntunut olevan syksyn mittaan aika kivasti niin jälkien perusteella, kuin riistakamerakuvienkin. Pari kertaa ollaan syötöltä käyty koittamassa aamusella yölliselle jäljelle. Ei ole jäljitykset pitkälle riittäneet...eikä toki ihme, kun toisella kertaa jälkispecialisti harmaa kahlasi samoilla jäljillä noin 5km, jonka jälkeen seuran raja vastaan.

Toisella reissulla pari supin poikasta kaivoi Reino suolta. Tappoi ekan ja toista koitti kaivaa turpeen alta. Pari muutakin supia otettiin hengiltä hirvien ettimisen yhteydessä syksyn aikana.

Syyskuun puolella muutama hirvilöytö tuli ja ihan haukun kera. Mutta eivät paikallaan tuntuneet pysyvän kuin hetkisen. Liikkeelle lähdön jälkeen Reino seuraili alkusyksystä hetken matkaa, mutta jos räväkkä lähtö niin ei paria sataa metriä pidemmälle mennyt, vaan ukon sijaintia tarkastettiin.

Sitten olikin Tuntsan reissu, jossa koirat terästäytyivät pääasiassa porojen kanssa. Toki Reino haukkui hetken teerille, josta pääsin sitten haukun loputtua yhden ampumaan. Poroja saatteli max pari kilometriä, jos väliin pääsee, niin lopettaa kyllä karjasemalla.
Tuo karhukoiran retkale alkoi erään tuntsalaisen avosuon reunapusikossa haukkumaan noin kilometrin päässä miusta. Tietenkään ei kenttiä, joten ei tarkemmin paikkaa nähnyt. Puolen tunnin haukun jälkeen lähin lähemmäs, kun sivutuuleen pääsin suonlaitaa kulkemaan. Tietenkin oli toiveena hirvi tai hurjimmissa unelmissa jopa karhu. Reino liittyi mukaan ja hienoltahan se kahen koiran räväkkä haukku kuullostaa. Tiheässä puskassa haukuttava oli ja välillä hyökkäsi niin, että aina välillä toinen koirista ulahtaen sinkoili suolle karkuun ja taas takaisin... Hetken siinä jännitin ja ihmettelin ja oottelin, josko ois päässyt näkemään. Sitten taas syöksähdys ja PORO prkle tietenkin koiran perässä koittaen potkia koiraa. No, eipä jännittänyt enää.

Reissun jälkeen kotikulmilla sikoja ja hirviä etittiin. Pojan ja koirien kanssa vietetyn laavuyön jälkeisenä aamuna autolle tultuamme pojan kanssa huomattiin, että kaverin harmaa haukkui jotain muutaman sadanmetrin päässä. Koitettiin selvittää, mitä siellä on. Just ja just ehittiin eteen, kun sika tuli tien yli mäen päällä. Harmaa vielä pienen matkan päässä, niin sovittiin, että lasken kkk:n irti. Samalla, kun löysäsin, niin viiruporsas hyppäsi ison sian jälkiä tielle ja yli. No tottakai koira hyökkäsi sen perään. Haukku päälle parin kymmenen metrin päässä tiestä. Laskin varmuuden vuoksi Reinon melkein heti perään, kun aattelin, että saattaa iso tulla vihasesti nuorta koiraa opettamaan. Reino lähtikin seuraamaan isoa sikaa. Harmaa meni hieman eri reittiä, varmaankin jonkun toisen sian jälkeä tien yli. Ja hiljalleen olivat kohta samassa paikassa, jolloin Reino lähti pois ja tuli karhukoiran possuhaukulle. En tiiä kumpi teilasi possun, mutta haukku loppui pian sen jälkeen/hieman ennen kuin Reino meni paikalle. Ja sen jälkeen kkk lähtikin pois. Menin Reinon luo ja sillä oli kuollut viitisen kiloa painava raitapossu edessään. Jahti lopetettiin samantien, kun saatiin koirat pois. Eipä arvattu, että syyskuussa olisi pikkupossuja, kun ei olleet missään käyneet esittäytymässä aiemmin.

