Laikasta kumppaniksi?

[Pritus]

Hei vaan kaikki laikaharrastajat. Täällä kirjoittelee parikymppinen metsästäjä itäisestä Suomesta, kellä on haku päällä tulevaisuuden metsästyskumppaniksi.  Taustaa:  metsästysharrastus alkoi itsellä reilut kymmenkunta vuotta sitten, ensin serkkua metsällä seuraten, kortti taskuun 12v iässä ja ensimmäinen oma ase pari päivää sen perään kun 15v tuli täyteen.  Nyt viimeiset vuodet ovat menneet aktiivisesti paikallisessa metsästysseurassa, kanalintujen, vesilintujen ja viime aikoina ennen kaikkea pienpetojen perässä (supikoira, minkki + näätä).

Metsästyskoiria ei ole kotona ollut elämäntilanteesta johtuen, kissoja sen sijaan on pidetty jo 15 vuoden ajan. Koirien kanssa on kuitenkin tullut pelattua jo useamman vuoden ajan, niitä kun on sukulaisilla ja tuttavilla. Eniten metsällä on möyrytty punaturkkisen pystärin sekä suomen ajokoiran kanssa.  Sukulaiselle tuli vuosi sitten karjalan karhukoira taloon, minkä kanssa ollaan metsällä jo jonkun aikaa kierretty.

Nyt sitten vähän ajatuksia siitä, miksi tänne rekkasin ja tätä viestiä yleensäkään kirjoittelen.
Tämän hetken elämäntilanne (yliopisto-opiskelu) ei mahdollista koiran ottamista, koska en halua pitää sellaista lemmikkiä itselläni, mistä en pysty täysin huolehtimaan. Kuitenkin itseni tuntien ennustelen itselleni tulevaisuutta, missä harrastan monipuolista metsästystä jatkossakin, ellei vaan kuolo korjaa satoaan ennen aikojaan.  Tämän hetken, ja näillä näkymin myös tulevaisuuden metsästysnäkymät sisältävät nimenomaan kana-, ja vesilintujen metsästyksen, sekä pienpetojen jahtaamisen. Omistan hirviluokan aseet, mutta siihen hommaan en ole vieläkään hurahtanut.  Ilveksiä näillä seuduin sen sijaan riittää, minkä metsästykseen olisikin vuosittain erittäin hyvät mahdollisuudet, useammallakin paikkakunnalla. Mielenkiintoakin löytyisi

Kun tässä olen asioita puntaroinut, niin oman metsästyskoiran hankkiminen tulee olemaan tosiasia tulevaisuudessa, kun oma elämäntilanne sen vain mahdollistaa.  Viisaammilta koiravinkkejä kyseltyäni törmäsikin laikoihin.  Periaatteessa seisoja tai suomen pystykorvakin olisi sinällään Ok, mutta ilvesoption huomioiden ei karkeampi koira olisi yhtään pahasta. Kysynkin nyt teiltä, laikojen omistajat, että onko edellä kirjoitettu huomioiden mitään älyä haaveilla laikasta, vai tulisiko surutta siirtyä toisen lajin pariin?  Akateemikkona tässä haen kaikkea mahdollista tietoa koirista, että olisi pohjatiedot kasassa, sikäli kun joskus koira talouteen tulee.  Käy lajin kanssa niin tai näin, niin mahdollisimman hyvillä pohjatiedoilla haluan olla liikenteessä, koska ei huvittaisi löytää itseään tulevaisuudessa sellaisesta tilanteesta, missä koiran hankinta on mahdollista, mutta ei ole mitään tietoa itselle käyvästä rodusta. Sillon kun niitä impulssihankintoja voi sattua, mitkä ei aina ole Ok.

Tämän pitkän ja ehkä sekavahkon vuodatuksen jälkeen sana onkin teillä vapaa. Mitä tuntemuksia herättää edellä kirjoitettu; voiko laikaa suositella, vai ohjata suoraan seuraavalle foorumille? Millaista pohjatyötä kannattaa tehdä?  Missä määrin laikoista tällä hetkellä löytyy lintu/pienpetohakuisia yksilöitä? Erälle.nettiä selailin, siellä puhuttiin suht paljon kapeasta kannasta, mutta suurin jupina oli jossain vuoden 2004-2005 tienoilla, tän hetken tilanteesta en yksinkertaisesti tiedä, joten ohjatkaa sokeaa.  Tässä tätä vuodatusta tällä erää.

