Kirjoittaja Aihe: Missä vaiheessa periksi?  (Luettu 19794 kertaa)

Sanni

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #15 : 30.08.11 - klo:14:10 »
Heinolle: Minulla on ollut sellainen jämtti jota pystyi ohjaamaan samalla tavalla, kuin kertomassasi esimerkissä. Minulla on myös sellainen itälaika, jota ei pysty ohjailemaan mitenkään silloin, kun se on hirvityöskentelyssä. Eli eiköhän nämä ole enempi yksilökohtaisia ominaisuuksia kuin rotukohtaisia  ;)

Heino

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #16 : 30.08.11 - klo:15:07 »
Kyllä nämä asiat ovat kovasti yksilökohtaisia. Tarkoitin tässä kuitenkin niin kuin yleensäottaen. Varmasti löytyy muistakin roduista poikkeuksia ja näissä asioissa mahtavan mukavia yksilöitä.
« Viimeksi muokattu: 30.08.11 - klo:15:19 kirjoittanut Heino »

Heino

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #17 : 30.08.11 - klo:22:32 »
"Saksanpaimenkoira ja ohjaaja kykenevät myös täysin hallittuun yhteistyöhön."
Niin kykenevät, mutta eivät yhteistyöhön metsästystilanteissa.

Poissa Juha

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 390
  • Minä ja Jeri
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #18 : 30.08.11 - klo:22:45 »
Laika on susi, näkee sen jo heti ilmeestäki. Ja otteista. Me oltiin laittamasta eka laikaa niin naapurin mies sanoi ennen ku tiesi mikä rotu aiotaan laittaa, että ihan sama minkä rotuisen laitatte mutta älkää vaan laittako laikaa. Tappaa kuulema muut koirat :)

Meillä on laikat aina pyytäny porukalla jos on päästäny metsään yhtä aikaa irti. Hakee tietenki erillään, mutta heti on toinenki haukulla jos toinen löytää. Tätä ei vaan olla uskallettu harrastaa kuin muutaman kerran etteivät siirtyisi väärään riistaan.

Eräässä pienessä laika laumassa (2 kpl) pyysivät jänistä talvisaikaan menestyksekkäästi. Toinen ajoi ja toinen koukki sivuilta eteen ja passasi. Raahasivat useita tällä menetelmällä pyydettyjä jäniksiä pihaan.
Nettilaikan jäsen

heikkir

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #19 : 31.08.11 - klo:02:15 »
Olihan se tässä tannoin joku selevitys, missä väitettiin, että norjanharmajissa ja jämteissä ja lapinkoirissa olisi enempi sutta kuin laikassa. Perusteita en muista oliko niitä. Uskokoon ken tahtoo.

Mutta kyllä siinä Laikassa vaan niin paljon sutta muistuttavia piirteitä on, jotta ihme, jos ei jotain veriä sinneppäin olisi, rakenne, ulkonäkö, käyttäytyminen ja kaikki.

Esim. semmoisia käyttäytymispiirteitä, että jos synnyttänyt emä sattuu kuolemaan, niin toinen saman lauman narttu tulee maitoon ja imettää pennut täysin niinkuin oma emä.

Ja semmoinenkin piirre, että kun on ruokkinut emän ja pentueen, käyttää emää lenkillä ja kun tullaan takaisin tarhaan ja pennut alkaa hyppiä emää vasten ja nuoleskella sen suupieliä, niin  refleksinomaisesti emä oksentaa vastasyömänsä ruuan pennuille. Aivan niinkuin susiperhekin ruokkii pentujaan.

En tiedä onko muilla roduilla vastaavanlaisia käyttäytymispiirteitä.

Poissa junttieinari

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 345
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #20 : 31.08.11 - klo:11:34 »
Mitä ihmeen ihailtavaa sudenomaisuudessa on? Koira on koira ja susi on susi, näin on hyvä.
Minä ainakin metsästän paljon mieluummin koiran kuin suden kanssa.

Alkukantaisuus tarkoittaa usein myös terveyttä.  Sudet eivät sairaana pärjää, vaan luonto karsii pois.
Siinä mielessä alkukantaisuus on etu. Valitettavasti laikoillakin on jo jonkin verran sairauksia.

