Länkkärin lintutyöskentelyt

[Zamora]

Mites on mennyt länkkäreillä lintuhaukut tälle syksylle? Omalla 1,5-vuotiaalla nartulla on alkanut haukku irtoamaan erittäinkin hyvin, mutta lintuperhana kun ei meinaa millään pysyä siinä kahta-kolmea minuuttia kauempaa. Haku on ollut vähän päivästä riippuen n. 100-400 metriä, tosin sunnuntaina otti metson haukkuun yli 900 metrin päästä ja hakkuuaukion reunalta sain katsoa kun lintu otti 300 metrin päässä siivet alleen, kun olin haukkua lähestymässä. Paljon on tyhjiä haukkuja ollut, eli ilmeisesti koira ei osaa katsoa mitä se lintu touhuaa, milloin ottaa siivet alleen, vaan jatkaa hajun perusteella haukkua puun juurella. Äänestä kyllä huomaa, milloin on lintu oikeasti ollut haukussa, on rytmi ja korkeus ihan eri, kun vertaa sitten tyhjän haukkuun. Yhden teeren olen koiralle saanut lyhyen haukun päätteeksi tiputettua, mutta toivottavasti kauden edetessä saisi linnun pysymään haukussa pidempäänkin.

Ongelmia on tuo haun epätasaisuus, sillä aina välillä käy niin, että koira pyörii lähelläja  itse törmään lintuihin karkottaen ne (itse menen todella rauhallisesti, n. km tunnissa, välillä pysähdellen ja aina pyrin menemään vastatuuleen). Samoin välillä koira hakee niin vauhdilla, että linnun löytäessään suoranaisesti hyökkää sitä kohti ja karkottaa sen heti pitkään lentoon. Tätä olen pari kertaa päässyt suon laitamilla todistamaan, kun koira on 200-300 metrin päässä työskennellyt ja linnut karkottanut kerralla heti kilometrin päähän. Samoin seuraaminen on huonoa, sillä karkosta ei edes oikein pyri seuraamaan  lintua, vaan jää jälkeä haistelemaan. Nyt ollaan käyty kahden viikon aikana noin neljä kertaa viikossa metsässä ja harvemmin peräkkäisinä päivinä, tosin nyt viikonloppuna tuli molempina päivinä ryyhellettyä kun ilmatkin suosi.

Toivoisin kuitenkin, että kokeneemmat länkkärillä lintua metsästäneet antaisivat kommentteja ja mahdollisesti ehdotuksia miten toimintaa koiran kanssa saisin paremmaksi. Näin nuoren koiran omistajana kaikki vinkit ovat tärkeitä ja tervetulleita. Toki koira on nuori ja oppii kaiken aikaa, mutta olisiko jotain, mitä itse voisi tehdä paremmin?

[Henna Koljonen]

Meille lintukokeissa viime syksynä tuomari (pystykorvakasvattaja) antoi vinkin, että koiralle pitäisi ampua lintuja myös lähtöön. Meillä ongelmana juurikin tuo karkkoavan linnun seuraaminen. Tuomari tuumi, että tällä tavalla voisi saada seuraamista paremmaksi. Emme ole päässeet kokeilemaan vinkkiä käytännössä. Tälle syksylle emme ole ampuneet lintuja ollenkaan, eikä niitä kyllä ole meillä ollutkaan. Koiralla melkein joka kerta irtilaskettua ollut hirvityöskentelyä, joten satsaamme nyt sitten siihen. (sanokaan minun sanoneen, että koiran hyvä hirvenaloitus pilataan seuran toimesta jahka hirvestys alkaa... v*tuttaa jo valmiiksi.. Olisi vaan koira pysynyt linnunhaukussa...)

[Zamora]

Mitenköhän tuo lähtöön ampumisen laita on, kun oma koira on vielä niin nuori. Eiköhän ensin kuitenkin pitäisi saada ne haukkupudotukset vakiotoimintatavaksi ja ehkä vasta sen jälkeen, jos seuraaminen ei ala sujumaan, harkita moista toimintaa. Ainakin itsestä tuntuu tuo siltä, että nuori koira oppisi siitä spanielimaisen lentoonkarkoittamistoiminnan, jos noin toimisi. Vanhemmalla koiralla toki voi olla eri asia.

Mutta ehdottomasti mieleenpainettava vinkki, jos tulevina vuosina ei ala tuo karkon seuraaminen maistumaan. Itselläkin alkaa tuo hirvikausi painamaan päälle, mutta ajatus on, että muun porukan kanssa en koiraa metsään vie, vaan me keskitymme itse lintuhommiin niin kauan kun kautta on jäljellä. Sen jälkeen voidaan loppuvuosi metsästellä sorkkaa, jos lupia on jäljellä.

[esukka]

Kyllä pitää haukuista pudotuksia ennen kuin menee lähtöön lintuja pudottamaan!Porukka metsällä monet koirat on pilattu.Malttia vaan,niin kyllä niitä haukkuja tulee kun aikansa kulkee.