[Miikka]

Lokakuu 2021

Ekan hirvijahtipäivän alku ajettiin miesajoilla ilman tuloksia. Iltapäivällä laskin kkk:n ihmettelemään. Heti ekalla hölkällä joku tuoksahti nokkaan ja koira lähti selvästi jälkeä kahlaten. Vaikutti, että jotain löytyi ja lähti liikkeelle. Jatkoi suht reippaasti matkaa tiestä yli. Muutaman sataa metriä sinne suuntaan ja sitten lähti tulemaan kylälle päin. Ajelin vastaan ja huutelin pellolta autolle ja laitoin sisään. Ajoin ylityspaikalle koitin ettiä jäljet, jotka varmistaisi elukan. Notkoon kun pääsin, niin sian haju tuli selvästi omaan nenään. Joten Reino irti, jos vaikka löytyisi sika. Reino rynnisti samantien takajälkeen, johon heitti useemman sadan metrin lenkin. Ajelin vastaan ja aattelin, että voitetaan muutama sata metriä, kun vien Reinon uraa pitkin sinne mistä Rainer tuli pois. Ennen perille pääsyä Reino alkoi ottaa ilmasta hajua ja sukelsi tiheikköön. Aloin oottelemaan, että kohta alkaisi sikatouhut! Eikä mennyt kauaa, kun Reino alkoi haukkumaan.Parin sadan metrin päässä. Haukku lähti siirtymään ja välillä reipastakin vauhtia. Aattelin, että pitää ehtiä eteen, ettei mee tien yli, josta lipsahtaa helposti naapurin puolelle. Ehinkin siihen ja haukku oli silloin ehkä 50m päässä tien laidasta. Olin jotakuinkin varma, että siellä on sika. Reino tulikin moikkaamaan ja melko innoissaan oli ja lähti takasin. Aattelin, että laitan Raikulin mukaan, jotta sian kanssa mahdollisesti pysähtyisi helpommin ja välttäisi isommat sattumukset. Pojat menikin rutinalla kulkevan/ien elukoitten luo ja liikkeelle lähti. Sitten piti taas autoilla, jotta eivät taas karkaa luvattomille maille. Ehin kääntymään juuri suoralle, kun iso hirvisonni ylitti tien naapurin puolelle. Eli hirvi siellä oli ja aloinkin jo oottelemaan koiria, jotta voisi nostaa kyytiin. Mutta pojat olikin kääntäneet seuran rajaa pitkin takasin ja jatkoivat kohti kaveria, joka oli tullut passittelemaan. Ja kohtahan tulikin viesti: “Vasa nurin!”

Nonni, meinasin, ettei nuorelle juoksuun ammuta yhtään hirveä, mutta eihän tän kaverin kanssa asiasta ollut mitään puhetta ollut. Ajelin sinne, ja siellähän oli koirat täydessä touhussa karvan irrotuksessa ja preiäin purkamisessa. Eipä se varmasti ainakaan intoa laimentanut tuo kaato, mutta ei enää juoksuja nuorukaiselle. Reinolta ihan ok touhua, eikä varmasti kummosta haittaa.

Sunnuntaina koitettiin etsiä hirviä länsipuolelta aluetta. Ei löydetty ja oltiin lähdössä autolle, kun Reino otti ihan seuran rajan tuntumasta hirven mullikan, joka lähti juoksemaan etelään. Parin sadan metrin päässä olevan tien yli ja seuraavan parin sadan metrin päässä olevan piston päästä yli, josta kohti rajaa. Onneksi kuitenkin kääntyi itään, josta suon yli ja vielä yli asfaltista, josta kaveri nappas Reinon kyytiin, kun matkaa rajalle enää pari sataa metriä. Seuraamista tuli 3,5km. Tosi hyvä seuraaminen Reinolta.

