Kirjoittaja Aihe: Koiran luonteesta  (Luettu 26488 kertaa)

Poissa laikaman

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 92
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #15 : 25.04.10 - klo:18:47 »
Niin ei se minunkaan urokki itsestään metsässä ollessa toisen koiran päälle mene jos ei ole aihetta, se on nähty monesti, mutta kyllä uroskoira saa puolustaa itseään, sehän on päivän selevä asia. Vaikka se on joittenkin mielestä turhaa, mutta semmonen koira joka ei itseään puolusta isännän ollessa näkösällä joutaa monttuun. Nämä ylimääräiset kahinat ja turhat toisen koiran päälle käymiset ovat asia erikseen. Minun koirat ei ole ikinä käynyt turhaan toisen koiran kimppuun, tarhassa on pari laikkaa ja yksi seisoja. Tieten roduissa on eroja, esim. seisojat eivät turhaan ärise toisilleen, mutta laitappa pari toisille vierasta uroslaikaa samaan tarhaan ja yksi karhukoira lisää niin kato miten käy. Loppuun monesti kuultu sanonta. " Laika harvoin aloittaa tappelua, mutta pääsääntöisesti lopettaa ne". Kuvaa aika hyvin mielestäni laikaa.

heikkir

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #16 : 26.04.10 - klo:09:49 »
Näinhän se pääpiirteissään menee. Koirat on koiria ja aina ne on keskenään rähisseet ja tapelleet enemmän taikka vähemmän. Ja isot koirat kun rähisee niin kyllä siinä saattaa vahinkoakin tulla ja rokulipäiviä.

Mutta jos koittaa arvioida , miten laika poikkeaa muista meikäläisistä metsästyskoirista niin ainakin se on ihmisystävällisyys ja avoimuus vieraitakin ihmisiä kohtaa, kaadoillekin toivottaa kaikki ihmiset iloisesti tervetulleiksi. Ainakin näillä omilla koirilla ja samalta se kuulostaa muillakin.

Toisiin koiriin jos vertaa niin pystärithän tahtoo olle semmosia rähisijöitä ja pureskelevat ihmisiäkin. Ja aikansa sitä kattelee semmosista rähisijää, mutta jossakin se tulee aina raja vastaan rauhallisemmallakin luonteella.

Omalla kotipihallaan ja reviirillään on aika normaalia,että vieraisiin koiriin suhtaudutaan epäluuloisesti ja jopa aggressiivisesti ja oman lauman ja kotiväen puolustamisvietti on laikoilla kyllä melko selvä, omista pidetään huolta.

Itälaikalla saattaa ehkä olla tavallista enempi taipumusta laumakäyttäytymiseen, elikkä se osaa sopeutua laumaan ja osaa toimia laumassa ja alkuperäismaassaan näin on ilmeisesti paljoudessa toimittukin. Meillä se ei oikeen onnistu ja saattaa joskus vaatia isännältä hiukka työtä, että pystyy kunnolla korvaamaan sen lauman.

Oman reviirin ulkopuolella lenkillä kuljettaessa ei tuo oma narttu ainakaan mitään erikoista osoita, ei pelkoa, ei isompaa kiinnostusta,  haistelevat toisiaan  noramaaliin koiramaiseen tapaan, ja jos joku pikkukoira alkaa pelkorähinän, niin ei siitä juuri paljoa piittailla, mutta jos joku samankokoinen tai isompikin narttu alkaa rähinän, niin silloin syttyy kyllä hyvin nopeasti. Uroksille enempi mielistellään.

Metsällä ollessaan tämä ei juuri muista kulkijoista piittaa, ei ihmisistä eikä koirista, saattaa käydä kuittaamassa, mutta ei sen enempää. Ja nuo toisten koirien repimistapaukset onkin tainneet liittyä juuri tuohon koiraparien käyttöön, karanneet lapasesta. Niissä pitääkin olla erittäin varovainen ja tuntea koiransa hyvin.

