Hirven käsittely

[Jani Laitinen "Jamppa"]

Itse en ole tätä ominaisuutta päässyt luonnossa näkemään, oma koira kun on vielä nuori ja eka syksynä treenattiin vaan. Mutta kuullut olen monilta, että näin jotkut koirat toimivat. Rodulla tuskin on väliä tässä touhussa, ainakin kuullut olen tätä tekevän sekä laikojen, karhukoirien, kuin myös harmaiden koirien.
Taitaa muistaakseni videoita.fi sivustolla olla yksi karhukoiran haukkuvideo jossa koira tuo treeni haukussa isännälle hirven. Erittäin hyvä ja hauska filmi. Koiran ilme on  hyvä kun kattoo isäntää, että etkö nyt ymmärrä tosissaan ampua ja käy vielä isäntää tökkimässäkin välillä, että huhuu, nukutaanko siellä.

[Balaven]

Koskaan en ole uskonut siihen että koira tekee tämän viisauttaan vaan pikemminkin siellä on tämä turvan hakeminen laumasta.
Pentunahan koira tulee hyvinkin herkästi jalkoihin jos sitä jokin ajattaa, sieltä sitä sitten isännän turvasta haukutaan.

Vaikea uskoa että koira joka menee aina uudestaan hirven jalkoihin vaikka saa iskua tulisi hakemaan turvaa isännästä vasta sitten kun saa hirven liikkeeseen...Näyttää joillakin koirilla olevan toimintamallissa,toisilla ei.Yksilöitä,mikään rotuominaisuus ei ole millekään rodulle.Jämyissä sekä laikoissa kumpaakin mallia olen nähnyt.

[Nikita]

Ei tuo oma ainakaan turvaa hakene, se oottaa jo selvästi paukkua, jos tietää isännän lähellä olevan. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa tämä hirven härnäys puskasta pois. Aina se härkkiminen ei tuo sitä hirveä kohti, mutta useimmiten samaan suuntaan, jos ei sitä ennen ole vihiä miehestä saanut (ja sitten yleensä on menty). Luulen, että moni koira oppii vetämään huomion puoleensa kaatojen myötä, jotta se lauman "tappaja" pääsee hoitamaan hommansa. Eiköpä se mene näin susilaumassakin, että toiset "ajaa" ja toiset tappaa?

[Balaven]

Luulen, että moni koira oppii vetämään huomion puoleensa kaatojen myötä, jotta se lauman "tappaja" pääsee hoitamaan hommansa.

Itse asiassa,kaikki koirat joilla olen tuota temppua nähnyt niin on ollut kymmeniä kaatoja takana,osalla useita kymmeniä.Joten voisi hyvinkin olla osin opittua toimintaa...

[junttieinari]

Tuolle koiralle josta puhuin, ensimmäinen kaato tänä syksynä juuri tuollaisen työskentelyn jälkeen, eli kyseessä taitaa olla synnynnäinen ominaisuus. Voihan se tietysti olla sattumaakin, kun sillä tavalla kaato onnistui. Sen jälkeen tilanne toistui muillakin kerroilla. Taitaa olla tulossa varsinainen kone...

[Antsu]

Tuttua,  tuttua tuo vedättäminen alkaa yleensä kun koira ottaa ensimmäisen kerran
yhteyttä,  parhaillaan on saanut pistää aseen piipun kaulalle ja niks, koira on ollut
jo ampujan takana liekö pelkuruuttaan vai mitä, menee kyllä karhullekin, tuskin pelkoa.
On monen kymmenen hirven kokemukset kun ootellu ja saanut pitempiä haukkuja. 

[heikkir]

Kyllä tämä laikalle ominainen yhteistyökyky ja isännän toiveiden ja tarkoitusten ymmärtäminen on hyvälle pyytökoiralle käytännön metsästyksesä erittäin arvokas ominaisuus. Nuo koiran älykyydeksikin mainitut ominaisuudet sijaitsevat perimässä ja kromsomistossa ilmeisen hajallaan useisssa kromsomeissa ja vielä useammissa geenissä ja niiden jalostaminen eli lisääminen populaatiossa on siten hyvin vaikeaa ja aikaviepää touhua. Paljon helpompaa on jalostaa jotakin yhteen geeniin tai muutamiin lähekkäisiin geeneihin ja niiden alleeleihin liittyviä ominaisuuksia kuten esim väriä ja kokoa ja ns sitkeyttä.

