Minkä rotuinen on seuraava hirvikoirasi?

[JALLU]

Kkkn tottakai.

[Heino]

Voi hyvät tytöt ja pojat. Minun ei tarvitse edes miettiä minkärotuisen seuraavaksi hankkisin. Ajatelkaapa mitä minulle tapahtui viimeksi tänä päivänä kun olin hirvijahdissa Laikun (ISLu) kanssa. Nimittäin käskin hänen hakea vasan, kun laitoin sen tuoreille kolmen hirven jäljille. Jäljille josta oli mennyt emä, vasa ja yksi aikuinen. Ensimmäisenä Laikku löysi sen yksinäisen aikuisen. Pääsin näkemään kuinka Laikku ajoi sen pois, seuraten sitä 200 metriä. Tämän jälkeen Laikku palasi emälle ja vasalle niin kuin olin käskenyt. Olen aivan varma, että Laikku teki tämän tarkoituksella. Hän kokemuksesta tiesi, että isäntä ei kuitenkaan ammu aikuista, koska käski hakea vasan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Laikku näin menetteli. Aikoinaan tällainen pyynti oli tyypillistä myös Jerillä.
Toissa päivän päätteeksi Laikku tahtoi tietää missä olen. Hän ottikin minuun yhteyden kuuluvasti ulvomalla. Tämä pelästytti pahanpäiväisesti vieraat passimiehet. He luulivat, että susi on tappanut Laikun ja nyt ulvoi. Vislasin pakkasiltaan Laikulle vastauksen. Perusteluja laikan hankkimiseen on vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän edelläesitetytkin jotain kerro laikan mahtavasta yhteistyöstä. Laika pystyy uskomattomiin suorituksiin, tuo puhuva nelijalkainen sudensukuinen metsästäjä.
JK. Onhan niitä hyviä koiria muissakin roduissa, mutta minä kunnioitan laikaa enemmän kuin mitään muuta rotua.

[Ilja]

Heino kirjoitti tuossa että,  hän kunnioittaa koiraansa Laikkua.  Niin,  itse olen kokenut saman tunteen oman Laikani kanssa, omistan myös jämtin,  mutta sen kanssa en ole päässyt samanlaiseen yhteyteen.

[Ryökkö]

Minulla on ollut koirina vain kettuajureita. Ensimmäinen omakoirani oli Venäjänajokoira ja sen jälkeen häkkiini on tullut kaksi suomenajokoiraa venakon tilalle. Itä-laikojen koulutuksessa ja metsästyksessä olen ollut mukana paljonkin.
Koira jolla on tulen palava katse, räiskyvä luonne(mutta samalla niin tasainen ja rauhallinen), se katsoo jonnekin kaukaisuuteen, kuin näkisi siellä jotain, se säväyttää erämiehen sisimmässä. Se katsoo syvälle silmiin, sen sisin kuiskaa, "veljeni, veljeni metsä kutsuu mennäänkö jo". Nämä katseet, ilmeet, silmät, äly, kuuliasuus, karuus, ...... Siinä on jotain kairan omaa, kunnoitettavaa,.... Minä omistan kohta sellaisen, suden perillisen, Laikun perillisen..... Tiedän, että se on toista maata kuin ajuri.... Voi kuin odotan hetkeä jolloin saan valita pennun itselleni..... Sen tunteen tietää vain aito koira mies tai nainen....  
  

[Awe]

Eipä tarvi ennää rotua miettiä. 11v takaperin oli kk suunnitelmisa. Kaveri kysy miksen laittas laikaa ja siitä se lähti. Osu heti ensimmäiseksi mettäkaveriksi se luokan epeli ettei samanlaista varmaan tuu ennää etteen. Vuojen takasten erraus haukkujen tuomari kaveria lainaten. "Ihtepä oomma rotumma/ristimmä valinnu."

[Teeri]

Onhan se koira aika peli kun vasan etsii käskettäessä  En vaadi tulevilta koiralta ihan sellaista viisautta. Se nyt on aika varma että moneen koiraan ei sellaista yhteyttä saa

[Kalevi]

Mulla kun noita harmaita ja jämtiä on ollut kyllähän ne hyviä Koiria on
mutta se on vain se yksi ja ainut mitä sillä voi metsästää
että mieluimmin Laika

[Jarmo_P]

Monesti koira ottaa vasan käskemättäkin. Omista koirista vanhempi ottaa pääsääntöisesti vasaporukan jos sellaista on tarjolla.

Nuorempi osaa kyllä vaihtaa jos hirvi ottaa rajun karkon niin palaa takaisin jos oli useampia hirviä ja jatkaa niillä.

[Renni]

Monesti koira ottaa vasan käskemättäkin. Omista koirista vanhempi ottaa pääsääntöisesti vasaporukan jos sellaista on tarjolla.

Nuorempi osaa kyllä vaihtaa jos hirvi ottaa rajun karkon niin palaa takaisin jos oli useampia hirviä ja jatkaa niillä.

Sullahan on hyvät ja viissaat koirat kun aina löytävät jotain.

