Minulla on myös jämtti, myönnetään. Syy miksi alun perin halusin ko. rotua kokeilla, oli maine sen erittäin hyvästä hausta. Ensimmäinen jämtti oli lahjakas. Koiraa ei tarvinnut kouluttaa yhtään haun suhteen yhtään. Haukkui hirveä ja karhua. Toinen jämtti oli täysin mitään tekemätön. Ei hakenut, eikä seurannut edes tuoretta hirven jälkeä. Kolmas jämtti on nyt menossa. Alku näytti ihan hyvältä, mutta koira on jotenkin taantunut. Tällä hetkellä ei juurikaan irtoa miehestä. Koira on kuitenkin vielä vasta vuosikas, joten aikaa sillä on kehittyä. Yhteistä näille kaikille on/oli jokseenkin rauhaton luonne. Mikään ei ole niin ärsyttävä ääni kuin jämtin mölinä tarhassa. Ei siis haukku vaan sellainen epämääräinen mölähtely.
Jonkinlainen henkinen päätös on tehty, että tämä viimeisin jyllantilaiskortti katsotaan loppuun, mutta sen jälkeen suurriistakoiran virkaa toimittaa itälaika. Silläkin uhalla, että hakuominaisuuksissa joutuisin antamaan tasoitusta. Haku onkin Se merkittävin yksittäinen asia, johon tulisi kiinnittää mielestäni käyttöominaisuuksista eniten huomiota. Hyvä haku ei ole itsestään selvyys edes jämteille, tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia paljon.
Tiedän, että hyvä jämtti on erittäin hyvä suurriistakoira. Tiedän myös, että jämteissäkin on mitään tekemättömiä koiria, mutta niistä ei vaan puhuta. Pannaan nappi otsaan ja sillä selvä.
Toivottavasti saan joskus vielä hyvin hakevan itälaikan, joka on myös karhusta kiinnostunut. Silloin minulla olisi koira, jossa olisi kaikki ne ominaisuudet, jota koirasta haluaisin. Sitä koiraa en möisi edes Mats Sundinille!
