Missä vaiheessa periksi?

[Maatos]

Kyselisin tämmöstä kokeneemmilta
Missä vaiheessa tai minkä ikäsen itälaika nartun kanssa kannattaa antaa periks ja todeta ettei siitä oo hirvikoiraks?

Ihan siksi kyselen, kun oma narttu on nyt 3 v ja aikasempina syksyinä mitä se on hirveä haukkunu, niin 15 min. ja tullu pois. Ja ei kauheen kauaks oo lähteny. Kävin tässä kuljailee sen kanssa mettässä ja ylläti se minut ihan sillä, että lähti parin kilometrin päähän hakemaan.

[Ranta]

No kyllähän tämä syksy kannatta vielä kattoa ku olet ruokkinu tähän asti sitä jo.

Nuita on vain aika paljon jotka käväsee ja tulee pois, eikä seuraamista. Yksinkertaisesti ei ole tarpeeksi riista-verta.
Ei kyllä alle tunnin haukulla tai oikeastaan kaadolla  enään talvea kannata syöttää.

[Keimou]

Kyselisin tämmöstä kokeneemmilta
Missä vaiheessa tai minkä ikäsen itälaika nartun kanssa kannattaa antaa periks ja todeta ettei siitä oo hirvikoiraks?

Ihan siksi kyselen, kun oma narttu on nyt 3 v ja aikasempina syksyinä mitä se on hirveä haukkunu, niin 15 min. ja tullu pois. Ja ei kauheen kauaks oo lähteny. Kävin tässä kuljailee sen kanssa mettässä ja ylläti se minut ihan sillä, että lähti parin kilometrin päähän hakemaan.

Mulla 1.5v narttu jolla kans sitä vikaa et karkkoa seuraa n500-600m jonka jälkeen u-käännös ja kattoon isäntää. Tänäänki 4 kertaa vein sen uudestaan hirvelle ja aina löytö alle 100m päästä siitä missä oli kääntyny. Tuo kyllä haukkuu jos hirvet vaan pysyy paikalla. Parhaimmat haukut ollu parituntisia ja kerran haukkunu 4tuntia peuraa ja pari kaatoakin on.Mutta sitä sitkeyttä tarvittaisiin! Eikai se auta ku viedä vaan uudestaan ja uudestaan aina ku luopuu. Ehkä se siitä oppii jos on oppiakseen. Sun nartulle kyllä varmaan tekis hyvää jos onnistuis saada kaadon.

[teekoo]

Hyviä pyyntipelejä saattaa tulla myöhemminkin syttyneistä. Rodun riistaverien lisäämiseksi niitä ei sitten kannata taas jalostukseen käyttää. Iso koira vaatii kasvaakseen pitemmän ajan, mutta jos kolmas syksy ei tulosta tuo, niin en ite sitä enää syöttäis.

Meillä kaikilla on oma näkemys hyvästä koirasta. Olen nähnyt ihmisiä mitkä todella ylpeitä koiristaan. Monesti niiden riistavietti ollut olematon. Päinvastaisiakin tilanteita on ollut. Ilmeisesti koiraa kannattaa silloin pitää, jos sen työt miellyttää isäntää. On normaalia kehua kavereilleen koiran olemattomia riistatöitä hyviksi, tilanne muuttuu huolestuttavaksi silloin, kun alkaa ite uskomaan niihin omiin satuihin ja teettää koiralla pennut.

[heikkir]

Totta kyllä kaikki tuo edellä kirjoitettu. 

Mutta joskus kannattais kattoo myös isäntääkin:  Minkä verran on isäntä itse mettissä liikkunut ja riistaa saanut, minkä verran on kokemusta yleensä koirista ja koirametsästyksestä ?

Minkä verran isäntä on koiraa totutellut metsään yleensä ja erityisesti metsästys ja pyyntihommiin pienriistalla, noin niinkun "tyvestä puuhun noustaan menetelmällä" ?

Laikat on nimittäin äärimmäisen herkkiä vaistoamaan isännän mielialoja, ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. Jos isäntä on ite hiukka epävarma mettässäkulkija ja kokematon riistanpyytäjä ja tappaja, niin ei se aina se koirakaan ominpäin lähde sen pitemmälle sitä hommaa viemään, mielummin saattaa joskus hakea niinkuin kokemusta, oppia ja tukea sieltä taustalta.

