Vanhin itse tapaamani laika vietti viime viikolla 17-vuotissynttäreitään Puumalassa, VE-narttu. Kuulo on mennyt, näkee vielä jollain lailla. Köpöttelee pihakoirana, ja tulee aina rantaan asti ulisemaan, kun emäntä lähtee kalaan. Ruoka ei oikein enää vastaa, joten kovin kauan ei uskollinen ystävä siellä liene.
Tiedän länkkärinartun, joka oli 16v ja vielä suht vedossa, en päässyt sitä koskaan näkemään.
Tungus, "Sasta", oli 14v, kun käytiin Anninan kanssa siellä "miehelässä". Koira tuli astutukseen hirvijahdista. Edellisellä viikolla oli viimeisin kaato.
Huippuperiyttäjä Saara tempaisi omistajansa karhun jäljille päivälenkillä ollessaan, ikää taisi olla 14?
Meidän Vera lopetettiin 13,5v iässä, kun se sai vanhoille koirille tyypillisiä verenkiertohäiriöitä. Ne olisivat eläinlääkärin kanssa parantuneet itsestään parin viikon kuluessa, mutta en kestänyt katsoa vanhan, arvokkaan koiran häpeää, kun se ei päässyt itse tarpeilleen. Se haukkui lintua vielä muutama päivä aikaisemmin, mutta sen poissaanti metsästä oli jotenkin vaikeaa, sillä kuulo oli jo heikko, ja näkökään ei enää paras. Se ei kuullut kutsua, eikä nähnyt merkkejä, joten se oli aina saalistettava pois. Mutta periksi se ei antanut, hajun perusteella meni lintujen perässä - ja emäntä/isäntä uppuroi hangessa joukon jatkona. Joulupäivänä, kuukausi ennen kuolemaansa karkasi ja raksutti lintuja kolmatta tuntia, ennen kuin onnistuttiin saamaan se kiinni.
Joten 10-vuotias taitaa olla vielä jokseenkin siinä parhaassa käyttöiässä - nuoruuden hullutukset jo ohi, kokemus ja viisaus tilalla!
