Joskus reissun jälkeen on fiilis, että ei tiedä itkeäkkö vain nauraa, no oheinen aiheutti kaikki mahdolliset tunteet n. puolen tunnin aikana.
Tänään käväisin pienehkön reissun pojun kanssa, kierrettiin riistapellon reunusta ja sieltä lähti. Haukku alkoi n. 400 metrin päässä ja jatkui n. 10 minsaa. Itse pikkuhiljaa lähemmäs, kunnes loppui kuin seinään.
Ukko hipsi omia jälkiään takaisin ja oli kuin ei mitään olis tapahtunut.
No mieleen tuli, ettei ne hirvet kyllä mihinkään lähteneet, joten pikkuhiljaa ryömimällä takaisin haukkupaikkaan. Koira meni edeltä ja alkoi sahaamaan ees taas hirvien ja minun väliä. Ei ääntä. No aikani aina koiran takaisin mennessä hiippailin itsekkin, kunnes huomasin kakkosvasaporukan edessä n. 40 metrin päässä. Siihen odottelemaan kyyryssä ja seurailemaan tilannetta. Koira tosi etäältä kierteli hirviä ja oli välillä oikein välinpitämättömän näköinen. Hirvet seurailivat. Välillä kävi nuolemassa minun naaman märäksi ja takaisin, mutta ei ääntä.
No pikkuhiljaa hirvet siirtyivät muutaman kymmenen metriä, niin taas hipsin näkösälle, matkaa ehkä 20 metriä ja koira vain katselee hirviä ja välillä käy nuolemassa naaman. Tässä vaiheessa hymiö alkaa jo muuttumaan oheiseen.
Koira käy välillä tosi varovaisin haukahduksia antamassa ja takaisin minun viereen. Tässä vaiheessa aloin jo itse haukkumaan malliksi, kun hirvet olivat niin lähellä. No koiruus taas antamaan pari vöksähdystä, jolloin naaras pöläytti koiraa ja siirtyivät 10 metriä lähemmäs ja alkoivat syömään pajuja. Epäilen, että tästä syystä heitti löytöhaukun kesken.
Koira kävi tarkistamassa, että naamaan ei ollut jäänyt mitään ylimääräistä ja siihen viereen katselemaan niitä hirviä. Kun hirvet siirtyivät syömään pajupuskaa, jonka juuressa makasin, alkoi koira viimein haukkua minun takapuolella
. No minä siinä, että haukku, kuin haukku, kunhan tulee paikka, niin poksahtaa. Mutta kaikki niin kasassa, että ei saumaa ampua. Siis tässä vaiheessa, hirviporukka, minä ja koira olimme kaikki yhden pajupuskan ympärillä aika lähekkäin.
Viimein näytti, että vasa irtautuis kaveristaan ja saisi reiän kylkeen, niin emä vetäisi kunnon henkoset, örähti että maa tärähti ja silloin mentiin. Koira muka kovana jätkänä kävi kilsan saattelemassa ja ylpeänä takasin, että näitkö kun ajatin...
Kyllä tuon ongelmat nyt ehkä tiedostaa ja annetaan ukon touhuta vielä tämä syksy ja uskotaan/toivotaan, että ensi syksynä olisi jo päätä työskennellä.
Aihe: Kaikenlaista näiden kanssa... (Luettu 3759 kertaa)