Eiköhän ne "eksyjät ja hortoilijat" ole kuitenkin eri sarjaa kuin ylisitkeät haukkujat. Niitä tuskin kukaan järkevä koiranomistaja tietoisesti jalostaa. Jostain niitäkin kuitenkin tulee. Jämteissä olen törmännyt ainakin koiriin, jotka samoilevat aivan omiin nimiin koko päivän isännästä piittaamatta oli hirviä tai ei. Illalla isäntä sen sitten jostain tutkalla löytää...
Tuo ylisitkeys on haitta ainakin silloin, kun haukku menee oman alueen ukopuolelle tai haukussa on väärät elukat. Eihän siitä muuten haittaa ole, muutenhan haukun voi lopettaa ampumalla, eiköhän sen koiran ainakin sitten saa kiinni! Ainakaan meillä, jossa hirvitiheys on suuri ja tieverkko tiheä, hirvi ammutaan aina alle kolmen tunnin, jos ei välttämättä halua koiraa haukuttaa.
Juuri näinhän se menee.
Jostakin niitä isännästään mitään piittaamattomia hortoilijoita vain tulee.
Jos tällaiselle hortoilijalle sattuu hirvi eteen joka pysähtyypi vielä kohtuuetäisyyksille haukuttamaankin, niin eihän siinä isännällä ole mitään ongelmaa mennä ja ampua napsauttaa hirvi nurin.
Mutta jos hortoilija saa haukun vähän kauempaa ja hirvi on vielä kulkevaa ja koira ylisitkiää sorttia, ja haukku menee vieraille alueilla ja homma jatkuu yötä myöten ja kun koira ei älyä tulla kyseleen isännältään ohjeita, niin sillon tulee ongelmia. Se on päivä pilalla ja pahimmassa tapauksessa koko viikko pilalla.
Nykyisten gepsien ja tiheän tieverkoston alueella vielä jotenkin pärjäillään, niinkauan kun pattereita, kenttiä ja pensaa riittää kun päästään autolla liikkumaan, mutta ei se ole mitään oikeata koirametsästystä, vaan kyllä se on enempi sitä koiranmetsästystä, eikä sitä missään tapauksessa kannata kenenkään ottaa jalostuspäämäräksi.
Jos joku haluaa jalostaa koirista ylisitkeitä, umpitolloja, isännästään piittaamattomia hortoilijoita, niin eiköhän nuo kolme muuta hirvikoirarotua jo riitä, mutta kutensanottu, pidetään laika laikana: älykkäänä, riistaintoisena, yhteistyökykyisenä, hyvin yhteyttä pitävänä, moniriistaisena käytännön metsästyskoirana.