Nykyisissä hirvenhaukukokeissa tuota koiran ns. älykkyyttä ja yhteistyökykyä ei juurikaan paljoa palkita eikä noteerata, vaan ehkä jopa päinvastoin, hirvenhaukkukokeissa niinkuin näyttelyissäkin suositaan enempi noita helposti jalostettavia yksipuolisia ominaisuuksia ja pitemmän päälle siihen sisältyykin sellainen riski, että juuri nämä alkukantaisten ja "vähän jalostettujen" laikojen parhaat ja arvokkaimmat ominaisuudet jäävät taka-alalle ja joutuvat lopulta jopa vaaraan väistyä kokonaan.

Siksipä nykyinen liiallisen yksipuolisesti hirvenhaukkukokeisiin perustuva laikojen jalostus ei mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla turvaa laikojen erikoislaatuisen luonten ja yhteistyökyvyn säilymistä. 

[HK]

Enempi yksilöominaisuus kuin rotukohtainen, tiedän monenkin eri rotuisia yksilöitä jotka vetävät tarvittaessa hirven parempaan ampumapaikkaan. Toki jonkunrotuisilla tavallisempaa kuin toisilla.

Omistani vanhempi oppi homman jo alle 2-vuotiaana (~10 kaadolla), vetää hirven ampumatilanteessa tappohollille hyvin usein. Parhaimmillaan onnistuu ohjailemaan hirven 200-300 metrin päästä isännän viereen, ja varmasti tarkoituksella koska onnistuu niin usein. Liitekuva tapahtumasta, jossa haukkui hirveä karhunpyynnissä. Ei suostunut alkusyksyn kiihkossa lopettamaan käskystä, ja lopulta toi muutaman tunnin hieromisella 300 m päästä nuotion viereen, jossa olin odottelemassa koiran kypsymistä. Puidenteko ja savunhaju paljastivat sille sijaintini. Joissain tilanteissa joissa en halua sopimatonta hirveä ampua mutta olen hyvin lähellä, koira mielestäni aivan selvästi jopa kääntää hirven toiseen asentoon ja odottaa toiveikkaana laukausta. Kokenut koira huomaa yleensä ihmisen läheisyyden paljon ennen haukuttavaa.

Nuorempi, pöljempi ja sitkeämpi koiristani (koemielessä parempi ja mallia KVA) alkoi oppia hirven vedättämistä edes lyhyemmällä matkalla vasta 5+ iässä. Edes kymmenien saati satojen metrien vedätyksestä ei ole puhettakaan, se ei vaan älyä eikä osaa. Että yksilöllisiä nämä erot tässä asiassa minun mielestäni on, ja epäilen että vahvasti liitoksissa koiran äo-määrään. Kokemuskin opettaa, positiiviset palkitsemiset vahvistavat tietynlaista käyttäytymistä myös metsästyskoiralla.  Tieteellisiä todisteita ei ole, mutta omat silmät näyttäisivät tämmöistä myös muiden kuin omien koirien osalta.

Sitten oli hirvenkäsittelytaitojen ohella otettu puheeksi jalostusasiatkin.

Siksipä nykyinen liiallisesti yksipuoliseen haukkukoetoimintaan perustuva laikojen jalostus ei mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla turvaa laikojen erikoislaatuisen luonten ja yhteistyökyvyn säilymistä. 

Nyt pitää tiedustella Heikiltä, että jos ei kerran haukkukoetoimintaan, niin mihinköhän perustuva laikojen jalostus takaa parhaalla mahdollisella tavalla laikojen erikoislaatuisen luonteen ja yhteistyökyvyn säilymistä? Laitetaanko ehkä jokainen astutuspalstalle ilmoituksen jättävä nartunomistaja täyttämään arviointilomake, jossa hän itse pisteyttää koiransa erikoislaatuisen luonteen, yhteistyökyvyn ja metsästysominaisuudet?

