Auttakaa miestä mäessä.

[Tumppi73]

Meidän V-E laika uros on nyt 1v ja 4kk. Koira on koko ikänsä kulkenut lenkit metsässä vapaana, mutta ei erkane minusta oikeastaan koskaan yli 100 metrin päähän ja jos pysähdyn niin koira tulee muutamassa minuutissa omia jälkiään pitkin katsomaan missä olen. Se ei tee oikeastaan minkäänlaista hakulenkkiä vaan juoksee suoraan eteenpäin ja palaa jälkiään takaisin. Koiralla on kuitenkin riistalle viettiä kunhan se pääsee ihan verekselle jäljelle tai näkee riistan, silloin kyllä metsä maistuu. Pisin työskentely riistalla oli noin vuoden ikäisenä 3 tuntia hirvihaukkua ja noin 4 km seurantaa.
Minkä ikäisenä koiran pitäisi irrota isännästä ja lähteä hakemaan itsenäisesti???
Voiko hakua jotenkin opettaa vai pitäisikö sen tulla luonnostaan???

[Hartsa]

Jos se nyt tuohon ikään ei oo oppinu hakemaan, ni tuskin se enää oppiikaan. Haku kuitenkin yleensä on koiralla ns.verissä eli sitä joko on tai sitten ei ole. laikaoissa ikävä kyllä paljon näitä riistalle talutettavia koiria.

[Jani Laitinen "Jamppa"]

Oletko kävelly sen kanssa tähän asti? Sellaisen käsityksen saa ainakin, että näin on menty. Se on pahin virhe mitä voit nuoren koiran kanssa tehhä, että lähdet sinne mukaan kuleksimaan. Melkolailla ainut mahdollisuus saada hakeva koira enää tuosta niin ensi syksynä menet johonki missä alueella tiedät riistaa olevan ja tesu irti ja persettä kantoon ja olet nyt muutaman tunnin ainaki siinä. Jos lähtee niin hyvä jos ei niin tessu kyytii ja kotia ja toinen päivä uudestaa. Kysyy hermoa, mutta kun tarpeeksi silleesä käytät niin joko se siitä rupiaa irtoamaan tai sitte ei koskaan. Perjaatteessa riistaverisen koiran pitäs johonki lähteä, mutta se on nyt justiisa siinä onko koira jo oppinu, että siellä kävellää ja mitkä sitte on koiran riistaveret. Mutta kyllä jos ei ensi syksynä rupia etäisyys ukkoon kasvamaan niin kuohkiaa multaahan siitä saapi.

[Ukonkuiva]

No en mina vielä näkisi tuota tilannetta vielä niin mustana. Koiralla on hakua tai sitä ei ole, sitä on vaikea opettaa. Tuo aikaisempi kommentti, että istua paikoillaan siellä missä niitä hirviä on ja antaa koiran etsiä, on ihan hyvä keino kokeilla. Mutta, koira on vielä nuori, se ei ole täysin kehittynyt vielä päästän. Se ei vielä uskalla irrota sinusta, se hake kehittämättömyytensä vuoksi vielä turvaa sinusta. Koiralla on kuitenkin voimakkaat riistaveret. Riistan hajun saatuaan se voittaa "isännänikävän" ja irtoaa, se on hyvä merkki. Anna koiralle vielä aikaa kehittyä täyspäiseksi ja huolestu siten jos on aihetta.

[viikinki]

No en mina vielä näkisi tuota tilannetta vielä niin mustana. Koiralla on hakua tai sitä ei ole, sitä on vaikea opettaa. Tuo aikaisempi kommentti, että istua paikoillaan siellä missä niitä hirviä on ja antaa koiran etsiä, on ihan hyvä keino kokeilla. Mutta, koira on vielä nuori, se ei ole täysin kehittynyt vielä päästän. Se ei vielä uskalla irrota sinusta, se hake kehittämättömyytensä vuoksi vielä turvaa sinusta. Koiralla on kuitenkin voimakkaat riistaveret. Riistan hajun saatuaan se voittaa "isännänikävän" ja irtoaa, se on hyvä merkki. Anna koiralle vielä aikaa kehittyä täyspäiseksi ja huolestu siten jos on aihetta.

