Keimoun kanssa olin samassa tilanteessa ensimmäisen itälaikan kanssa. Taiga oli pentuna villi, kuriton ja sinnikäs ja meidän ensimmäinen koira. Täytyy myöntää että oltiin sen kanssa aivan sormi suussa. Aiemmin kun ei juuri pentukoiria oltu nähtykään, likimain ainoastaan aikuisia, jo järkeviä koiria.
Järkytys oli siis melkoinen kun pieni mustavalkoinen, raivopäinen naskalihammas kävi kiinni kaikkeen mikä liikkui. Rikkoi monet vaatteet jne. Tutuilta koiraihmisiltä sitten kyseltiin neuvoa että kuinka tähän tulisi reagoida, pakkohan tuollainen toiminta olisi saada loppumaan. Neuvoja tuli jos jonkinlaisia ja suurin osa kannatti juuri tuota Keimounkin mainitsemaa selätystä. No sitä tietenkin alettiin sitten soveltamaan, mutta huonolla menestyksellä.
Oli neuvottu että ei muuta kuin pentu selälleen ja siinä niin kauan kunnes rauhottuu. No rauhoittuihan se, mutta irti päästessään oli kahta kauheammalla vimmalla lahkeessa/kädessä kiinni...
Kun suoraan sanotaan niin en tiedä saatiinko tuolla menetelmällä mitään muuta kuin epäluottamusta pennun ja omistajan välille juuri silloin kuin sitä päinvastoin pitäisi vahvistaa, ja tehdä itsestään pennulle luotettavan ja ihailtavan hahmon. Sitä paitsi, jos ei toivottua käytöstä ei selättämällä saa kitkettyä pois pikkupennulta, niin miten teet sen aikuisen koiran kanssa? Sitä ei niin vain selätelläkään, tai ainakin saa varautua kunnon matsiin, vaan siinä vaiheessa pitää jo kuri saada muilla konsteilla koiralle.
Tästä viisastuneena olen kahden seuraavan laikan kanssa unohtanut tyystin kaiken maailman selättelyt ja voimakeinot. Tämä nuorimmainen kuitenkin osasi/osaa olla luonteeltaan melko sitkeä sissi, mutta sille annettiin aina riehumisen alkaessa napakka kielto ja ohjattiin heti sallitun tekemisen pariin, esim. repimään jotain rättiä, joka oli pentua varten ja samalla vuolaasti kehuen. Joskus piti viedä koira jäähylle toiseen huoneeseen, että meno tasaantuisi. Jos jotain fyysistä rangaistuskeinoa on pitänyt käyttää, niin se on ollut sitten poskista kiinni pitäminen ja silmiin katsominen samalla jäätävään sävyyn toruen.
Mutta pääsääntöisesti unohtaisin pienen pennun kanssa kaikki voimakeinot kieltäessä, koska jos pentu on luonteeltaan kovapäinen, se ottaa tämän vain leikkinä, jossa taistellaan ihmistä vastaan. Paljon helpommalla pääsee itsekin, kun ohjaa pennun jonkin sallitun tekemisen pariin ja kehuu siitä pennun maasta taivaisiin. Pennun mielestä olet silloin paljon ihailtavampi ja luotettavampi johtaja, jonka kanssa kaikki muukin tekeminen ja totteleminen on mukavampaa. Kyllä se pureminen ja riekkuminen kuitenkin alkaa siinä vaiheessa vähenemään kun hampaat vaihtuu.
Hyviä hetkiä pennun kanssa! Nyt on juuri oikea aika luoda luottamus pennun ja omistajan välille. Se palkitaan taatusti syksyn jahdeissa.
