Joo, ja voihan sitä alkuun kuunnella vaikka sibeliusta
Osa alkaa soittaa aikaisemmin, osa myöhemmin. Mutta jos (kaikissa roduissa löytyy niitä, jotka eivät koskaan syty - ainakaan toivotulle riistalle) soittaa, niin yleensä musisoi sitten melko pitkään. Ovat aika pitkäikäisiä, vanhin tuntemani ve-laika lopetettiin 17,5v iässä.
Mutta oikeasti, jos muukin riista käy, kuin hirvi, niin älä nyt ihmeessä ota ainakaan harmaata! Karjalaisissakin tiedän ihan lintutuloksia haukkuneita, ja kokeisiin on yhä niilläkin oikeus.
Omassa tarhassa on asunut kolme venakkoa. Ensimmäisellä eka riistahaukku karhu, 1v16vrk iässä. Sittemmin haukkui kaikkea, oravasta eteen päin. Vielä kolme päivää ennen lopetusta (maksavaurio käärmeenpuremasta) teki neljän tunnin karhutyöt, pää vei vaikkei enää kroppa olisi kestänyt. Tyttärensä haukkuu todistettavasti hirviä, kun on koetuloksia. Mutta uskokoon ken tahtoo, myös lintua (kuin jälkeläisensä, kahdella koetulos), karhua, näätää, supikoiraa
, mäyrää, ilvestä, naapurin kissaa kuten poikansakin, ja on erittäin innoissaan villisiasta, niinkuin puolisisarensa ja poikansa Ruotsissa, siellä koetuloksia. Haaveena on viedä joskus Ruotsiin vs-kokeeseen...
Mutta. Jos koira ei saa jonkin tietyn riistalajin metsästyksen aikana kohdistaa mielenkiintoaan johonkin muuhun riistaan, niin silloin tällainen moto ei ole hyvä. Joutuu hakemaan pois väärältä riistalta, ja eihän se koirareppana sitä ymmärrä. Yksi päivä kehutaan, ja toinen päivä haetaan pois...
Edellisen puolisisar antoi viitteitä ehkä parhaasta venakostamme, mutta kaksi ensimmäistä hirveä kaadettiin yhteensä kymmenellä laukauksella, ja kaikissa koira hirven ja aseen välissä (ampujalla kiikari viturallaan). Tuli paukkuarka. Sen jälkeen hirvelle vain löytöhaukkuja, lintuhaukkuja edelleen, mutta lopettaa, jos näkee ihmisen. Karhua haukkui parina hyvin sen ainoan kerran, kun on karhukontakti saatu.
Sikäli olen saanut olla tyytyväinen, että vaikka laikanarttujen hakua usein moititaan, niin näillä on ollut haku kohdillaan.
Kotikoirina yltiösosiaalisia, osa ei välitä vieraista yhtään, osa änkee syliin. Riitaa ei haasteta, mutta jos iholle joku tulee, niin takaisin annetaan. Vieraan haukkuun ei ole menneet koskaan. Jos vieras tulee haukulle, tulevat pois. Ihan harkittavissa oleva vaihtoehto, kun muistaa, että välttämättä ei syty juuri sille riistalle, mille haluat. Osin on ohjattavissa. Osa keksii vasta hiukan varttuneempana kuin alle vuosikkaana, miksi metsässä kuljetaan. Haku voi olla huonoa. Haukkusitkeys ei yleensä ole yltiöpäistä, eli puutteellisten riistaverien vuoksi tulee viheltämällä pois ja on ohjattavissa uuteen hakuun, jos edellisessä haukussa oli väärä eläin... Pitää yhteyttä ohjaajaan haun ja jopa työskentelyn aikana - enemmmän tai vähemmän tiheästi, vähän riippuu...
Hauskoja koiria. Iloisia vekkuleita, joilla enemmän "pystykorvamaisuutta" kuin esim itälaikoilla.