Ryökkö

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #21 : 31.08.11 - klo:12:12 »
Kyllä se monesti on lauma käyttäytymistä, jos oman lauman koira (saman tarhan koira) ajaa tai haukkuu niin mennään mukaan, koira tuntee oman laumansa jäsenet äänestä.
Minä olin viikon loppuna reenaamassa kettuajureita ja tuli soitto, että dreeveri ajaa kettua ja päätimme laittaa kaksi minun suomalaista mukaan ajuun. Nämä kaksi kyllä ajelee kettua yksin ja kahestaan komeasti ja yhtyvät toistensa ajuun. Mutta mitäpä tapahtui. En saanut millään niitä Dreeveri nartun ajoon. Kaksi urosta ei siis lähtenyt tämän oudon nartun ajoon. Lopulta otin ajurini kiinni ja vein paikalle missä Dreeveri möykkäsi. Kettu oli mennyt joen yli ja dreeveri ei tohtinut mennä jokeen. No päästin ajurini irti ja kävi vain posaus kun vanhempi 3v meni joen yli. Ettäpä tämmöinen esimerkki.

Alla kevennystä keskusteluun, on se musiikkia korville kun on ollut pitkä tauko:
http://www.youtube.com/parrinaama#p/a/f/1/3BOlpjPIyYw

Kyllä se ohjattavuus ja yhteistyö on perimässä. Koulutuksella se saadaan sitten paremmin esille. Oli meillä jännä lauantaina, kun mentiin Heino, Laikku, Jeri ja minä sorsa jahtiin. Mietittiin tohtiiko kahta toisilleen tutustumatonta uroslaikaa päästää yhdessä irti. Tuleeko näille tappelu, Jeri on kuitenkin jo 6,5kk ja kokoakin on lähes 60cm (ei enää ihan pentu). Heino puhutteli Laikun ja kielsi koskemasta Jeriin ja menemästä hirville. Laikku totteli, vaikka näki ettei se halunnut Jeriä vierelle ja mukaan mutta pentu liehitteli totutteli ja Laikku piti päänsä, murahteli mutta ei koskenut, käsittämättömän kuuliainen. Koko reissulla vain kerran ärähti penikalle. Laikku on aika karski luonteinen ja se ei hyväksy helpolla laumaan, mutta kun isäntä on johtaja niin sitä totellaan. Hirvenkin jäljetkin oli, mutta hirvi sai olla rauhassa.

Poissa Juha

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 390
  • Minä ja Jeri
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #22 : 31.08.11 - klo:16:32 »
Uskon että jokainen joka on metsästänyt todella susimaisen (nimenomaan käytökseltään) laikan kanssa tietää että siinä on kovasti ihailtavaa. Ensinnäkin pyynti on hirmu tehokasta (pyyntikaveri tietää ettei yksin saa saalista, kannattaa kuunnella muuta laumaa ja pyytää samaa elukkaa kuin muut lauman jäsenet=metsästäjät). Toisekseen on mahtavaa seurata susimaista helposti luettavaa elekieltä ja muita susimaisia käyttäytymistapoja koiran touhuilussa.

Joo, tottelevaisuus sekä muun lauman huomioiminen riistatyöskentelyssä on sekä koulutuksen että perimän tulosta. Kumpikin vaaditaan huippu yksilöillä. Varsinkin hyvä perimä tähän ominaisuuteen. Tämän takia kannattaa suosia jalostuksessa erityisesti linjoja joista löytyy mahdollisimman hyvällä prosentilla koetuloksista yhteydenotot, vähintäänkin kutsusta tapahtuneet. Lisäksi täydet työskentelyajat. Vaikka hyviä ominaisuuksia on yritetty jalostaa satoja sukupolvia koiriin, ne saadaan mielestäni muuttumaan merkittävästi lyhyelläkin aika jänteellä ja ainakin itse huomioisin pennun valinnassa tämänkin puolen.
« Viimeksi muokattu: 31.08.11 - klo:16:45 kirjoittanut Juha »
Nettilaikan jäsen

Laikapoika

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #23 : 31.08.11 - klo:20:33 »
Mietittiin tohtiiko kahta toisilleen tutustumatonta uroslaikaa päästää yhdessä irti. Tuleeko näille tappelu, Jeri on kuitenkin jo 6,5kk ja kokoakin on lähes 60cm (ei enää ihan pentu). Heino puhutteli Laikun ja kielsi koskemasta Jeriin ja menemästä hirville. Laikku totteli, vaikka näki ettei se halunnut Jeriä vierelle ja mukaan mutta pentu liehitteli totutteli ja Laikku piti päänsä, murahteli mutta ei koskenut, käsittämättömän kuuliainen. Koko reissulla vain kerran ärähti penikalle. Laikku on aika karski luonteinen ja se ei hyväksy helpolla laumaan, mutta kun isäntä on johtaja niin sitä totellaan. Hirvenkin jäljetkin oli, mutta hirvi sai olla rauhassa.

