Otsikon kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, siihen kun vaikuttaa mimmoiseen käyttötarkoitukseen koira on hankittu ja ohjastajan omat intressit sekä "hermorakenne".
Itsellä oli ensmäinen laika -80 luvun alussa. Oli oikea kaikenviljan koira, joskus ns tuulellä käypä. Seuraava laika - itälaikauros - oli 2007 - 2009. Haukkui kohtuuella lintuja, mutta pelkäsi hirviä. Haku oli aivan mitääntekemätön. Kun sain varmuuen että pelkäsi hirviä 2 vuotijaana, pistin autuaammille metsästysmaille kun en ns kiertopalkinnoksi halunnut laittaa. Häkissä on nytten kaksi hyvin pelaavaa mustaa (sekä yksi tässä vaiheessa myyrävalio nakku) ja 9 kk ikäinen itälaika.
Tuon itänakun hommasin kaikenriistan pyyntiin, en edes kaavaile siitä puhtaasti ison riistan koiraa. Nyt olen ampunu sille 4 lintua pikkutöihin. Haku ns kylmässä maastossa ei ole kovin kaksista, mutta riistan hajut saatuaan tohtii olla isännästään erossa (nyt ollut vasta tuommosia puolentoista tunnin reissuja, pisimmillään reilun 3 km päässä työjellyt). Kaikki kiinnostaa, myös sorkkaeläimet
Karhun arvelen olevan ainakin vielä liian "mörkö" sille. Myyrät ei ole mitenkään iso riesa, saattaa toki hetken niitäkin jahtailla mutta on tarpeeksi älykäs jatkamaan matkaa enneko isännällä alkaa ns risomaan...
Parasta on se, että tulee pommin varmasti aina isännän luo takaisin, sitä ei tarvi lähteä autolla hakemaan. En odota tälle syksyä kummoisia hirvitöitä, on nyt malttia odotella paljon pitempään kuin itälaikauroksen kohdalla. Katju on sentään väläyttänyt oikeita asioita, ja missään vaiheessa en ole huomannut sen arastelevan ainakaan hirveä, poroa
, jäneksiä, lintuja jne ... Tämän nakun kahtelen eläkepäiviensä päähän asti, on se semmoine persoona hyvässä ja pahassa