Liian kovaa hirvelle

[Northland]

Ajattelin kysellä täältä onko kellään tietoa/kokemusta laikasta joka käsittelee hirviä liian kovasti löydettäessä? Eli mulla on sellainen tilanne että viime talvena hankin itälaika urospennun joka on nyt 11kk. Kovasti ollaan reenailtu ja mettässä käyty mutta kunnon haukkua ei olla saatu. 3 kertaa on emä ja vasa pysyny noin 15-30min haukussa. Ja ne on ennätys pätkät eka syksylle. Kaikki muut löydöt on kestäny 15-30 haukahdusta.  eli vain silloin hirvi on kestäny ku emä potkii ja hyökkäilee koiran päälle. Ja pari kertaa passimies on nähnyt että koira on ihan kiinni hirvessä. Se löytö on joka kerta sellaista ajokoiralauman huutoa ja ulinaa, mut jos se hirvi on vielä 5min päästä näkösällä niin haukku tasoittuu. Olen koittanut käyttää valmiiksi 4h haukutetulla hirvellä mutta tulos on aina sama, lähtö tulee ja kovaa! Pedot sitä tuntuu kiinnostavan, ainaki supin kans on pari kertaa taisteltu ja ilvestäki seurattu. Linnut ei juurikaan kiinnosta, eli ei hauku. Mutta jos juoksemalla sattuu saamaan kiinni niin sitte.

Mutta tosiaan jos joku osaa kertoa kokemuksia miten kannattaa yrittää toimia, vai pitääkö oottaa ja toivoa ettei kovin pahaa potkua saa ennen kun rauhoittuu?

[Käppyrä]

Tiedän ja olen ollut monta kertaa näkemässä vastaavan tilanteen. Tutulla ekavuonna samoja ongelmia ja vähän toisena kans. Nyt on sellanen peli että ens vuonna viimeistään kyseinen koira on KVA! Eli ei tarvi hättäillä. Pääasia että on kiinnostunut. Kyllä se liika alkuinnostus tasottuu!

[Northland]

Tuo on kyllä tosi että nuoruuden intoa on liikaa. Mutta onneksi tosiaan kiinnostusta on sen verran ettei siitä pitäs jäädä kiinni. Täytyy vain odotella ja toivoa että tasottuu pikkusen niin päästäis kokeisiinki. Se on kato eka koiran kans vähän nämä hermot koetuksella, mutta kyllä mie uskon että siitä jotaki vielä tulee. Jos vain ei mitään vahinkoa satu.

Vielähän tässä on pari viikkoa mahollisuus saada se hirvi jäämään, mut pahasti näyttää että ensi syksyyn menee.

[Aaro/Kele]

Eläpä pohjosmualaenen hättäele

Hyvä siitä tulloo, tuo meejän vanahempi itäpoeka eppäel ensmäesen vuojen että hän se on niin kovajatkä että nutistaa hirven ihan itekseen.
Kahtelin paristakymmenestä metristä miten se hyökkäs, sen seehtemänmetrin loekilla ihan iholle, nutimulli lähti niinku haaki rannasta ja koera perrään, parin kilometrin jäläkeen huli palas takasi sen näkösenä että, enkös pelannukkii hyvin.

Et kertonu lähtöökö perrään ja seorooko pitkälle?

Kyllä se siitä raahottuu kuhan äly ajjaa egon ohi.

[Kaldman]

Sama täällä. Nyt koiralla ikää 2,5v ja on rauhoittunut. Vielä viimme syksynä yritti kaataa naarashirven itse.

[Northland]

Kyllä on saman kuuloiset ollu elkeet. Kyllä se perään lähtee. 2-3km seuraa riippuu että näkeekö kertaakaan karkon aikana hirviä. Sitte tulee suoraa pois. Eli ei ole saanu kertaakaan uusinta haukkuun.

Sen kerran ku hirvi on edes 10 min pysyny paikallan niin se on päästäny semmosen turhautuneen kiljahuksen ja taas mentiin. Mietin kerran että se varmaan aatteli just nuin et kyllä mie tämän itekki saan nurin. Ja varmaan purasi. 

Niin sulla on koiralla käsittely tasottunu iän myötä? Miten joko toisena syksynä oli rauhallisempi?

[kp]

Kuulostaa tutulta!
Ikää 2v 5kk eikä vielä ole rauhoittunut.