[esukka]

Se on kait ammuttava koira ja isäntäkin kun eivät osaa metässä toimia ja tappaa

[Taiga]

Ei muuta kuin sitkeyttä isännälle vain lisää. Laika ei ole laiskan miehen tai naisen koira.

Maatoksen koiralla on mielestäni vasta tänä syksynä todellinen näytön paikka, aiempina syksyinä on ikään kuin vasta harjoiteltu mitä siellä metsässä tehdään. Se on voinut olla mieleltään vielä täysin pentu aiempina vuosina. Laika on hitaasti kypsyvä iso koira, mielestäni siitä ei tarvitse muokata jo puolivuotiaana täyttä erää haukkuvaa norjan harmaan kopiota. Ihmettelen ylipäätänsä koiraharrastajien "kaikki mulle heti nyt" -asennetta. Ei olla valmiita näkemään vaivaa, vaan odotetaan että koira on valmis peli jo ekoista metsäreissuista lähtien. Itsellä on myös 2,5-vuotias itälaikanarttu, jolla on nyt kolmas syksy menossa ja todella odotan siltä niitä näyttöjä. Ellei niitä tule, koira jää seurakoiran virkaa toimittamaan ja tilalle tulee uusi tulevaisuuden toivo

Aloittajan koira on mielestäni vallan kehityskelpoinen, jos hakee kahden kilometrin päästä. Tarviiko sitä kauempaa hakeakaan? Sitkeyttä tulee sitä mukaan, kun koira tajuaa, että isäntä on kiinnostunut ja roikkuu siellä kannoilla vaikka mikä tulisi. Isäntä ei hylkää koiraa yksin metsään haahuilemaan vaan on mukana juonessa ja usuttamassa uudelleen haukulle.

Keimoun koira on vasta pentu, mutta siitä huolimatta merkit on hyvät, jos parikin tuntia viihtyy hirvellä niin ettei isäntää tule ikävä. Väittäisin että sitkastuu tulevina syksyinä, kun vain isäntä jaksaa näyttää koiralle olevansa innokkaana menossa mukana.

Toinen narttulaikani on 3,5-vuotias ja vasta nyt näyttää siltä, että hirven seuraaminen alkaa kiinnostaa pitemmälle kuin kilometriin. Kaatoja tälläkään koiralla ei vielä ole, mutta toivossa eletään että tälle syksylle semmoinen saataisiin. Haukkuja on kyllä takana runsaasti ja minulle ihan riittävän pitkiäkin. Sitkeyttä saisi olla lisää, mutta oletan että sekin puoli korjaantuu, jos vain pääsee kaadon makuun...

Mutta jottei totuus unohdu niin onhan se myönnettävä ettei kaikista tule koskaan kunnon haukkujaa, jotkut jättää haukkumiset kokonaan muiden heiniksi, vaikka isäntä olisi miten hyvällä riistavietillä ja sitkeydellä varustettu.

[LeKa]

Kantapään kautta opittua:
Koiran haun saat tapettua liikkumalla nuoren koiran kanssa liikaa ja varsinkin jos koira hakulenkillä.. 
Sitkeyteen ei vaikuta kuin perintö tekijät.. 
Omistamistani Itä Laikoista pentuna paras "haku" ollut Lapkalla joka jo 3.5 kuukauden iässä oli jaloista pois 20 min. ja siitä vaan petrannut.
Niko poika pyöri jaloissa siihen asti kun sai ekan riistakosketuksen (teeri poikue) ja sen jälkeen ei oo metässä isäntä kiinnostanut jos on ollut hajuja, "haut" jo parhaimmillaan 30 min.
Näitten ikäisillähän ei voi oikeastaan mistään hausta puhua mutta kertoo ilmeisesti riista veristä.
Aloittajan 2 km päähän ulottunut haku on mielestäni huippu luokkaa nartulle..

[Maatos]

Kiitos. Vastauksissanne oli hyviä näkökantoja Tiesin koiraa hommatessani, että kyseinen rotu on todennäköisesti "hitaasti syttyvä". Jos tänä syksynä kiinnostus ei parane hirvelle, taidamme kokeilla pienpeto pyyntiä tällä yksilöllä tosissamme, kun näkyy hieman kiinnostusta sille olevan.
Oletteko muuten törmänneet sellaiseen sanontaan, että itälaika pyytää itselleen, ei omistajalleen? Ihmetyttää tälläinen mielipide, jonka taannoin kuulin. Tämmöstä pohjois-pohjanmaalla.

