Jeri on nyt 4kk ja 3 viikkoa. Kävin eilen ulkoiluttamassa Jeriä. Löysimme hirven makuuksen. Siitä koira riemastui, merkit olivat hyvät.
Jatkoin matkaa ja tulin turvesuolle. Siinä oli hirvi kulkenut. Pääsin suon laitaan, niin pentu paineli metsään. Syntyi hiljaisuus. Menin perässä. Siellä pentu tähyili suo aukolle ja tutki tilannetta. Vaistosin jo suolla, että nyt Jeri sai hirven hajun.
Siitä suo aukon laiasta kaikkosi hirvi. Ei muuta kun täyttä perään. Juoksin mukana ettei pentu eksy ja toisakseen tuon ikäinen ei ole hyvä saada hirvi kontaktia lähi etäisyydeltä ja oppii samalla pentu, että isäntääkin kiinnostaa tämä haju. On se ihmeiden ihme miten innokas se on menemään karkon perään. Juoksin noin puolikilsaa perässä ja sain samalla kaivettua kännykänkin taskusta ja kuvattua pennun menoa. Laitoin sen tuonne youtubeen, se on melko heiluva pätkä kun juostessa yritin kuvata. Mutta todistaa se sen, etten lööperiä puhu.
http://www.youtube.com/parrinaama#p/u/10/0HXwigKFcq8Nyt pitää lopettaa metsässä kuljettaminen. Merkit on niin hyvät, että Jeristä tulee kunnon kampe, kun itse ei vain sitä pilaa. Ensi kerralla kun se hirven haistaa, saattaa se ryykätä täyttä hirvelle ja hirvi polkee pennun. Ja onhan se niinkin ettei mettän eläjiä saa kesällä häiritä, vaikka kyseessä onkin alle 5kk ikäinen pentu.
Keskitytään tottelevaisuus koulutukseeen. Kyllä on mahtava omistaa tällainen pentu. Luonne on aivan käsittämättömän mahtava. Sori kun kehun näin vuolaasti, mutta tiedättä tunteen jos olette saaneet omistaa koiran johon olette jo pennusta pitäen mieltyneet.
