kysymyksiä. :)

[ventti]

Noniin ois tarkotus hankkia itälaikan pentu..  lähinnä pienpetopyyntiin, linnuille, sorsille,.. Siis kaikelle muulle ku hirvelle.. Miten helposti koiran saa opetettua että hirven perään ei ole asiaa.. Onko sula mahottomuus??  vaikuttaako suku siihen kuinka paljon.? Kummat on sitkeämpiä urokset vai nartut.? kertokaa millaisia kokemuksia omistatte. Kiitos jo etukäteen..

[Teeri]

Ottaisin sinuna nartun tuohon hommaan ja kun katselet sellaiset vanhemmat jotka ei huippuja hirvelle. Tietenkin vanhempien pitää pelata pienriistalle ja olla riistaverisiä. Toki hirvikoirienkin pennuista tulee niitä pienriistalle käyviä ja myös hirvivapaitakin joskus. Eli varmasti saat laikasta hirvivapaan Kovat hirvimiehet/naiset ei välttämättä anna koiraa pelkälle pienriistalle mutta kyllä niitäkin löytyy jotka antaa. Kaikki ei ole pelkkiä hirvimiehiä/naisia.

[Juha]

Minä valitsisin vanhemmista joilla huippupisteet hirvikokeista ja ennen kaikkea yhteydenotot siellä kunnossa. Muuten voi tulla riistaveretön. Viisas kyllä oppii hirveltä pois, koska oppiipahan poroltakin.

Mutta toisaalta jos pyytää vain kanalintuja ja supeja niin silloin voi olla vain etu jos ei kovin kovasti ole riistaveriä. Mutta sitten jos pyytää näätää ja kettua niin tarvii jo enemmän, jos haluaa että koira ottaa pitkiä omatoimisia jäljityksiä.

[mikelo]

Minulla on 5v islu joka on erikoistunut supeihin. Yritin siitä hirvikoiraa, mutta munasin sen päästämällä koiran jo pennusta supien kimppuun.  Eikä sellaisella hirvikoiralla tee oikein mitään. Linnuista en tiedä, sillä meilläpäin ei kanalintuja ole. Olen harjoitellut räkättien kanssa. Noutaa kyllä, mutta menee puun taakse syömään tipun. Jonkun sorsan on tuonut kauheassa kunnossa. Tuppaa puremaan lujaa. Eli ensiluokan supistaja. Ja niitähän täällä riittää.

En ole laskenut, mutta kymmeniä on nitistetty. Saunakammarin seinilläkin roikkuu viitisentoista nahkaa. Jotkut pitävät koiraani turhanpäiväisen otuksena, kun se ei anna samanlaisia elämyksiä kuin haukkuvat ajokoirat. Heiltä olen kysynyt montako pupua saitte tänävuonna. Yleensä vastaus pyörii 2 ja 10 välillä. Jos tulee 11, niin tyyppi melko varmasti valehtelee. Kettuja ammutaan samalle koiralle pari kolme kentie 5 per kausi. No, minun laikallani tulee saaliiksi about 6-10 supia/vuosi. Osa kaivetaan luolasta, osa saa Pavilla niskaan ja osalle käy hmmmm....  sellai. Ennätysvuosi oli 16 supia ja 4 kettua.

Mielestäni pienpetopyynti koiralla on mukavaa homma. Kävelen kaislikossa ja päästän koiran irti. Kiva seisoskella pakkasyönä ja odotella rähähdystä. Muutaman lämmikkeenkin otan. Supi ei yleensä hirmuisesti metelöi, mutta menen aina katsomaan, mikä otus se oli ja oliko kapia.
Hienoa on myös se, että kausi jatkuu ympäri vuoden (paitsi pesimä aikaan).
Kettu on laikalle vaikea, sillä ajo on kovaa ja haukutonta. Uudet gepsitutkat auttavat, koska niistä näkee, onko koira jonkin perässä. Suoraviivainen 35 km/h minuuttien ajan kertoo edessä olevan ketun. Passitus on hyvä tehdä luolalle ja avot silloin pamahtaa.

Alueeni fasaanikanta on vahvistut merkittävästi. Rannassamme pesii sorsapoikueita. Piisami on tullut takaisin jne. kiistatonta hyötyä.

Ai niin, sain oikein Maa- ja metsätalousministeriöltä kirjallisen luvan käydä koirani kanssa supijahdissa luonnonsuojelualueella. Kyseessä on "virka-apu". Irtipito-oikeuskin on.

Laika on hieno koira monipuolisine kykyineen, joten ota vaan ja kasvata kunnon supi-imuri. Anna sen mennä hirven perässä, mutta nitistä eka supi nopeasti, sillä siitä riemastuu. Omalleni hietin eteen loukusta ammutun ja sätkivät supimamman ja kehoitin menemään kiinni. Ensin epäröi, mutta sitten tapahtui. Varsinaisissa tilanteissa yritän aina ampua saaliin, ettei tule kärsimystä.

Hirveä varten minulla on norjalainen.

[Suski]

.

Mutta toisaalta jos pyytää vain kanalintuja ja supeja niin silloin voi olla vain etu jos ei kovin kovasti ole riistaveriä.