Zernik

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #17 : 02.07.10 - klo:18:56 »
Niin.. monesti luodaan väärä käsitys, eteenkin suuremmista koirista. Tokihan ne kovapäistä porukkaa ovat, mutta en nyt sanoisi että arvaamatonta, onhan kaikki toki yksilöstä kiinn. Ja tietenkin ne narun päässä olevaa lauman jäsentä suojelee, vaikka suojelusviettiä laikoilla ei ainakaan mitenkään erityisen paljoa ole, mutta kaikki koirathan niin tekevät. 

Ihmisaggressiivisuushan näille ei ole tyypillistä, tosin ei sitä pidä mennä luuta syövää koiraa härnäämään, alkukantaisiahan nämä ovat ja toki voivat aarteitaan puolustaa, tämäkin kuitenkin pysyy hallinnassa kouluttamisella, ei isännälle/emännälle murista, siltähän se ruoka saadaan. Ja vieraitakin kohtaan ovat avoimia, lapsien kanssakin tulevat hyvin toimeen, kokonsa takia kyllä leikit voivat rajuiksinkin mennä. Omassa kylläkin huomasin, että pikkupojan ollessa vieressä ei hökeltänyt iloiseen tapaansa. ;)

Ja tuosta vielä, että jos kaksi samantalon koiraa päästetään mettään yhtäaikaa, että olipa minkä rotuisia koirat tahansa, sitä ei pidä mennä tekemään. Jos siinä vaikka sattuu vieraskoira tulemaan vastaan ja rähinä syntymään, niin toinen saman talon koirista puolustaa toista ja toinen toista. Siinä sitä pahaa jälkeä saadaan aikaa, eteenkin nämä jo enemmän säkää omaavat. Tuo nyt on jo omistajan ajattelemattomuutta.

Mutta varmasti kaikennäköiset rähinätapaukset voisi vähentyä, jos koiraa opeteltaisiin "lukemaan".. Tämähän ei nyt kaikkiin tilanteisiin päde, jos vaikka nyt metsästysreissuja ajatellaan, mutta koirapuisto rähjäämiset ainakin.  ;)
 

Poissa hente

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 31
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #18 : 03.07.10 - klo:06:36 »
joo silloin kun aloin koiraa laittamaan ja tietenni kahtelin useampaa rotua ja päädyin laikaan siksi kun oli ehkä siihen mennessä eniten kokemusta laikoista koska sedällä ollu useampi laika niin sitä kautta tuli rotu sitten tutuksi, mutta kyllähän siinä sitten eräs mies kun kuuli että laikaa olen laittamassa niin rupesi tupattamaan että luonnevikasen piskin laitat, mutta siihen tuumasin vain että jos koira on luonne vikanen tai äkänen niin, niin se on isäntäki, sillä isännällä nimittäin kaikki koirat ollu arvaamattomia ja vihaisi, mutta ei oo sen koommin tarvinu sen isännän kans keskustella juurikaan mistään.

9v ollu nyt itellä uros  laika ja ei ole ollu muuta kärhämää kuin kerran kaadolle tuli suomenpystykorva joka rupesi omimaan kaatoa, mutta tuo narttu mikä on toisena koirana laika myös niin on toisille nartuille äkäinen yhen eläinlääkäri hoito maksun oon joutunu maksamaan kun pääsi karkaamaan häkistä ja naapurin doopermannin kans hippasille.