[Heino]

Tiedän Jarmo mitä tarkoitat ja meidänkin koirille samanlainen toiminta on tavallista.
Minä yritän selittää vielä tätä koiran metsästyshienoutta:
Kun laikan käskee hakea vasan, ja se kaikesta huolimatta löytääkin yksinäisen aikuisen (Eli lähialueilla ei ole muita hirviä), niin se haukkuu sitä vain lyhyen ajan ja tulee pois. Näin koiramme ovat tehneet. Näin toimien koiran pitää ymmärtää, että aikuinen on väärää riistaa silloin kun ollaan vasametsällä.

Muistan vuosien takaa tapahtuman, kun meidän pojat olivat nuoren Jerin kanssa vasajahdissa. Tällöin pojat eivät vielä uskoneet, että Jeri hakee vasan silloin kun niin käskee. Joo, pojat tulivat illalla pois metsältä ja kertoivat minulle, että Jeri taitaa olla sairas, kun ei haukkunut hirveä kuin puoli tuntia ja tuli pois. Minä sanoin pojille, että käskittekö sen hakea vasaa. Pojat myönsivät. Minä väitin pojille, että Jeri ei siksi haukkunut kauan, koska haukuttavana oli aikuinen hirvi, eikä vasa niin kuin käskitte. Meillä syntyi asiasta väittely. Päätettiinkin mennä seuraavana aamuna katsomaan mitä Jeri haukkui, koska oli maassa lumi ja jäljet näkyivät. Tarkistimme näin asian ja selvisi, että Jerillä oli ollut haukussa aikuinen hirvi, niin kuin väitin. Tämän jälkeen meidän pojat ja minä olemme pitäneet tätä laikan viisautta aivan päivänselvänä asiana. On mahtavaa kun Laikkukin on oppinut hirvijahdissa tällaisen hienouden. Tiedän, että tätä asiaa ei kaikki voi uskoa todeksi, mutta me uskomme. Me olemme tämän asian nähneet ja kuulleet todeksi hyvin monta kertaa, viimeksi toissapäivänä kun Laikku alkoi minulle ulvomaan.

[Laikapoika]

Minäkin olen koiralleni useasti sanonut että hae hirvi.... toisinaan löytää joskus ei, nykyään hakee käskemättäkin.
Nämä vasaporukat on niitä helpoiten haukuttavia ja jos koira lähtee sen yksinäisen aikuisen perään, joka ottaa heti hyvät ritolat, silloinhan koira helposti palaa kattelemaan mihin jäi vasa ja emä.
Oppiihan koirakin sen mikä on helposti paikallaan pysyvä hirvi.
Tarvitaan siihen karkon seuraamiseenkin sitkautta ettei rekku jätä hirveä ensimmäisen peninkulman aikana.

Tuohon Heinon mainitsemaan ulvontaa, sitä on kai useammalla rodulla.
Minunkin koirat(2karhukoiraa ja laika) ovat kaula torvella ulvoneet kun isäntä on ollu joskus metässä hukassa.

Aiheeseen palatakseni seuraava koira on Karhukoira, hyvin isäntäuskollinen, helposti hallittavissa oleva ja kaiken lisäksi hiukkasen tulisieluinen.
Lisäksi valikoimaa löytyy ja terveystarkastukset on vanhemmilla kunnossa.

[Teeri]

kyllä minäkin olen koiria tavannut jotka palaavat haukkumaan hirviä jotka jäivät paikoilleen jos joku niistä ottaa liian pitkän karkon. Tarkoitinkin että aikamoista viisautta se on jos käskee vasan etsimään ja muut hirvet ei kelpaa. Se tuntuu äkkinäisestä uskomattomalta viisaudelta.

[Heino]

Teeri tuntee laikat

[Teeri]

vielä on oppimista paljon

[Juha]

Ei se valehtele, minä olen Laikun kanssa vasta muutaman kerran ollut pelkästään vasajahdissa joten en voi väittää omakohtaisen kokemuksien perusteella vielä mitään ihan varmaa Laikusta, mutta uskon että erottaa. Mutta Jeristä väittäisin ihan omien kokemuksien perusteella, että varmasti erotti vasajahdin (ja erottaa vieläkin mutta ura on ehtoopuolella ja haukut ollu aika harvassa kun ei tahdo enää kunto 14 vuotiaana riittää).

Ei toistakymmentä kertaa voi olla mitenkään sattumaa, että aina vaan vasan ottaa haukkuun käskettäessä. Tai jos sitten ottiki aikuisen niin hyvin harvaa ja huonoa haukkua ja viiden minuutin tai viimeistään puolen tunnin päästä tuli pois kyselemään jatketaanko. Ja sitten taas normaalissa hirvijahdissa (eli kun on vielä lupia aikuisillekin) haukkua poukutti koko päivän hyvällä haukkutiheydellä (ja tarvittaessa varmaan toisenkin yhtä kyytiä) yksinäistä.


P.S. Kävin ennen vuoden vaihdetta vanhus Jerin kanssa näätäjahdissa. Hyvin jäljitti vielä omatoimisesti pitkät matkat, tutkan avulla oikoin kävellen perässä. Lopulta löydettiin näädän päivämakuu paikka puuläjän alta ja saatiin ahdistettua se ulos ja puuhun ja sieltä mukaan.