Mulla itälaikanarttu, jonka hankin aluksi linnunpyyntiä ja satunnaista hirvijahtia varten ( olen tätä kai muistellu tällä foorumilla aiemminkin, joten kertaamiseksi mennee..). Tein aluksi kovastikin töitä tuon lintuhomman vuoksi, mutta mithään supertulosta ei oikein tullu - koira haukku jo pentusyksynä innolla hirviä. Koira on nyt +6 v ja suurin into tällä haavaa vahvasti hirville. Täälä pohjosessa oli pari tosi laihaa lintuvuotta, joten koiran kanssa keskitythiin aivan hirvile - no, haukkuuhan se oravaa, näätänjälki kiinnostaa, tappaa ketun, tonkii myyriä ja poroileki pittää näyttää ajamisen mallia. Nooh, männä syksynä oli lintuja paremmin ja lintuhaukkuja tuli, joista miehleen jäi mallikas puolen tunnin mettohaukku, jonka sain poikkeuksellisesti jopa saahliiksi. Vajaa tunti mettoepisodista koira otti haukhuun vasaemäpariskon, josta hyvä at ( ei ollu vielä sorkanpyyntiaika ). Päivän saalistetuin elläin oli kuitenki tuona hienona päivänä tunturisopuli ja erilaiset myyrävariaatiot.
Eli kaikheen saapi varrautua. Tämän koiran kohala moniriistasuus on totteutunu kuitenki riittävällä tavala, vahvimpana pöllöttää kuitenki hirvi. Koira tuntuu olevan semmonen, että tilantheen mukhaan, esim. hyvinä hirvityöskentelypäivinä tai kun kaatoja on alla, porot ei kiinnosta tipan vertaa. Mutta auta armias, jos ei muuta haukuttavaa ole ollu, niin koparat kopisevat kyllä. Lintuja ja lintutilantheita saapi, jos "ohjaa" koiraa oikeile pelipaikoile - onnistuu jotenki tässä tappauksessa, ko koira kohtalaisesti mettästää minun kansen ( eli ottaa paljon kontaktia ja seuraa isännän liikheitä kohtuullisesti ). Asia, joka enemmän eräilystä isoilla metsäalueilla kuin jatkuvista kaatotilantheista nauttivana, on iso plussa.