[Heino]

Päinvastoin. Nimenomaan itälaika on se rotu, joka pyydystää isännälleen. Ovatkin ihailtavan mestareita siinä. Sorsajahdin aloituspäivänäkin Laikku toi hampaissaan minulle tavin 150 metrin päästä, jonka oli ensin itse haukkunut minulle ammuttavaksi. Laikku saattaa tuoda isännälleen hirvetkin kilometrin päästä. Näin on tapahtunut monet kerrat. Laika on laumametsästäjä lähisukulaisensa suden tavoin.

[mara]

Laika on laumametsästäjä lähisukulaisensa suden tavoin.
Mitä Heino mielestäsi tarkoittaa lähisukulainen sudelle?
En tiedä, en ole asiaan paremmin perehtynyt, onko jokin koirarotu lähesempää sukua sudelle kuin toinen?
Vai onko vähemmän jalostettu tai karsittu sudelle ominaisia piirtetä kuin joistakin roduista jotka eivät enää edes muistuta sutta/ koiraa.

[Laikapoika]

Laika on laumametsästäjä lähisukulaisensa suden tavoin.

Tieteen valossa siitä ei ole mitään näyttöä. Alla linkki ja lainaus sieltä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/1166/miten_sudesta_tuli_tanskandoggi_ja_kiinanharjakoir

"Puudeli on yhtä susi kuin husky

Koiraihmisten vanha kiista siitä, mikä koirarotu on alkuperäisin tai lähimpänä sutta, on nykytiedon valossa päätynyt tasapeliin. Mitä enemmän susien käyttäytymistä on tutkittu luonnossa, sitä selvemmäksi on käynyt, että kaikkien koirien käyttäytyminen on melko erilaista kuin niiden (ks. Koirasi on pentususi, Tiede 1/2006).

Suomen suosituinta rotua saksanpaimenkoiraa on joskus sanottu susikoiraksi, mutta se ei ole geeneiltään tai käyttäytymiseltään sen lähempänä sutta kuin mikään muukaan rotu. Tutkimustiedon perusteella kiinanpalatsikoira on sisäisesti aivan yhtä lähellä koiran alkuperäistä esi-isää kuin suden näköinen alaskanmalamuutti tai siperianhusky.

Kaakkoisaasialaisia kyläkoiria voi pitää eräänlaisina peruskoirina, koska ne muistuttavat luonteeltaan, käyttäytymiseltään ja ilmeisesti ulkonäöltäänkin muinaiskoiria, jotka saivat alkunsa sikäläisistä susista. Yhtä kauan niillä on kuitenkin kulunut muinaisten esi-isien ajoista kuin muillakin roduilla."

[Ryökkö]

Mitenkään mollaamatta aiheen aloittajaa kerron oman mielipiteeni suoraan ja rehdisti.

Kyllä se pakkaa niin olemaan, että ihmisen elinikä on sen verran lyhyt ettei montaa vuotta kannata toimimatonta koiraa katsella. Hermot siinä on riekaleina ja harrastus ei enää ole rentouttavaa kun kokoajan haluttaa katto koiraa pitkin piippua. Viimeistään toka syksynä koiran on pelattava jo ihan jollain lailla. Ja eka syksynäkin pitää haukkua jotain. Mutta kuten sanoin tämä on minun mielipide. Kyllä se koira kannattaa laittaa joko muualle tai tantereeseen jos ei tunnu oikeanlaiselta. Tämä on julma ajattelutapa mutta oikeinkin toimiva, jos haluaa metsästää hyvillä koirilla.

Mitä tuohon minun pentuun (Jeriin, yhdistemästä Laikku & Ahmarakan Veeravarjakka) tulee niin se kyllä jo paukuttaa kummasti lintuja. Vareksen ampuinkin sen haukkuun. Tällä on nyt jo ikää 6,5kk ja pitää tuon ikäinen jo merkit näyttää jos isäänsä ja isän isään on vähäänkään tullut. Kyllä mulla vakkaa aikomus on sille eka hirvi tälle kaudelle ampua, toivotaan että siinä onnistutaan. Sillä on kyllä herkällä haukku. Haukkuu välliinsä pikkulintujakin, aika vekkuli kaveri.

