Lainaus nimimerkki Pritus. Tuo onkin mielenkiintoinen juttu, että missä määrin laikaa sattuu kiinnostamaan veteen meneminen + kysymys riistavietistä. Tässä kun olen nyt kahlannut jo jonkun aikaa kaikkia saitteja läpi, missä vain laikoista puhutaan metsästyskäytössä, niin moneen kertaan nousee esille laikan luontainen taipumus noutaa vedestä. Tämä tunnutaan yhdistettävän aika usein nimen omaan itäsiperialaiseen, mutta toisaalta lintu+pienpetopuolella puhutaan varsin usein länsisiperialaisesta. Yksilöerojahan näissä toki on, ja edellinen siis ihan omien lukujen perusteella muodostettu mielipide.
Kerrotaanpa hiukan omia kokemuksia länsilaikojen kanssa.
Ensimmäinen koirani oli uros, erinomainen hirvikoira (käyttövalio). Ei ilman hyvää syytä mennyt veteen, mutta kun oli riistan kanssa tekemisissä niin silloin mentiin kyllä niin että välillä hirvitti. Hyvä syy mennä veteen oli myös vesilinnut, jotka se nouti ihan kiitettävästi ei kuitenkaan niin kuin alan spesialistit. Kanalintuja se vain pöläytteli lentoon , haukkua ei tullut.
Toinen länsilaikani oli/ on myös uros, edellisen jälkeläinen emä myös hirvikäyttövalio. Koira on myös erinomainen hirvikoira (käyttövalio). Haukkui nuorempana myös kanalintuja, joita sille muutaman myös malliksi ammuin, mutta lintuhaukut ovat jääneet hyvin satunnaisiksi, koska koulutin sen pääosin hirvikoiraksi. Koira menee mielellään veteen ja onkin erinomainen sorsan noutaja, osaavissa ja ahkerissa käsissä siitä olisi varmaan saanut todellisen spesialistin siihen hommaan.
Kolmas saman rotuinen on sitten narttu (muotovalio), koiran isä on kasoisvalio. Tämä on sitten sellainen ns. kaikenviljankoira. Hakkuu kanalinnut ja hirvet, hakee vesilinnut ja mikä erikoisinta se seisoo riekot ei kuitenkaan etujalka ylhäällä. Työskentely riekoilla ei varmaan ole sellaista kuin seisojilla, mutta toimii. Seisoo välistä aika kaukaa, joten joutuu päättelemään nokan ja tuulen suunnasta missä linnut on ja saalista tulee. Hirven haukkujana koira kuitenkin on parhaimmillaan siitä osoituksena hirvikokeiden avo-1 tulos.
Pienpetoja en ole koirillani pyytänyt, supeja ei meillä päin ole juuri ollenkaan vain joitain satunnaisia yksilöitä, näätä kantakaan ei ole kovin vahva ja kun hirvenmetsästykseltä sinne ehtisi niin päivä on silloin jo täällä kovin lyhyt ja lunta ja pakkasta turhan paljon.
Omien kokemuksieni perusteella voi sanoa, että kun sukuja hiukan katsoo ja valitsee niistä koepalkituista linjoista niin mitä ilmeisemmin pelikoiran saa.