Porrasnoron Riku kuollut?

[Jouni Allinen "Pelto-Jouni"]

Kuulin huhuja, että Riku olisi kuollut ennenaikaisesti?

Erittäin ikävää ja osanottoni koiran omistajalle, joka menetti varmasti hyvän koira. Valitettavasti esiin tuli jälleen sairaus, joka vei koiran liian aikaisin. Ei nämä laikat välttämättä mitään täysin terveitä koiria ole, vaikka alkukantainen rotu onkin.

[Heino]

Kyllä se pitää paikkansa, Riku on kuollut. Riku oli elämänsä ajan hyvin terve ja eloisa koira. Sitten vain eräänä talvisena päivänä Rikulle ei kelvannut ruoka. Ruokahaluttomuus kesti vain pari päivää. Tämän jälkeen Markku vei Rikun eläinlääkärille, joka leikkauksen yhteydessä totesi, että Rikun vatsalaukussa on syöpä. Elämää pitkittämättä eläinlääkäri pelasti Rikun suuremmilta kivuilta laittamalla siihen piikin, joka nukutti Rikun ikuiseen uneen. Kummalliselta tuntuu se, että Riku sairasti syöpää vain pari päivää. Teitenkin syöpä on ollut vatsassa enemmän aikaa, mutta se vaivasi Rikua lyhyen ajan. Kuollessaan Riku oli melkein kahdeksan vuotias.

Tapahtunut on ollut Markulle niin surullinen, että hän ei ole voinut teidottaa sitä kaikille laikaihmisille vaan on surrut Rikun kuolemaa läheisten kesken. Onneksi Markulla on nyt kasvamassa Rikun pentu ja se on omistajalleen mieleinen.

Riku oli koirana harvinainen yksilö. Hirviä sille ammuttiin tasan 70 kpl. Seurasin läheltä Rikun elämää koko sen elinijän ja opin tuntemaan koiran melkein kuin omani, olihan Riku meidän Jerin poika. Olin useita kertoja Rikun kanssa hirvimetsällä. Syksyisin Riku oli meillä silloin tällöin, varsinkin nuorempana.

Luonteeltaan Riku oli hyvin paljon Jerimäinen. Helppo, tottelevainen ja nöyrä. Minun mieleeni on muotoutunut Suomen laikoista jonkinlainen arvojärjestys. On olemassa muutamia itälaikoja, jotka ovat arvoasteikollani ylitse muiden, niin sanottuja suurkoiria. Riku oli yksi niistä. Suurkoirieni joukkoon Riku pääsi silloin kun hirvenhaukkukoikeista alkoi tulla niitä 95 pisteen tuloksia ja muutenkin hirvityöskentely oli kerrassaan vakuuttavaa. Olisi ollut mukava jos Markku olisi käyttänyt Rikua muuhunkin kuin vain hirvenmetsästykseen, mutta Markku ei siitä innostunut. Nuorempana Riku haukkui hyvin ainakin kanalintuja. Sorsa- ja näätäjahdissa Riku olisi varmaan toiminut yhtä hyvin kuin isänsä ja velipoikansa (Laikku), olen siitä aivan varma.

Kyllä se on surullista, että koiran elämä on niin lyhyt. Kun koira on oppinut viimeisen päälle pyyntikoiraksi niin huomaa, että se onkin vanha. Niin kuin Riku, joka toi elävät ja kuolleet hirvet Markun luo. Kerrankin se toi ammutun hirven melkein keskeltä Tilanjokea. Ui kuolleen hirven luo tarrrasi siihen kiinni ja uiden, vimmatusti tassuilla potkien, uitti saaliin rantaan Markun luo.

Olen pelännyt mikähän mahtaa olla Jerin kohtalo, hän on jo 13 v. Viime syksynä se oli vielä melkoisessa kunnossa. Oli tosi hyviä hirvihaukkujankin ja kaksi sille vielä ammuttiinkin. Kuulo Jerillä on mennyt huonoksi. Ehkä se onkin Jerin lopullinen kohtalo. Jokin sivullinen hirvi voi polkea sen kuoliaaksi kun huonokuuloisena ei arvaa varoa muuta kuin sitä elukkaa, jota se sillä hetkellä haukkuu.

