Onhan hyvä, että pitkän aikavälin suunnitelmia on. Visio siitä missä ollaan joskus tulevaisuudessa itälaikojen osalta olisi hyvä olla. Totuus ja käytäntö voi kuitenkin olla hieman erilainen ja valitettavan usein raha on liian iso tekijä tässä paletissa.
Mikäli nartulla ei ole koetuloksia, on se kasvattajan mukaan kaikenviljankoira. Voi toki olla, että on, mutta voipi myös olla olematta. Pakko uskoa kasvattajan PUHEITA. Parhaimmillaan näitä kaikenviljankoiria astutetaan sitten samasta talosta useampia narttu kerralla ja taivastellaan sitten kun ei koirat työmaalla pysy tuntia pidempään.
Tuloksettomia narttuja toki joudutaan toistaiseksi käyttämään, koska muuten loppuu koirat kesken, mutta jännä on, että nämä "kaikenviljankoirat" sattuvat usein samoille pennuttajille.
Toiseen asiaan...
Hirvikoetta morkataan liikaa. Vaikka koemuoto on nimeltään hirvikoe, ei se tarkoita sitä, että siinä saadaan tietoa pelkästään hirvenmetsästykseen liittyvistä ominaisuuksista. Jos vähänkään tajuaa kyseisestä koemuodosta, oppii helposti lukemaan koetta hieman tarkemmin. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa.
Nykyisin on erittäin hyvä, että maastokorttiin laitetaan tyypillinen hakulenkki. Mikäli koira ei löydä hirveä, on ihan sama mitä siellä on tehty. Kuitenkin on saatu selville millaista lenkkiä koira tekee. Koiralle ei ole kokeen jälkeen pakko kertoa, että oltiin hirvikokeessa, jos se jotakin helpottaa. Vuosikirjaa lueskellessa havaitsin, että yli 15 minuutin lenkkejä tekeviä laikoja on erittäin vähän. Suurin osa asettuu sitten 5-10 minuutin välimaastoon. Tämä on esimerkiksi sellainen tieto joka kertoo jo paljon. Vastaavasti niitä muutamast kilometristä hakevia laikoja ja myös muita koiria, on todella vähän. Vaikka koiralla on pitkät jalat, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että se niitä käyttää laajoihin hakulenkkeihin.
Vastaavasti koepöytäkirjasta saa selville paljon muitakin asioista. Sieltä selviää paljon puhutut yhteydenotot joista sitten jokainen kasvattaja voi halutessaan arvioidan miten itsenäisestä koirasta on kyse. Väittäisin, että mikäli koira ottaa yhteyttä isäntään hirveltä, tekee se sitä myös karhulta. Jos tätä ominaisuutta halutaan korostaa, täytyy tehdä sen mukaisia valintoja jalostuksessa. Jos tätä tietoa ei kuitenkaan ole saatavilla, täytyy päätökset tehdä fiilispohjalta.
Vastaavasti haukkutiheys on tieto, joka näkyy papereista suoraan. Etenkin karhukoirilla tämä on juuri se seikka, jolla ne monesti häviää "kiväärit" eli haukkutiheyden ollessa alhainen pisteet tulee alaspäin. Jos haukkutiheys on jo hirvelle hyvin alhainen, niin usein se on karhulle vieläkin alhaisempi.
Vastaavasti haukkutyöskentelyn laatu on loistava keino saada tietoa koirasta ja sen tavasta työskennellä. Mikäli siirtyväähaukkua on paljon tai amputilaisuuksia ei saada, kertoo se jotain koiran työskentelytyylistä. Voi olla, että koirassa on ajurin vikaa, jos näiden kanssa on ongelmia. Tätäkin pystyy lukemaan syvemmin jos haluaa. Karhu hommissa monesti kuulee sanottavan, että välttämättä ei ole huono asia vaikka ääntä vähän liikkeessä tulisi, mutta hirvihommissa se on auttamatta huono ominaisuus. Tämäkin tulkinta kuitenkin löytyy sieltä papereista jos osaa lukea.
Mitä tulee tuohon muun riistan kanssa työskentelyyn, niin pari vuotta sitten laika-SM:ssä koe päätettiin ja maastokorttiin kirjattiin tieto: "Seikkarinteen Aslak ajanut ilveksen puuhun ja haukkuu sitä". Tässä ilvestaipparia kerrakseen. Eli kyllä sieltä hirvikokeestakin muutakin tietoa on mahdollista saada. Vastaavasti karhutaipparihan käytännössä aina suoritetaan hirvikokeen yhteydessä jos siihen vaan tilaisuus tulee.
Mielestäni KAIKKI laikat pitäisi viedä avoimen luokan hirvikokeenseen noin vuoden ikäisenä. Tällöin koirista saataisin paljon jalostuksellista tietoa, joka palvelisi paljon muutakin kuin pelkkää hirvikoirien jalostamista. Ne reppumiesten puheet, vaikka ne totta olisikin, unohtuu liian nopeasti, koska niitä ei koskaan kirjata mihinkään. Kokeista jää aina jälki.