[Laivantunkki]

Saman asian kanssa painitaan täälläkin. Sessu lähenee kohta kolmea vuotta ja on edelleen liian ärhäkkä haukulla. Kiinni yrittää käydä, joista yleensä karkko tulee. Erään kerran kun pääsin haukulle hiipimään ja poksauttamaan (sattuivat haukussa pysymään kun emä antoi kunnon vastuksen) niin laukauksen jälkeen repi "hortoilevan" vasan väkisin nurin... Jospa sitä ens syksynä oltais taas yhtä vuotta viisaampia ja osaavampia, niin koira kuin koiramies. 

[juuso_86]

Samaa vikaa täälläkin koira tuli 1 vuoden ja ampuu täydellä rähinällä hirvelle. hirvet ei oo antanut oikeastaan ollenkaan seisonta haukkua syksyn aikana karkon jälekeen seuraamista 2km ja tulee pois ei saa uuelleen perään vaikka miten yritttäs. Kyllä tuo iän mukaan varmaan oppii lähestymöään oikein. sais vain sen kaadon alle mutta pyynti jo ohi tältä vuoden

[reko]

heitä hyvä mies hirven pyynti pois tuolla koiralla ja alat hakemaan koiralle karhua eteen ens syksynä, tuo koira ON varmaan PETO karhulle, mitä huonompi hirvi koira sen parempi karhu koira.

[Aaro/Kele]

Alle vuosikkaana kuvitteli itestään liikoja, mutta toesena jahtisyksynä alako pelloomaan jonniiverran.
Sittemmin on hirvenkäsittely parantunu kokoajan, joskus pelittää ihan kiitettävästi.

Käätin juhannuksena narussa tuoreella karhunjälellä, veti siimasuorana niinkun hirvenjälellekkii.

Kun pystys vaen reenoomaan omissa maastoessa iliman susia.

[unjan]

Meilläkin nämä tyttäret hakevat tosi hyvin, ei siinä saappaita hinkata. Auta armias, kun hirvi löytyy, silloin mennään tuhatta ja sataa, hirvi lähtee ja niin lähtee koirakin. Ottaisivat oppia äidistä/mummista! Pinja on kohta 10v, hirvi löytyy takuuvarmasti ja myös pysähtyy. Tänä syksynä on ollut jahdissa mukana neljä kertaa, joka kerta on hirvi löytynyt, pysähtynyt haukkuun ja ammuttu. Seurassa on monta koiraa, ja nuorille annetaan etuoikeus, mikä onkin ihan oikein.
Tule Aaro tänne Kelen kanssa, jos pääset arkisin tulemaan. Täällä ei ainakaan vielä ole susista haittaa!

[Tiro]

Sama homma on ollut meilläkin. Viime syksy (alle vuosikas) ei saatu kunnon seisontahaukkuja aikaan vaan aina mentiin muutaman löytöhaukahduksen jälkeen kilometri tolkulla ja lujaa.
Nyt Tiro on kuin eri koira. Elokuussa sama vielä toistui karhun kanssa silloin oli karhua niin lähellä perskarvoissa kiinni ettei pystynyt ampumaan kun tulivat näkösälle, löytöhaukkua kesti vain pari minuuttia. Sit mentiin vajaa pari kilsaa kaasupohjassa.
Hirvien kanssa työskentely muuttunut aivan täysin. Hirvet jää löytöhaukkuun lähes aina.
Hurja muutos vuodessa, täytti just 2v.

[Aaro/Kele]

Kiitos kutsusta Unjan, soetellaan ja passaellaan askelia.
Kyllä sitä aekoo löötyy, tämmöselle hyvälle asialle.

[heikkir]

Aikasten hankalalta vaikuttaa. Kyllä se koiran pitää mennä haukullen sillä tapaa, jotta hirvi alkaa pysymään. Ja jos aluksi mennään liika kiihkeesti, niin aika nopeesti kitenkin pitäisi oppia, notta isännän  kanssa se kaato saadaan jos saadaan.

Aika hyvin nämät meikäläiset on sen huomanneet, että isännällä on olalla se keppi, joka sanoo että pum pum, jollonka alkaa se hirvi olemaan niin huonolla hapella, että siihen voidaan kohta ryhtyä käymään kiinni.

Ja tämän yhteistyön kun  se koira oivaltaa, niin silloon se alkaa ite järjestelemään isännällensä niitä oikeita ampumatilanteita (mitkä sivu mennen sannoin on aivan eri asia kuin haukkukokeitten AT:t) ja kun tähän pisteeseen pääsee koiran kanssa, niin ite saapi sitte valita, mitä ampuu ja minkä jätää ampumatta.