Nyt en ihan ymmärrä, että sulalla kelillä, karhuaikaan laika puuhaa näätän jäläkee aamuyöllä. En nyt mene vannomaan, mut uskomattomalta kuulostaa. Kun on kerran toista kertaa eläissään saanut oikean moniriistaisen koiran, niin ammun varmasti näädän, jos on turkissaan ja metsästysaika. Kokemukset samansuuntaiset kuin Juhalla, mutta huono puustalöytökyky. Verraton jäljittäjä spk:aan verrattuna, puitossakin parempi kun on nopeutta. Komostakin kaivaa uutterasti, mutta haukkua saisi tulla enemmän ja herkemmin. Näädän hermo pettää helpommin kun erittäin tiheä ja katkeamaton, paahtava haukku tulvii onkaloihin. Paljon on koirakohtaista, kerroin vain omat kokemukset. Ehkä minulla aika fifty-fifty suomenpystykorviin verrattuna. Muistutan, että näätä on sentään turkisten aatelia, eikä niitä jokainen hirvenhaukuttaja saa koskaan.
Tällä logiikalla, että jättää ampumatta kaikki muut riistaeläimet kuin karhut ja hirvet, jää kyllä aika paljosta paitsi. On se sentään riistanhoitotyönä jotain jos ampuu 30 supia ja muutamia kettuja( ne on lähes hävinneet ilvesten takia) ja pitkän rivin ilveksiä, (minkit koira tappaa ite kun yhyttää ja haisee sitten pahalle) samalle koiralle. Pari kertaa hirven löytyminen on viivästynyt pikku supi-episodin vuoksi, kerran karhun etinnässä piti ampua mäyrä. Onko se nyt niin kauheeta.
Mielestäni koira oppii jo melko nuorena tietyistä maneereista, mitä riistaa jahdataan, ei puhekaan pahasta oo, kyllä laikat on fiksuja.