Tuossa Ryökön mainitsemassa ei minun mielestä ole mitään ihmeellistä, eihän tervejärkinen
aikuinen koira, saa tehä tuon ikäiselle pennulle mitään sellaista joka vahingoittaisi koiraa, varsinkaan
kun koirat ovat irrallaan.
Jos pennulle ei tehoa aikuisen koiran murahtelu ja ilmeet, sitten käytetään vähän kovempia otteita, kuitenkaan
vahingoittamatta  pentua.
Minulla ei tarvi puhutella näistä asioista omia koiria, niillä on nämä asiat selviä luontaisesti.
Oisko nämä niin "viisaita" että tietävät toimintatavat ilman puhuttelua.... ;)

Näissä koirahommissakin on paljon mielikuvituksen tulosta, osa koirista nauraa, laulaa jne.

Paljon on opittavaa vielä koirista, minullakaan ei ole kokemusta kuin kahdesta rodusta, laikasta ja
karhukoirasta,lisäksi pari seropia siihen sekaan.
Kaikki olleet lisäksi uroksia.
Laikoja ja karhukoiria on ollut molempia kaksi, oppimisesta sen ´verran voi sanoa että minun karhukoirat
ovat olleet huomattavasti oppivaisempia monissa asioissa.
Toivottavasti kuitenkin jokainen on tyytyväinen opettamaansa koiraan, onhan sanonta "sellainen koira
kuin isäntä", joka pitänee suurelta osin paikkansa.

Minulla on laika jäänyt tänä syksynä eläkkeelle, jalka ei kestä laukata, 20pv elokuuta käytiin
metässä ja hirvi löytyi ensimmäisellä hakulenkillä, vähän aikaa haukkua josta karkko, sitten taas
haukkua ja matka jatkui vajaan kilometrin, jonka jälkeen koira tuli ontuen pois.
Kesällä on menty lenkillä ravia, sitä kestää kohtuullisesti mutta laukkaa ei yhtään.
Koira jäi varhaiseläkkeelle reilun 6v iässä.




Ryökkö

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #24 : 31.08.11 - klo:22:38 »
Annetaas aiheen olla. Nautitaan koirista, nautitaan luonnosta tämä keskustelu ei miellytä minnua. Raato eki poistuu koirineen takavasemmalle. Tulin juuri ajurin haku reenistä. Illat jähtyy on tullut oikea syksy. Voe minnuu ku ois enempi aikaa olla metsässä.
 
Iltayön taikaa, kaksi ukkoo, kaksi laikaa.

Rimpisuolla pimeässä, räiske käypi mahdoton.
Kaksi tummaa kaksi valkeet pimeys on tahditon,
mut ei vallan lahditon.
Vesi roiskaa, kajo taivaan rannan kurkkii kuiskaa,
nyt nuo hullut tuolla huiskaa.
Oh kuinka somaa on olla ukkel jol uljaskoira on.

Eki
« Viimeksi muokattu: 31.08.11 - klo:23:09 kirjoittanut Ryökkö »

O_K

  • Vieras
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #25 : 31.08.11 - klo:23:11 »
Esim. semmoisia käyttäytymispiirteitä, että jos synnyttänyt emä sattuu kuolemaan, niin toinen saman lauman narttu tulee maitoon ja imettää pennut täysin niinkuin oma emä.

Ja semmoinenkin piirre, että kun on ruokkinut emän ja pentueen, käyttää emää lenkillä ja kun tullaan takaisin tarhaan ja pennut alkaa hyppiä emää vasten ja nuoleskella sen suupieliä, niin  refleksinomaisesti emä oksentaa vastasyömänsä ruuan pennuille. Aivan niinkuin susiperhekin ruokkii pentujaan.

En tiedä onko muilla roduilla vastaavanlaisia käyttäytymispiirteitä.

Ainakin saksanmetsästysterrierillä on samat kujeet. Harmaa oli viimeisillään kantavana, niin vein terrinartun hoitoon kolmeksi viikoksi, että toinen narttu saa penikoida rauhassa. Takaisin kotiin tullessa en laskenut terriä katsomaan penikoita samaan huoneeseen, mutta siitä huolimatta viikon kuluttua kotiutumisesta rupesi tulemaan nisistä maitoa! Ja tuo oksennusrefleksi pennun nuollessa suupieliä mahtaa olla kaikilla koirilla?