[Henna Koljonen]

Tuntemuksia: Ei muuta kuin laika kaveriksi (mieluummin vieläpä länsisiperialainen ) kun on sinulla se koiranhankintahetki.

Faktumia: Eiköhän tuo laika (länsisiperialainen ) ole juuri kuvaikseen sopiva epeli. Taitaa tuo pienpeto ole sellainen, ettei laikalla tarvitse paljoa ohjausta kun koiran saa siitä kiinnostumaan.

[Balaven]

Mainitsemiisi metsästyslajeihin on aika vaikea suositella mitään muuta kuin laikaa.Lähes poikkeuksetta laikat omaavat jonkinlaisen mielenkiinnon lintuihin ja vielä varmemmin pienpetojen/turkisriistan perään,sehän se alunalkaen on näille ollut se tärkein saalis.

Puheet kapeasta kannasta koskettavat ensisijaisesti Itäsiperianlaikaa jonka kanta perustuu pariinkymmeneen yksilöön.Alkuperämaasta on saatu hieman helpotusta asiaan,mutta vain hieman.Suurin vaikeus tähän on rodun alkuperäalueen sijainti ja kulkuyhteydet.
Muilla laikaroduilla "täydennystä" on huomattavasti helpommin saatavissa.

[Pritus]

Kiitoksia vastauksista.

Jonkun verran on tullut katseltua laikajärjestön sivuilta näitä mestarikoiria, ja mielestäni aika hyviä pisteitä siellä on osa haukkunut mm. linnuille. Suomenpystykorvaan tms. erittäin spesialisoituneeseen rotuun vähän vaikea verrata tällaisen laajan skaalan koiraa tulosten osalta, muuten kuin toteamalla et näkyy niitä hyviä tälläkin puolella olevan. Ei siis sillä, että SPK lajina monotoninen olisi, mutta kumminkin.

Kommentteja mitä olen jo aiemmin saanut, tai mihin olen törmännyt, ovat olleet mm. hirvikäytön vähyys omassa toiminnassa + laikan sopivuus/sopimattomuus ensimmäiseksi omaksi koiraksi.  Tuosta hirvihommasta olen omassa päässäni miettinyt seuraavaa, että onko kaikkien laikojen hirvelle vieminen sitten viime kädessä juuri sitä monipuolisuutta, millä laikaa rotuna markkinoidaan? Jos joku haluaa olla oman tiensä kulkija ja vieraannuttaa koiransa hirveltä pois, suunnaten huomion linnulle + pienpedoille, niin liekö tuo nyt niin paha rikos.

Toinen on tuo luonnekysymys, kontra koiran haasteellisuus.  Mitä nyt olen kuullut, niin laika on isäntäuskollinen koira, millä on asennetta, mutta myös luonteessa on myös varsin inhimillinen puoli. En nyt tiedä sanoa, että olisko esim SPK tai joku seisoja sen helpompi koira millä aloittaa, kun oman kokemuksen mukaan niistäkin sitä jääräpäistä asennetta löytyy.  Toki yksilöitä nämäkin, mutta lie rotuna laika sitten miten helppo/mahdoton ensimmäiseksi omaksi jahtikaveriksi?

[Balaven]

Vie vain haluamaasi suuntaan,se on monipuolisuutta jos jokin.Lintukoirana tuskin tulee pystykorvan veroista,mutta haukkuva koira kuitenkin.Pienpetojen kanssa kyllä jää pystäri kakkoseksi.Edellyttäen että koira on riistaverinen.Ja jos se hirviä haluaa haukkua niin haukkuu sitten.Yleensä aika helppoja ohjata haluttuun riistaan.

Isäntäuskollinen se varmaankin on,mutta ei kyllä jääräpäinen ja harvemmin omisteleva/puolustava.Sanoisin että helpoimpia koiria luonteeltaan kouluttaa ja muutenkin luonteeltaan tasapainoisimpia mitä metsästyskoirissa olen tavannut.Se tietenkin lisää haastetta,koska myös virheet koulutuksessa jättävät helposti pysyvän jäljen.

Inhimillisyys,jos sitä sellaiseksi haluaa luonnehtia,on lähinnä sitä että joskus se vain tekee hommat ihan kiusallaan päin honkia.Ihan vaan nähdäkseen että mitähän se ukko tähän sanoo...

[Pritus]

Okay.

