Kun taannoin porukassa arvuuteltiin sitä, kuinka monta susisurmaa maassamme tiedetään tapahtuneen, vastaukset olivat mitä moninaisimmat. Asiaahan piti tutkia. Ja alkoihan se selvitä, kun luin Pentti Mäensyrjän ja Antti Lappalaisen kirjat sekä Susikannan hoitosuunnitelman 2005.
Vastaus kysymykseen on 193 surmatyötä. Ne ovat kirkonkirjoista poimittu 1600 luvun lopulta 1800 luvun lopulle. Alueellisesti ne jakaantuvat eteläiseen Suomeen, jossa Karjala on synkintä aluetta. Minua kiinnosti mitä "Virallinen Suomi", jota maa- ja metsätalousministeriö edustaa, kertoo tästä susikriisiksi paisuneesta ongelmasta. Tässä tiivistetty vastaus Mariankadulta:
- 1800 - luvulla suden surmia oli n. 70, kun ei oteta lukuun rabiestartunnasta johtuvia tapauksia
- Vuosina 1879 - 1881 Lounais-Suomessa lapsisurmia tapahtui 22, aiheuttajina oli kaksi ihmissyöjäsutta
Huomionarvoista on se, että rabieksesta johtuvat tapaukset on voitu erottaa muista ja myös käsitteen "ihmissyöjäsusi" lanseeraus.
Kun sitten aletaan miettiä, oliko ihmissyöjäsusi terve vai vammainen, tullaan keskelle susipolitiikkaa. Siinähän toistuvasti esitetään lausuma: "todistettavasti terve susi ei ole koskaan käynyt ihmisen kimppuun". Pohditaanpa tätä.
Tuonaikaisen kriisin uutisoinnista voi hakea sarjamurhan yleiset piirteet. Susi valitsi kohteensa syrjäisen, metsäisellä alueella sijaitsevan torpan läheltä. Paikka saattoi olla torpan eteinen, piha, lähimetsä, niitty tai tie. Maastoa hyväksi käyttäen se katosi saalis mukanaan. Uhrin se käytti ravinnokseen osittain tai kokonaan. Lapsi oli alle kymmenvuotias. Tappajasuden pyytämiseksi käynnistettiin voimaperäiset toimet, joissa ei onnistuttu.
Pyyntiä sitten tehostettiin, haettiin avuksi armeijaa, lukaaseja ja muita avustajia. Kun sitten kaatoja tuli, oli vaikea varmuudella yhdistää eläintä tapahtuneisiin surmatöihin. Vuoden 1881 marraskuussa tapahtui viimeinen surma ja siihen ne loppuivat.
Mikään yksityiskohta ei viittaa siihen, että tappajasusi olisi ollut vammainen tai puolikesyn otuksen tavoin käyttäytyvä. Susi hallitsi tämän pelin: iski oikealla hetkellä, käytti saaliin tehokkaasti hyväksi, vältti ansat ja kätkeytyi saalistajiltaan.
Lausumalle jäänee joku peruste, koska tappajasutta ei varmuudella ole pystytty osoittamaan eikä terveydentilaa tai puhdasverisyyttä enempää sen aikaisin kuin nykyisinkään menetelmin ole tutkittu. Se lausuma olikin harkittu aloituslaukaus siinä pelissä, jota susipolitiikaksi kutsutaan. Se oli luja, kantava ja nerokkaasti kohdistettu laukaus. Se oli samalla vastaushuuto hukan yksinäiselle laululle Pohjolan yössä...
Jättäkäämme nyt politiikka! Miten sudesta kasvoi tappaja? Oliko se pesäloisten kiusaama tai sisrustensa hylkimä? Mikä oli sen profiili?
Olosuhteisiin vaikuttivat sodat ja nälkävuodet ja pedot käyttivät ravinnokseen ihmisruumiita... Susikanta kasvoi kasvamistaan ja kotieläimiä joutui niiden saaliiksi... Lapsia käytettiin paimenessa... Karjassa oli lasten hajua ja lapsissa karjan hajua... Pedot olivat valintojen edessä... Kyllä se ihmistappaja oli hengeltään ja ropaltaan täysin terve ja erinomainen sukunsa edustaja. Röyhkeä, älykäs ja laskelmoiva Canis lupus.