Itäsiperianlaikan jalostusohjelmasta:
Itäsiperianlaika omaa huomattavan voimakkaan riista- ja metsästysvietin, joka suomessa on ohjautunut lähinnä hirvelle, karhulle, ilvekselle sekä turkisriistalle. Huomattava osa itäsiperianlaikoista kykenee luontaisesti myös kanalintu- ja vesilintujahtiin.
Rodulle ominaista on pettämätön suuntavaisto. Aisteista erityisesti haju ja kuuloaisti ovat tarkat. Liikkeet ja reaktiot ovat nopeat. Riistaa hakiessaan itäsiperianlaika liikkuu vauhdikkaasti suhteellisen laajalla alueella ja riistan se löytää useimmiten ilmavainulla, kuulon avulla taikka jäljittämällä.
Riistan kanssa työskentely on tarkoituksenmukaisen sitkeää, samoin yhteydenpito isäntään on tarkoituksenmukaista. Haukkuääni on kuuluva, soinnukas, riistalajin ja tapahtumien kulun ilmoittava.
Itäsiperianlaika saa osallistua metsästyskokeisiin ilman näyttelytulosta 9kk. täytettyään. Osallistumisoikeus ilman näyttelytulosta on voimassa kunnes koira on saavuttanut ensimmäisen 1. palkinnon metsästyskokeista.
Jalostuksen painopisteet:
Tavoiteohjelmakauden alkaessa on suomalaisen itäsiperianlaikakannan suurimpina puutteina ulkomuodon osalta edelleen rotumääritelmästä poikkeava kallonmuoto, korvien kiinnittyminen liian korkealle, sekä runkojen neliömäisyys. Myös riittävä järeys ja voimakkuus puuttuu, etenkin narttujen kohdalla. Tulevalla ohjelmakaudella tuleekin em. seikkoihin kiinnittää erityistä huomiota informoimalla kasvattajia, kouluttamalla tuomareita sekä jalostusneuvonnassa. Käyttöominaisuuksien osalta tavoitteeksi asetetaan vähintään kolme uutta käyttövaliota vuosittain sekä virallisten metsästyskokeiden käyntimäärän kaksinkertaistaminen, etenkin narttujen osalta.
Kyllä tuossa itälaikojen jalostusohjelmassa on paljon oikeaa asiaa.
Riistalajiluettelossa mainitaan 6 riistakohdetta, useampikin riistakohde saattaisi olla mahdollinen.
Samaten sitkeyden ja yhteydenpidon luonnehdinta on suorastan erinomainen. Nimenomaan tarkoituksenmukaisuutta siinä tarvitaan, ei turhan tiheää sahamista eikä umpitolloa äikkäpäistä hirvenjälkien seuraamista päivätolkulla, vaan aitoa laikamista tarkoituksenmukaisuutta, siinä piilee viisaus.
Sensijaan painopisteiden valinta herättää hiukka kysymyksiä: onko tosiaan noiden mainitujen näyttelyominaisuuksien syytä olla tärkeysjärjestyksessä etummaisena kun laikoja halutan kehittää ?
Käyttöominaisuuksien kehittämisessä tavoitteena on virallisiin metästyskokeisiin osallistumisen kaksinkertaistaminen ja kolme uutta käytövaliota vuosittain.
Ehkä tässä aletaan lähestyä ongelman ydintä: maintaan viralliset metsästyskokeet mutta ei puhuta mitään kokeen laadusta. Ja jokainen tietää sen, että käytännössä tänä päivänä jalostusvalinnan koemuodoksi on tullut lähes yksinomaan hirvenhaukkukoe.
Ja tästä aiheutuu ammottava ristiriita noiden jalostusohjelman alkuosan kohtalaisen hyvien tavoitteiden ja jalostusohjelman painopisteen välille: jos kerran tavoitteena on, että itälaika toimii hirvelle, karhulle, ilvekselle, turkisriistalle, kanalinuille ja vesilinnuille niin ei totisesti pelkästään hirvenhaukkukokeeseen perustuva jalostusvalinta ole paras mahdollinen keino tuon tavoiteen toteuttamiseksi.
Täällä keskusteluissa on mainittu monta muutakin koemuotoa, karhutaippari, possutaippari, ilvestaippari, turkisriistakoe, linnunhaukkukoe, vesityöskentely ja mikään ei estä kehittämästä niitä vielä lisääkin.
On selvää, että mitä monipuolisempaa käyttökoevalikoimaa käytetään jalostusvalinnan perusteena, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on varmistaa laikan monipuolisten käyttöominaisuuksien säilyminen ja kehittyminen.