Ja sehän se tuossa lintupuolessa vielä on, että repertuaariin kuuluu kanalintujen lisäksi myös vesilinnut, niin koiralla kyky noutaa olisi ensiarvoisen tärkeä.  Ei sillä, että siitä mitään ylimaallista noutajaa tarvitsisi tulla, mutta sanotaan nyt näin et kyky noutaa näköhollille ammuttu lintu kuiville olisi varsin hieno juttu.  Pienpetokuvio on sinällään itselle tärkeä, että tässä kun millon on ollut ruokariistan kanssa tiukkaa metsässä, niin pienpetojahtia on voinut tehdä ihan sydämensä kyllyydestä, ilman sen kummempia pohdintoja homman hyödyllisyydestä/"kestävästä kulutuksesta". Ja näin ollen kun supit ja minkit löytyy vesilinnustuspaikkojen läheisyydestä, niin hyödyn ja huvin yhdistäminen on useampaankin kertaan käynyt mielessä, nimenomaan koiraa apuna käyttäen.

Mitähän tuota vielä horinoisi tähän jatkoksi. Niin, jos on jotain hyväksi todettua koulutusopasta / pätevää nettimateriaalia tiedossa, niin kaikenlainen data koiran kouluttamisesta kiinnostaa. Netti on tekstiä täynnä, mut ilman sen syvällisempää tietoa on vähän vaikee tässä vaiheessa sanoa, et mikä 'tieto' pitää paikkansa ja mikä ei.  Voi olla, että oman metsästyskumppanin hankinta menee surutta kolmen vuoden päähän, mistä sen tietää, mutta mikäs sen fiksumpaa ja mukavampaa kun täytellä odotteluaikaa tiedon kartottamisella yms. oheistoiminnalla.  Kiva homma kun täältä on vastauksia irronnut, ja nimenomaan asiallisessa hengessä.

[samig]

metsästys koirien koulutuskirjallisuus rajoittuu  pitkälti noutaviin ja seisoviin rotuihin,en ainakaan ole löytänyt opusta hirvikoiran koulutuksesta.Tutustumisen arvoinen opus olisi kylläkin sten christoffersson kirjoittama lintukoirat koulutus ja metsästys. Mitä rotujen välisiin koulutus eroihin tulee niin minulla ainakin käsitys että seisojat ovat luupäitä kouluttaa,verraten laikoihin.Ei mollaten seisojia mutta haasteelllisempia kouluttaa.Itälaikani hakee sorsat ja monesti ajaa ylös kaislikoista,sileä liukas kallioranta on poikkeus josta ei halua mennä veteen.

[Henna Koljonen]

En tiedä laikojen yleisistä nouto-ominaisuuksista, mutta meille on sellainen noutavampi sattunut. Lenkilläkin kanniskelee suussa keppejä ja muuta. Ja heittoleikeissä etsii aina sen kepin/lumipallon minkä olin sille heittänytkin. Kesällä tykkäs kauheasti leikistä, missä heittelin sille käpyjä veteen. Kävi niitä sitten "noutamassa". Hurjan söpö, kun suu oli täynnä käpyjä  Mutta varsinaisesti ei olla kokeiltu lintujen noutoa, mutta uskoisin sen nekin noutavan. Luovutus onkin sitten eri asia.

Kahden laikan kokemuksella voisin kyllä tuumia, ettei laikat kauhean isäntäuskollisia ole(?). Meillä on ainakin ollut molemmille ihan sama kuka taluttimen toisessa päässä on; Kaikki ihmiset on kivoja. Metsästämistä ei olla kyllä kokeiltu niin, ettei isäntä olisi ollut mukana... Ehkä siinä tulee ero vastaan. Löytyy myös ehkä pientä vahtiviettiä oman pihan suhteen, ei niinkään tavaroiden.

Minulle laika oli ensimmäinen metsästyskoira ja miehelleni ensimmäinen koira. Hyvin me sen kauhukakaran kanssa pärjättiin. Vaikka ensimmäiseksi koiraksi sattui se ADHD tapaus. Murkkuiässä ei totellut, mutta aina oli kiltti! Siinä mielessä helppo koira, ettei koulutustavalla juuri niin väliä. Laika ei ota nokkiinsa tai mene pilalle. Huumorintajuisia otuksia kun ovat. Mutta oppien perillemeno voi vaatia kyllä itseltä suurempaa kärsivällisyyttä, kuin esim noutajien kanssa. Nami ei tunnu olevan yhtä suuri houkutus, kuin ympäristön hajut/äänet. Eikä sen isännän miellyttäminen ole enismmäisenä ajatuksena laikan päässä.

Tämmösiä ajatuksia minun kokemusten pohjalta.

