Tätähän minä vähä pelekäsin, pariskunta pekka ja keipoi alakaa puhua hysteriasta ja muusta paskasta. En tunne henkilöö joka adressin on laettanu liikkeelle, enkä välitä. Mutta se tulloo aeheesta aenakii meille, jotka jootuu petojen takija pummaelemmaan reenimaastoja ympäri Suomen.
Liikenne, heikotjäät, ym normaalit uhat on ennakoitavissa, mutta hurtta perkele vaehtaa havua suht noppeesti. Pahin rktl:n pilapuhelimen vastaus oli torstain paekkatieto lauvantaiaamuna.
Olin niin kauvan suht neutraali petojen suhteen, kunnes kannoin mehtäkaverin verisenä aatoon. Se muutti suhtaatumista, uskon ja toevon että semmonen tilanne muuttaa myös näehin vänkkääjien mieltä. Mulla eijjoo ollu kun viiskytäkaks vuotta kotona koeria, nii en puhuttele ihteeni koeramieheks, enkä toevottavasti tulekkaa semmoseks jos mehtäkaveriin pittää suhtaatua nuin kylymästi kun tuo pekkal.
Ottakeepa selevee nuista sattumaluvista, miten lujassa ne on ennen kun kirjotteletta häirikkösusien hävittämisestä. Kiuruves, Pyhäntä, Vieremä alueelle haettiin kuutta luppoo... tuli yks, ja millä ehoilla???
Kuuleppa Aaro, oikasempa sinun väitteitä, Keimoun kanssa ei olla pariskunta, tiettävästi ei edes tunneta toisia, elän avioliitossa entisen tyttökaverin kanssa.
Lisäksi hysteriasta en ole puhunu sanallakaan mitään ja tuokin väite p....n puhumisesta on tuulesta temmattua,olenpahan kertonut asiasta mielipiteeni ja yleiselle palstalle soveltuvin sanoin.
Täällä ei ainakaan pysty ennakoimaan heikkoja jäitä eikä liikennetä, koskaan ei voi tietää milloin se auto tai koira kohtaa toisensa tiellä
-
Jäistä sen verran, tänä syksynä on ainakin yksi koira jäänyt jäihin ja toisen pelastuminen oli muutamista minuuteista kiinni. Tämmöistä on huono ennakoida jos on koira mikä seuraa hirveä vähänkin sitkaammin.
Olin pari viikkoa sitten metillä ja koira joka minulla oli matkassa seurasi hirveä n.19km, siinä hirvi meni neljä kertaa joen yli, väliin jäitä pitkin ja toisessa paikassa uimalla, mitenkä tällaista ennakoi jos koira tekee muutakin kun pyörii isännän jaloissa?
Siinä olet Aaro oikeassa että joskus olen kylymä koiria kohtaan, tänäkin syksynä olen lopettanu yhden, pahaa tekee metästyskaveri hävittää, kuitenkin kyse on koirasta ja oikeassa kohdassa osaan tunteeni hävittää.
Tarhassani olevista koirista pidän kuitenkin hyvän huolen.
Aikanaan tarjosin kaverilleni lainaksi koiraa, hän siinä epäröi asiaa ja sanoi syyksi jos jotain koiralle sattuu, minä sanoin siihen että aina kun lähetään pyyntihommiin on mahollista ettei koira tuu elävänä takaisin, mutta jos näin sattuu, mitään en sinulta vaadi, enkä ole korvauksia vailla, kyse oli toimivasta hirvikoirasta. Näillä ajatuksilla on heleppo lähteä aina koiran kans mehtään.