Sitten siirryttiin itäpuolelle. Oli nähty aamulla sarvipää ja naaras ojan varressa kulkemassa kohti hevosaitausta. Siitä oli ajoporukka koittanut kulkea, muttei löytynyt kun pikkusonni, jonka ampuivat hevosaitauksen viereen. Noin lähelle hevosia ei halunneet muut laittaa koiria, joten Reinon kanssa sinne. Kävin viereisen puskan kulkemassa, koska tuntui ihmeelliseltä, että olisivat hävinneet siitä. Reino löysikin ne siitä ja naaraan jäädessä melkein paikalleen lähti Reino sonnin perässä juoksuun. Reino jatkoi hienosti jäljellä ja seurasi muutamien peltojen ja urien ja taimikoitten läpi pellon laitaan asti, josta hirvi mennyt suolle. Seuraamista 2,5km. Oli varmasti jäänyt jälkeen aikalailla. Sinne lopetti Reino ja kierteli vähän takasin päin, jossa alkoi haukkumaan...eli ulvomaan miuta, kun oli niin kauas mennyt

Ihan ok seuraaminen tuokin.

[Miikka]

Seuraavana lauantaian ei löydetty mitään. Sunnuntaina etittiin edellisiltana alueella havaittua kenties yksinäistä vasaa Reinon kanssa. Kävelin alueen Reinon perässä läpi ja törmäsin pienehköihin ehkä yöllisiin hirven jälkiin motouralla. Lähin seurailemaan ja Reino menikin eellä. Reippaasta sadasta metristä lähti varmaan jo miuta karkuun, kun tuulen päältä mentiin kohti. Siitä seuraamista noin 2,5km, mutta eihän se (loppujen lopuksi mullikka) pysähtymään alkanut. Hain tieltä pois.

Iltapäivällä mentiin ettimään harmaan haukkuman lehmän jättämää vasaa pusikosta. Melko pieneen puskaan oli jäänyt, josta perslähdöllä sitten taas mentiin. Reipas pari kilometriä seuraili tätäkin, jonka jälkeen jätti suolla kesken ja alkoi valumaan jälkiä pitkin pois. Loppujen lopuksi useamman koiran ja kommelluksen jälkeen saatiin tuo vasa eräksi.


25.10.

Lauantaina ei löydetty mitään, mutta sunnuntaina vasaa kaipailtiin ja aamusta näköhavainto lehmästä ja vasasta melko pienestä kuviosta. Passit ympäri ja Reino jäljelle. Niin tuore jälki oli, ettei meinannut malttaa oottaa passeja. Linkku irti, niin vauhdilla jälkeä pari sataa metriä, josta löytö ja haukku. Hetki paikallaan ja liikkeelle. Parin kilometrin saattelun jälkeen vasa nurin Reinon eteen.

Iltapäivällä lähellä asutusta ja isompaa asfalttitietä havainto yksinäisestä isosta, jota halu oli jahdata. Vein Reinon jäljelle, jota lähtikin kivasti ja yllättävän omatoimisesti seuraamaan. Rajatieltä ukot nappas kiinni samalla, kun parin sadan metrin päässä kajahti lehmä nurin. Pari hirveä ollut, joista Reinon seuraama oli jatkanut hetki ennen ukkoja rajalle ja lehmä karkkosi koiraa.

26.10.
Syyslomalla ehti hiukan käymään viikollakin. Vasan ettimistä oli ohjelmassa. Yhden juoksijamullikan Reino kaivoi aamusta ylös, parin kilometrin seuraamisen jälkeen lopetti. Vaihdettiin paikkaa, kun aamuinen havainto kenties emästä ja vasasta suonlaidalta. Reinon velipoika jäljelle. Touhuili ja jäljitteli suolla, mutta ei meinannut löytyä mielekästä jälkeä. Kohta vauhdit nousi ja tien yli jälkeä pitkin seuraavaan mäkeen, jossa täysi rähinä päälle. Supin rääkäisyt kantoi hyvin mäeltä kauas. Käytiin lopettamassa pariskunta.
Halusin vielä Reinon kanssa koittaa, kun oli viime aikoina suht kivasti löytynyt ja seuraillut(ainakin viime syksyyn verrattuna). Etin liinan kanssa jäljen pellolta, josta suolle. Siitä laskin Reinon irti. Samalla koitin silmällä seurailla tuoreita jälkiä, kun tuntunut, että näin parhaiten tajunnut mitä ollaan tekemässä. Koira kävi vielä kertaalleen heittämässä volttilähdön pellolta, jonka jälkeen meni miun ohi ja jatkoi suolle melko määrätietoisesti (7, 9, 11km/h). Mikä yleensä osoittaa, että tuoreilla ollaan.
Kulki ison U-kierroksen suolammen rannasta ja kiersi lähtösuuntaan suolta pois kuusikkoon, josta tielle. Sinne kaveri oli ehtinyt jo oottelemaan ja ilmoitti kahdet jäljet olevan soratiellä, johon Reino tuli. Kehotin kannustamaan jatkoon - niin teki ja koira meni. Hilpasi yli pellon suon laitapuskiin, josta kiersi muutaman sadan metrin lenkin ja suon laidassa pari haukahdusta löydön merkiksi ja samantien vauhdit 20-24. Siitä aika suoraviivaisesti noin 1,5km hirvien kanssa pienehkölle hakkuulle, jossa auttamatta jäi paljon. Ehdin itse aukon jälkeen tulevalle uralle samaan aikaan, kun koira tuli siihen. Rupesin tutkailemaan jälkiä, niin koira jo jatkoi suon puolelle. Löysinkin aukolta kahdet jäljet. Koira olikin jo silloin noin 800m päässä seuraavan tien ylityksessä, josta kaveri nappasi kiinni, kun seuran raja vastassa. Siitä löytyi tiestä yhden hirven jälki, joten toinen oli jäänyt johonkin suolle.