Minusta ongelmana on se, että eri ihmiset arvioivat oman kokemuksensa ja omien kykyjensä sekä tarpeidensa pohjalta samantasoisen koiran (varsinkin omansa) suorituskyvyn hyvin eritasoisesti ja hyvin erilaisilla adjektiiveilla. Siis perin subjektiivisesti. Ja sitten on vielä nämä (ei niinkään harvinaiset) kasvattajat, joille jopa koiranjalostushommissa on tosiasiallisesti raha määräävin tekijä eikä mitkään ”roduneteenpäinvientihöpötykset”. Kun katsoo vuosittaista listausta astutetuista nartuista, minun mielestäni ”liiallisen yksipuolinen haukkukoetoimintaan perustuva laikojen jalostus” ei ainakaan vielä ole polttavimpia ongelmia laikasektorilla.

[HK]

Ei antanut laittaa kahta kuvaa saman viestin liitteeksi...

[Jarmo_P]

HK kirjottaa asiaa. Kyllä ne on koetulokset joilla koiria kannattaa jalostaa tai sitten mennään itse koiraa katsomaan metsään kuinka se pelaa. Jos isäntä ei ole halukas koiraa viemään kokeisiin pääsääntöisesti sellaisen koiran voi jättää pois jalostuksesta.

Eilen illalla laskeskelin "indeksejä" ja useaankin otteeseen tuli mieleen että miksi näillä on pentuja teetetty. Ilmeisesti omaksi iloksi.

[tikka]

asian vierestä vähän. http://www.shhj.info/www/2009_listoja/3_koetta.htm

tuoki tilasto antaa vähän suuntaa miksi ei aina ole sitä koepalkittua koiraa jolla teettää pentuja, kärki on kohtuu kapea laikoissa.

[heikkir]

Nyt pitää tiedustella Heikiltä, että jos ei kerran haukkukoetoimintaan, niin mihinköhän perustuva laikojen jalostus takaa parhaalla mahdollisella tavalla laikojen erikoislaatuisen luonteen ja yhteistyökyvyn säilymistä? Laitetaanko ehkä jokainen astutuspalstalle ilmoituksen jättävä nartunomistaja täyttämään arviointilomake, jossa hän itse pisteyttää koiransa erikoislaatuisen luonteen, yhteistyökyvyn ja metsästysominaisuudet?

Minusta ongelmana on se, että eri ihmiset arvioivat oman kokemuksensa ja omien kykyjensä sekä tarpeidensa pohjalta samantasoisen koiran (varsinkin omansa) suorituskyvyn hyvin eritasoisesti ja hyvin erilaisilla adjektiiveilla. Siis perin subjektiivisesti. Ja sitten on vielä nämä (ei niinkään harvinaiset) kasvattajat, joille jopa koiranjalostushommissa on tosiasiallisesti raha määräävin tekijä eikä mitkään ”roduneteenpäinvientihöpötykset”. Kun katsoo vuosittaista listausta astutetuista nartuista, minun mielestäni ”liiallisen yksipuolinen haukkukoetoimintaan perustuva laikojen jalostus” ei ainakaan vielä ole polttavimpia ongelmia laikasektorilla.

Joo, tällä hetkellä meillä ei tosiaan taida olla parempaa jalostukselle suuntaa antavaa kriteeriä kuin haukkukokeet ja varsinkin jos  laikanjalostuksessa todella käytettäisiin kaikkia meikäläisiä haukkukokeita ja muita taipumustestejä tasaisesti, niin tilannehan ei olisi ollenkaan paha. Koetulokset on tietysti aina parempi kriteeri kuin petutehtailijoitten epäluotettavat ylikehumiset.

