On jälleen koittanut se armas aika kun urbanisoituneet suomalaiset vetäytyvät sankoin joukoin mökeillensä rannoille, vesille ja metsiin nauttimaan suuresti rakastamansa alkuperäisen suomalaisen luonnon suomasta rauhasta ja virkistyksestä. Ja yllätys yllätys monet tekevätkin sitten havaintoja siellä luonnossa ympärivuotisesti ja kokopäivätoimisesti elävistä alkuperäisasukkaista elikkä luonnonvaraisista eläimistä.
Useimmat ihmiset kokevat nämä havainnot ja kohtaamiset sykähdyttävinä ja ikimuistoisina luontoelämyksinä joita ihmetellen muistellaan vielä vuosienkin päästä ja kertoillaan vielä lapsenlapsillenkin.
Toisaalta jotkut koittavat rakentaa noista petoeläinkohtaamisesta jonkimoista sankaritarinaa tyylin "kuinka rohkeasti selvisin vaaarallisen petoeläimen kynsistä" ja asiaa koitetaan levittää mahdollisimman laajalle iltahöpinöihin ja muihin lehtiin ja mielelläänhän lehdet näitä juttuja julkaisevatkin, lisääväthän ne mukavasti levikkiä ja aina sitä paremmin, mitä vaarallisemmalta peto saadaan näyttämään ja mitä niukemmalta pelastuminen kuullostamaan.
Totuudella ei noissa "sankaritarinoissa" ole niin suurta väliä, sillä eiväthän villieläimet koskaan tulee sitä perämään. Yleisiä ovat kertomukset kuinka peto irvisteli ja näytteli hampaitaan, uhkaili ja tuijotteli verenhimoisesti jne. Kun todellisuudessa villieläimet pyrkivät kaikilla aisteillaan selvittämään tilannetta ja tutkailemaan nopeinta ja turvallisinta pakoreittiä. Ja väkisillähän siinä hampaat rupee näkymään kun kesäinen helle painaa päälle eikä hikirauhasia ole muualla kuin suun seutuvilla ja suuta on siten pakko pitää auki, että saisi edes hiukka jotain viilennystä.
Ja kaikista hurjimpia tarinoita keksivät sitten tietenkin ne hysteerikot, jotka aina ja jokapaikassa pelkäävät kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Varsinkin metsässä, olipa se liikkuvaa tai liikumatonta, karvallista taikka karvatonta, harmaata taikka ruskeaa, jälki lumessa tai kuoppa savessa, niin aina se vaan pakkaa herättämään heissä hirmuisen mielikuvan punahilkasta ja isoäidistä, että se on varmasti susi, hui kauhistus, äkkiä pakoon. Ja tätä hysteriaansa he sitten levittävät ympärilleen ja saattaapa siitä olla näilläkin palstoilla aina joskus joitain viitteitä.
