Meidän "porukoissa" on useita ve-laikoja, taitaapi olla myös itäisiäkin. Ve-laikojen sukulinjoissa on useita karhunhaukkujia, ja joillekkin siellä linjoissa oleville on myös saatu kaatoja. Itse emme ole onnistuneet saamaan, vaikka esim. vanhimmalla ve-laikalla on ollut useita tilanteita ja on ollut pari ns. "läheltäpiti" tilannettakkin. Tällä hetkellä on myös nuoria koiria, joilla on otettu ensiaskeleita silläkin saralla. On ollut näköyhteys karhuun (luonnonkarhu) ja on jälestettu karhuja, niin lumella kuin sulallakin. Koirien sieto/pelkotiloja on karhuun on testailtu em. tavoin ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Toinen asia on se, miten "kasetti" kestää sitten, kun uhka koetaan yksin, ilman isännän välitöntä läheisyyttä, mutta kuitenkin...... Metsästysmuoto meillä on ns. mies ja koira periaatteella, ilman passiketjuja.