Poissa Keimou

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 139
  • -Riistavietin Hopi- -Huntersheart Illusia-
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #19 : 04.07.10 - klo:16:37 »
Mulla pian 4kk itälaika narttu on välillä vähän turhan agressiivinen. Ei niinkään vieraille mutta omalle väelle. Alkaa yleensä niin että kävellessä käy lahkeeseen tai jalkaan kii ja kun kieltää nii eiku yltyy vaan. Näyttää hampaitaan, murisee ja näykkii. Ei tiedä oikein et onko leikkiä vaan tai meneekö ajan kans ohi, toivottavasti. Oon kokeillu vähän kaikkia, maahan painamista,niskasta kiinni ottamista. Mutta tulee vaan entistä "raivopäisemmäksi".Melkein paras keino on ollu ku yrittää vaan olla huomioimatta mutta sekään ei aina oikein onnistu ku koiran hampaat sääres kiinni.On pääsääntöisesti aina irti, et saa kyllä touhaillla omiaan ja liikuntaa saa tarpeeksi. On myös toisille koirille ollu aika agressiivinen sen vähä mitä on muita koiria nähny. Kokemuksia,neuvoja???

Laikapoika

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #20 : 04.07.10 - klo:20:27 »
Mulla pian 4kk itälaika narttu on välillä vähän turhan agressiivinen. Ei niinkään vieraille mutta omalle väelle. Alkaa yleensä niin että kävellessä käy lahkeeseen tai jalkaan kii ja kun kieltää nii eiku yltyy vaan. Näyttää hampaitaan, murisee ja näykkii. Ei tiedä oikein et onko leikkiä vaan tai meneekö ajan kans ohi, toivottavasti. Oon kokeillu vähän kaikkia, maahan painamista,niskasta kiinni ottamista. Mutta tulee vaan entistä "raivopäisemmäksi".Melkein paras keino on ollu ku yrittää vaan olla huomioimatta mutta sekään ei aina oikein onnistu ku koiran hampaat sääres kiinni.On pääsääntöisesti aina irti, et saa kyllä touhaillla omiaan ja liikuntaa saa tarpeeksi. On myös toisille koirille ollu aika agressiivinen sen vähä mitä on muita koiria nähny. Kokemuksia,neuvoja???
Tuohan voi olla pennun leikkiäkin, jota ei kuitenkaan tule sallia. Allaolevassa linkissä on samantyylistä asiaa hieman käsitelty.
http://www.laikajarjesto.fi/keskustelu/index.php?topic=4568.msg28078#msg28078

mpeltola

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #21 : 05.07.10 - klo:00:19 »
Mulla pian 4kk itälaika narttu on välillä vähän turhan agressiivinen. Ei niinkään vieraille mutta omalle väelle. Alkaa yleensä niin että kävellessä käy lahkeeseen tai jalkaan kii ja kun kieltää nii eiku yltyy vaan. Näyttää hampaitaan, murisee ja näykkii. Ei tiedä oikein et onko leikkiä vaan tai meneekö ajan kans ohi, toivottavasti. Oon kokeillu vähän kaikkia, maahan painamista,niskasta kiinni ottamista. Mutta tulee vaan entistä "raivopäisemmäksi".Melkein paras keino on ollu ku yrittää vaan olla huomioimatta mutta sekään ei aina oikein onnistu ku koiran hampaat sääres kiinni.On pääsääntöisesti aina irti, et saa kyllä touhaillla omiaan ja liikuntaa saa tarpeeksi. On myös toisille koirille ollu aika agressiivinen sen vähä mitä on muita koiria nähny. Kokemuksia,neuvoja???
:D Kuulostaapa tutulta.
Oma nakku oli just samanlainen, oliko lie uhma- vai murrosikä, mutta siinä 4-5-kuisena se oli aivan raivopää. Neuvoja tuli että käännä selälhen ja piä maassa niin kauan että rauhottuu.
Mulla on kuitenki semmonen työ ettei voi koiraa pittää maassa koko päivää. Ei niin kauaa jaksanu sitä makkuuttaa, että olis rauhottunu. Silimät sinisenä ja vaahto suussa se ärisi ja ko irti löysäs niin eiku käthen kiini. Ja puri lujasti.  Menihän se välissä hermoki ja tuli pujahutettua koiraa kovemmala käelä.