Ketjun aloittajalle:
Mikäli koira on terve niin en odottaisi enää ihmeitä tapahtuvaksi. Kuitenkin anna koiralle nenäpunkkilääkkeet ja tyhjennä anaalit. Mikäli koira haukkuu tarhassa niin kurkku lienee kunnossa, mutta jos tarhassa hiljaa, niin tutkituta onko kurkkutulehdus. Sitten kun koira on varmasti terve, niin ei jää jossittelulle sijaa.

Kylmä totuus on se, ettei kaikista koirista tule huippuja, eikä kaikki koirat ole luonnonlahjakkuuksia. Kuitenkin kaikki tietämäni keskitasonkoiratkin ovat näyttäneet jotain merkkejä pelaamisesta viimeistään toisena syksynään.

Poissa Taiga

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 624
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #26 : 21.09.11 - klo:14:57 »
Onko Maatoksen koira näyttänyt merkkejä edistymisestä?  :)
Itäsiperianlaikanartut

~Orismalaikan Aihki~
~Umpilammen Ronja~
~Stortallens Dixie~

Poissa Keimou

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 139
  • -Riistavietin Hopi- -Huntersheart Illusia-
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #27 : 24.09.11 - klo:22:18 »
No nyt apache alkaa taas päästä jyvälle kun hirvenmetsästys lähenee(mettään vasta 15.10). Tänään suht hyvää hakua ja löysi sarvipään joka suostui vähä kuuntelemaanki. 30min siirtyvää haukkua jossa pieni karkko. sit vähä isompi karkko jonka jälkeen tuli pois mutta usutin vielä perään. Löysi uudestaan ja 45min seisontahaukkua ;D Yks ampumatilaisuuski mutta kun ei vielä nii ei. Ois tehny kyllä hyvää koiralle ku tohon ois saanu kaadon ;)

Poissa Taiga

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 624
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #28 : 05.10.11 - klo:15:18 »
Keimoun koiran toimintahan on aivan vakuuttavaa :) Meillä puolestaan näyttää synkältä. Koiran kanssa on käytännössä asuttu metsässä viimeinen kuukausi ja viimeksi eilen iltana vein varmoille hirville (näin hirvet hetkeä aiemmin ruokailemassa apilapellossa). Mitä tekee koira? Käy perkaamassa jälkiä 400m päässä ja tulee takaisin  >:(  :o Eikä mene uudestaan vaikka huidoin, viitoin ja koitin avittaa oikeaan suuntaan niska-pers -otteella. Tuo oli se viimeinen niitti  :'( Tästä eteenpäin koira tulee viettämään elämäänsä kotikoirana, enkä sitä enää metsään kuskaa kuin marjastuskaverina.

Onneksi sentään tuo 3,5-vuotias on väläytellyt sellaisia työskentelyjä tänä syksynä, että kaato saadaan varmasti, jos vain onni on hiukankaan suotuinen (meidän perheessä tosin onni tuntuu olevan tuntematon käsite näissä koirahommissa). Eli 15.10. alkaa kova yritys myös meillä. 

Joten taitaapi olla pennunhankinta edessä tulevana talvena... Tuntuu vain nyt niin orvolta, kun itsellä olisi virtaa kuin pienessä kylässä, mutta kun ei tuota yhtäkään viitsi aivan joka päivä metsään raahata, pitäisi välillä lepopäiviäkin olla. Vanhin koira alkaa olla jo liian pehmeä ja nuorin tosiaan näyttää olevan riistavapaa...
« Viimeksi muokattu: 05.10.11 - klo:15:36 kirjoittanut Taiga »
Itäsiperianlaikanartut

~Orismalaikan Aihki~
~Umpilammen Ronja~
~Stortallens Dixie~

Poissa Henna Koljonen

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 457
  • Näyttelyvastaava
Vs: Missä vaiheessa periksi?
« Vastaus #29 : 05.10.11 - klo:17:41 »
(meidän perheessä tosin onni tuntuu olevan tuntematon käsite näissä koirahommissa)

Niin allekirjoitan edellisen :D Tosin nyt täytyy kyllä myöntää, että vähän on onnenhitusia mellekin luotu kun viime lauantaina saatiin viimeinkin se ensimmäinen teeren tiputus koiran haukkuun. Mutta kyllä siellä metsässä käytiinkin ja koiran haukkumista monesti kuunneltiin.
~Lslu FI JVA Dimir~
~Lslu Ayan~