Samoilla mielin edellisen kanssa. Kun koira irtoaa niin älä silloin kävele vaan oottele paikallaan niin koiruus oppii luottamaan että ei jää yksin mehtään vaan se isäntä löytyy sieltä minne sen jätti tulipa takaisin sitten omia jälkiään tai eri kautta. Omalle tuli kovasti takapakkia kun erehdyin liikkumaan autolla eri paikkaan kun koira oli piiitkällä hakulenkillä ja se päättikin palata takaisin lähtöpaikkaan. En ehtinyt kohtuuajassa samaan paikkaan ja sitten olikin pari seuraavaa viikkoa hakulenkit lyhyitä kun piti huolehtia siitä että isäntä ei vain eksy niinkuin viime kerralla..
Jos koira on enemmän ilmavainuinen niin mehtään kun on edes jonkinlainen tuuli ja aina alta tuulen hakemaan. Oma koiruus on ollut tähän asti lähes puhtaasti ilmavainuinen ja on tuokin pitäny ihan kantapään kautta oppia. Jätin koiran nollatuulessa viime syksynä pari kertaa tarhaan ja kun sitten mentiin jahtiin niin meni kuin "arosusi" hakulenkkiä vaikka oli nollatuulinen tihkusade.

On hienoa että täältä aloittelija (jollainen itsekin olen) saa asiallisia vastauksia, sillä jos koira ei ole perimältään huippu, niin sellaisen keskinkertaisuuden voi väärillä toimilla pilata lopullisestikin. Ihte oon ainakin oppinu lukemaan koiraa mehtäreissuilla ja lähes joka kerta se opettaa minulle jotain, vaikka onkin valinnut ainoaksi riistakseen hirven...

[Siltamies]

Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Koira on vielä nuori. Kannattaa myös muistaa, että tuolla alkuperäismaassa arvostettu haku on vähän toista kuin täällä tutkan ja metsäautotien maassa. Eli silloin, kun ei ole hajuja, koiran on pidettävä yhteyttä. Isäntä tietää, minne mennä ilman, että karkottaa riistan. Eli koira ja mies kulkee samaan suuntaan, koira edellä. Kun hajuja on, koira irtoaa ja etsii hajun lähteen. Meillä odotetaan, että koira ensin irtoaa - vaikkei ole mitään syytä (jälki/haju), ja sitten tutkalla katsotaan, mihin se meni ja mennään perässä. Ehkä vähän verrattavissa linnunhaukkukokeeseen... Jos haahuat sinne, missä koira ei ole vielä käynyt, ja karkotat lintuja, on se pistemenetys koiralle: löytömahdollisuus, joka jäi käyttämättä.

Itsellä on ollut kohtuullinen munkki tuon haun suhteen noilla venakoilla. Ensimmäinen ve-laika liikkui ja haki hyvin, ellei vain ollut vieraita mukana! Sen tytär täysin itsenäinen hakija, eikä sitä haittaa edes ulkopuoliset. Toinen tytär, edellisen puolisisko, oli jo vähän arveluttavampi tapaus. Eka syksy (koira täytti silloin vuoden), matka pois 100-300m, ei pistoina, vaan lenkki. Aikaa meni 2-5 minuuttia. Siinä istuin kannolla ja juttelin puhelimessa... Loppusyksystä jo parhaalleen 500m, satunnaisesti. Hyvää yhteydenpitoa  Kaksi hirveä kaadettiin: jos hajut tuli, niin silloin matka maistui. Seuraamiset heti useita kilometrejä. Ammuttu paukkuaraksi (10 laukausta pään yli... passimiehellä kiikarissa häikkää ja molemmilla kerroilla sama mies).