Syksymmälä se sitte alako kaveriksi ja sen jäläkhen olhan kyllä päriätty. No mitä nyt pari kertaa kattothin seleväksi kuka se repusta ja niestanjaosta määrää. Muuten höpöhommat jäi pois, mutta oikeissa töissä se on yhtä sinnikko, mitä oli penikkana piruamisessa.

Toisten koirien kans se päriää tai sitte ei. Se haluais olla pomo joka paikassa ja jos toiset ei siihen ala, niin se on ko muita ei oliskhan. Pystykorvat saa samanlaisen metelin aikhan ko kettu. Koskhan ei ole tarvinu onneksi nähä, onko kohteluki sama jos hammashollile tulevat.

Siinäpä kokemuksia. Neuvoja en ossaa antaa muutako, että laita paksut kinthat ja lahkhet saaphanvarren alle.

Poissa Taiga

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 624
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #22 : 05.07.10 - klo:10:51 »
Keimoun kanssa olin samassa tilanteessa ensimmäisen itälaikan kanssa. Taiga oli pentuna villi, kuriton ja sinnikäs ja meidän ensimmäinen koira. Täytyy myöntää että oltiin sen kanssa aivan sormi suussa. Aiemmin kun ei juuri pentukoiria oltu nähtykään, likimain ainoastaan aikuisia, jo järkeviä koiria.

Järkytys oli siis melkoinen kun pieni mustavalkoinen, raivopäinen naskalihammas kävi kiinni kaikkeen mikä liikkui. Rikkoi monet vaatteet jne. Tutuilta koiraihmisiltä sitten kyseltiin neuvoa että kuinka tähän tulisi reagoida, pakkohan tuollainen toiminta olisi saada loppumaan. Neuvoja tuli jos jonkinlaisia ja suurin osa kannatti juuri tuota Keimounkin mainitsemaa selätystä. No sitä tietenkin alettiin sitten soveltamaan, mutta huonolla menestyksellä.

Oli neuvottu että ei muuta kuin pentu selälleen ja siinä niin kauan kunnes rauhottuu. No rauhoittuihan se, mutta irti päästessään oli kahta kauheammalla vimmalla lahkeessa/kädessä kiinni...
Kun suoraan sanotaan niin en tiedä saatiinko tuolla menetelmällä mitään muuta kuin epäluottamusta pennun ja omistajan välille juuri silloin kuin sitä päinvastoin pitäisi vahvistaa, ja tehdä itsestään pennulle luotettavan ja ihailtavan hahmon. Sitä paitsi, jos ei toivottua käytöstä ei selättämällä saa kitkettyä pois pikkupennulta, niin miten teet sen aikuisen koiran kanssa? Sitä ei niin vain selätelläkään, tai ainakin saa varautua kunnon matsiin, vaan siinä vaiheessa pitää jo kuri saada muilla konsteilla koiralle.

Tästä viisastuneena olen kahden seuraavan laikan kanssa unohtanut tyystin kaiken maailman selättelyt ja voimakeinot. Tämä nuorimmainen kuitenkin osasi/osaa olla luonteeltaan melko sitkeä sissi, mutta sille annettiin aina riehumisen alkaessa napakka kielto ja ohjattiin heti sallitun tekemisen pariin, esim. repimään jotain rättiä, joka oli pentua varten ja samalla vuolaasti kehuen. Joskus piti viedä koira jäähylle toiseen huoneeseen, että meno tasaantuisi. Jos jotain fyysistä rangaistuskeinoa on pitänyt käyttää, niin se on ollut sitten poskista kiinni pitäminen ja silmiin katsominen samalla jäätävään sävyyn toruen.

