Jeri haettiin kotiin.

[Ryökkö]

Lauantaina hain pennun Rovaniemeltä, yhdistelmästä Laikku & Ahmarakan Veera-varjakka. Sen nimeksi on laitettu Jeri, pappansa mukaan.

Tulomatkalla kävin jaloittelemassa. Olen hieman ymmällään minne olemme menossa. Jopa hieman hirvittää tilanne. Ei tässä muu auta kun pistää velmu ilme päälle ja lähteä kohti Ylikiiminkiä.






Pudasjärvellä oli juotto- ja jaloittelutauko. Minussa on sitä isä Laikun ja äiti Veeran järeyttä.


Minulla on jo näin pentuna isä Laakerin lentävä askel.




Minut laitettiin seuraavana päivänä ulos terassille. Mukava paikka.


Uudella isännälläni Raato Ekillä on ketuntappokoneita joihin pääsin jo tutustumaan sunnuntaina. Mukavia ovat. Ovat kuulemma saaneet ajella koko kauden sydämensä kyllyydestä. Ekakertaa kun häkin läpi ne näin hyökkäsin verkkoa vasten äristen ja rähisten. Ajettelin, että hyökkäys on paras puolustus. Murisin häkin läpi noille isoille ajureille, onhan noilla niin kummat korvatkin, ei sellaiset kun äidillä oli, pystyt.








Loppukevennys.  
Tässä se minun uusi isäntäni leuhottaa kettu saaliilla. Ketut on nuille ajokki kavereille ammuttuja niin se on kehuskellut. Ei siinä koko kauden saalis ole, mutta malliksi kumminkin.

[Laikapoika]

Hieno saalis ketuista, meillä tuolla määrällä palkitaan pyytäjä ylimääräisellä hirviluvalla (15 kettua vasan lupa ja 30 aikuinen)

[taari]

Tuolla kettumäärällä olisit saanut meidän hirviporukassa vasan luvan.Näinkin kuvia uuden Jerin siskosta rovaniemellä.Väritys ja hännän asento on periytynyt isovanhemmilta toivottavasti myös muut avut ja hyvät riistaveret,Onnea uuden koiran johdosta. Hieni kettu saalis!

[Ryökkö]

Häntä tosiaan on hieman loirake. Todella paksu ja pyörii kuten pappa Jerillä, kun on innoissaan.
Noissa kuvissa häntä on ehkä siksikin alhaalla, kun se on epävarma itsestään. Hyvin sillä on väliin kippurassakin.
Sillä on kerrassa jännätapa peittää ruokansa, jota se ei jaksa syödä. Minä ihmettelin ensin mitä ihmettä se tekee, kun rupesi nokallaan työntelemään pyyhettä. Elenkin koko kuppi oli piilossa rutirexin ja pyyhkeen alla. Tämä on varmaan niitä alkukantaisia juttuja. Jeri pappahan rupesi joskus peittämään ampumaamme hirveäkin. Se oli huvittava, kun se nokalla puski sammalta hirven jalan päälle. Tätä toimintaa en ole tavannut ennen näin penikka koiralla. Ajureilla tätä toimintaa ei ole ollenkaan. En jaksa muistaa onko tätä peittämis toimintaa Laikulla, Heino varmaan tietää paremmin, itse en ole ollut Laikun kanssa niin paljoa.
Se peittämis homma on jotenkin huvittavan lapsellista katsottavaa, miksi se pitää tehdä kuonolla? Kuvaan videolle ja laitan sen tänne nähtäväksi kun tässä ehdin.

Kyllä minä eppäilen, jotta tästä tulee kova riistakoira.