Toinen syksy, jatkettiin taapertamista. Hirviä löytyi, mutta enää ei tullut ääntä, kun pelkäsi, että paukkuu. Seuraamiset hyviä yhä. Lintua alkoi haukkua. Karhullekin antoi parina ääntä. Oppi jäljittämään, ei enää pelkkä ilmavainu.

Kolmas syksy ja sitten tapahtui. Siitä lähtien ei ole autolta matkaan tarvinnut mennä, ellei halua kävellä (itse haluan). Lenkit siinä 5-7 km, ulottuu ilman löytöä 1-1,5km. Karkkoja seuraa tosi hyvin ja nyt taas haukkuu hirveäkin. Silti pitää mielestäni hyvin yhteyttä. Perkaa vaaran kerrallaan, ja käy kysymässä, jatketaanko. Riistarepertuaari vain kasvaa, nyt mukana villisika, joka toooosi kiva, ja ekat supitkin sille on saatu.

Siskolleen nuo supit koituvat kompastukseksi, niitä kun on täällä liikaa, ja villisika ajaa silläkin hirvikiinnostuksen ohi. Kumpikin haukkuu siis yhä lintua (vaikka vanhemmalle ammuttu kolmisenkymmentä hirveä), karhua, näätää, sikaa, mäyrää, jäniksen perässä mennään vähän matkaa, mutta yllätys yllätys: kumpikaan ei hauku oravaa. Äiteensä kyllä kilkutteli tuntitolkulla...

[Tumppi73]

Oletko kävelly sen kanssa tähän asti? Sellaisen käsityksen saa ainakin, että näin on menty. Se on pahin virhe mitä voit nuoren koiran kanssa tehhä, että lähdet sinne mukaan kuleksimaan. Melkolailla ainut mahdollisuus saada hakeva koira enää tuosta niin ensi syksynä menet johonki missä alueella tiedät riistaa olevan ja tesu irti ja persettä kantoon ja olet nyt muutaman tunnin ainaki siinä. Jos lähtee niin hyvä jos ei niin tessu kyytii ja kotia ja toinen päivä uudestaa. Kysyy hermoa, mutta kun tarpeeksi silleesä käytät niin joko se siitä rupiaa irtoamaan tai sitte ei koskaan. Perjaatteessa riistaverisen koiran pitäs johonki lähteä, mutta se on nyt justiisa siinä onko koira jo oppinu, että siellä kävellää ja mitkä sitte on koiran riistaveret. Mutta kyllä jos ei ensi syksynä rupia etäisyys ukkoon kasvamaan niin kuohkiaa multaahan siitä saapi.

Pari kolme 200 sivuista kirjaa olen reppujakkaralla istuen lukenut kuluneen syksyn ja talven aikana, samaan aikaan koira on leikkinyt häntänsä kanssa tai makoillut niin että näkee minut. Alkaa kärsivällisyys pikkuhiljaa hämäläiseltä mieheltä loppumaan .
No nuori koira niinkuin jo tuossa todettiin, aina välillä tuntuu että sillä ei ole harmainta hajua miksi me siellä korvessa ollaan .
Mutta ihan vielä en ole valmis sitä multiin laittaa.

[teekoo]

Mikä on hyvä haku. Mie ammuin tänä syssynä useamman hirven terrierille minkä haku on haulikkohollilla, lähtee kun tapaa tuoreen jäljen, löydöt jopa parista kilometristä. Ei ollut alunperin tarkoitus sitä hirvelle viedä, ihan vitsinä muille näytin miten helppoa hirven tappo on jos koiralla viettiä piisaa riistalle. Tehokas peli pienille alueille missä riistaa piisaa.