Mutta pääsääntöisesti unohtaisin pienen pennun kanssa kaikki voimakeinot kieltäessä, koska jos pentu on luonteeltaan kovapäinen, se ottaa tämän vain leikkinä, jossa taistellaan ihmistä vastaan. Paljon helpommalla pääsee itsekin, kun ohjaa pennun jonkin sallitun tekemisen pariin ja kehuu siitä pennun maasta taivaisiin. Pennun mielestä olet silloin paljon ihailtavampi ja luotettavampi johtaja, jonka kanssa kaikki muukin tekeminen ja totteleminen on mukavampaa. Kyllä se pureminen ja riekkuminen kuitenkin alkaa siinä vaiheessa vähenemään kun hampaat vaihtuu.

Hyviä hetkiä pennun kanssa! Nyt on juuri oikea aika luoda luottamus pennun ja omistajan välille. Se palkitaan taatusti syksyn jahdeissa.
Itäsiperianlaikanartut

~Orismalaikan Aihki~
~Umpilammen Ronja~
~Stortallens Dixie~

Poissa Keimou

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 139
  • -Riistavietin Hopi- -Huntersheart Illusia-
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #23 : 05.07.10 - klo:12:49 »
Sen kans oon huomannu että toi selätys ei toimi kyllä yhtään. Rauhottuu siksi aikaa kun pitää kiinni mut sitte ku päästää irti nii taas hampaat kiinni käteen. Oli pentueen liikkumiseltaan rauhallisin mutta toisaalta rähisi eniten muille pennuille. Oon nyt ajatellu kokeilla eristämistä. Et ku oikeen alkaa rähisemään niin 5 minuutiksi saunankamariin rauhottumaan. Aikasemmat koirat mitä on ollut nii ei vastaavia ongelmia oo ollu, paitsi tenavana oli pystykorvan ja terrierin sekotus joka pentuna kans riehaantui aina vedenäärrellä. Mutta sekin jäi aikusena pois. Helpottava kuulla et muillaki ollu vastaavia ongelmia mutta tullu kuitenki kelpo koira aikusena. ;D  Kiitos neuvoista kaikille ja pistän kuulumisia kuinka homma lähtee sujumaan :D

JukkaR

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #24 : 05.07.10 - klo:13:37 »
Itse olen kaikenlaisen pennun näykkimisen ja puremisen saanut loppumaan nopeasti vinkaisemalla (="kipuvinkaisu", kimeällä äänellä iuu) heti koiran hampaiden tavoittaessa mitä tahansa osaa itsessäni. Pentu katsoo ensin hölmistyneenä, jotta satutinko ja sitten unohtaa, mitä oli tekemässä. Jo muutama toisto on omille pennuilleni opettanut, että isäntään sattuu pureminen tai näykkiminen.

Aiemmin yritin pitää alaleuasta kiinni tai puristaa poskinahkoja hampaiden väliin. Nekin konstit auttavat hetkeksi, mutta kyllä tuo vinkaisu on aivan ehdoton niksi.

Andrei

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #25 : 05.07.10 - klo:21:30 »
Meillä on selätys toiminut, mutta sitä on aina höystetty murinalla. Sitä se ymmärtää. En tosin muista, että meillä olisi roikuttu lahkeessa pentuna. Keinutuoli oli kerran joutumassa työn alle, kun satuin sopivasti paikalle. Otin niskasta kiinni ja murahdin pennulle. Sen jälkeen huonekaluihin ei ole kajonnut.

Tuo vinkaisu kuulostaa hyvältä keinolta.

mikelo

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #26 : 18.07.10 - klo:09:39 »
Minulla on ollut joskus vaativiakin tilanteita ison koiran kanssa. Sain ilmaiseksi 80kg pitovaikeus urosdogin. Ensimmäinen sääntö sille oli, ettei koskaan käyttänyt väkivaltaa. Isännän tulee olla koiralle jumalolento, joka menee yli hilseen. Jos koiraa retuuttaa, niin se tajuaa isännänkin olevan lihaa ja verta jota vastaan sillä on mahdollisuuksia. Ja normaali koirahan haastaa johtajan jossain vaiheessa taatusti.

Sama kohtelu on mielestäni oikein myös laikalle. Murrosikäinen laikani tuijotteli minua kopin takaa kiukkuisen näköisenä. Välillä se juoksi uhkaavasti kohti väistäen vasta viimetipassa.