Miten Juha perustelet tuon väittämän? Supeista tiedä mutta kanalintujen osalta.

[Teeri]

Kyllähän sille hirvikoiralle ostaja löytyy jos hyvä sattuu, saat vielä vähän vaivan palkka rahaakin kun uuden pennun otat pienriistalle  Niin vahinkoahan ei hirveesti tule jos innokas hirven perään on.

[Vertti Valentin]

Ota enemmin riistaverinen porokoira! Ne tykkää pienriistasta voi toki tykätä hirvistäkin mutta paljon vähemmän! 

[Juha]

Arvokasta työtä mikelolla. Missä päin suomea pyydät? Minäkin olen hiljattain käynyt muutaman retken etelän supialueilla jahdissa, on tosiaan metkaa hommaa, ja siellä on mistä ottaa! Ainakin eteläsavossa on ollut.

"Pohjoisella reviirilläni" pyynti ei ole läheskään niin mielekästä, kun ketun jälkiäkin sai esim. viime talvena eräänä aamuna etsiä ajamalla metsäautoteitä 154 km ennen kuin ensimmäiset löytyi. Eipä sitte tule aina edes pyydettyä sitä viimeistä, että jäisi joku siemeneksi seuraavalleki kaudelle. Etelässä huomattavasti vaikeampaa pyytää niin vähäksi pienpetoja, koska louhikoita on siellä täällä, ja karkaavat koiran edessä monesti niihin, ettei niitä millään sieltä saa pois...


Suskille: tarkoitin lähinnä sitä, että jos koiralla on kovasti riistaveriä (ja eikä poikkeuksellisen viisas yksilö), niin häipyy herkästi irtilaskettaessa heti kauas jonku hajun perään eikä näy pitkiin aikoihin missä ja minkä perässä viilettää. Kanalintuhommassa varmaan ihan riittävä hakulaajuus olisi esim. 600 metriä isännän molemmille puolille, ja harvoin haukkujen pituudetkaan tunteja tarvii olla. Mutta toisaalta, kyllähän riistaveristä aina apua on, mutta se voi olla vaan haastavampaa sitten kitkeä muulta riistalta pois jos haluaa vaan lintukoiraa.

[mikelo]

Aivan Varsinais-Suomessa. Kettuja on tosi paljon. Omalta pihalta olen ampunut tänäkin vuonna 2. Ehtoolla, kun ajaa kotiin, niin olisi poikkeuksellista jos ei kettua näkisi. Loppukesästä penikoita menee jopa loukkuihin. Yhden laikani sai kiinni, kun se oli roskiksessa grillijätteitä tonkimassa eikä huomannut ajoissa vaaraa.

Minulla on iso avohaaska kaislikossa joka kerää supeja. Syksyllä saalis on satavarma. Koira irti ja odottamaan. Muutaman kerran olen saanut molemmat supit (ne liikkuvat usein pareittain).

Korostan kuitenkin sitä, että laika ei ole varsinainen kettukoira. Sen edessä kettu tulee lentämällä ja aina aivan yllättäen.

Koska koiraani ei käytetä hirvenmetästykseen, niin pysyy supistellen montusta pois. Tai onhan se ihan kymppityyppi muutenkin

[ToniH]

vertti valentin. ootkos usehaanki riista viettishen porokoiraan  törmäny? ihan mielen kiintoani kyselen:)

[Vertti Valentin]

No itse asiassa aika monta!  Esim omassa laumassa on yksi sellainen josta riistaviettisyyttä on pitänyt opettaa pois, ei oo pk-jäljellä toivottu ominaisuus!  Oon aatellu joskus sitte ku on aikaa niin kokeilla sellaista metästyskaveria, monasti majava haukkua oon ihaillu kuin myös lintuhaukkua!

[ToniH]

vais nii. en ole tullu ajatelleksikkaa että porokoiria on semmosia mutta miksipä ei:)

[Vertti Valentin]

Paitsi jos kysyt kasvattajilta niin yksikään ei oo.... 

[ToniH]

arvatenki

[Juha]

Täällä pohjoisemmassa laika on erittäin tehokas myös kettukoirana, koska pesiä/koloja on aika harvassa. Reilu kilometrin välein keskimäärin aina joku reikä, niin ei se ehdikää kettu sitä matkaa kun jää hampaisiin. En minäkään yhtään ole laikan ajosta ampunu, mutta monia oon kyllä hakenu kun koira ottanut kiinni.

Etelässäki varmasti ois hyvä kun kiertäisi ensin ketun lenkkiin ja sitten jokaiselle lähilouhille passimiehet, kun koira lähtee yöllistä jälkeä lenkin sisään. Se on vaan siinä, että saako niin montaa miestä passiin että tulis kaikki louhikot miehitettyä. Nopealla ja kiinniottoihin tottuneella laikalla ei mene yleensä yli puolen kilometrin ajossa.

Silloin ei saa välttämättä kiinni läheskään heti/ollenkaan, jos koira ei vielä osaa seurata kunnon vauhdilla yöllistäkin jälkeä.