Hyviä ja oikeita huomioita kaikilla. Veikkaan oman kokemuksen perusteella, että nuoren koiran kohdalla kyse usein siitä epävarmuudesta. Varsinkin pentu pakittelee mielellään isännän luo, ja hirvi usein uteliaana seuraa. Näitä olen muutamia ampunut omille koirille pentuaikoina, hirvi tulee tällöin korvat höröllä ja ikäänkuin ihmettelee koiran käytöstä. Vanhemmalla painostavalla haukkujalla varmasti tulee näitä tilanteita, joissa isännän läsnäolo tuo lisäryhtiä haukkutyöskentelyyn ja hirvi joutuu vähän tuuppimaan ja joutuu/ "vedetään" hollille. Usein hirvi työntelee koiraa moneen suuntaan, mutta se kaato sattuu tietysti helpoiten silloin, kun suunta sattuu isäntään päin. Mutta kyllä uskon että kokeneissa koirissa on ihan sitten tämmöstä tarkotuksellista hirven ohjailua. Oma vanhin narttuni (9v) näitä mielestäni tekee. Tyypillinen tilanne esim. loppukauden hirvi tänä syksynä. Olin tullut haukusta semmoseen 40 metriin, ja koira sai minusta vihiä ja kävi puolimatkassa varmistamassa ja käänty takasi. Samantien otin polvihollille ampuma-asennon, kun tiesin että hirvi on nokan eessä pian. Koira alkokin veivaamisen ja toi hirven eteen ja siirty sivuun seuraamaan. Hetken sihtasin edessäni pää alhaalla tuijottavaa hirveä, ja ammuin sitten päähän kun muuta saumaa ei siinä ollut. Ampumamatka 8 metriä.
Tuo Tikan huomio hyvä, miksi ei koira sitten tuo samantien kauempaa. Sekään ei aivan tavatonta. Kuluneella syksyllä kerran kävi niin, että palailin koiran kanssa autolle takaviisteisessä tuulessa. Koira oli luonani, kun haju tuli nokkaan. Haukku alkoi vain 150 metrin päässä. Tuolloinkin muutaman minuutin kuulostelin paikallani kyyryssä, ja kohta sain ampua tappisarven 15 metrin päähän, siitä paikalta, missä koira minut viimeksi näki ja arvasi vielä olevan. Viime syksyltä vielä tapahtuma, kun haukussa vasaporukka, jonka olin karkeassa kelissä töpännyt löytöhaukussa ja vielä parissa uusintahaukussakin, ja haukku jäi lopulta paikalleen hämärässä teitten väliin. Odottelin tunnin verran tiellä, että siirtyisikö mihinkään, mutta aivan samassa pisteessä pysyi. Oli jo pimeän puolta, kun aloin vihellellä koiraa. Haukku oli vajaan kahen kilometrin päässä, mutta lumisella kelillä ja notkossa, että sitä ei kuulunut. Hetken olin vihellellyt, ja katsoin tutkasta, että tuleeko. Tulossa oli. Viheltelin vielä, ja vilkasin kepsistä, että lähentynyt on taas mutta vain pari sataa metriä. Mietin, miksi tulee noin hitaasti. Soitin koiralle, ja siellähän oli täysi haukku päällä. Koira oli tulossa, mutta "yritti ottaa hirvet matkaan", ja jossain määrin siinä onnistuikin. Ei ne tielle asti tullu, ja oli minun sinne lopulta mentävä koira hakemaan, mutta kyllä siinä koiralla ihan tosi yritys oli. Ilmeisesti tuossa tapauksessa pimeys ja poikkeuksellisen vihainen emä mahollisti tuommosen pitemmän "vetomatkan". Joka tapauksessa uskon, että koirani tarkotuksella hirviä pyrkii minulle järjestelemään tilanteen niin vaatiessa, ja usein se sopivilla hirvillä onnistuu, varsinkin näissä tilanteissa, kun hirvi juntraantuu tiheään puskaan ja tarvitaan vain pieni siirto.