Aiemmasta uran ylityksestä Reino ihan kivasti lähtikin jäljelle ja noin sadan metrin päästä lähti turvesuon suuntaan. Siitä kohtaa haarautuikin toiset tuoreet jäljet. Näkyi Reino niitä seuraavan (3-9). Hyvin selvitteli hirven pyörimisiä ja sitten alkoi haukkumaan noin 150m päässä. Pari minuuttia ja liikkeelle (11-14). Turve suon mutkasta samalle reitille, josta aiemmin tultiin tännepäin. Aika rauhallista 9-14 meni pääasiassa ja välillä aina haukkui Reinokin. Pusikon laidalla pysähtyi useampaan kohtaan haukkumaan ja valui hiljalleen aukon takaiseen kuusikkoon. Siellä lopetti jostain syystä ja lähti takajälkeen. Olin tiellä ja näin Reinon pellolla, josta vihelsin pois. Vein tiheikköön uudelleen jäljille. Menossa kun oltiin, niin kaveri ilmoitti nähneensä aukossa mullikan. Joten sen perässä varmaan oltiin. Päätin mennä kuitenkinkuusikon läpi tieuran alkuun, jotta varmistuisi. Useammat yölliset jäljet näkyi. Reino pyöri ja hösläili hieman, mutta oottelin luo ja lähdin yksiä seuraamaan. Lopulta Reino tuli ohi ja hieman edellä törmäsi yksiin jälkiin ja “kysyi” mennäänkö näitä. Usutin perään ja lähdin itse valumaan pellollepäin. Reino näkyi lähteneen ihme kyllä tiheikön läpi mettäautotietä kohti(3-9). Paineli hiljalleen (1-5) tien yli ja suonpuolelle, josta vanhan kaatopaikan tien yli takaisin oman seuran puolelle. Ihme ja kumma senkun jatkoi jälkeä entisten peltojen läpi takasin kohti mettäautotietä, johon olin ehtinyt. Menin oottelemaan videon ja kiväärin kanssa tielle ylityskohtaan. Reino aloittikin haukun 350m tiestä. Mahtava jäljitys ja LÖYTÖ päätteeksi! Toivottavasti Reino sai itselleen tuosta palkinnon! Miusta tuntui ainakin mahtavalle. Ei kauaa jatkanut, kun alkoi hiljalleen 0-1 valua tietä kohti. Kohta Reino tulikin tiellä, mutta yksin ja melko väsyneen oloisena. Kehuin ja laitoin Reinon häkkiin mukavien herkkujen kanssa. Passimiehet oli lähteneet, joten jahti ei ollut enää aktiivinen. Teki mieli selvittää, mikä tuolla haukussa oli vai oliko mitään. Reino ei kuitenkaan ollut ikävissään, eikä hädissään poistullessaan, vaan aika väsynyt. Hirvi sieltä löytyi melkoisessa ryteikössä, jossa raivausjätteet oli pitkin poikin reiden korkeudella.