[Heino]

Maralle:
En ehtinyt vastaamaan aikaisemmin. Koirat ovat jossakin mielessä suden lähisukulaisia. Käsitykseni mukaan toiset koirat ovat jalostuksen tuloksena ajautuneet etäälle villeistä sukulaisistaan. Joku sanoo, että saksanpaimenkoira on lähinnä sutta. Voi ollakin joltakin osin rakenteensa vuoksi, mutta siltä on jalostamalla sammutettu metsästysvietti melkein täysin. Tässä mielessä se on hyvin kaukana sutta.

Voisikohan asian sanoa lyhyesti näin: Laikan jalostus ei ole vienyt sitä kovin kauaksi sudesta. Tiedän, että muutamat tutkimustulokset saattavat olla ristiriidassa tämän väittämän kanssa. Ehkä liikun tämän asian käsittelyssä melko "heikoilla jäillä". On kuitenkin varmaa, että isännän ja koiran metsästys yhteispelillä sujuu laikalla niin hyvin, että muilla roduilla on vaikea päästä tähän tasoon. Yhteismetsästystä on sekin kun laikaa pystyy ohjaamaan sille riistalle mille isäntä haluaa. Eli laikalla on metsästystilanteissa voimakas johtajan kunnioitus. Se osaa olla isännälle alamainen. Tähän laumametsästys perustuu. Sudet ovat varsinaisia laumametsästäjiä. Laumametsästys onnistuu vain niillä laeilla joilla on lauman johtaja. Eli susilauma on sama asia kuin isäntä ja tätä johtajana pitävä laika tai useampi laika. Tässä on se asian ydin.

Susilaumassa on hyvin tarkka hierrarkia. Johtaja on johtaja, joka määrää milloin metsästetään mitäkin riistaa ja millä menetelmällä, samoin kuin laikan isäntä määrää laikaansa. Susilauman johtaja määrää milloin siirrytään uusille metsästysmaisemille. Muiden lauman jäsenten on toteltava tätä. Kulkureitiltä ei ole vara sooloilla minne sattuu. Näin tapahtuu myös laikan ja isännän välillä. Tässä esimerkkitapaus. Viime syksynä Laikku haukkui hirviä seisontahaukussa. Lähietäisyydeltä hiljaa viheltämällä käskin sen luokseni ja sanoin sille, että se on väärä hirvi, haetaan uusi. Päästin sen irti vaikka äsken haukuttuun hirveen oli matkaa vain vähän yli sata metriä. Laikulle tämä ei ollut mieluinen juttu vaan se kaikesta huolimatta halusi totella minua, kun sen päässä oli niin syvällä johtaja/alamainen "käsite", samalla tavalla kuin sudella. Laikku ei palannut äsken haukussa olleelle hirvelle vaan se lähti hakemaan uutta oikeaa hirveä, koska käskin sen tehdä niin. Kertokaa, joka tietää muissa roduissa tapahtuvan tälläista. Laikahan on melkein kuin susi. Ei siitä mihinkään päästä, vaikka jotkut tutkimukset sanoisivatkin toisin. Onnellinen on se metsästäjä, joka saa olla suden taidot omaavan laikan/laikojen metsästyksenjohtaja.
Toivottavasti tämä oli selkeä vastaus kysymykseesi.

[Ryökkö]

Sitä ei tiiä mitä ne tuolla rajan takana on koiriin laittanut. Mahtaa olla tutkimattomat jäljet näillä meijän koirilla. Ei tarvi mennä kauaskaan suvuissa niin ei tiietä mitä koiria siellä on. Toki osa tiedetään, mutta onkohan ne rekisteröityjä. Kuka takaa ettei siellä ole risteymiä käytetty? Suattaa hyvinni olla että joillain laikoilla sus on aika lähellä. On se vaan kumma kun tuo suden elekieli on säilynyt laikoilla (säilyykö enää kauan), pitänee laittaa laika narttu ja päästää kiima aikaan se metsään. 

Nuo tutkimukset on aina tutkimuksia. Tutkimuksethan väitti ennen ja väittää osa varmaan vieläkin ettei koira ajattele. Osa tutkijoista ilmeisesti jo on ymmärtänyt sen, että koira ajattelee eikä aina toimi vaistonvaraisesti. Tämä ei nyt kuulunut tähän keskusteluun mitenkään, mutta minä olen hyvin kriittinen tutkimustuloksiin.