[Henna Koljonen]

Pitikin mainostaa Pritukselle: Tule ihmeessa katsomaan laikoja paikan päälle erikoisnäyttelyyn Kurikkaan 5-6.3.11. Siellä on varmasti monennäköstä koiraa ja taluttajaa paikalla.

[Pritus]

Ok, kiitoksia paljon näkemyksistä.

Mulla kuuluu tuttavapiiriin perhe, missä on koulutettu kovia noutajia parikymmentä vuotta, niin siltä suunnalta saa varmasti aikanaan jeesiä nimenomaan noutamisen treenaamiseen. Olen muutamaan kertaan päässyt ihailemaan heidän noutajiensa toimintaa sorsametsällä, eikä nuo nykyiset kanalintuhunsvotitkaan kuulemma kovin heikoilla ole.
 
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu, että missä määrin laikaa sattuu kiinnostamaan veteen meneminen + kysymys riistavietistä.  Tässä kun olen nyt kahlannut jo jonkun aikaa kaikkia saitteja läpi, missä vain laikoista puhutaan metsästyskäytössä, niin moneen kertaan nousee esille laikan luontainen taipumus noutaa vedestä. Tämä tunnutaan yhdistettävän aika usein nimen omaan itäsiperialaiseen, mutta toisaalta lintu+pienpetopuolella puhutaan varsin usein länsisiperialaisesta.  Yksilöerojahan näissä toki on, ja edellinen siis ihan omien lukujen perusteella muodostettu mielipide. 

Toinen jännä kysymys onkin tuo optio, 'jos sattuu riistaverinen laika kohdalle.'  Jotenkin sitä olen tähän päivään asti metsästyskoirista puhuttaessa uskonut/luullut, että jos valitaan pentue, missä sekä emällä että isällä on hyvä sukulinja taaksepäin, missä molemmilta löytyy todisteet käyttökokeista (hirvi/karhu/lintu), näin ollen riistaveristä, niin silloin ei pitäisi joutua kauheasti arpomaan sen kanssa, että onko pennulla kytö metsään vai ei. En tiedä sitten onko nämä "riistaverettömien" omistajat ottaneet pentunsa paperittomina, huhujen perusteella, vai onko vaan sattunut huonoa tuuria. Mene tiedä.  Lie tässäkin muutama äänekäs tehnyt enemmän hallaa kuin hyvää, kun on siitä omasta rodusta huudeltu varsin sokeasti joka suuntaan. 

Toisaalta, on koiralla millaiset riistaveret tahansa, niin lapsuus sillekin kuuluu. Ei pienenä suuria tehdä, eikä mopolla mahdottomia.  Pitää kahtoa noita näyttelyitä, että mitä sais omiin raameihin sovitettua. Vuosi sitten pääsin näyttelyssä laikoja ihmettelemään, siitä se ajatus sitten lähti.

[Taiga]

Laika kuullostaa aivan tarpeisiisi sopivalta metsästyskoiralta. Kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota vanhempien ja varsinkin emän metsästysominaisuuksiin. Hyvä, että olet valveutunut ja kiinnität huomiota koetuloksiin. Otat koiran koepalkituista vanhemmista (mahdollisimman monessa sukupolvessa) ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä saat riistaviettisen koiran. Älä tee sitä virhettä, että uskot pelkkiin puheisiin vailla todisteita toimivuudesta. Sehän se virhe monesti on, että otetaan koira mistä vaan ilman sen tarkempaa paneutumista asiaan ja sitten parjataan koko rotu maan rakoon, kun ei siitä "reppukoiravanhemmista" otetusta pennusta saanutkaan tulevaa Mestaria

Kannattaa myös muistaa, että vaikka tekisi pennun valinnan hyvistäkin vanhemmista, niin laikan koulutukseen kannattaa varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Laika ei ole laiskan ihmisen koira, väittäisin että se vaatii syttyäkseen enemmän metsää kuin spesiaalirodut. Myös senkin takia, että saat osoitettua sille minkä riistan haukkuminen on isännän mielestä mieluisinta. Laikat eivät ihan vielä ole myös yhtä varhaiskypsiä, kuin monet muut metsästyskoirat, joten kannattaa odotella ihan rauhassa ainakin kolmanteen syksyyn saakka ennen kuin alkaa vetää suurempia johtopäätöksiä. Jos haluat mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti syttyvän metsästyskoiran, ei laika välttämättä ole se paras mahdollinen valinta

Jos haluat veteen menevän laikan, niin kiinnitä huomioita myös siinä asiassa vanhempien taipumuksiin. Itselläni on vain yksi kolmesta laikasta sellainen, joka mielellään menee veteen. Tämän koiran emälläkin oli kasvattajan mukaan mielenkiintoa uimiseen. Yksi koiristani menee pitkällisen houkuttelun jälkeen, eikä siitä ainakaan noutajaksi olisi, ihmisten kanssa tykkää pulikoida. Yksi laikoistani inhoaa vettä niin, ettei suostu muuta kuin kahlailemaan vatsaa myöten. On uinut tasan silloin kun ollaan se pari kertaa laitettu uimaan.