[Zamora]

Jo vain, niinhän itsekin ajattelin. Tänään tehtiin tytön kanssa viiden tunnin lenkki, haastavat ovat olosuhteet, lehti kahisee ja tuuli kohisee. Kolme haukkua saatiin aikaiseksi, joista kahdelle tultuani totesin ne tyhjäksi. Kolmannesta lintu karkasi neljän minuutin jälkeen ja koira huomasi sen ja seurasi noin 40 metriä, mutta hukkasi tiheässä metsässä. Päivän kruunasi viiden minuutin heleä oravahaukku...

[Eero]

Mulla ei ole länsilaikaa, mutta en ymmärrä ainakaan, jos ammutaan ns. pomppuun. Olen kolme spk-narttua opettanut linnunhaukkuun, tuloksena oli yksi oikein hyvä koira, yksi hyvä käyttökoira ja yksi ns.etenkehtanen koira, jolta jonkun linnun voi saada ennenkuin paukkuarkuus pilasi päivän. "Lähtöön ampumisen" voisi jotenkin ymmärtää siten, että sillä tarkoitetaan jo haukussa olleen ja siitä karkonneen linnun lennosta pudotusta. Minun "välimallin koiralla" se ehkä sattumalta pidensi seurantaa. Nuorelle koiralle ei missään tapauksessa karkkolintujen pudotuksia, oli ne sitten puusta tai maasta. Tai ehkä viimeisenä konstina, jos ei mikään kiinnosta, mutta tästähän ei ollut kysymys. Tottakai jotain täytyy ampua, vaikka pyy ensikiljahdukseen tai tavi johonkin lampeen, että koira tajuaa haukkumisen olevan yhteispeliä, riistan pyyntiä.

[torsti]

Itselläni on hieman erilaista taustaa lintutyöskentelystä,kotonani oli aikoineen sekarotuisia erittäin hyviä lintukoiria jotka muistuttivat ulkonäöltään ja luonteeltaan erhdyttävästi laikaa ne oppivat tietysti hyviksi koiriksi kun syksyssä ammuttiin kymmeniä lintuja.
Ensimmäinen länsilaikanarttu itselläni tuli Venäjältä ja oli todella hyvä lintukoira,mutta se ei ikinä oppinut haukkumaan lintua vaan merkkasi aivan senttitarkasti jolloin niitä ammuttiinja uskottiin jotta kyllä se opii vielä haukkumaan mutta näin ei käynyt vaan koirasta tuli erittäi paukkuarka  jätti linnut ja siirtyi hirvipuolelle kunnes sai siltäkin kunnon satsin paukkuja korvilleen.
Nykyinen tarhassa oleva koira ei ollut aiemmin edes oikein mitenkään kiinnostunut linnuista,ei edes haukkunut häkissä olevaa fasaania kunnes tänä syksynä Ruotsin matkalla koira nosti linnun puuhun tyylikkäästi ja oli itse puunalla niin pudotin linnun sille joka lenti kyllä satakuntametriä suolle,toisen koppelon pudotin suoraan suuhun,niin jopa kolmas oikein kotkottava teeripoika laukaisi haukkukynnyksen,mutta kotiin tultuamme ei ole kuulunut muuta kuin supihaukkuja harvase päivä(ei haukkunut ennen Ruotsin matkaa supia?)
Tässä sitä pitäisi näillä eväillä muita neuvoa kun iselläkin on pallo hukassa,mutta jotakin kokemuksia kuite

[Teemu.S]

Kokeile olla paikallasi kun koira aloittaa haukun ja anna haukkua rauhassa. Myös kasvot kannattaa peittää, kun menee haukulle.
Itselläni suurin osa karkoista johtuu itsestäni, kun pitää kiireellä mennä tekemään pudotus.

[Zamora]

Nyt alkaa pikkuhiljaa mehto pysymään haukussa, lauantaina pysyi 5 minuuttia ja eilen 6 minuuttia. Harmi vain kun tulee niin kaukaa nuo löydöt, että itse ei ehdi edes lähelle ampumaetäisyyttä. Lauantaina oli metso haukussa n. 300 metrin päässä ja hiivin niin pirun hiljaa kohti, että tuskin minun liikkeistä lähti, olin vielä 100 metrin päässä kun karkas. Eilen sitten koppelo 400 metrin päästä haukkuun, Jänkä välissä, joten päätin tehdä pikku lenkin ja kiertää sen, koska näin pääsin suojaan. Matkaa haukulle noin 70 metriä kun karkkosi. 

Haukut tietenkin jumalattoman tiheissä kuusikoissa, jonne ei muulla kuin haulikolla ole asiaa. Sitä ensimmäistä metsolintua ja kunnon haukkupudotusta odotellaan yhä. Teerihaukkuja on ollut paljon, mutta ei ne Rovaniemen maastossa minuuttia kauempaa haukussa pysy, joten niistä ei juurikaan iloa ole.