Säikeen aloittajana kattelisin vielä koiralta ensi syksyn. Mikäli koiralla muutoin viettiä jahtiin ja tuo mainittu työskentely on ihan normia eikä mikään yksittäinen sattuma, niin perse ohjaajalta kannon nokkaan lähellä riistaa ja odottelemaan. Kyllä se laajentuneen hakulenkin ja riistan löytyminen palkkioksi alkaa haussa näkymään.

[Noora]

Samaa mieltä edeltävien kanssa mutta lisäisin vielä koiralla olevan murrosiän. Minusta koiralla tulee murrosikä tuossa 1-2-vuoden ikäisenä ja uroksella on juuri pahempi, nartuilla sitä ei juuri huomaa. Murrosikä pitäisi olla ohi noin 2-2,5 vuoden ikäisenä, voi tietysti olla yksilöllistä vaihtelua. Koira on murkkuiän ohitettuaan vasta aikuinen.

Itsellä oli ve-laika uros joka juuri näytteli hyviä merkkejä pentuajoista lähtien. Sitten jotain 1,5 vuoden ikäisenä tuli raju muutos. Haku loppui muutamaan 10 metriin ja monesti tuli istuskeltua metsässä ja marjoja tuli syötyä siinä samalla. Tulipa muutaman kerran otettua muutamat päiväunetkin mättäiden kolossa odottaen, että irtoaisiko koira johonkin. Kerrankin kun heräsin parin tunnin unien jälkeen nukkui koira melkein kainalossa. Voitte kuvitella, että otti vähän kupoliin! Tämmöisissä tilanteissa ei auta koiralle rähjätä vaan pitää olla "lehmänhermot" ja olla kuin ei mitään olisi. Monesti tuli myös koiraa katseltua ristikonläpi ja mielessä ajateltua että jos...  Kotiin päästyäni tuli sitten vaimolle purkauksia epäonnistuneesta reissusta.

Tällä uroksella meni koko syksy ettei siinä tapahtunut mitään. Se oli täysi nolla. Enimmäkseen vaan katseli minua ja kuseskeli. Onneksi se ei ollut ainoa koira vaan sen emä oli soiva peli ja sai sen kanssa nautiskella metsän tapahtumista. Tiesin tästä koiran murrosiästä vanhemmilta koirametsästäjiltä, että se tulee jokaiselle koiralle jossain vaiheessa , toisille pahana toisille lievempänä. Minun uroksella se oli pahinta mitä voisi kuvitella.

Hammasta purren ja itseä rauhoitellen tuo syksy meni ohi. Talvi ja kesä vierähti ja uusi kausi oli alkanut. Koira oli nyt aivan kuin eri koira. Hakulenkkejä oli jo 300-500 metriä heti ensimmäisillä käynneillä. Edelleenkin olin paikallaan kun koira oli hakulenkillä ja sieltähän se ensimmäinen löytö hirvelle tuli. Haukkua tuli muutamia kymmeniä minuutteja ja seurantaa perään. Syksyn mittaan koiran hakulenkit olivat noin 500-800m ja niistä tuli löytöjä ja pääsin sitten yhden hirven ampumaan noin tunnin löytöhaukkuun. Tästä tällä koiralla alkoi kaatoja sitten tulemaankin. Kaadoin sille haukkuun kaksi karhuakin. Pisimmät löytömatkat josta se sai pitkän haukun oli 1.5 km luokkaa ja jos haukuttava oli sopiva se kaadettiin muuten annettiin karkko ja haukku raikui pisimmillään kuusi tuntia. Tarpeeksi monen karkon jälkeen koira ymmärsi, että tätä ei ammuta ja lähti hakemaan uutta haukuttavaa.

[Tumppi73]

Kiitoksia kaikille kommenteista ja neuvoista. Nyt vaan omaa kärsivällisyyttä kasvattamaan ja odottamaan koiran kasvamista.
Ensi syksynä sitten entistä kovemmalla innolla tessun kanssa metsään katsomaan joko metsä maistuu...