Yksilöitähän nuo ovat, mutta pääpiirteissään luulen hyvän tottelevaisuuskoulutuksen auttava. Ja kaikki koirat nöyrtyvät ruokakupin takia. Koulutusta edeltävänä päivänä jättää iltaruoan vähäiseksi, niin eiköhän papanan edessä temput onnistu! Muutaman harmittavaisen tottelemattomuuden olen urkiltani kitkenyt pois jättämällä sapuskan päiväksi kokonaan pois. Kyllä oli nöyrää poikaa. Mielestäni se on inhimillisempää, kuin maahan takominen.

Mutta, kuten sanottu, yksilöitä ovat ja joskus on parasta hilpasta häkistä pois. Näin tiedän ainakin yhden KKuroksen omistajan tekevän miltei joka päivä. Kaadollekin menee jääkiekkohanskat kädessä. Molemmilla kyllä viuraa päästä.

Teeri

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #27 : 18.07.10 - klo:10:17 »
Jos häkistä joutuisin karkuun ja jäkis hanskat kädessä olemaan niin sellainen koira saisi vihtavuoren sertin multa ja se opettaa ne käytöstavat viimeistään  ;) Omistajissa saattaa olla vikaa noissa äkäisissä piskeissä mutta ei toki aina. Oltiin tuossa pari päivää kuhan pyynnissä ja päivällä oli niin kuuma että jätettiin koirat kalastuskunnan yhteiseen mökkiin sisälle kun oli viileempää kuin veneessä. No kaksi tuntematonta ukkoa oli mökin sisällä koirien rapsutuksessa kun tultiin. Noinhan sen homman pitää mennä niin helpommalla pääsee. Laikoja ja karhukoira oli messissä.

Poissa Keimou

  • Jäsen
  • *
  • Viestejä: 139
  • -Riistavietin Hopi- -Huntersheart Illusia-
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #28 : 18.07.10 - klo:16:11 »
Joo kyllä toi meidänki koiruus vaan vieraille heittää seljälleen rapsutettavaksi. Eikä muutenkaan oo vieraille osoittanu mitään vihaisuutta muutaman haukahduksen jälkeen. Mutta just omalle väelle on tollasta uhittelua ja näykkimistä. Se tuntuu hakevan huomiota sillä näykkimisellä... tai jotain..tiedä noista sitte ???

Balaven

  • Vieras
Vs: Koiran luonteesta
« Vastaus #29 : 26.07.10 - klo:15:45 »
Kyllä se Keimoun koira vaikuttaa olevan aika tavallinen laikanpentu,pikkuisen kovapäisen oloinen toki...Hakee huomiota,mittailee arvojärjestystä,leikkii.Tuota kaikkea,todennäköisesti,epämääräisessä suhteessa.

Ottamatta kantaa siihen mikä on oikea ratkaisu tuollaisessa asiassa: Jos selätystä tms. "rankaisu"mallista ratkaisua käyttää niin se tulisi tapahtua A:salamannopeasti B:sellaisella vakavuudella ettei pentu pidä sitä leikkinä.Kokemus pitää olla koiralle epämiellyttävä (välttää jatkossa joutumista ko. tilanteeseen) jos haluaa sen auttavan.Ja milloinkaan ei saa lähteä mukaan leikkiin,muuten vesittyy opit ja koira hämääntyy jos samanlaiseen tilanteeseen suhtaudutaan välillä kovin erilailla.

Pääasiassa itse olen pärjännyt ihan pienillä tempuilla,koira saa kulkea ovesta vasta luvan saatuaan,syödä vasta luvan saatuaan ynnä muita vastaavia...

Oikeasti ihmisvihaiselle metsästyskoiralle on vain yksi oikea osoite,metrin verran maita päälle.Riippumatta rodusta,suvusta tai titteleistä.