Pannahisen lentsu pukkaa päälle, joten sisätiloissa oloa - ja ehtii käydä täällä palstallakin.
Meilläkin tuommoinen 2014-vuosimallin poikanen. 2014 kesällä törmättiin sen ja vanhemman koiran kanssa hirveen, ja komea haukku irtosi, hihnassa. Viime syksynä vain tallusteltiin sen kummempia odottamatta, linnuista oli jo silloin oikeinkin kovasti innoissaan. Löysi niitä ja pukkasi lentoon, seuraamista 100-200m. Tuo pitempi silloin, kun lensi pellon yli. Tänä syksynä sama juttu ens alkuun, tosi hyvin löytää linnut. Ei vain hauku niitä...
Vuosi sitten ei oikein voinut hausta puhua, liikettä kyllä, reipasta ja koko ajan. Ei nyt ihan saappaat hohtaneet, mutta ei paljoa muutakaan. Luultavasti pari peuran seuraamista, ääneti. Nyt liike edelleen hyvää, mutta matka on jatkunut mukavasti. Syvimmillään ollut jo kilometrissä, tavallista tuollainen 400-600m. Väsyneenä tai huono päivä, niin jää 200metriin. Hirviäkin nähty, seurattu, mutta alkusyksystä haukku oli vielä vähän tiukassa. Siihen tuli marraskuussa muutos, myös jalka alkoi nousta säännöllisesti, eikä satunnaisesti merkatessa
Sain kuunnella muutamaa mukavaa haukkua, kestot 10-20 min, sitten joko karkkosi tai pojalle tuli ikävä, ja kävi moikkaamassa. Meni kyllä takaisin. Seuraamiset 1-2,5km, sitten jälkiä pitkin takaisin. Isännän porukalla viimeisen hirven jahtiin, ja niin vain löytyi sopiva sonni. Ei kyllä jäänyt paikalleen, mutta koira tiukasti matkassa kulki passiin, jossa hiukan hätäinen laukaus. Matka jatkui, kunnes jäi haukuttavaksi, ja isäntä pääsi ampumaan komeaan haukkuun sen ensimmäisen!
Tuosta viikko, niin pojalla oli jo oikeat otteet meidän porukassa. Parin tunnin työskentelyt, ja tosi hienoa haukkua. Passimiehet sanoivat, että olisi luullut olevan kaksi koiraa, oli niin vaihtelevaa haukku. Alkuun olisi ollut oikea elikko, mutta se meni vasaporukkaan ja koira kiinnittyi siihen. Ei muuta kuin hae pois. Mutta olihan mukava kuulla raikuvaa haukkua!
Velipoikansa ei ole päässyt hirvijahtiin (ei lupia, vain susia), mutta jo viime syksynä haukkui lintua ihan oikeaoppisesti. Sama juttu tänä syksynä, ja muukin riista kiinnostaa. Viime viikonloppuna painoi ilveksen puuhun. Isäntänsä oli miettinyt, pudottaako vaiko eikö, kun olivat ihan keskenään. Jätti ampumatta, mutta sanoi olleen melkoisen kivaa kuultavaa se keskustelu sinne puuhun. Haukkutiheyttä ei pystynyt laskemaan...
Siskolleen on vasta kellistetty supeja, hirvelle on tarkoitus sillä, vaan ei ihan vielä riitä rahkeet. Intoa on, mutta uskallusta puuttuu.