Luonnepuolikin on hyvin pitkälle yksilökysymys. Meillä kaikki kolme laikaa on luonteiltaan aivan erilaisia. Kaksi niistä ei välitä vieraista ihmisistä, ovat välinpitämättömiä. Yksi taas on sellainen, että sen pitäisi päästä välttämättä häsäämään kaikkien ihmisten luokse. Tämä häslääjä on luonteeltaan muutenkin jokseenkin yliaktiivinen ja haukkuherkkä myös. Kokeilee haukkumista joka välissä, esim. jos ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, ikään kuin sijaistoimintona. Kaksi muuta eivät hauku muulloin kuin hyvästä syystä.. Laikaa kouluttaessa pitää olla hyvin oikeudenmukainen. Ehkäpä siinä tulee esiin se ”inhimillisyys”. Se muistaa kyllä epämiellyttävät asiat koko loppuelämänsä, jos sattuu olemaan herkemmän puoleinen. Kovakouraista käsittelyä se ei kestä ollenkaan, eikä se kannatakaan, koska koira on isokokoinen, ei täysikasvuiselle laikalle enää fyysisin voimin pärjää, jos se sen pään ottaa. Koira pitää saada uskomaan puhetta. Laikan luottamus on äärimmäisen helppo menettää, mutta sen takaisin saaminen voi olla vuosien projekti. Kuria, oikeudenmukaisuutta ja hellyyttä niin hyvä tulee

Ei muuta kuin onnea pennun hankintaan ja jos jotain kysyttävää vielä ilmaantuu niin rohkeasti kysymään, täällä palstalla pyörii myös paljon kasvattajia, joilta voi saada kullanarvoisia vinkkejä! Itse kuitenkin olen vasta aloittelija, kymmenisen vuotta itäisten parissa pyörinyt

[Juha]

Laitetaanpa mukaan vähän takapakkiakin. Laikat on keskimmäärin SELVÄSTI HUONOMPIA kanalinnun haukkujia kuin tähän erikoistuneet rodut. Jos tämä on ykköslaji, älä ota laikaa. Sorsajahdissa pelittää vähän paremmin, mutta ei tässäkään ihan parhaimmillaan.

Mielestäni laikojen ykköslajit luontaisesti ovat selvästi suurriista sekä kaikenkokoiset pedot.

Jos pienpedot on ykköslaji, niin kyllä lähtee pedot... Vielä kaveriksi pikkunen saksanmetsästysterrieri, rautakanki, lapio ja rassi. Laika ajaa ketut nopeasti kivikkoon tai luolaan, supit ottaa kiinni ja tappaa, näätää ja minkkiä haukkuu ja kaivaa. GPS-tutka välttämätön sitkaammalla laikalla pienpetojahdissa.

P.S. Sain viimeksi eilen 14 vuotiaalla itälaikalla ketun saaliiksi yhden miehen jahdissa. Samalla koiralla pyydetty vajaa 150 hirveä, monia vesilintuja (hanhista taviin), monia kanalintuja, paljon näätiä, kettuja, supeja ja minkkejä. Laika on kaikenriistan koira, mutta jos ykköslajina ovat linnut, älä ota laikaa. Tämä on minun mielipide ja uskon olevani oikeassa. Esim. saksanseisoja on nykyajan nuorissa metsissä verraton epeli lintujahtiin.

[Pritus]

hyvä kun tulee myös vähän erilaista näkökulmaa.kullan arvoinen mielipide.

itsellä kun metsästys on monipuolista,mutta toisaalta ehkä vähän ailahtelevaa,tai ehkä enemmänkin vaihtelevaa.käytännössä siis tilanne on se,että kanalintu,vesilintu ja pienpetotontit menee limikkäin,ja kannat heiluu vuosittain.3  vuotta sitten jahdattiin kaikesta ajasta 70% kanalintuja,loppu vesilintuja.pari viime vuotta mentiin 50/50 vesilinnut/kanalinnut,mennyt syksy jäi vähäksi kanalintujen kanssa.pienpetoja tulee katseltua kun vain kerkiää.näin ollen spesiaalikoiran ottaminen naittaisi ehkä vähän turhan tiukasti yhteen puuhaan.toisaalta,raha/aika ei anna periksi ottaa joka hommaan omaa koiraa.