[Teeri]

tuo peittäminen on kyllä naurettavan näköistä puuhaa mulla laika teki pentuna niin että kantoi vaikkapa nakin johonkin talon nurkkaan ja kuonolla peitti sitä olevinaan mutta eihän laminaatista mitään irtoa eli nakki jäi näkyviin mutta koira poistui tyytyväisenä piilotuksen jälkeen

[Heino]

Kyllä Laikku peittää kaadettua hirveä vielä enemmän kuin Jeri. Peittäminen aloitetaan jaloista, jotka se yleensä saakin puolittain peitetyksi. Tämä on tosiaan alkukantainen toiminta. Karhukin peittää lopun saaliinsa, jota se ei jaksa syödä. Näin saalis säilyy paremmin myöhempää käyttöä varten, ainakin korpeilta ja kotkilta. Luonnoneläimillä saaliin peittäminen on pätevä ja perusteltu toiminta. Laikoilla on vielä jäljellä näitä alkukantaisia toimintamalleja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Olen seurannut susien käyttäytymistä ja huomannut niissä jännän piirteen, jotka tulevat esille myös laikoissamme. Nimittäin susi saattaa kulkea harhauttavasti määrättyyn suuntaan, mutta seuraakin syrjäsilmällä sivulla olevaa kohdetta. Sillä hetkellä sudella on tämä sivulla olevan kohteen seuraaminen pääasiana, vaikka sivusta seuraajan silmin suden liikkeet kertovat vallan muusta. Susi haluaa näin harhauttaa seuraamisen kohteena olevan. Luulen, että tätä toimintaa susi käyttää hyväkseen myös saalistustilanteissa.

Itse asiassa edellä kerrottu toiminta sai minut alunperin ihastumaan laikoihin. Jerin emä Tessu teki minulle tämän jujun ensitapaamisellamme. En kuitenkaan mennyt silloin lankaan, vaikka Tessu ehkä luuli niin tapahtuvan. Minä olin silloin outolaisena Tessulle pääasiallinen silmälläpidettävä kohde, mutta Tessu ei halunnut näyttää sitä minulle vaan kulki kuin muina miehinä sivuttain eri suuntaan. Muistan vieläkin tämän tapahtuman kuin elilisen päivän, vaikka siitä on kulunut aikaa 15 vuotta. Meillä ei ollut silloin vielä koiraa niinpä tämä kokemani tapahtuma teki minuun syvän vaikutuksen. Siitä päivästä lähten olen kunnioittanut laikaa. Se päivä onkin minun elämässäni historiallinen, sillä silloin tapasin tietoisesti ensimmäisen kerran laikan. Laika on sudensukuinen viisas metsästäjä. Laika kauan eläköön.

[heikkir]

Häntä tosiaan on hieman loirake. Todella paksu ja pyörii kuten pappa Jerillä, kun on innoissaan. Noissa kuvissa häntä on ehkä siksikin alhaalla, kun se on epävarma itsestään. Hyvin sillä on väliin kippurassakin.

Se tuo hännän pituus taitaa olla Äiti-Veeran peruja kun sillä on varsin pitkä se häntä, joka näin karvanlähdön aikaan menee harvaksi melkein kuin ajokoiralla, mutta syksyllä pyyntiaikaan on komean valkoinen ja tuuheva.  Eikä se hännän kierroskaan ole läheskään niin tiukka kuin esim pystäreillä, eikä sitä laikoilla taideta niin tiukalle vaatiakkaan.

Mutta itse olen siinä pitkässä hännässä huomannut sellaisen aivan erinomaisesti pyyntiä edistävän puolen, että tuommoisissa mustissa kuusikkotureikoissa kun on hirvihaukku päällä ja kun sieltä sitten koittaa hakea silmiinsä, että milläkohtaa ne siellä oikeen seisoo, niin Veeran komea pitkä  valkoinen häntä liehuu pystyssä ja ottaa heti silmään kuin merkkilippu. Se todellakin heiluttaa haukussa olevalle hirvelle häntäänsä kuin merkkilippua.

Ja tälläkeinoin on mahdollista saada kohteet näkyviinsä jo riittävän kaukaa, että pystyy järjestämään lähestymisen niin, että on mahdollista sinkautta se pikkuinen mutta nopeasti lentävä murkula sinne oikeille paikoille. En tiedä onko edesmenneillä laikanjalostajilla edes ollut mielessään tällaisia ajatuksia kun ovat koiriaan jalostaneet ja itälaikankin ulkomuotoon ovat hyvinkin väljät vaatimukset hyväksyneet , mutta hyvin tuo näkyy tänäkin päivänä toimivan.