Mutta halusinkin tuossa kiinnittää huomiota lähinnä siihen liian yksipuoliseen hirvenhaukkukokeitten yliarvostamiseen kun meillä nyt näyttäisi paikoitellen olevan sinnepäin aika voimakastakin suuntausta. Nykymuodossaan hirvenhaukkukoe ei varmasti ole paras mahdollinen jalostusperuste kehittämään eikä edes ylläpitämään laikan erikoislaatuista monipuolisuutta, älykkyyttä ja yhteistyökykyä.

Esimerkkejä tuollaisesta yksipuolisesta hirvenhaukukokeisiin perustuvasta rodunjalostuksesta meillä on jo aivan riittämiin, emme tarvitse enään yhtää sellaista rotua lisää. Pitkällä tähtäimellä katsottuna tuollainen kohtalo saattaa laikoillakin olla edessä, ellei asiaan kiinitetä riittävää huomiota. Vestigia terrent !

Ei ole mielestäni laisinkaan tarpeellista lähteä laikoilla jalostuskilpailuun joidenkin hirvenhaukkuun erikoistuneiden rotujen kanssa, että mikä rotu sieltä kokeista nyt suurimmat pistemäärät saa kehrättyä kasaan. Paljon mielummin suosittelen haukkukoejärjestelmän kehittämistä sellaiseen suuntaan, missä koiran monipuolisuus, älykkyys, yhteistyökyky ja muut käytännön metsästyksessä arvokkaat ominaisuudet tulisivat paremmin huomioon otetuiksi.

[Jarmo_P]

Minä olen sitä mieltä että laikoilla oleva älykkyys, yhteistyökyky ei häviä sen takia että koira pärjää hyvin tämän hetken hirvikokeissa. Monesti voisi laskea tämän älykkyyden ja yhteistyökyvyn vastakohdaksi riistavietin. Meillä on roimasti varaa lisätä jalostusaineistoon yhteistykyvöttömiä koiria. Silti liikenopeus ja yhteydenpito haun aikana säilyy.

Itse olen vahvasti karhun pyynnin kannalla, jossa työskentelyn aikana ei sallita yhteydenottoja.
Yleensä silloin jalostukseen tulevien koirien koetuloset jää lähemmäs kahdeksaakymmentäpistettä.

Se millä laikoja viedään kohtuuajassa eteenpäin on varhaiskypsät ja sitkeät koirat. Niille jotka haluavat lyhytvetoisia koiria tarjontaa on riittävästi.

[Uge]

 laika on suurriistakoira nimen omaan.pienpeto vietti ei taida hävitä kovin herkästi jos kohdalle sattuu. iso kissa myös.olen jarmo p kanssa samaa mieltä. kyllähän varmaan taitava isäntä voi riistaverisellä laikalla pyytää mitä vain.tiedän jämtejäkin jotka vielä haukkuu lintua ja ajaa jänistä.

[heikkir]

Jos joku haluaa koiransa olevan kiinnostunut pelkästään hirvistä ja siinäkin pitää korkeimpana arvona pelkkää sitkeyttä elikkä umpitolloa hirven perässä menemistä piittaamatta isännästä yhtään mitään, niin se toki hänelle suotakon ja sellaiseen harrastukseen meillä jo nykyään varmasti löytyy useitakin sopivia rotuja, ei tarvita enään yhtään ainutta sellaista rotua lisää.

Jos taas joku haluaa koiraltansa yhteistyökykyä ja monipuolisuutta ja kiinnostusta niin isompaan kuin pienempäänkin riistaan, niin jo nykyisellään laikat ja varsinkin itämalli tarjoaa siihen varsin hyvän aihion, toki hyvään käytännön lopputulokseen vaaditaan isännältäkin siihen oma osuutensa. Ja laikojen jalostuksessa onkin olennaisen tärkeää, että ylläpidetään ja kehitetään niitä hyviä taipumuksia ja ominaisuuksia, jotka populaatiossa jo ovat olemassa.

On tietysti selvää, että kantaa voidaan ja tulee jalostaa aina edelleen paremmaksi ja toimintavarmemmaksi pudottamalla ulos lisääntyvästä populatiosta heikolla riistavietillä varustetut yksilöt, mutta on tyhmyyttä heittää lapsi pois pesuveden mukana.