Pääsääntöisesti olen oman riistani yksin työn kanssa saanut,joten jos koirasta olisi edes jonkinlainen apu metsällä,niin sekin olisi eteenpäin.vaikka koira ei linnulle avo1 haukkuisikaan. Kyllä tämä tästä selviää,kiirettä kun ei ole.

[junttieinari]

Niinkuin itsekin kirjoitit, suvut ovat tärkeät, olkoon koira minkä rotuinen laika tahansa. Riistaverisen jos onnistut saamaan, saat olla varma, että aina jotain tapahtuu metsällä ollessasi. Tyhjää metsää ei olekaan! Oikealle (haluamallesi) riistalle ohjaaminen onkin sitten jo vaivaa vaativa juttu. Jos lintujen haukkuminen on pääasia, spk on parempi valinta. Toki laika linnut löytää, mutta haukussa pysyminen ei kaikilta onnistu. Mutta saahan niitä lintuja ilman koiraakin...

Laikasta saat varmasti itsellesi uskollisen ja tottelevaisen metsästyskaverin. Hirvistä vieroittamisesta ei ole itsellä kokemusta, mutta kai sekin on mahdollista.

[Pritus]

Tästäpä tämä lähtee haarukoitumaan, kiitos paljon kaikille vastanneille.

SPK on metsästyskaverina tuttu, ja jos ihan pelkästään kanalintuhommaa harrastaisin, niin listalla olisi joko SPK tai PPK, tai mene tiedä joku seisoja.  Sanoisin jopa, et tuolloin valintani olisi aika helppo. Sama jos vain vesilintuja jahtailisin, niin enpä hirveesti muuta katsoisi kun noutajia, tällöin saisi mun puolesta olla laikat ja muut pystärit rauhassa.  Omaa yhtälöä vaan sotkee noiden kahden edellä mainitun yhdistäminen + supien harventelun halu ja kunnon inspis näätäjahtiin. Toki SPK pystyisi hoitamaan kanalinnut ja näädän, miksei supinkin, mutta kuitenkin.  Mukana kummittelee toki jo kertaalleen mainittu ilveskin, koska niiden kannat ei omalla asuinalueella ole missään määrin laskemaan päin.

Tässä on jo aiemmin heitetty omiin tarpeisiin sopivaksi länsilaikaa, mutta kysytääs nyt näkemystä omaavilta ihmisiltä asiasta. Olen tuota laikajärjestön sivuilta katellut mestareita sun muita, mut mihin puoleen tällä hetkellä vaikuttas menevän nämä lintuveriset/riistaveriset yksilöt? Onko yleensä tällaista jakoa havaittavissa, vai löytyykö selkeitä helmiä molemmilta puolilta siperiaa? Sen mitä olen asiaa katsellut, niin mitään kovin selkeää eroa en ole äkkiseltään bongannut itäisten ja läntisten välillä, mutta toisaalta mun viime käden tieto laikoista ei ole niin laaja-alainen, et tällasta nojatuolianalyysia kovin vakavasti pystys ottamaan. Ymmärtääkseni kantojen määrissä on eroa länsi, itä, ja venäläiseurooppalaisten laikojen välillä, joten tulokset (mestareiden määrät yms) ei sinällään ole absoluuttisesti vertailukelpoisia.

Toinen homma mikä on tässä mieltä askarruttanut, on yleensäkin pennun hankkiminen ns. nollapohjalta.
Mikä oikein on tän hetken trendi laikamarkkinoilla: vaativatko kennelit / pentujen myyjät missä määrin pennun ostajalta esim. tuomarikorttia, edellytetäänkö säännöllistä kokeissa käyttämistä, tms. Tässä hommassa olen siis ihan ulalla. Ei toki kenenkään tarvitse kenneleiden/myyjien nimiä tulla välttämättä julkisesti lausumaan, vaan lähinnä kiinnostas tietää, et millanen on hankinnan standardien trendi atm. Minkälaista "vakuutusta" tai taetta ostajalta vaaditaan, vai lähteekö pennut vaan mukaan kellä on tarpeeksi pätäkkää pörssissä, näin kärjistäen ilmaistuna.