[AhVa]

Osanottoni Rikun poismenon johdosta. Mulla on kasvamassa Rikun tyttö Nita ja toivottavasti edes osa Rikun hyvistä ominaisuuksista on periytynyt tytölle.

[Marski]

Kiitos mieltä lämmittävistä kommenteista ja erityinen kiitos Heinolle Rikun muistelusta! On totta, että äkillinen Rikun menetys harmitti ja suretti niin paljon, etten saanut asiasta tuoreeltaan kirjoitettua tälle palstalle. Ajan kuluessa asia pääsi jo vähän unohtumaan. Ystäväni Heino kuvasi hyvin Riku menneisyyttä, johon on helppo yhtyä. Lukuisat ovat ne kerrat, jolloin kahdestaan Rikun kanssa istuimme kaadolla, kuulakkaassa syksyn auringonpaisteessa tai joskus myös räntäsateessa, odotellen toisten jahtikavereiden vetoapua. Minä Rikua kehuen ja Riku tyytyväisenä kielellä poskiani lipoen nautimme yhteisestä onnistumisesta. Monet ovat muistot, jotka mukavina palaavat mieleen varmasti myös tulevina vuosina, kun samoja seutuja hirvimetsällä kuljen. Olen usealle tuttavalleni todennut, että on suuri ihme jos joskus onnistun saamaan edes lähelle Rikun tasoisen koiran. Tietyisti toivon sellaisen ihmeen tapahtuvan.

Onni onnettomuudessa, kuten sanonta kuuluu - on se, että Riku oli ennen kuolemaansa astunut hyvän hirven- ja karhunhaukkujan Kaatopaukun Ruskinin. Tästä yhdistelmästä on kasvamassa terhakka urospentu Juri. Mielenkiinnolla odotan syksyä ja ensimmäisiä jahtipäiviä. Sitä ennen vietän eräänkin tovin Jurin kanssa metsässä tutustuen luonnon ihmeellisyyksiin. Hyvän koiran jälkeen uuden pennun opettaminen vaatii pitkämielisyyttä ja asennetta. Mutta sitähän meiltä kaikilta laikamiehiltä ja -naisilta löytyy

Mukavaa  ja aurinkoista kesä kaikille!
Markku

[Siltamies]

Osanottomme, Markku. Ja samaan hengenvetoon mukavia jahtipäiviä uuden metsäkaverin seurassa!

Tässä yhteydessä voinee myös muistuttaa, että koirilla yleisesti on arvioitu esiintyvän syöpää noin 300kertaisesti verrattuna ihmisiin. Ja kuinka monella meistä ei ole sukulaista/ystävää/tuttavaa tai kuka ei edes tiedä ketään, joka olisi sairastanut syöpää? Ei varmaan kovin moni. Eli jos olet omistanut eläessäsi useamman koiran ilman että yhdelläkään niistä on todettu syöpä, kannattaa lotota!

Syöpä ei periydy. Ihmisillä tiedetään, että taipumus sairastua syöpään saattaa olla suvuittaista. Ihmisillä vaikuttavat valtavan paljon elintavat.

Koirissa on rotuja, joilla raportoidaan muita useammin syöpää, mutta perinnöllisyyttä ei ole osoitettu. Rikun aikaisemmat kommellukset muistaen on kohtalon ivaa, että koira menehtyy sitten syöpään. Mutta onhan mahdollista, että haavereiden seurauksena on tapahtunut mutaatio, joka on sitten johtanut normaalien solujen raivokkaaseen liikakasvuun; syöpään.

Nautinnollista peruskuntokautta kaikille laikoille!

[Burskutin]

Osanotot hyvän eräkaverin ja perheenjäsenen poismenosta!

-Kennel Huntersheart-