Koiruus on kyllä kehittynyt, haku on pääasiassa 400 ja 700 metrin välillä ja löytöjä tulee tasaisesti. Tyhjiä haukkuja on edelleen paljon, tosin näistä ei aina tiedä, että onko niissä aluksi ollut lintu, kun ei se tuo meitin tyttö näytä tuosta seuraamisesta vieläkään hirveästi välittävän, jää vain hajua haukkumaan. Toki sen ymmärtää, tiheissä kuusissa on pääsääntöisesti linnut olleet, joten ei niistä voi koira erottaa lintua, jos ei näe tai haukulta kuule kun se siivittävät pois.

Onneksi on vielä kautta pari viikkoa jäljellä, nythän ne kelitkin alkavat paranemaan 

[Zamora]

Ei parantunut kelit. Meni sitten koko kausi siten, että ei saatu lintua pysymään haukussa tarpeeksi, jotta olisi päässyt pudottamaan. Kauden saldoksi jäi siis yksi vahinkoteeri, mutta onpahan pää auki. Toki tunnustettava on, että isäntä saattoi möhliä yhden metsotilanteen heittämällä seljälleen rakkaan sillä seurauksella, että koko tienoo raikasi ja kaikki linnut kilometrin säteellä olivat tietoisia metsästäjästä.

Koiraan olen tyytyväinen, kehitystä on tapahtunut koko syksyn ajan ja sekä koira että metsästäjä ovat oppineet toimimaan paremmin yhdessä. Viimeisimpiä oppeja, jotka tyttö oppi, on kysely, jota koiruus on alkanut harrastamaan, kun haistaa linnun, mutta ei sitä näe. Tätä tapahtui muutaman kerran viimeisillä reissuilla ja kerran sillä tavoin päätyi haukkuun koppelo ja muutaman kerran teeri.

Harmittavan nopeasti tämä kausi loppui, jotten pitää nyt sitten keskittyä tuohon hirven pyyntiin. On tässä lintumetsien lomassa tytölle tullut pari hirvihaukkuakin, joten voidaan sitäkin hyvillä mielin harrastaa. Onneksi ei ole jäljellä enää kuin yksi lupa vasalle, joten ei sekään huvi kauaa kestä

[esukka]

Kauttahan voi jatkaa vielä näätä pyynnillä,säästyy samalla lintuja talven yli!

[Zamora]

Ei välitä pedoista lainkaan tuo minun tyttö. Pariin kertaan olen yrittänyt usuttaa ketun perään ja viime viikonloppuna oli tuoreella lumella näädän jäljet, joille ei korvaansa lotkauttanut. Kerran kävi 100 metriä seuraamassa kettua, kun sattui sen näkemään, mutta ei se kiinnostanut niin paljon kuin syötäväksi kelpaava riista. Meillä menee petopyynti edelleen isännän loukutus- ja kyttäyshommina.

[Lintumies]

Torstille: haukkukynnystä kannattaa herkistää jos koira on liian tiukka äänenannossa. Oma koira oli viime vuonna alle 8kk linnunpyynnin aikaan ja haukkukynnys oli korkea (kyseessä tosin ei ole laika vaan ppk). Toimin niin että opetin koiralle komennon "kovasana". Eli koira opetettiin antamaan ääntä käskyttämällä. komento kovasana! ja kun koira haukahtaa, palkitaan herkkupalalla.

No, pyynnin edetessä kävin pomppulintujahdissa sen verran, että sain poikameton koulutuslinnuksi. Sitä käytiin koiran kanssa joka ilta liiterissä haukkumassa, aina palkinnoksi yksi varvas. Kovasana komennolla yllytettiin haukkumaan. Haukkukynnys aleni selvästi ja nuori koira sai lisää syttöjä. Loppusyksystä sitten saatiin koiralle jo pari pudotustakin.

Tänä syksynä tippui 1,5v koiralle haukkuun neljä lintua, kaksi niistä puustalöytöihin. Haukkukynnys on jo kääntynyt niin päin että on tullut yliherkäksi, eli tyhjillekin haukuille tuli hiippailtua.

Koetuomarin neuvoa pidän vähintäänkin kyseenalaisena! Ei missään nimessä nuorelle koiralle näin. Kuitenkin, vanhemman kanssa voinee tuotakin yrittää jos ei luonnostaan ole homma alkanu pelaamaan. Saapipa ainakin syttöjä.

[Noora]

Tässä malliksi Ve-laikan haukusta sieltä jostain... Mukavaa oli metsästellä kun lähin tie oli 8km:n päässä eikä ketään muita liikkujia koko kairassa. Tervastulet vaan humisee ja muuten täysi hiljaisuus, on se mahtavaa ...

[Lintumies]

Tuossa kuvassa on kaikki kohdallaan. Hieno tunnelma ja kaikki oleellinen on kuvassa sopivassa suhteessa. Hienosti on koirakin toiminut. Sallan perältä taitaa löytyä vielä tuommoisia "tiettömiä" erämaita, täällä rovaseudulla jahtireissut pitää suunnitella ei ehkä parhaille lintumaille vaan rauhallisimmille seuduille. Silti joutuu toisia väistelemään ja se kyllä kieltämättä vie osan tunnelmasta.